Kajaanilaisen Arvi Kurkisen kirja: ”Elämä on elettävä” – mutta mitä tarkoittaa ramppa, silavaljaat, seitenlakkarinen paita, marhaminna ja syytingit?

KIRJA-ARVOSTELU

Kirjahyllystäni löytyi sattumalta kajaanilaisen Arvi Kurkisen vuonna 1993 julkaisema kirja: Elämä on elettävä

Arvi Kurkisen kirja sisältää niin paljon kainuulaisia ja muita murresanoja, että kirjan luettuaan on niiden sanavarastosta paljon käyty läpi.

Arvi Kurkinen toimi aikoinaan Kainuun Osuusliikkeen myymälöitten tarkastajana ja teki eläkeläisenä vielä osaksi vahtimestarin-valvojan hommia Kajaanin EKA-marketissa ja sitä kautta työpaikallani häneen tutustuin.

Arvi kierrelyt Kainuun ”osuloita” tarkistamassa ja myymälänhoitajia jutustamassa inventaarioiden jälkeen, pitääkö varastojen arvot paikkaansa. Olo on kuin osuuskaupanhoitajalla inventaarin jälkeen, sanotaan..

Kirjan olen joskus aikaisemmin lukenut ja luin sen nyt uudestaan. Äimistelin kainuulaisten perinteisten sanojen paljoutta kirjassa, niitä oli enemmän konsanaan kuin Veikko Huovisen, Ilmari Kiannon ja Kalle Päätalon kirjoissa.

Kirja oli helppo lukea lyhyine virkkeineen ja lauseineen; olisi kuin Antti Tuuria lukenut.

Kurkisen kirja oli oikeestaan täynnä perinteisiä kainuulaisia sanoja, ja muitakin vanhoja sanontoja:  rappuset, silavaljaat, kitkulöylyt, lapsilykky, särvin, lapsilykky, marhaminna, ramppa, syytingit, kiesit, puutelista, parsi, palsta, jurotti, raskittu, rante, karttuva, rappuut, töpinäksi, raskittu, kalavitat, kortteeri, töpinäksi, karahti, porstua, keritä, lieka, kiesit, kopasta, törsätä, veranta, kuhtuneet, siimes, vesakkoporukka, sarka, viilut, kivireki, huusholli, rahi tai rahki, höngyllään, seitenlakkarinen paita, karju, kurttu, kehiä..

Tässä oli vain murto-osa esimerkkinä kirjan kainuulaisista perinne-murresanoista.

Jos Veikko Huovinen olisi tämän kirjoittanut, niin kirja olisi tunnettu. Kurkisen kirja kertoo sodan jälkeisestä elämästä ja päähenkilöinä siinä ovat Nikke, Maija, Taavetti ja Impi.

Kirjassa tanssitaan, juopotellaan, seurustellaan, synnytetään kotona ja navetassa sodan jälkeisessä ajassa maaseudulla.

Elämä oli ”rikasta” kaikin puolin. Vaihtelua siitä ei puuttunut, sanotaan kirjan alkutekstissä.

Jatkuu kuvan jälkeen

IMG_20181107_084401.jpg
Kuvakaappaus Arvi Kurkisen kirjan esipuheesta

***

Otteita Arvi Kurkisen kirjan sisällöstä

” Hanurinsoitto kuului jo veräjälle saakka. Lattialankut jyskyivät ja paukkuivat jenkan tahdissa. Pölypilvi pöllähti avoimesta ikkunasta ulos. Se antoi innostusta päästä heti tanssinpyörteisiin”

” Suon reunastaa pyrähti metskana lentoon ja noitui mennessään; kovak, kovak, vekkee, ja laskeutui turvallisen matkan päähän. Nikke nosti pyörän olalleen ja lähti ylittämään rämettä”

” Ilma oli mukavan leuto. Saunan antama puhtaus tuntui iholla”

” Maikki oli huomannut sian olevan höngyllään seurattuaan sitä useamman päivän ajan”

” Muori katteli silmänpohjillaan, kun käveli pirtin halki ulos. Mumisi jotain yökyöpeleistä”

” Sadetakki kohisi ja lahkeet hinkkasivat toisiaan, kun Nikke käveli liiteriin hakemaan polkypyöräänsä. Sadepuku oli vielä aivan ehjä. Isävainaa ei ollut ehtinyt käyttää sitä monellakaan kirkolla käyntireissulla”

” Humalaiset törsäävät jo ennnen veräjää, vesakko kuhisee, kun siellä melskaavat ja pulloja kolistelevat”

” Öljypuku hengitti heikosti”

”Nikke veti rampasta ja ovi avautui helposti”

” Kello kävi aamun aikaisia tunteja. Nikke heräsi sängystää, johon hän oli siirtynyt, meni ulos ja laski kaarella nurkan taakse vetensä pitkään seisten. Heputti loputkin tipat samalla ilmaa haistellen ja pilvien liikkeitä tutkien. Nikkeä puistatti.

***

KIRJA-ARVOSTELU

Arvi Kurkisen Elämä on elettävä kirjassa paljon sanoja, joita nykyinen nuoriso ei varmaan kaikkia ymmärrä. Minulle nuo sanat olivat kaikki tuttuja Sotkamon lapsuuden ajoilta Pikkukylältä ja kouluista.

Arvi Kurkinen kirjoittaa ymmärrettävästi lyhyitä lauseita sekä virkkeitä – kirjaa on helppo lukea.

Kirjasta tuli lähinnä mieleen Veikko Huovisen Koirankynnen leikkaaja. Kurkisen kirjan loppu oli tavallaan yllättävä juoneltaan ja se jätti miettimistä lukijallle. Tikkuria ei kuitenkaan kainuulaisista murresanoista muistaakseni Arvin kirjassa mainittu.

Minkä kirjailijan Suomi onkaan menettänyt, kun Aarvi Kurkinen ei ole enemmän kirjoittanut. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea, jos sitä on jostain saatavilla. Kirjan kansikin on hyvä yksinkertaisuudestaan huolimatta.

Elämä on elettävä – on oikeastaan muistojen helmi!

Arvi taisi vielä lisätä suullisesti minulle kirjan nimen jälkeen..elettävä niin kuin se on.

ARVI KURKINEN: Elämä on elettävä

  • kannen suunnittelu Veikko Niskanen
  • painopaikka Koti-Kajaani offset paino 1993
  • 214 sivua
  • muovikantinen päällystetty
  •  omakustannus
IMG_20181107_071302.jpg
Arvi Kurkinen: ELÄMÄ ON ELETTEVÄ

Erkki Kovalainen

Hämeenkyrössä 7.11.2018

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s