Työväen Urheiluliiton puheenjohtaja Kimmo Suomi suomii omaa johtamaansa liittoaan: – ”haamuseuroja, liikaa organisaatiota ja politiikkaa vielä mukana” – onko tämä vielä sisäistä taistelua demareitten ja vasemmiston välillä – Kainuussa ainakin on muutama näitä TUL:n haamuseuroja

TYÖVÄENURHEILULIITON puheenjohtaja Kimmo Suomi ei ole suostunut allekirjoittamaan johtamansa liittonsa (TUL ) valtiontukihakemusta, eikä hän aio myöskään hyväksyä jatkossa sen tilinpäätöstä.

Sen sijaan TUL:n varapuheenjohtaja Riku Ahola (vasemmisto) ja pääsihteeri Risto Korpela (sitoutumaton) olisivat hyväksyneet valtiontukihakemuksen sekä tilinpäätöksen.

KESKISUOMALAINEN lehti kirjoittaa 23.03.2019 otsikossaan: ”TUL hakee valtiolta avustuksia haamuseuroilla”

Lehdestä lainaukset osittaisilla sitaateilla ja siitä linkki artikkelin lopussa.

Keskisuomalaisessa TUL:n puheenkohtaja Kimmo Suomi arvostelee jyrkästi johtamaansa liittoa. Suomi on yrittänyt laittaa liittoa nykyaikaan, mutta hänen mielestään sen organisaatio on raskas, tehoton ja puoluepolitiikan leimaama.

Äimistelen sitä kummaa, että TUL:n verkkomedia TUL Aviisi ei julkaise mitään uutista tästä Kimmo Suomen jutusta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt tälle vuodelle avustusta TUL:lle 1,4 miljoonaa euroa, mutta sitä ei nyt Suomi ilmeisesti halua! Onko ne näitä meidän veronmaksajien rahoja, vai vain Veikkauksen jakamia tukia..

”Raha pitäisi mennä ruohonjuuritasolle alueiden piireille ja paikalliseen toimintaan, mutta nyt se menee organisaatiolle ja Helisingin toimiston pyörittämiseen”, kiteyttää Kimmo Suomi Keskisuomalaisen haastattelussa.

KIMMO SUOMI on jäänyt eläkkeelle Jyväskylän yliopiston liikuntatieteen professorin virasta ja toiminut Jyväskylän kaupunginvaltuustossa demareitten listoilta 1993 -2015, mutta eronnut itse siitä luottamustehtävästä maaliskuussa 2015.

Suomi valittiin TUL:n johtoon 2016 ja hänen edeltäjänsä oli Sirpa Paatero (SDP).

TUL:lia tarvitaan yhä enemmän”, on Kimmo Suomi  sanonut Demokraatti-lehdelle 21.6.2016 valintansa jälkeen.

***

Arvostaa pitää kuitenkin TUL:n puheenjohtajaa oman liittonsa ”lokaamisesta” – TUL:ssa kuitenkin vielä aktiivisia seuroja

Hattua pitää toisaalta nostaa Kimmo Suomelle jopa rohkeudesta, että on uskaltanut tällaisen asian nostaa pöydälle. Toisaalta mikä on hänen motiivinsa; onko se vain polittista valtapeliä Työväen Urheiluliiton sisällä soliaalidemokraattien ja vasemmiston välillä. Onko Kimmo Suomella aito tarkoistus puhdistaa liittoa ja valitaanko tällä tempulla enää jatkolle liiton johtotehtävissä.

Laskelmien mukaan TUL:n jäsenseuroja on luetteloitu liiton taholta 886 seuraa – vuonna 2017, mutta jäsenmaksunsa olisivat maksanut vuosittain noin 600 seuraa ja vain 300 seuraa toimii enää aktiivisesti.

TUL:liin kuuluva seura Äänekosken Huima muun muuassa järjestää maaliskuussa 2019 maastohiihdon SM kilpailut ja on hyvin monipuolinen sekä aktiivinen seura toiminnaltaan.

Samoin tulee mieleen maineikkaita ja vielä näkyvästi toimivia tullilaisia seuroja: Helsingin Jyry, Nokian Pyry, Turun Weikot, TPV  ja Ylöjärven Ryhti

***

Onko Kainussa vielä näitä toimimattovia haamuseuroja – itse en nähnyt niissä politiikkaa mukana

Osallistuin aikoinaan Kajaanissa asuessani aktiivisesti tullilaisten seurojen Kajaanin Kuohun ja Kajaanin Hiihtäjien toimintaan kilpailuissa ja seurojen järjestötoiminnassa. Polittista toimintaa en niissä huomannut ja seuroissa oli mukava toimia. Kajaanin Hiihtäjät perusti aikoinaan 80-luvun puolessa välissä maastohiihdon erikoisseuran ja erotti hiihdon emoseurastaan Kajaanin Kuohusta.

Tosin Kainuun Hiihtoseuran kasvatti maailmanmestari Matti Heikkinen on sanonut, että kajaanilaisten hiihtoseurojen KHS:n ja Hiihtäjien pitäisi yhdistäytyä.

Nykyisen maakuntani Pirkanmaan urheiluseuroja en tunne niin hyvin, että mitkä niistä TUL:n seuroista ovat vielä aktiivisia toiminnassaan, mutta Kainuun seurat muistan vielä paremmin.

TUL:n seurojen jäsenluetttelossa on ainakin vielä seuraavia kainuulaisia seuroja mukana (23): Kajaanin Hiihtäjät, Mainuan Voima, Kajaanin Peli-Pojat, Kajaanin Tennis, Sotkamon Visa, SPARTAK Kajaani, Otanmäen Työväen Urheilijat, Paltamon Jyry, Paltanimen Sarastus, FC Tarmo, Kontion Tapio, Kuhmon Veto, Laakajärven Teräs, Lehtovaaran Viri, Jormuan Tarmokkaat, Kajaanin Kuhat, Suomussalmen Vastus, Kajaanin Kuohu, Vuoreslahden Veto, Heinisuon Nousu, Uudenkylän Isku, Kuluntahden Yritys ja Kajaanin Haka.

Kuhmon Veto ja Sotkamon Visa pelasivat aikoinaan Kainuussa jopa pesäpalloa alemmilla sarjatasoilla.

Siitä ei ole tietoa, että mitkä näistä seuroista vielä maksavat liittoon jäsenmaksunsa, mutta osalla seuroista ei näytä enää olevan päivitettyjä sivuja ja ei juuri julkista toimintaa.

Nähdäkseni näistä jäsenluettelon 23:sta seuroista toimii enää aktiivisesti 8 seuraa: Kajaanin Hiihtäjät, Sotkamon Visa, Paltamon Jyry, Jormuan Tarmokkaat uutena seurana, Suomussalmen Vastus, Kajaanin Kuohu ja jalkapalloseura Kajaanin Haka.

Seuroja on kyllä poistettu liiton rekisteristä, sillä esimerksiksi Kajaanin Murtomäen kylällä on ollut aikoinaan peräti neljä TUL:n seuraa: Muromäen Kiva, Urheilijat, Viima ja Yritys. Kajaanin maalaiskunnassa Koutanimellä toimi aikoinaan myös tullilaiset Tuisku ja Voima.

Kajaanin Työväen Shakkikerhoa ja Kajaanin Jousta ei enää näy TUL:n seurojen jäsenluettelossa. Muutama shakkikerho on kuitenkin vielä TUL:in jäsenluettelossa, mutta onko niillä oikeesti enää toimintaa.

Kotikylälläni Sotkamon Pikkukylällä oli aikoinaan epävirallinen aktiivinen seura Pikkukylän Pisama (TUL) ja sillä ei ole ollut toimintaa 60-luvun jälkeen edes  pesäpallossa ja takapihojen lentopallossa.

Monien urheiluseurojen hiipumisen ymmärtää jäsenten vähentyessä sekä ikääntyessä, kylien hiljentyessä ja peruslajit kuten hiihto ja yleisurheilu ei enää niin kiinnosta. Nämä seurojen hiljentymiset ja loppumiset eivät toki koske ainoastaan TUL:n urheiluseuroja.

Nyt on kysymys kuitenkin siitä, että TUL pitää jäsenissään kirjoilla urheiluseuroja, joissa ei ole enää toimintaa ja niiden varjolla ollaan vailla lisää julkisia tukia liitolle. Tähän varmaan syyllistyy kaikki kultturia myöten, joilla on vähänkin mahdollista saada avustuksia eri tahoilta.

Seurojen sekä yhdistysten omissa jäsenluetteloissa voi olla mukana jo pois nukkuneita ja jotka eivät ole kymmeniin vuosiin maksaneet jäsenmaksujaan ja olleet mitenkään mukana toiminnassa.

Ennen oli vielä demareitten työvenliitto Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoo TUK, mutta se lopppui vuonna 1979, liitttyen TUL:liin.

Porvareitten SVUL lakkautettiin vuonna 1993 ja tuli yhteinen liitto Suomen Liikunta ja Urheilu. Se muutettiin Valoksi ja Valo liitettiin yhteiseksi Suomen Olympiakomiteaan 1.1.2017.

TUL toimii nykyään lähinnä nuorisourheilun, kuntoliikunnan ja seuratoiminnan kehittämisen osalta, mutta sillä on edelleen aktiivisesti urheilun parissakin toimivia seuroja.

Linkit alla aikaisempaan äimistelyyni TUL:n seuroista vuodelta 2015, Keskisuomalaisen lehden uutisesta ja TUL:n nykyisestä seuraluettelossta sen jäsenseuroista.

https://erkkiaimistelee.wordpress.com/2015/06/24/tarvitaanko-enaa-tyovaen-urheiluliittoa-tul/TUL:n Kainuun seuroista

https://www.ksml.fi/kotimaa/Keskisuomalainen-TUL-hakee-valtiolta-avustuksia-haamuseuroilla/1345367?fbclid

https://tul.fi/seurahaku/TUL:n seuraluettelo

 

received_10208925041018482.jpeg

Sotkamon Pikkukylällä omalla kotikylälläni toimi vielä 60-luvulla aikoinaan aktiivisesti epävirallinen rekisteröimätön kyläseura Pikkukylän Pisama (TUL). Kuva ERKKI äimistelee.fi arkisto. Seura toimi välillä jopa porvareitten SVUL:n seuran Nuaskylän Kihon alaisuudessa ja seuran lajeja olivat yleisurheilu, pesäpallo, hiihto, suunistus, lentopallo, shakki ja nyrkkeily.

ERKKI äimistelee.fi

@erkki kovalainen

 

Mainokset

Hiihtosuunnistuksen MM-kisoista kaksi mitalia Suomelle – laji ei kuitenkaan kiinnosta mediaa, vaikka kilpailuolosuhteet nykyään hiihtokeskuksissa ja jopa golf-kentillä -kohukahvalla aikoinaan kuuluisuutta

Hiihtosuunnistajia ja ampumahiihtäjiä osallistuu kärjen osalta Äänekosken SM-hiihtoihin. Mukavaa verrata heidän vauhtiaan sileän erikois-maastohiihtäjiin. Siitä juttua tämän artikkelin lopussa.

Hiihtosuunnistuksen MM-kilpailut päättyivät Ruotsin Piteåssa. Suomen saavutuksena sieltä oli Hämmenkyröläisen seuran Kyrös-Rastin Tero Linainmaan pronssi pitkällä matkalla ja naiset myös saavuttivat pronssia viestissä.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_20190322_084132.jpg
Viitekuva. Hiihtosuunnistuksessa ennen rasti saattoi olla vaikka ladon nurkilla maaseudulla. Nyt kilpaillaan enemmän hiihtokeskuksien liepeillä. Kuva ERKKI äimistelee.fi arkisto

Hiihtosuunnistuksessa kilpaillaan nykyään pitkällä matkalla, sprintissä. keskimatkalla yhteislähdössä ja viesteissä vapaalla tyylillä.

Hyviä sijoituksia kympin sakissa olivat myös naisissa Salla Koskela, Mirka Suutari, Milka Reponen ja Marjut Turunen, sekä miehissä Tuomas Kotro ja Jyri Uusitalo. Miesten viestissä Suomi sijoittui neljänneksi.

Samassa yhteydessä kilpailtiin myös nuorten EM- ja kilpailuissa ja niissä Suomi menestyi hyvin.

Hiihtosuunnistuksen MM-kisoja on järjestetty virallisesti vuodesta 1975 alkaen, jolloin kilpailut järjestettiin Suomessa Hyvinkäällä. Sen jälkeen hiihtosuunnistuksen MM-kisoja on järjestetty pääosin kahden vuoden välein ja vielä kaksi kertaa Suomessa. Kuopio oli kisaisäntänä vuonna 1988 ja Kittilä 2005.

Hyvinkäällä tuli kolmoisvoitto Suomeen miehissä Olavi Svanbergin johdolla ja viisi miestä oli kympin joukossa. Samoin Sinikka Kukkonen voitti maailmanmestaruuden, sekä neljä naista oli kymmenen parhaan joukossa.

Kaikiaan 16 suomalaista hiihtosuunnistajaa on voittanut vähintään yhden henkilökohtaisen maailmanmestaruuden hiihtosuunistuksessa kisojen historian aikana.

Hiihtosuunnistuksessa EM-mestaruuksista kilpaillaan vuosittain. Nyt Euroopan mestaruuskilpailut olivat Turkisssa samana vuonna MM-kisojen kanssa 2019. Hiihtosuunistuksen pohjoismaisten mestaruskisat lopetettiin vuonna 2012, mutta maailman cupeja järjestetään edelleen hiihtosuunnistuksessa.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_20190322_084811.jpg
Hiihtosuunnistuksen karttatelineitä ja karttoja. Kuva ERKKI äimistelee verkkomedian kuva-arkisto

Hiihtosuunnistus ei ole mediaseksikäs laji, vaikka se on kansainvälistä urheilua

HIIHTOSUUNNISTAJAT saavuttivat enemmän mitaleja tänä vuonna MM-kisoissa, kuin vastaavasti maastohiihtäjät ja ampumahiihtäjät omissa vastaavissa kisoissaan. Hiihtosuunnistajien maailman kärki harjoittelee varmaan lähes yhtä kovaa ja ammattimaisesti ympäri vuoden, kuten maasto- ja ampumahiihtäjät.

Osanottajia oli ainakin maista:  Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Bulgaria, Sveitsi, Viro, Liettua, Italia, Itävalta, Tsekki, Romania, Japani, Puola, Ukraina ja Turkki. Puhutaan siis kansainvälisestä lajista.

MEDIAA ei kutenkaan hiihtosuunnistus juuri kiinnosta, vaikka laji menestyi paremmin MM-kisoissa kuin ampumahiihtäjät ja maastohiihtäjät omissa kilpailuissaan.

ILTA-SANOMAT  teki poikkeuksen ja kirjoitti uutisia ja suomalaisten sijoituksia Ruotsin MM-kisosta digilehteen. Vastaavasti Iltalehdestä en niistä uutisia löytänyt, kuten samoin Helsingin Sanomien verkkolehdestä, toki paperisessa on voinut olla ainakin tulokset.

AAMULEHDEN verkkoehdestä ei löytynyt mitään uutisa hiihtosuunnistuksen MM-kisoista., vaikka Tero Linnainmaan seura Kyrös-Rasti on Tamperetta lähellä. Vastaavasti lehti kirjoittaa kesäsuunnistuksesta välillä jopa hyvin.

FORSSAN LEHTI ainakin teki poikkeuksen maakuntalehdistä ja on julkaissut uutisen Tero Linainmaan spronssista sekä jo marraskuussa 2018 artikkelin  Lounais-Hämeen Rastin Salla Koskelan valmistautumisesta Ruotsin MM-kilpailuihin.

YLE Urheilu  on myös julkaissut uutisia hiihtosuunnistuksen MM-kilpailuista, vaikka se ei juuri ole näyttänyt hiihtosuunnistusta muiden hiihtolajien lailla ohjelmistossaan. Kansainvälinen suunnistuliitto IOF lähetti kuvaa kisoista suorana Wep-televison kautta.

Parhaiten hiihtosuunnistuksen MM-kisoista ja tuloksista on uutisoinut Tampereella julkaistava KESTÄVYYSURHEILUfi.

Hämeenkyrössä ilmestyvä paikallinen UutisOiva kirjoitti Tero Linnainmaan spronssimitalista.

Ampumahiihdon ja maastohiihdon MM-kisojen tuloksien lisäksi mediat kirjoittivat kaiken mahdollisen, mitä siellä kulisseissa voiteluineen kaikkea on tapahtunut. Hiihtosuunnistuksesta ei mitään.

Kirjoitus jatkuu kuvien jälkeeen.

IMG_20190322_084403-1.jpg
Viite-kuvituskuva. Nykyään rastit voivat olla hiihtosuunnistuksessa vaikka avonaisissa paikoissa asutuskeskuksissa metsän sijasta. Kuva ERKKI äimistelee arkisto

 

Kuva Sotkamon Vuokatista hiihtosuunnistuskartasta, jossa kilpailtiin SM-kisoissa 2018 peräti avonaisella golf-kentän maastoissa

received_427313004708551-1.jpeg

Hiihtosuunnistus on siirtynyt syrjäkylien kouluilta asutuskeskuksiin ja jopa golf-kentille – Exelin suksisauvan kohukahvalla laji sai julkisuutta

HIITOSUUNNISTUSKISOJA järjestettiin ennen hirvenhiihtojen tapaan syrjäisillä kyläkoulilla, kuten Kajaanissa Murtomäen ja Halla-ahon kouluilla.

Tyyli oli vain perinteistä kapeilla kelkkaurilla. Myöhemmin hiihtosuunnistajat siirtyivät muodikkaasti pukkamaan niissä ilman pitoa tasatyönnöllä. Hiihtosuunnistus taisi olla uranuurtajia juuri tässä hiiihtäjien tasatyönnössä.

Kuopion hiihtosuunnistuksen MM-kisoissa vuonna 1988 maailmanmestari  Kaavin Hannu Koponen sai julkisuutta lajille. Koponen tavallaan lanseerasi käyttöön sen aikaisen hitin kotimaisen Exelin kehittämän sauvan kahvan juuri näissä MM-hiihtosuunnistuksissa Kuopiossa

Sauva ja laji sai siinä julkisuutta ja mentiin tasatyönnöllä. Oikeestaan oli alussa kysymys vain pelkästä kahvasta ja sitä liimattiin normaalaihein sauvan putkiin. Aluksi kohukahva taisi olla jopa kielletty maastohiihdon puolella.

Myöhemmin hiihtosuunnistuksissa tuli osaksi käytöön luistelubaanoja ja nyt mennään jo melkein kokonaan luistelemalla lajin vaatimusten osalta. Osaksi on kuitenkin vielä mukana kapeita uria, mutta niissä on tasatyönnön tyyli erilaista kuin maastohiihdossa.

Hiihtosuunnistus on siirtynyt kokonaan syrjäkyliltä hiihtokeskuksiin, ja jopa kisoja on järjestetty vuoden SM-kisoissa Sotkamon Vuokatissa Katinkullan golf-kentällä. (kuva kartasta)

Hiihtokeskuksien valmiit urat ovat pohjina järjestäjiä helpottamassa ja niitä täytennetään järjestäjien uusilla urilla.

Vähälumiset talvet etelässä ja kilpailujen vähyys Suomessa on tosin ollut haittana hiihtosuunnistajile ja sen lajiin siirtyvissä urheilijoissa.

Lisäksi lajiin on varmasti vaikuttanut, kun media siitä vähemmän kirjoittaa suomalaisten menestymisestä huolimatta.

Pyöräsuunnistus on vähän samantapainen laji kuin hiihtosuunnistus. Lisäksi on olemassa vielä tarkkuus-latusuunnistus, jossa pitää merkitylle reitille paikantaa oikein rastien sijoitus.

Kirjoitus vielä jatkuu kuvien jälkeen maastohiihdon SM-kisojen osalta Äänekoskella, jossa hiihtosuunnistajia ja ampumahiihtäjiä on mukavasti härnäämässä maastohiihtäjiä.

Kuvissa erään hiihtosuunnistajan itse rakentama sompa suuremmaksi pehmeille alustoille ja kuva tästä Exelin hiihtosauvan kohukahvasta hiihtosuunnistajan kuva-arkistosta. P.S kuinka moni vielä hiihtää tällä kohukahvalla!

received_285791635671368.jpeg

received_2348070228809662.jpeg

***

Hiihtosuunnistajia ja ampumahiihtäjiä mukavasti mukana Äänekosken SM -hiihdoissa Tero Linnainmaan ja Kaisa Mäkäräisen johdolla

ÄÄNEKOSKELLA kilpaillaan tulevana viikonloppuna Huiman järjestämissä maastohiihdon SM-kisoissa, joka ovat samalla Suomen Cupin osakilpailu. SM-kisojen kannalta mielenkiinnon tuo, että kovia nimiä osallistuu maastohiihtoon hiihtosuunnistuksen ja ampumahiiihdon urheilijoista.

Mukaan ovat ainakin ilmoittautuneet hiihtosuunnistajista Tuomas Kotro, Tero Linnainmaa, Janne Häkkinen ja Salla Koskela.

Ampumahiihtäjistä ilmoittautuneet: Kaisa Mäkäräinen, Venla Lehtonen jaTero Seppälä.

Mukavaa nähdä mikä on heidän vauhti maastohiihtäjiin verrattaessa!

ERKKI äimistelee.fi

@erkki kovalainen/hiihtourheilu

 

 

 

Kuka hiihtää vielä Jalaksen monoilla – ”parempi jalas kuin käres”, sanoi Juha Mieto aikoinaan 70 -luvulla – kaikkea ei saanut myydä kaikille – kartellin takia oli pakko myydä vain Jalasta

KUKA muistaa ja vielä vielä yleensä enää hiihtää Suomessa Jalasjärven entisen kunnan Jokipiin kylässä valmistetetuilla Jalaksen hiihtomonoilla.

Jalasjärvi liitettiin Juha Miedon pitäjään Kurikkaan vuoden 2016 alussa.

Juha Mieto sanoi aikoinaan Jalaksen mainoksessa 70 -luvulla: ”Parempi jalas kuin käres”

Samoin tulee mieleen, että Mika Myllylä kilpaili vielä 90-luvn taitteessa Salomonista poiketen punaisilla Jalaksen kilpamonoilla. Jukka Hartonen käytti niitä myös ja muistikuvana on, että hänen skating-jalaksensa sojottivat kohti taivasta, kun miestä vietiin paareilla jossain 50 km:n kisan jälkeen, kun hän oli kaikkensa antanut kuten Matti Heikkinen.

Tosiaan Jalaksen hiihtokengät olivat hyvin suosittuja hiihtäjien keskuudessa 70-luvulta aina 90-luvulle.

Vielä 70-luvulla olivat aluksi Jalaksen monoissa muoviläppä, joka sopi Fingripin 50 millin siteeseen ja sen jälkeen Jalas käytti mallistossaan ulkonevaa rautakärkeä ja myöhemmin pohjissa SNS-systeemiä.

Jalas joutui maksamaan näistä SNS-systeemin pohjista ja osuudesta tietyn osan valmistajalle.

Sen jälkeen kilpailijoiksi tulivat vahvasti Salomonin hiihtomonot SNS-systeemillä ja myöhemmin Rottefellan NNN-järjestelmä. Alussa taisi Jalaksella olla aidot nahkamonot ja niissä oli se 79- ja 75 millin kärki tavalliseen siteseen, mutta nyt ovat valmistajat sirtyneet nahkasta luontoystävälliseen muoviin, hiilimuoviin ja kuttaperkkaan.

Jalas lopetti kilpamallien  kenkien valmistuksen hiihtokenkien osalta, mutta jatkoi vielä edullisempien monojen valmistusta ja merkillä maahantuontia aina vuoteen 2007 asti.

Jalas luopui kokonaan urheilujalkineitten valmistuksen osalta juuri 2007 vuonna.

MAASEUDUN TULEVAISUUS [MT] kirjoittaa artikkelissaan 13.11.2016 Jalaksen tehtaan historiasta. Kenttämyyntipäällikkö Esa Hakanen sanoo MT:n kirjoituksessa: ” Jalaksen jalkineilla on voitettu yli 100 arvokisamitalia hiihdossa, mäkihypyssä, suunistuksessa ja juoksussa”

”Sitten kilpailu koveni ja tuli pakettiajattelu. Kun meillä oli vain hiihtojalkineet, eikä suksia,sauvoja ja siteitä, urheilujalkineista luovuttiin vuonna 2007″, jatkaa Hakanen lehdessä.

Jalaksella on yli 100 vuotta vanha historia Suomessa.

Jalas osti vuonna 1984 kotimaisen kenkätehtaan Aaltosen urheilu- ja suojajalkinevalmistuksen. TALOUSSANOMAT kirjoittaa siitä artikkelissaan 9.2.2006 Jalaksen historiasta ja viittaa otiskossaan mäkihyppääjä Janne Ahoseen, joka on hypännyt mäkeä Jalaksen mäkihyppyjalkineilla.

Myös Karhun hiihtojalkineitten ja lenkkitossujen valmistus lopetettiin Suomesta jo aikaisemmin, mutta nykyäään on vielä markkinoilla Karhun ja Yokon hiihtokenkiä aina kilpamalleista harrastelijoihin Karhun ja Yokon tuoteperheessä [Karhu KSF Sport Oy]. Suomessa tuskin enää valmistetaan missään yhtään paria hiihtokenkiä ja lenkkitossuja.

Teksti jatkuu kuvien jälkeen.

IMG_20190321_122745.jpg
Muistona löytyi vielä Jalaksen kenkälaatikko myöhemmiltä 2000-luvun ajoilta. Kuva ERKKI äimistelee.fi arkisto
IMG_20190321_123320.jpg
Vanhempi laatikko jopa 80-luvulta. Urho Viljanmaa Oy on valmistanut perinteisen hiihtomonoja. Kuva Erkki Kovalaisen kotialbumi

***

Hiitomonoissa on nyt merkeissä tarjontaa ja kaikkea ei myyty kaikille

NNN-systeemi tuli markinoille joskus 90-luvun taiteessa ja sillä ainoana maajoukkuehiihtäjänä Suomessa kilpaili vain Puolangan Ryhdin Tuulikki Pyykkönen (nyk. Kemppainen). Tuulikki Pyykkönen kävi niitä esittelemässä Kajaanin EKA-marketissa aikoinaan ja monet asiakkaat äimistelivät tällaista merkkiä ja NNN-sidesysteemiä..

Dysonin merkillä myytiin harrastajille monoja ja niihin kävi nämä NNN-Rottefella siteet. Myöhemmin on tämä NNN-systeemi jopa ohittanut Salomonin suosion ainakin huippu-urheilijoitten osalta. Alpina on nyt suosittu merkki huippu-urheilussa niin maastohiihdossa kuin ampumahiihdossakin.

Nyt kai jotenkin nämä SNS ja NNN monot ja siteet sopivat jotenkin toisiinsa, siitä en ole täysin varma.

Hiihtojalkineitten merkkejä löytyy nyt jokaiseen lähtöön molemmilla side-tyypeillä: Salomon, Fischer, Rossignol, Madshus, Yoko, Karhu, Alpina ja One Waykin oli. Nyt on näiden osalta niitä pakettiperheitä suksille, monoille ja sauvoille.

Siinä on Jalas tosiaan jo jäänyt suurten tuoteperheitten jalkoihin.

Urho Viljanmaa Oy  (Jalas ) on myyty vuonna 2008 osaksi ruotsalaiselle konsernille. Nyt tehtaan nimenä on vuodesta 2011 alkaen Ejendols Oy.  Tehdas valmistaa nyt pääasiassa työ- ja turvajalkineita.

***

Kilpailu oli kovaa markkinoilla vielä – 90 luvulla – kaikkea ei myyty kaikille

Joutuin ”pakosta” myymään kajaanilaisessa EKA-marketin tavaratalossa vain Jalaksia, koska Salomon ei antanut kilpailullista syistä merkkiään myyntiin muka halpatavarataloihin ja marketteihin.

Tosin myin niitä paljon vuodessa, mutta SNS-siteet kuitenkin Salomon antoi myyntiin ja myin niitä noin 1500 paria vuodessa, ne piti myydä näihin Jalaksen monoihin erilaisena tuoteperheenä ja pakettina.

Hyvä kuitenkin oli niin!

Samoin osittain siitä syystä olin varmaan ensimmäisiä NNN-järjestelmän myyjiä Suomessa Dysonin  hiihtokenkien ja Rottefellan siteiden osalta, kun Jalaskaan ei aina pysytynyt toimittamaan tarpeeksi monoja myyntiin, puhumattakaan Salomonin siteistä.

Fischerin maahantuoja ei myöskään antanut myyntiin minulle suksiaan ja piti myydä vain Rossignoleja, Madshuseja, Atomiceja ja Peltosia…

Nämä Fischerin ja Salomonin maahantuojat vetosivat siihen, että Kesko konsenri on kieltänyt myymästä tuotteitaan minulle, koska sillä olivat ne vahvat Intersport ja Kesport vahvat ketjunsa.

Tämähän oli jo kartellia ja kilpailun rajoittamista.

Myöhemmin yksityisen kauppiaan alaisuudessa sain myydä näitä Salomoneja ja Fischereitä ja siinä samalla Jalas unohtui, kun silloin enää ei myyty Jalasta muodikaan Salomonin sijasta.

P.S samoin Karhu ei antanut kilpasuksiaan marketteihin, mutta antoi kuitenkin monoja.

***

EDIT  kotimaisesta tehtaasta oli aikoinaan hyötyä. Eräälle aktiivi-kuntoilijalle piti toisen jalan vammautumisen johdosta teettää mittatilaustyönä parhaan mallin monot ja ne valmistettiin Jalaksella. Asiakas kiitti ja oli tyytyväinen sen johdosta, vaikka ne maksoivat tavallista enemmän. Nyt se ei taida enää onnistua mitenkään Suomessa.

IMG_20190321_123831.jpg
Tämän ansioristin Jalaksen pienoismallin sain aikoinaan hyvästä myynnistä. Kuva ERKKI äimistelee.fi. p.s jossain on tallessa vielä yhdet aidot Jalaksen hiihtomonot, mutta mistään enää en nyt niitä muuton jälkeen löytänyt

@ERKKI äimistelee.fi

@talosusuutiset ja hiihtourheilu

@erkki kovalainen

 

 

 

Kainuun kuntien koulujen väliset hiihdot Puolangalla, mutta Kajaani järjestänyt omat koulujen kisansa väärin päin seuraavana päivänä! – hyvin osanottajia kuitenkin mukana Honkavaaran laduilla

ÄIMISTELIJÄLLE  tuli pari viestiä, että äimistele vielä Kainuun koululaisten kuntien välisistä mestaruushiihdoista, jotka pidettiin Puolangan Honkavaarassa hyvissä olosuhteissa keskiviikkona 13.3.2019. Asun syrjässä Kainuusta, mutta tietoa löytyy toki netin kautta.

Kainuun koululaisten kisoissa oli kaikkiaan 16 sarjaa aina 1-luokasta vanhempiin 8-9 luokkalaisiin asti tytöille ja pojille.  Matkat olivat nuorimmaista 0,7 km ja vanhemmat hiihtivät 2 km. Tyyli vapaa kaikissa sarjoissa ja matkoilla.

Osanottajia oli kaikkiaan ilmoittautunut Puolangalle Kainuun kahdeksasta kunnasta 236 kilpailijaa, mutta 18 niistä oli jäänyt pois jostain syistä. Joten 211:n koululaisen voimalla kilpailtiin Puolangan Honkavaaralla.

Osanottajein määrä on parantunut ainakin vuodesta 2017, sillä silloin äimistelin kahden vuoden takaisista vastaavista kilpailuista Vuokatissa, jossa oli vain 108 osanottajaa. Silloin ainakin vielä oli osanottorajoitus kuudella kilpailijalla sarjaa kohti: kaikkiaan osalistujien määrä olisi voinut olla tällä rajoituksella peräti 432 Kainuun koululaista.

Osanottajien rajoittamisesta ei ole nyt tietoa, mutta laskujeni mukaan eniten yhdestä kunnasta Sotkamosta oli 6 edustajaa Puolangalla poikien 4:n luokan sarjassa.

Vuosi sitten 2018 koululaisten Kainuun kisoissa on ollut 190 osallistujaa, mutta eskarisarjakin ollut mukana. Osanottajia ollut paljon pienestä Paltamon kunnasta mukana.

***

Kajaanin kouluissa hiihdetään vastavirtaan ja vaikuttiko se osanottajien määriin

ÄIMISTELYN aihetta antoi ainakin se, että Kajaanin koulujen mestaruushiihdot ovat heti seuraavana päivänä Kainuun koululaisten Puolangan kisojen jälkeen torstaina 14.3.2019 Kajaanin Vimpelin urheilukeskuksessa.

Ihmettelen sitä suuresti, sillä tavallisesti kunnan omat hiihdot pitäsi olla ensiksi jonkinlainen karsinta koko maakunnan hiihtoihin.  Lisäksi vielä Kajaanin hiihdot heti seuraavana päivänä. Tuloksista ei ole tietoa, paljonko ollut Kajaanin koulujen hiihdoissa osanottajia ja onko ollut samoja, jotka olivat edellisenä päivänä Puolangalla kilpailemassa.

Sotkamon koululaisten kisat on pidetty hyvissä ajoin Vuokatissa oikeeaan ajankohtaan jo helmikuuun 21.päivänä. Muista Kainuun kuntien omista hiihtokisoista ei löydy tietoa.

Onko hiihtolomat sotkeneet jotenkin aikataulua, vai eikö informaatio ole toiminut kuntien välillä. Onko ilmoittauminen hoidettu seurojen tai koulujen opettajien kautta ja onko tullut tietokatkoksia opettajien, oppilaitten, kuntien ja koululaisten vanhempien välille.

Muutama vuosi sitten muistaakseni Kajaanista ei ollut monta osanottajaa mukana Kainuun koulujen kilpailuissa ja siinä oli syynä informaatio-katkoksia ja yhteen sattumia

Osanottajien määrä nyt kunnittain: Sotkamo 63, Kajaani 40,  Kuhmo 27, Suomussalmi 26, Paltamo 22, Hyrynsalmi 14,  Ristijärvi 11 ja Puolanka 8.

Poisjääntejä 18 kunnittain: Sotkamo 6, Kuhmo 2, Puolanka 1, Ristijärvi 2, Paltamo 2, Kajaani 2, Hyrynsalmi 2 ja Suomussalmi 1.

Eniten osanottajia oli poikien 3- luokan sarjassa 27 osallistujaa ja vähiten 7- luokan tyttöjen ja poikien sarjoiossa, joissa molemmissa 7 hiihtäjää.

***

Ylivoimaisia voittajia muutamissa sarjoissa

Muutamia ylivoimaisiakin voittajia nähtiin Puolangalla. Poikien 4 luokan vapaan 2 km:n matkalla Sotkamon Karri Korhonen voitti seuraavaa Sotkamon Viljami Hakkaraista minuutin.

Poikien 7-luokan sarjan voitti Sotkamon Tuukka Tolkkinen yli minuutilla seuraavaan saman kunnan William Welsbyyn nähden. Tuukka menestyi hyvin Hopeasomman SM-kilpailuissa vasta Hollolassa ja saavutti siellä pronssia.

Tyttöjen toisen luokan sarjassa Suomussalmen Fanni Rantaeskola oli puoli minuuttia nopeampi toiseksi sijoittunutta Sotkamon Aino Korhosta. Fanni hiihti jopa 19 sekuntia nopeammin kuin vastaavan sarjan pojat!

Hyvää vauhtia pidettiin poikien 3- luokan 2 km matkalla, jossa Hyrynsalmella kolmoisvoitto norjalaiseen malliin: 1. Juho Kemppainen 2.35, 2. Herkko Koski 2.47 ja 3. Aatos Holmström 2.47.

Kuvan jälkeen vielä tulokset pyöristettynä sekunteihin.

IMG_20180304_103031.jpg
Viite-kuvituskuva hyvistä talvisista laduista, joka ei ole kuitenkaan Puolangalta. ERKKI äimistelee.fi kuva-arkisto

Tulokset:

Tytöt 1 lk 0.7 km V 1) Selena Törmäkangas Sotkamo 3.04, 2) Mimmi Määttä Kuhmo 3.32, 3) Minttu Heikkinen Suomussalmi 3.43, 4) Emma Niiranen Kuhmo 3.48, 5) Anni Pasanen Suomussalmi 3.56, 6) Greta Kettukangas Sotkamo 4.54, 7) Elli Kyllönen Paltamo 5.02, 8) Ida Jylhänkangas Sotkamo 5.04, 9) Jenny Rossi Sotkamo 5.11, 10) Mila Leinonen Paltamo 5.12, 11) Elna Heikkinen Sotkamo 5.15, 12) Rosa Haapalainen Puolanka 6.18

Pojat 1 lk 0.7 km V 1) Aapo Holappa Paltamo 3.54, 2) Kasperi Kaitainen Sotkamo 4.13, 3) Jaakko Kemppainen Hyrynsalmi 4.30, 4) Matias Härkönen Sotkamo 4.44, 5) Arttu Härkönen Puolanka 4.49, 6) Arvi Heikura Ristijärvi 5.07 7) Aatami Rönty Sotkamo 5.52, 8) Toni Herranen Sotkamo 7.24

Tytöt 2 lk 0.7 km V 1) Fanni Rantaeskola Suomussalmi 2.49, 2) Aino Korhonen Sotkamo 3.21, 3) Pihla Kohonen Sotkamo 3.40, 4) Saga Rajatalo Paltamo 3.55, 5) Iida Luukkonen Suomussalmi 4.20, 6) Lotta Fordell Sotkamo 4.37, 7) Neea Kemppainen Puolanka 4.40, 8) Pihla Suopanki Sotkamo 4.54, 9) Sohvi Tervonen Paltamo 4.58, 10) Enni Heikkinen Ristijärvi 4.58, 11) Meea Ala-Hiiro Ristijärvi 5.08, 12) Tea Toivanen Sotkamo 5.14

Pojat 2 lk 0.7 km V 1) Viljami Huusko Sotkamo 3.08, 2) Kyrö Kiiskinen Sotkamo 3.10, 3) Benjamin Tuovinen Sotkamo 3.12, 4) Aki Huotari Sotkamo 3.22, 5) Johannes Härkönen Paltamo 3.44, 6) Kalle Aittokoski Kuhmo 4.11, 7) Sampo Kemppainen Hyrynsalmi 4.16, 8) Eetu Heikkinen Paltamo 5.43

Tytöt 3 lk 0.7 km V 1) Noomi Saukko Kajaani 2.49, 2) Ruusa Väisänen Ristijärvi 2.50, 3) Maija Tolonen Ristijärvi 3.07, 4) Matilda Seppänen Suomussalmi 3.11, 5) Niina Kananen Sotkamo 3.15, 6) Viena Tölli Kajaani 3.22, 7) Martta Anttonen Suomussalmi 3.25, 8) Yasmin Hernandez Sotkamo 3.40, 9) Oona Väisänen Puolanka 3.46, 10) Eveliina Keränen Hyrynsalmi 3.47, 11) Elsa Mannermaa Sotkamo 3.48, 12) Kerttu Pääkkönen Sotkamo 3.56, 13) Emilia Korhonen Sotkamo 4.09, 14) Hilda Moilanen Suomussalmi 4.12, 15) Sanni Lappeteläinen Paltamo 5.44, 16) Susanna Heikkinen Suomussalmi 6.32, 17) Anna Juntunen Suomussalmi 7.01

Pojat 3 lk 0.7 km V 1) Juho Kemppainen Hyrynsalmi 2.35, 2) Herkko Koski Hyrynsalmi 2.47, 3) Aatos Holmström Hyrynsalmi 2.47, 4) Perttu Seppänen Suomussalmi 2.55, 5) Konsta Heikkinen Sotkamo 2.55, 6) Niko Härkönen Paltamo 2.57, 7) Niilo Jäppinen Kajaani 2.58, 8) Topias Pääkkönen Kuhmo 3.04, 9) Lauri Sorsa Sotkamo 3.06, 10) Petteri Tolonen Hyrynsalmi 3.08, 11) Iiro Hakkarainen Sotkamo 3.09, 12) Tatu Kyllönen Kuhmo 3.12, 13) Eemeli Hakkarainen Sotkamo 3.12, 14) Aale Kettukangas Sotkamo 3.16, 15) Jani Räisänen Suomussalmi 3.17, 16) Eemil Nyström Kajaani 3.25 17) Jimi Laitinen Suomussalmi 3.32, 18) Joonas Kähkönen Kuhmo 3.35, 19) Eetu Leinonen Ristijärvi 3.38, 20) Juho Seppänen Kajaani 3.42, 21) Jaakko Aittokoski Kuhmo 3.48, 22) Lenni Ohtonen Kuhmo 3.50, 23) Eeli Holappa Paltamo 3.54, 24) Iiro Juntunen Suomussalmi 4.02, 25) Veikka Kilpeläinen Kuhmo 4.11, 26) Marcus Sonninen Puolanka 4.41, 27) Nuutti Kyllönen Kuhmo 4.44

Tytöt 4 lk 2 km V 1) Senni Rautiainen Sotkamo 7.32, 2) Emma Juntunen Suomussalmi 8.01, 3) Emma Remes Sotkamo 8.14, 4) Silja Siltala Kajaani 8.28, 5) Aino Väisänen Paltamo 9.02, 6) Kiia Myllylä Kajaani 9.20, 7) Miia Räisänen Suomussalmi 9.28, 8) Elina Mikkonen Kuhmo 9.44, 9) Sinna Siira Puolanka 10.38, 10) Neea Kvist Paltamo 10.40, 11) Tiia-Maria Seppänen Sotkamo 11.00, 12) Ella Kemppainen Sotkamo 12.17, 13) Helmi Heikkinen Hyrynsalmi 12.50

Pojat 4 lk 2 km V 1) Karri Korhonen Kajaani 6.28, 2) Viljami Hakkarainen Sotkamo 7.27, 3) Jaakko Piirainen Sotkamo 7.34, 4) Eetu Niiranen Kuhmo 7.44, 5) Hannes Jylhänkangas Sotkamo 8.09, 6) Pyry Kohonen Sotkamo 8.17, 7) Olli Tuhkalainen Sotkamo 8.32, 8) Tuukka Holappa Puolanka 8.38, 9) Roope Lauronen Sotkamo 8.53, 10) Eetu Paasisalo Paltamo 9.07, 11) Eetu Karppinen Paltamo 9.32, 12) Eera Seppänen Hyrynsalmi 9.37, 13) Aapo Romppainen Hyrynsalmi 10.34, 14) Urho Kuivalainen Kajaani 10.42, 15) Tomi Turpeinen Hyrynsalmi 10.47, 16) Niko Holappa Kajaani 14.43, 17) Arttu Sirviö Ristijärvi 16.33

Tytöt 5 lk 2 km V 1) Karla Kiiskinen Sotkamo 6.57, 2) Helinä Niskanen Suomussalmi 7.14, 3) Netta Hälinen Ristijärvi 7.32, 4) Hilla Heikkinen Sotkamo 7.44, 5) Maria Tolonen Kajaani 7.57, 6) Linda Kinnunen Kuhmo 8.01, 7) Niiki Juttula Suomussalmi 8.26, 8) Katri Kemppainen Kajaani 8.32, 9) Salla Malinen Kuhmo 8.43, 10) Enni Heikkinen Suomussalmi 9.03, 11) Lilja Kiiskinen Sotkamo 9.22, 12) Viola Kivelä Kajaani 9.25, 13) Eevi Töyrylä Kuhmo 9.36, 14) Ashtar Iwais Kajaani 9.38, 15) Emilia Kananen Kajaani 10.19, 16) Lotta Kemppainen Hyrynsalmi 11.22, 17) Valma Kilpiäinen Paltamo 12.06, 18) Oona Keränen Paltamo 12.53, 19) Nelly Kemppainen Puolanka 16.54

Pojat 5 lk 2 km V 1) Konsta Juutinen Paltamo 6.00, 2) Oskari Hakkarainen Sotkamo 6.50, 3) Samu Kemppainen Sotkamo 7.03, 4) Osku Niiranen Kuhmo 7.17, 5) Kerkko Seppänen Suomussalmi 7.26, 6) Aapo Ohtonen Kajaani 7.36, 7) Aleksi Vornanen Sotkamo 7.41, 8) Pietu Remes Sotkamo 7.55, 9) Juha Huotari Kuhmo 8.05, 10) Niklas Granit Sotkamo 8.14, 11) Kristian Tolonen Hyrynsalmi 8.33, 12) Ohto Koponen Kajaani 8.56, 13) Matti Karppinen Paltamo 9.14, 14) Arttu Huotari Kuhmo 9.29, 15) Kasperi Mansikkamäki Kuhmo 10.05, 16) Akseli Julkunen Kajaani 10.16, 17) Niklas Junttila Suomussalmi 11.47

Tytöt 6 lk 2 km V 1) Iida Korhonen Sotkamo 7.04, 2) Vilja Takalo Kajaani 7.20, 3) Anette Kärkkäinen Kajaani 7.24, 4) Ellinoora Härkönen Sotkamo 7.41, 5) Jenna Oikarinen Sotkamo 7.42, 6) Anni Piirainen Sotkamo 8.12, 7) Henna Kyllönen Suomussalmi 8.33, 8) Saimi Manninen Suomussalmi 8.50, 9) Neea Heikkinen Suomussalmi 9.01, 10) Heta Leinonen Kajaani 9.42, 11) Iiris Uusitalo Kajaani 9.48, 12) Tiia Kvist Paltamo 10.10, 13) Inga Rajatalo Paltamo 10.36, 14) Milla Sormunen Ristijärvi 11.01

Pojat 6 lk 2 km V 1) Akseli Kaitainen Sotkamo 5.46, 2) Atte Pelkonen Sotkamo 6.12, 3) Eero Sorsa Sotkamo 6.28, 4) Artturi Tölli Kajaani 6.28, 5) Jaakko Kyllönen Kajaani 6.49, 6) Joonas Pääkkönen Kuhmo 6.56, 7) Oliver Törmäkangas Sotkamo 6.59, 8) Martin Sang Suomussalmi 7.30, 9) Kasper Heikkinen Paltamo 7.36, 10) Eeli Kinnunen Kuhmo 7.45, 11) Topi Heikura Paltamo 8.27, 12) Konsta Junttila Kajaani 8.56, 13) Altti Heikkinen Sotkamo 9.11

Tytöt 7 lk 2 km V 1) Karoliina Koski Hyrynsalmi 6.28, 2) Neea Kemppainen Ristijärvi 6.32, 3) Essi Tölli Kajaani 7.07, 4) Jenna Räisänen Suomussalmi 7.24, 5) Lidia Evans Sotkamo 7.27, 6) Miia Ylikojola Sotkamo 7.35, 7) Anni Huttunen Kajaani 7.44

Pojat 7 lk 2 km V 1) Tuukka Tolkkinen Sotkamo 5.28, 2) William Welsby Sotkamo 6.47, 3) Kalle Kemppainen Kajaani 6.53, 4) Tuomas Hyväri Kajaani 6.59, 5) Samuel Jokitalo Kajaani 7.16, 6) Aaro Malinen Kuhmo 7.52, 7) Akseli Karppanen Kuhmo 9.09

Tytöt 8-9 lk 2 km V 1) Hilla Niskanen Suomussalmi 6.15, 2) Siiri Juntunen Kajaani 6.16, 3) Kiira Kiiskinen Sotkamo 6.46, 4) Liisa Gretschel Kajaani 7.03, 5) Nella Hälinen Ristijärvi 7.11, 6) Nea Tuikka Kajaani 7.57, 7) Kristiina Kasila Kajaani 9.33, 8) Rita Sirviö Sotkamo 13.13

Pojat 8-9 lk 2 km V 1) Luukas Mäkelä Sotkamo 5.16, 2) Topias Törmäkangas Sotkamo 5.33, 3) Santtu Lukkari Kajaani 6.05, 4) Konsta Korhonen Kajaani 6.27, 5) Eino Gretschel Kajaani 6.39, 6) Setti Junttila Kajaani 7.57, 7) Kusti Junttila Kajaani 8.27, 8) Timi Schroderus Kajaani 8.59

LÄHDE JA LEH tI Puolangan Ryhti, kuntien ja koulujen tiedotuksia ja omia laskelmia

@ERKKI äimistelee.fi verkkomedia

@erkki kovalainen

Sotkamon Veikko Huovisen kirja: Kylän koirat – Sotkamon kannattaa hyödyntää kirjailijaa kaikessa siihen liittyvässä, kuten F.E. Sillanpäätä on Hämeenkyrössä

FASEBOOK oli kaatunut sivuillani ja käytin ajan johonkin sen sijasta hyödyllisempään omaan elämään ja luin sotkamolaisen kuuluisan kirjailijan Veikko Huovisen teoksen Kylän koirat loppuun. Kirja oli nidottu yhteen Huovisen toisen tuotannon Konsta Pylkkerön kanssa.

Eräs sotkamolainen vaikuttaja kirjoitti kommentissaan facebookissa Sotkamon puskaradion sivuilla: ” Mitäpä tykkäätte, jos Sotkamon kauppojen ikkunoissa olisi kyltit: ”Täällä puhutaan Huovista” ja myyjillä olisi mielessään pieniä repliikkejä tai pieniä tarinoita Veikko Huovisen teksteistä.

Tämä vielä parantaisi Sotkamoa matkailupitäjänä turistien kannalta, mutta sekään ei vielä mielestäni riitä.

Näin on: Veikko Huovisen pitäsi olla Sotkamossa ja Kainuussa vielä enemmän esillä mitä se on tähän asti ollut, vaikka Havukka-ahon ajattelijan patsas on kylällä

Nobelkirjailija F.E. Sillanpää on täällä Hämeenkyrössä aina esillä kaikessa ja häntä hyötynnetään matkailun sekä kunnan imagon vuoksi. Veikko Huovinen on kainuulaista kirjailijoista vähintään yhtä tunnettu kuin Suomusalmen sulttaani Ilmari Iki Kianto Ryysyrantoineen.

Veikko Huovinen on myös kirjoittanut koirista kirjassaan Koirankynnen leikkaaja. Veikko on tykännyt koirista, kissoista ja jopa rääkkyvistä variksista.

Taivalkoski on paljon esillä siellä syntyneen kirjailija Kalle Päätalon osalta päivineen ja synnyinkotineen, vaikka Kalle asui suurimman osan elämästään Tampereella.

Urjalassa Pirkanmaalla on joka paikassa ”Taikaa” nimissä ja kylän raitilla. Martti Huuhan Innasen biisi Taikayö on ollut parasta mainosta Urjalalle, sen erään kilpakävelijän ja makeistukun lisäksi.

***

Veikko Huovinen Kylän koirat – viinejä tarjolla koirien seassa baareihin

Kylän koirissa tosiaan käy kaikki ihmeellinen ilmi koirista, sen voin sanoa nykyisin koiran omistajana, vaikka eräs kaverini sanoi aikoinaan, että useammat kissat ovat viisaampia kuin monet koiran omistajista.

VEIKKO HUOVISEN Kylän koirissa koirat kulkee joka mahdollisessa paikassa kuseksimassa kylän raitilla, kun ne saavat olla irti luvalla ja luvatta.

Koirat laittavat sitä keltaista kusta koipea nostaen joka ikiseen mahdolliseen paikkaan: auton renkaisiin, lyhtypylväisiin, postilaatikkoihin, kuusen karahkoihin, lumikokkareihin, kauppojen edustalla pyörätelineisiin sekä mainoksiin ja jopa ovat kokoontumassa ärhäkköinä äänestyspaikkojen edustalla ja nythän ovat taas vaalit tulossa.

Siis uroskoirat nostavat sitä koipea ja narttukoirt kusevat siististi muuten vain. Toisten hajujen perässä ollaan.

Veikko Huovinen on ollut ilahtunut, kun joku koira jossain Kajaaniin torilla oli napannut jonkun herran eväät kesken kaiken.

Kylän koirissa on paljon rotuja monisekarotuista pystykorvista Karjalan karhukoiriin.

Suuri ongelma on ollut, kun juoksullaan oleva narttu on kerännyt kaikki kylän koirat sitä kyttäämään.

Koirat kuorsaa ja pierree, mutta niissä ei ole kai oikeesti punkkeja.

Erään vakamamielisen koiran nimi on Jörö ja toisen nimi Jeppe, on myös kirjassa niitä kulkukoiria.

Kirjassa ollaan myös nykyisen muodin mukaisesti susijahdissa. Jossakin Sotkamon  Sapsojärven maisemissa on ammuttu susi ja se on ollut nähtävänä urheiluliikkeen pihalla mahdollisesti Sotkamossa  koko kansan sitä äimistellessä. Koirat ovat kuitenkin jotenkin vaistonneet, että tuonne ei ole parempi mennä..

Susistahan nyt jatkuvasti puhutaan!

Kirjassa jopa Veikko ehdottaa, että kylälle (Sotkamo?) pitää tehdä baareja ja kuppiloita, joissa isomahaiset, luppasilmäiset ja veltot koirat saisivat mellastaa sahanpurujen keskellä ja se toisi turistivirran sinne Etelän (Euroopan) tapaan. Kuppiloilla pitäsi kuitenkin olla anniskeluun viinin tarjoilun oikeudet.

Siinäkin on Veikko Huovinen aikaansa edellä, kun niitä viinejä on nyt puuhattu politikkojen tahoilta jopa ruokakauppoihin.

Kirja loppuu viimeisellä sivulla näin: Niin suuri koiravuosi on päättynyt, se päättyy aina keväällä. Talven juoksut on juostu, päiväntapahtumat on päivistetty, pakkaset kärsitty, tyttökoirat riiattu ja kinokset värjätty keltaisiksi. Penikkatautia ei ole ilmennyt. On aika luoda talviturkkinsa”

***

Koiran kusennan MM-kisat Sotkamoon

Muutama vuosi sitten suunniteltiin erään kaverini kanssa Koiran kusennan MM-kisoja alun perin Pieksämäelle, sitten Tampereen Hervantaan ja Hallilaan, jossa hallit haukkuu. Kajaani oli myös ehdolla, mutta se karitui siihen, kun valtatie Savon Sonkajärven Sukevan jälkeen muuttui niin huonon kuoppaiseksi, että koirilla olisi tullut maha kuralle jo ennen Kajaanin Mainuaa.

Nyt on on kuitenkin tie kunnostettu ja Koiran kusemisen MM-kisat voidaan Kainuussa hyvin järjestää.

Lyhyesti sanottuna koirien kusennan kisat ovat eräänlainen ampumahiihdon muoto, jossa koirat kusee määrätyille tolpille. Lopputulokseen vaikuttaa aika ja sakot, kun ei koira osu pisteeseen joka sille on merkitty.

Olisiko Sotkamo sopiva paikka MM-kisoineen koiran kusennalle, ja siinä voisi hyödyntää samalla näitä kirjailija Veikko Huovisen teoksia Kylän koirat ja Koirankynnen leikkaaja.

Suunnistuksen MM-kilpailut on järjestetty Sotkamossa ja Hiukka tai Katinkulta olisi mielestäni myös sopiva paikka näille Koiran kusennan MM-kisoille.

***

Kirja-arvostelu: kymmenen tähteä ja paras koira kirja mitä ikinä

Tämä on paras lukemani kirja koirista ja niiden maailmasta. Kannattaa jokaisen ainakin koiran omistajan lukea. Kirja-arvostelussa annan sille kymmenen tähteä, vaikka yleensä viisi on maksimi.

Veikko Huovinen: Konstan Pylkkerö ja Kylän koirat – Suuri suomalainen Kirjakerho ja Werner Söderström Oy

Kylän koirat julkaistu ensimmäisen kerran 1962

WSOY:n graafiset laitokset Juva 1986

Kylän koirat 154 sivua, kansi pahvia

Kuvakaappaus kirjasta omasta koti-albumista

IMG_20190314_220010.jpg
Sotkamolaisen kirjailijan Veikko Huovisen Konstan Pylkkerö ja Kylän koirat tuo maittavia lukuhetkiä myös ei koirien omistajille. Kuva @ERKKI äimistelee.fi @erkki kovalainen

@ERKKI äimistelee.fi

@erkki kovalainen

 

Ampumahiihdon perinteiset kuninkuusmatkat ovat naisten 15 km ja miesten 20 km – Tero Seppälän vauhti kohta riittää huipulle ja naisissa 20:llä hiihtäjällä on mahdollisuuksia mitaleille – hiihtovauhti saatava ensiksi kuntoon

RUOTSIN  Östersundissa jatkuneissa ampumahiihdon MM-kilpailuissa on  tullut muutama jättiyllätys ja toisaalta ennakkosuosikit eivät ole menestynet odotusten mukaisesti.

Suomen Kaisa Mäkäräiseltä on toivottu  mitalia, mutta kilpailu on kiristynyt ja laajentunut naisten ampumahiihdossa huomattavasti kären osalta viime vuosien aikana.

Mielestäni sitä oikeaa ampumahiihtoa ovat edelleen perinteiset naisten 15 km ja miesten 20 km kuninkuusmatkat, joissa suoraan yhdestä ohilaukauksesta tulee lisäaikaa minuutti. Siinä ratkaisee hiihtovauhti ja ammunta lopputulokseen tasapuolisesti ja jokaiseen laukaukseen pitää keskittyä toden teolla.

Naisten 15 km näytti sen, että nyt jopa 20 naista ainakin pystyy taistelemaan arvokilpailujen voitosta hiihtovauhdin osalta

Laskujeni mukaan  Kaisa Mäkäräisen hiihtoaika 15 km kilpailussa oli 16:sta paras ja hän hävisi nopeimmalle hiihtäjälle Dorothea Wiererille vain minuutin. Hiihtoajoissa on huomioituna vain ohilaukauksien vähennykset, eikä ampumapaikalla oloa kokonaisuudessaan. Kilpailun neljän ampumapaikan osalta toki matolla olo vaikuttaa jonkin verran lopputuloksiin.

Yleensä kohtalaisissa olosuhteissa suoritetuissa kilpailuissa kymmenen sakkiin pärjäämisellä vaaditaan joko puhdas ammunta tai korkeintaan 1 – 2 ohilaukausta. Mitaleille yleensä nollat tai korkeintaan yksi sakkoa jopa pitkänkin matkan kilpailussa.

Kirjoitus jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_20181206_154043.jpg
Kaisa penkalla, matolla tai ampumapaikalla. Kuvakaappaus YLEn läheyksestä

***

Venla Lehtonen lähestyy kärkeä hiihtovauhdin osalta

Östersundissa kilpailtun naisten 15 km tulokset näyttävät tältä kymmenen kären ja suomalaisten osalta:

  1. Hanna Öberg   0 ohilaukausta, tulos 43:10.4  hiihtoaika 43:10.4
  2.  Lisa Vittozzi    0                                     43:34.0                      43:34.0   + 23,6
  3. Justina  Braisaz  1                                  43:42.9                      42:42.9   + 32,5
  4. Laura Dahlmeier 1                                43:49.9                      42.49.9   + 39,5
  5. Paulina Filakova 1                                 43:55.9                      42.59.9   + 45,5
  6.  Mona Brosrsson 1                                 44:00.3                      43.00.3   + 49,9
  7. Lisa Theresa Hauser  0                         44:09.9                      44:09.9  + 53,7
  8. Dorothea Wierer 2                                44:17.1                      44:17.1  + 1:06,7
  9. Selina Casparin    1                               45:09.9                       44:09.9  + 1:59,5
  10. Anastasiya Merkushyna 1                   45:15.0                      44:15.0  + 2:04,6

45. Kaisa Mäkäräinen 5                                48:16.5                       43:16.5  + 5:00,8

56. Suvi Minkkinen 2                                    49:12.5                        47:12.5  + 6:04,4

74. Venla Lehtonen    6                                  51:15.1                       45:15.1   + 8:04,7

78. Laura Toivainen    5                                51:54.7                        46:54.7  + 8:44,3

Parhaat hiihtoajat naisten 15 km matkalla näyttäisivät tältä:

1. Dorothea Wierer 42:17.1, 2. Anastasia Kuzmina 42:19.1, 3. Celia Aymonier 42:23.9, 4. Svetlava Mironova 42:26.4, 5. Tiril Eckhoff 43:32.7, 6. Marte Olsbu Roiseland 42:36.4, 7. Julia Simon 42:47.7, 8. Laura Dahlmeier 42:49.9, 10. Paulina Fialkova 43:00.3, 11. Mona Brorsson 43:00.3, 12. Marketa Davidova 43:08.6, 13. Hanna Öeberg 43.10.4, 14. Ekaterina Perchit-Yorlova 43:11.7, 15. Ingrid Landmark Tradevoelt 43:15.2, 16. Kaisa Mäkäräinen 43:16.05, 17. Lisa Vittozi 43:34.0….Venla Lehtonen 45.15.1, Laura Toivanen 46.54.7, Suvi Minkkinen 47:12.5

Kaisa Mäkäräinen on hävinnyt hiihtoajassa parhaalle Dorothea Wiererille noin minuutin, mutta taas Venla Lehtonen on hävinnyt vain kaksi minuuttia hiihtoajassa Kaisalle. Suvi Minkkinen on taas puolestaan hävinnyt Mäkäräiselle noin 4 minuuttia ja Laura Toivainen vähän alta 4 minuuttia.

Puhtaalla ammunnalla Mäkäräisen sijoitus olisi ollut hopealla toinen, mutta vain yhdellä ohilaukauksella hän olisi jo tipahtanut sijalle vasta kahdeksan.

Venla Lehtosen tulos ilman ohilaukauksia olisi ollut hänelle hyvä 11.

Laura Toivaisen sijoitus nolla-ammunnalla 28 ja Suvi Minkkisen vastaavavasti 31.

Yhteenvetona voisi sanoa:  tosiaan kilpailu on tasoittunut naisten osalta.  Onko Kaisa Mäkäräisen vauhti suhteessa hidastunut vähän tai toisten vauhti noussut suhteessa hiihtoajoissa. Venla Lehtosella on hyvällä ammunnalla mahdollisuudet jo päästä sijoille 10 -20  maailman cupeissa ja muissa arvokisoissa.

Näyttäisi siltä, että noin 20:nellä naisella olisi mahdollista menestyä hiihtovauhtien perusteella naisten ampumahiihdossa.

Ohessa linkkinä naisten 15 km normaalimatkan tulokset Östersundin ampumahiihdon MM-kilpailuista 2019.

Naisten 15 normaalimatkan tulokset

***

Tero Seppälän hiihtovauhti miehissä on myös laupauksia antava

Miesten vastaavan normaalimatkan 20 km kilpailun voitti Saksan Arnd Peiffer puhtaalla ammunalla. Samoin Saksan Simon Desthieuhux piti ainakin hurjaa hiihtovauhtia kuudennella sijallaan, sillä hänen hiihtoaikansa oli paras 51:36.4.

Tuloksia miesten kilpailusta ja suomalaisten tulokset:

  1. Arnd Peiffer   ohilaukaukset 0  tulos 52:42.4      hiihtoaika 52:42.4
  2.  Vladimir Iljev                         1            53:51.1      hiihtoaika 52:51.5
  3. Tarjei Bö                                   1           53:51.5       hiihtoaika 52:51.5
  4. Sebastian Samuelsson           1           54:18.1       hiihtoaika  53:18.1
  5. Lukas Hofer                             2           54:35.6       hiihtoaika  52:35.1
  6. Simon Desthiehux                  3           54:36.4       hiihtoaika  51:36.4
  7. Evgeni Granichev                   1           54:38.9       hiihtoaika  53:38.9
  8. Vetle S. Christiansen              0           54:41.6       hiihtoaika  54.41.6
  9. Johannes T. Bö                        3           54.43.2        hiihtoaika 51:43.2
  10. Bededikt Doll                          3           54:45.9        hiihtoaika 51:45.9

31. Tero Seppälä                              3           57:34.1        hiihtoaika 54.34.1

62. Olli Hiidensalo                          4           1:01.21,1     hiihtoaika 57:21.1

78. Tuomqas Grönman                  5           1:03.19,3     hiihtoaika 58:19.3

Miesten parhaat hiihtoajat ovat:

  1. Simon Desthieux 51:36.4, 2. Johannes Bö 51:43.2, 3. Benedikt Doll 51:45.9.

Huomion arvoista on se, että Tero Seppälän hiihtoaika 54.34.1 puhtaalla ammunnalla riittäisi hyvin 5:nnelle sijalle. Seppälä hiihti 7 sekuntia nopeammin kuin kahdeksanneksi sijoittunut  Vetle Chirstiansen.

Olli Hiidensalo olisi ollut ilman neljää ohilaukausta tuloksissa 30:s ja Tuomas Grönman vastaavasti  ilman viittä pummia 37:s.

Tero Seppälä hävisi noin 3 minuuttia parhaalle hiihtoajalle, Olli Hiidensalo 6 minuuttia ja Tuomas Grönman lähes 7 minuuttia.

Suomalaisten ampumahiihtäjien Venla Lehtosen ja Tero Seppälän osalta näyttää hiihtovauhti jo riittävän puhtailla ammunnoilla arvokisoissa hyviin saavutuksiin.

Mitalit ovat nykyään tiukassa kilpailussa niin naisissa kuin miehissäkin lujassa, mutta jo 15 – 20 sakkiin tulokset ovat  hyviä.

Ohessa linkki miesten 20 km tuloksiin Östersundissa

EDIT hiihtovauhti on ensiksi saatava suomalaisten osalta kansainväliseen kuntoon, muutenhan ei ole mitään mahdollisuutta menestyä vaikka ampusi aina puhtaasti. Hiihtovauhti pitää saada sellaisen kuntoon että  1 – 3 ohilauksella ollaan vähintään 30:n parhaan joukossa. Ammuntaa voidaan sitten harjoitella ja sitä voidaan aina parantaa.

Miesten normaalimatkan 20 km tulokset

IMG_20190314_064919.jpg
Tero Seppälä YLEn haastattelussa

ERKKI äimistelee.fi

@erkki kovalainen

Värikäs hiihtosuksi antaa väsyneelle hiihtäjälle voimaa – ”maalipurkista maalia suksiin on lupa käyttää” – yököttäviä YOKOJA ja erilaisia disaineja on nähtynä ajan saatossa

HIIHTOKESKUSTELUN facebook-sivuilla keskustelu siirtyi eräässä avauksessani vähän sivuladuille maastohiihdon suksien ulkonäköön kotimaisten suksien valmistuksesta. Siitä tosiaan ei ole paljon keskustelu ja on sanottu erään tutkimuksen mukaan suksien värikkään ulkonäön jopa antavan voimaa väsyneelle hiihtäjälle.

Värillä on väliä suksissakin näköjään monesta näkökulmasta. Mutta onko se vain pelkkä makuasia. Itse myin suksia yli 30 vuotta ja kyllä se joskus suksen värikäs väri vaikutti kaupan syntymiseen.

Tämä tuli ilmi 80-luvun alussa, kun tavallaan ranskalainen suksimerkki Rossignol toi ensimmäisenä lasikuitusuksena tosissaan värikkään puna-sinisen suksimallinsa markkinoille ja värityksen sanottiin antavan voimaa väsyneelle hiihtäjälle.

Eräs ryhmän jäsen sanoi nyt kotimaisten YOKOJEN olevan jopa ”yoköttövän” oranssisia ja niitä hän ei jalkaansa ja ladulle mistään hinnasta laittaisi. Se on tosiaan maku-asia ja suksien maalaukset ovat muuttuneet ajan saatossa varsinkin muovisuksien tullessa markkinoille 70-luvulta alkaen. Tosin yököttövan punaisen oranssin värinen oli Hartolan vanha puusuksikin jo 60-luvun lopussa. Fischer toi punaisella värillään väriä lasikuitusuksiin 70-luvulla ja keltainen Kneisseli erottui selvästi muista suksimerkeistä 80-luvun alussa.

Yököttävät YOKOT erottuvat hyvin televisokuvista, mutta niitä ei juuri nähdä kansainvälissä kilpailuissa, vain enemmän SM-hiihdoissa ja Suomen Cupissa televison välityksellä kansallisilla ja nuorilla hiihtäjillämme.

@äimistely jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_20181217_090139.jpg
Oranssia Yokoja ja melkein mustia Peltosia erään kaupan seinällä. Kuva omasta kotialbumista ERKKI äimistelee.fi

Nykyinen televisointi ja media lisää vielä haastetta suksien värikkyydelle valmistajan markkinoinnin näkökulmasta. Ennen esitteli Eero Mäntyranta ja Kalevi Oikarinen puu-järvisiään tai karhujaan värittömässä sanomalehdessä Lapin Kansassa tai mustavalkoisessa särisevässä televisossa kinoksen keskeltä. Tosin monta suksimerkkiä ei ollut silloin kilpahiihtäjillä ja legendaariset Järvisen puusukset olivat pitkään suomalaisten hiihtäjien esiteltävänä mustavalkoisissa maakuntalehtien urheiluosastojen sivuilla puistohiihtojen jäljiltä.

Käytiin kerran 80-luvulla Kiteellä Karhun suksitehtaalla erään Oulussa urheiluliikkeessä suksimyyjänä toimineen henkilön kanssa, joka oli myöhemmin pitkään Peltosen suksimerkin edustajana. Hän sanoi tehtaalle mennessä, että pitää sanoa niille suksentekijöille (Karhu), että uskaltakaahan laittaa ihan luvalla sitä maalia suksiin, kun ovat noin hailakan värisiä ulkonäöltään, verrattavissa esimerkiksi Rossignoleihin.

IMG_20171029_135738.jpg
Peltosen harmaa keihäskaärki oli jo 70-luvun lopussa uran uurtajana suksien muotoilussa. Kuva Tampereen Vuoreksen kaupungiosan suksien näyttelystä suomalaisista suksista. ERKKI äimistelee.fi

***

Mitkä seikat vaikuttavat suksien ulkonäköön ja minkälainen suksi on sitten hyvä väreiltään ja disainiltaan – Peltonen uranuurtajana sillä keihäskärjellä

SUKSIEN pitäsi olla väreiltään ja disainiltaan muista erottuvia median televison ja lehdistön kuvissa, sekä kauppojen hyllyissä ja niiden ulkonäkö pitäisi miellyttää myös niillä hiihtäviä kilpailijoita sekä hiihdon harrastajia. Urheilukaupoissa monesti suksen värikäs ulkonäkö voi ratkaista kaupan yhdessä myyjän kanssa, vaikka suksen itse toimivuus pitäisi olla ratkaisevin seikka suksen valinnassa.

Suksien värjeä ja muotoilua joutuvat jo valmistajat muokkaamaan pakosta parin vuoden välein jo markkinoinnin vuoksi, vaikka muuta suurta fiksausta ei suksien toimivuudessa pystyisi enää tekemään; lainalaisuudet luistossa, pidossa ja säännöissäkin jo tulevat vastaan suksien valmistajien osalta.

Atomic teki 2000-luvun alussa uran jopa suksen päällyspuolelle muista eruttuakseen, vaikka se hankaloitti siteen kiinnittämistä sukseen. Atomicillä oli välillä jopa värikkäin suksi maalaukseltaan juuri 2000-luvun alussa.

Keltainen virolainen Visu suksimerkki oli jopa muutamilla kotimaisilla kansallisen tason hiihtäjillä käytössä ja keltaisella värillään sekä punaisella suksen nimellä se eroittui hyvin muista suksista.

Madshus toi niin sanonut cap-mallin suksiin jo 90-luvulla ja muitten valmistajien oli sitä pakko matkia erilaisine sivuleikkauksineen. Nyt on palattu enemmän perinteiselle linjalle, mutta Fichereissä on reikä vielä suksien käressä. Olivatko ja ovatko ne vain muotoseikkoja markkinoinnin vuoksi ja itse vaikutusta ei niillä suksien toimivuudeen juuri ole olemassa.

Atomicin ja Fischerin sivuleikkaukset saattoivat vapaan suksissa purra jopa kiinni, jos hiihtäjä ei osannut niitä asettaa ladulla oikeasti kantilleen.

Kotimainen suksimerkki Peltonen oli tavallaan uranuurtajana jo 80-luvulla tässä muotoilun disainissa (desing). Peltonen teki sen keihäskärjen harmaisiin suksiinsa ja puhuttiin Peltosen harmaan värisistä keihäskärjistä. Sukset aurasivat lunta edestään, mutta saattoivat upota pehmeään lumisella ladulla..

Suksien pohjissa oli välillä kolmekin uraa tai kaksi Karhun ns. kölipohjassa.

Nyt on lisäksi valkopohjasuksia väreiltään märeimmille keleille ja pitopohjasukset vielä erikseen perinteisellä hiihtotyylillä. Olipa vielä niitä lyhyitä pätkäsuksiakin vielä 90-luvulla.

Suksien keulaosassa pohjissa on nyt esilämmitteenä monissa merkeissä eriväristä muovia ja lopussa mustaa grafiittia.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_20190310_164542.jpg
Valkoista vai punaista väriä suksiin.  Atomicilla vielä ura suksen päällyksessä. Kuva 2000-luvun suksista omasta kotialbumista

***

Fisher yritti myyntikieltoa One Wayn matkituille keltaisille väreille – vanhoja suksia maalattu uudestaan

Vuonna 2012 kävivät sotaa itävaltalainen valtamerkki Fischer ja kotimainen markkinoille juuri tullut One Way.

Fischer yritti saada One Waylle myyntikieltoa, koska oli matkittu siinä Fischerin keltaisia värejä. One Way kuitenkin voitti riidan käräjillä ja One Way sai myydä ja valmistaa edelleen suksiaan keltaisilla väreillään. One Wayta ei tosiaan enää ole olemassa suksimerkkien osalta.

Väritavaramerkillä on suojattu ainakin Fazerin sininen suklaan väri ja Fiskarsin oranssiset sakset, mutta suksissa tämä ei mennyt läpi.

Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.

IMG_20190312_055222.jpg
Fazerin sininen ja Fiskarsin oranssi ovat suojattuja väritavaramerkkejä, mutta suksissa Fischerin ja One Wayn välillä se ei pitänyt. Kuva omasta albumista.

Nyt kuitenkin Fischer vaihtanut itsekkin jostain syystä värinsä keltaisesta-musta sävystä enemmän mustan väriksiksi.

Nykyisistä suksimerkeistä Salomon on taas vaihtanut mustan värinsä siniseksi ja se jopa eroittuu hyvin muista merkeistä.

Taas Madsusilla ei ole nyt paljon värejä, valkoisella pohjalla lukee vain mustalla Madshus. Tosin suksen nimi erottuu hyvin valkoiselta pohjalta, kun Krista Pärmäkoski esittelee niitä Ylen haastattelussa. Kästlen mäkisuksissa näkyy olevan myös suksen merkki samalla tavalla erottuva valkoisella pohjalla, kuin Madshusin maastosuksissa.

Tässä markkinoinnin kikkailussa ovat muutamat hiihtäjät sanoneet, että jopa heidän entisiä vanhoja hyvin toimineita suksia maalattiin tehtaalla uudestaan uuden suksen väreillä. Järvinen ainakin 80-luvulla maalasi jopa tehtaallaan vanhoja myymättömiä suksia uuden mallin väriseksi ja vanha väri vielä kaupoissa kuulti alta.

Villeimpien huhujen mukaan jopa toisia merkkejä olisi maalattu toisen suksimerkin väreillä tallihiihtäjille…

Kullan värinen suksi olisi hyvä väriltään, mutta sitä ei taida olla kenelläkään merkillä ja pitäisikö jonkun suksimerkin uskaltaa valmistaa suksia, joista toinen on selvästi eri väreissä!

Onko se suksien väri vain makuasia ostajan kannalta vai totta valmistajan näkökulmasta. Yököttääkö YOKOT vai onko se hyvän värinen katsojan silmissä.

EDIT  tässä puhuttiin vain lähinnä kilpatason suksista ja eri suksimerkeillä voivat värit vaihdella omissa merkeissään alemmissa kuntoilijan ja harrastajan suksissa.

Pari kuvaa vielä entistä kotimaisista suksista.

IMG_20190312_040821.jpg
Oli sitä kyllä välillä väriäkin entisissä kotimaisissa suksissa. Kuhmon Kivan moninkertainen Suomen mestari yleisessä ja veteraanien sarjoissa kilpahiihtäjä Eero Väisänen esittelee vanhoja suksimalleja Tampereen Vuoreksen suksinäyttelyn seinällä suomalaisista suksista. Eerolla on vielä lisäksi tukku MM-mitaleja veteraanin arvokisoista
IMG_20171029_135829.jpg
Näissä entisissä kotimaisissa suksissa ei ollut paljon väriloistoa

@ERKKI äimistelee.fi   @maastohiihto

@erkki kovalainen