Sotkamo Silver hakee yhä lisärahoitusta osakeannilla ja joukkovelkakirjalainoilla

Sotkamo Silver tiedottaa taas maaliskuun alussa 2018, että kaivos suunnittelee rahoituspakettia, koska kaivoksen avaamisen rahoituksesta puutuu yhä 20 – 25 miljoonaa euroa.
Rahoituspakettiin sisältyisi 4 miljoonan euron arvoinen osakeanti uusille sijoittajille, ja loput erilaisisilla joukkovelkarjalainoilla.
Hopeakaivos olisi nyt viimeisten suunnitelmien mukaan toiminnassa vuoden 2019 lopulla. Kiire tulee siihen kuitenkin, koska kaivoksen rahoituspäätöksestä ja töiden aloittamisesta menee vuosi sen rakentamiseen ja tuotannon käynnistämiseen.
Sotkamo Silver tiedottaa vuoden 2017 tilinpäätöstiedoissaan, että rahavarat ovat kassassa 31.12.2017 164,2 MSEK – noin 16,1 miljoonaa euroa. Liiketoimintaa ei ole ollut, ja tulos ollut vuoden aikana tappiolla  – 15,2 MSEK – noin 1,5 miljoonaa euroa.
Sotkamo Silver Oy tiedottaa 8.1.2018, että on tehnyt sopimuksen Outotec (Finland) Oy:ltä  kahden jauhemyllyjen toimittamisesta hopeakaivos-projektiin. Myllyjen kapasiteetti on 450 000 tonnia malmia vuodessa. Sopimuksen arvo kaksi miljoonaa euroa.
 *
 Sotkamoon jo vuodesta 2012 alkaen suunnitelmissa oleva hopeakaivos Sotkamo Silver on taas tiedottanut rahoitustilanteestaan 29.12.2017. Valtion omistama Tekes on myöntänyt kaivoksen suunnitteluun 6,1 miljoonaa euroa. Lainan korko on kolme prosenttiyksikköä alle peruskoron, mutta vähintään yhden prosentin. Laina-aika 10 vuotta, josta viisi ensimmäistä vuotta ovat lyhennyksistä vapaita.
 Tämän hankkeen kokonaistarve on 8,7 miljoonaa euroa, ja se sisältää tämän 6,1 miljoonan Tekes luoton. Tästäkin puuttuu vielä 2,6 miljoonaa euroa.
 Projektin epäonnistuessa, siitä voidaan jättää osittain perimättä enimmillään 4,2 miljoonaa euroa. Lainan ensimmäisen erän jälkeen sitä voi nostaa erissä, ilmoitettujen kustannusten mukaan. [ensimmäisen erän suuruutta ei tiedotteessa mainita]
 Ilmeisesti tämä  1,9 miljoonaa jäisi lopulta saataviksi perinnällisesti Tekesille Sotkamo Silveriltä sopimuksen mukaan, jos hanke epäonnistuu, niin tämä 4,2 miljoonaa jäisi Tekesin valtion piikkiin luottotappioksi[6,1 – 4,2 = 1,9 €].
Mistä tämä 1,9 miljoonaa sitten vielä lopussa  karhutaan hankkeen kariutuessa, jos kassassa ei ole likviditeettiä!
***
 Marraskuussa 2017 julkaistun viimeisen osavuosikatsauksen mukaan olisi ollut Sotkamo Silver Oyn kassassa rahaa noin 18 miljoonaa euroa. Erilaisia investointeja on kuitenkin suunnitelmissa nyt jo noin 11 miljoonan euron edestä.[ rikastamon suunittelu ja rakentaminen Ruukki Oy Consteuctionilta Oy 6,5 miljoonaa euroa, jauhinmyllyistä maksua 2 miljoonaa euroa , ja 2,6 miljoonaa puuttuu  vielä tästä Tekesin hankkeesta]
Siis 11 miljoonaa €uroa on luvassa menoa heti tulevaisuudessa suunnitelmien mukaan mentäessä, ja rahoitustarve pitäisi saada nopeasti kokonaisuudessaan kuntoon, sillä kassassa olisi tämän jälkeen vain 7 miljoonaa, jos lainahankkeet ja rahoitus eivät etene.
Ensimmäisen kerran on kaivos tiedottanut Tekes rahoituksestaan jo 4.8.2015, jolloin lainan suuruus oli 9,4 miljoonaa, mutta lainan myöntämisen ehtona oli, että koko kaivoksen rahoitus pitää olla kasassa viimeistään 31.10.2015 mennessä.
Toisen kerran kaivos on tiedottanut Tekes paketistaan 29.10.2015: lainan ehtoja on muutettu, että rahoituspaketti pitää olla kasassa kaivoksen perustamiseen 30.6.2016 mennessä.
 Taas kolmannen kerran Sotkamo Silver on tiedottanut 30.12.2016, että  Tekes jatkannut määräaikaa lainan myöntämiselle, että kaivoksen perustamisen rahoitus pitää olla kunnossa 30.6.2017. [ei ole kunnossa, ja siitä puttuu edelleen 15 -20 miljoonaa euroa]
Neljännen kerran nyt Tekes on taas muuttanut ehtojaan ja lainasummaansa, se on nyt 6,1 miljoonaa euroa – siis pienentynyt alkuperäisestä luvatusta summasta 3,3 miljoonaa euroa.
 Kaivoksen rahoituksen kokoon saamisen määräajan ehto on nyt poistettu, mutta  lainaa saa nostaa sitä mukaa, kun kaivos esittää tositteista kulujaan kaivoksen kehittelyssä ja
suunnittelussa.
Kuitenkin näyttää nyt siltä, että korvamerkittyä kustannusten tositteisiin pohjautuvana, on tämä Tekesin lainan myöntäminen erissä.
***
Hopeakaivoksen avaamisen rahoituksesta  puuttuu vielä 20 – 25 miljoonaa euroa laskentatavasta riippuen.
Monenlaisia kiemuroita on ollut koko ajan Sotkamon hopeakaivoksen historian suunnittelun  matkassa, ja onko tämä vain sanan helinää, ja kaivokseen uskovien sidosrymmien [osakkeisiin sijoittajien ja rahoittajien] jatkuvaa pettämistä.
*
Pumpataanko tässsä vain osakkeisiin sijoittajien ja julkisten rahoittajien rahoja, ja veronmaksajat maksaa lopussa tämän kaiken, kuten Talvivaaran Terrafamen kaivos!
Sotkamo Silverin keskustelufoorumin sivuilla, alkavat sijoittajat olla jo paniikissa.
Elokuun osakeanti tuotti  kaivokseen uskovilta  5,6 mijoonaa euroa, mutta se raha menee osittain tilatun rikastamon rahoitukseeen, jonka arvo on 6,5 miljoonaa.
Aikaisemmin oli tuolla  TRAXYKSILTÄ  Silverin kanssa sopimus  kaivoksen  rahoittamisesta  19,3 miljoonan paketti lainoineen ja sijoittamisella, mutta sekin on kariutunut, ja edelleen neuvottelee kaivos muistakin rahoittajista.
Tämä sopimus piti olla vuorenvarmaa  jopa medioitteninkin tahoilta!
Tuleeko tästä mitään koskaan tolkkua, vai pistetäänkö tässä vain silmään kaikkia – vain sanan helinää! Maksetaan vain yhdessä verorahoilla ja osakkeisiin sijoittajilla turhuuteen?
 *
 Jos kerta hopeakaivoksen avaaminen on noin 25 miljoonasta eurosta kiinni, niin miksi ei valtio voisi kuitenkin sijoittaa tämän rahan sinne, joko osittaisena lainana ja tukena. Pieni summa Sotkamon Terrafameen sijoitettuihin summiin verrattaessa!
Jotain pitäis alkaa kohta tapahtua! Kaivoksen suunnitelmissa on, että se saataisiin avattua 2019.

 

 

Mainokset

Avoin kirje hallitukselle: Tehdään työllisyyden parantamisen aktiivimallista työttömiä kannustava, eikä niitä giljotiin terällä masentava

Avoin kirje hallitukselle ja sen kansanedustajille: Tehdään yhdessä työllisyyden parantamisen aktiivimallista työttömiä kannustava, eikä giljotiinin terän heikennystä työttömille!

Paljon kohua on saanut hallituksen esittämä ja hyväksymä lakiehdotus, että työttömien pitää hake aktiivisesti töitä, ja olla määrättynä aikana edes muutaman tunnin töissä, tai muuten työttömyyden korvaukset pienenee.

Laki on saanut paljon porua aikaan: kansalaisaoite on kerännyt lain kuomamiseksi jo 70 000 kannattajaa, ja laki menee pakosta ainakin valiokunnan käsiteltäväksi, se joko hylätään tai haudataan, tai menee nykyisen tai uuden eduskunnan käsittelyyn.

Huonolta näyttää sekin lain kumoamiseksi, vain tasa-arvoisen avioliiton laki on  mennyt kansalaisaloitteesta eduskunnan hyväksymiseksi.

Jopa ay-liikkeet ovat heränneet asian tiimoilta, ja korpilakoilla on uhattu, vaikka työllisyys olisi tilastojen mukaan paranemassa. Opposition ja varsinkin työväenpuolueitten demareitten ja vasemmiston kanta on jyrkkä tämän työttömien aktiivmallin suhteen, ja tästä ne ovat saaneet kannatustaan nousemaan mielipidetutkimuksissa ainakin vähäsen.

Työttömien aktivointi on hyvä asia, mutta mentiinkö tässä kokonaan väärin päin: työttömiä olisi pitänyt kannustaa, eikä leikata, joka johtaa vain entistä pahempaan passiivisuuden ja työn hakuun!

***

Leikkurin sijasta kannustavaa palkitsemista, joka todella innostaa työttömän hakemaan töitä ja työpaikkoja löytyy varmasti tätä hallituksen nykyistä mallia enemmän

Äimistelijä kehitti mielessään uuden mallin työttömien  positiivisellä kanustamisella, eikä leikkaamisella. Nykyisessä hallituksen mallissahan siis työtön menettää tytöömyysturvan rahoja, jos ei hän hae ja saa töitä määrätyssä ajassa. Työtön turhautuu tässä, ja ei ehkä enää jaksa olla aktiivinen asian suhteen.

Kehittelemässäni mallissa, työtön ei menetä turvaansa rahallisesti missään vaiheessa, vaan jokaisesta keskustelusta TE-keskuksen ja työnantajan kanssa hän päin vastoin saisi merkinnän siitä tapaamisesta, ja hänet palkittaisiin ”klikkauksien” määrillä jollakin rahasummalla lisättänynä päivärahoihinsa sekä työttömyysturvaansa.

Nyt vain leikataan, menetty viisikymmpien voisi olla plussana parempi kannustus

Rahallinen summa voisi olla jokaisesta kontaksista viranomaisten ja työnantajan kanssa joku 20 – 50 euroa, lisättynä työttömyyskorvauksiinsa, arvatkaapa miten tämä lisäisi työn hakemista aktiivisesti, ja varmasti työpaikkoja alkaisi tulla sutenaan työttömyyden parantuessa – jos niitä työpaikkoja yleensä on olemassakaan!

Tai sitten lisättäisiin jonkun prosentin mukaan työttömän turvaan nämä aktiivisesti käymät työnhaun prosessit.

Pieni raha nämä tästä johtuisivat kustannukset olisivat valtiolle, jos työttömyys tällä paranee,  enemmän kuin nykyisellä esitetetyllä  hallituksen systeemillä.

Kaikki olisivat tyytyväisiä, ja vasemmistolainen oppositio ei pystyisi tästä saamaan polittista välikappeletta porvarihallitukselle. Ennen kaikkea hallituspuolueiden kannatusluvut mielipidemittauksissa olisivat edelleen korkealla, mutta…

***

Ylen viimeinen mittaus lupaa juuri kokoomukselle tästä johtuen huonoa

Yle julkaisi 29.12.2017 Taloustutkimuksen tekemän puolueitten kannatusmittauksen, ja siinä varmaan oli jo mukana tämä työttömienm väärä  aktivoittaminen.

Äimisteltävää on, että kokoomuksen kannatus tipahtanut, vaikka luulisi tämän olevan kokoomukselle mieluista. Herää kysymys, että onko porvareillakin  akateemisia työttömiä?

Ylen uusin Taloustutkimuksella teetetty puolueiden gallup

Toinen äimistely on se, että miksi tässä tilanteessa SDP:n kannatus on jopa tipahtanut, vaikka arvelin ennen tätä mittausta, että se porskuttaa johdossa yli 20:n prosentin kannatuksella.

Keskusta on samoissa demareitten kanssa, vaikka pitäisi olla näillä menoilla selvästi jälessä. Perussuomalsiten ja sinisten kannattavuus alkaa olla sitä yhteistä n ormaalia luokkaa lähellä 11%:ttia, mutta on yhteensä vähän nousussa.

***

Äimistelijän politiikan toimitus tekee tästä kehittelemästäni mallista, ei vaan avointa kirjettä,  vaan ehdotuksen hallitukselle

Teen mahdollisesti vetoomuksen myös virallista tietä tästä palkitsemisesta, eikä laikkauslinjalla olevasta työttömien aktivoimisesta eduskunnalle.

Tästä on se hyöty, että kaikkien pitäisi olla tyytyväisä tällaiseen ehdotukseen: hallituspuolueitten kannatus ei laske, oppositio ei voi räksyttää, ja ennen kaikkea paras ratkaisu työttömille tyon hakijoille!

Työttömien aktiivilakiin pitää saada kannustava ote, kyykyttämisen sijasta

@Erkki äimistelee.fi @politiikan päätoimistus.fi

 

Politiikan päätoimitajan palsta

Ampumahiihdossa tulee isoja eroja ampumapaikalla työskentelyn ajoissa urheilijoiden kesken – onko tässä vielä suomalaisilla parannettavaa?

Voiko ampumman nopeutta parantaa ampumahiihdossa, sen rangaitsematta osumatarkkuutta?

Ampumahiihdon maailman cup on kilpailtu vuoden 2017 puolella, ja nyt ollaan joulutauolla. Naisten puolella on virinnyt keskustelua mediassa sekä somessa, suomalaisten Kaisa Mäkäräiseen ja Mari Laukkasen hiihtovauhdista ja ammunnasta. Hiihtovauhdin heillä ei vielä sanota olevan parasta, ja ammunnan on sanottu takkuilevan. Tosiasiassa he hiihtävät kärjen vauhtia, ampuvat lähes normaalitasoillaan ampumatarkkuuden keski arvon prosentteja  verrattaessa. Taso on koventunut: hiihtovauhti parantunut muilla, ja kärkeen päästäkseen näyttää pitävän ampua lähes nollat.

Hiihtovauhteista on tilastoja eri kisoista, joissa oheisena listasin naisten yhteislähdön maailman cupin Ranskan Annecyssä 17.12.2017  kilpailuun osallistuneiden 30:n kilpailijan netto-hiihtoajat paremmuusjärjestyksessä: tarkoittanee laskettaessa vain pelkkä hiihtovauhti, josta on vähennetty pois ampumapaikalla oloaika ja sakkokierroksien osuus. Puhutaan siis vain pelkästä hiihtoajasta!

Samoin voidaan laskea ”vertailuaika”, jossa lasketaan  loppuaikaan ampumapenkalla olo, mutta siitä vähennetään sakkokierrosten osuus. Urheilijoiden keskinäiset suhteet muuttuvat vertailussa keskenään, laskettaessa tämän vertailuaikani ja netto-hiihtovauhdin  tulokset ampumahiihtäjien osalta.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen: urheilijan hiihtovauhti, suksien luisto, sen hetkinen kunto, maaston sopivuus urheilijalle, sakkojen määrä ja ampumapaikalla olon aika. Ampumahiihtäjä kuitenkin tähtää kaikkien osa-alueitten osalta itselleen optimaaliseen lopputulokokseen, sillä hidas , mutta varma ammunta voi olla toiselle parasta, ja toinen ampuu nopeasti pienellä riskillä. Jokaisella urheilijalla on oma vahvuutensa, ja tietenkin niitä heikkoja kohtia voidaan parantaa, mutta tapahtuuko se toisen kustanuksella: hiihtovauhtia nostettaessa ja ammunnan nopeutta parannattessa tulee enemmän sakkoja.

Yllättävän suuria muuttujia tulee kuitenkin näissä hiihtoajoissa ampumahiihtäjien osalta, jos lasketaan penkalla oloaika mukaan, tai se vähennetään pois. Ensimmäisessä listauksessa on nämä yhteislähdön urheilijat paremmuusjärjestyksessä pelkän netto-hiihtovauhdin perusteella, ja toisessa listauksessa ampupaikalla olon aika mukaan laskettuna.

Laskin sakkokierroksen ajaksi yksittäisen ampumahiihtäjän kohdalta pyöreästi 20 sekuntia laskelman helpottamiseksi, ja se voi olla vähän enemmän keskiarvona. Kuitenkaan monta sekuntia ei heitä keskenään tuo sakkokierroksen arvioimani aika urheilijoiden kesken kieroksella, koska tässä on mukana maailman melkein kaikki 30 parasta ampumahiihtäjää.

Siis, laskin urheilijan kohdalla sakkokierroksien määrät, ja vähensin loppuajasta 20 sekuntia kierrosta kohti. Esimerkkinä Kaisa Mäkäräisen loppuaika oli 38.13, ja siitä vähennetään 3 x sakkokierrosta 20 sekuntia = 1 minuutti.  Vertailuajaksi ampumapaikan ajan kanssa tulee Kaisalle 37.13. Mäkäräisen netto-hiihtovauhti oli 33.06.

Kuvassa Kaisa Mäkäräinen lähtee matkaan yhteislähdön kilpailussa ampumapaikalta. Kuva Ylen lähetyksestä

Laskettaessa 25 sekuntia sakkokierroksen osuudeksi, niin tuo verailuajan ja nettoajan erotus pienenee urheijan osalta keskenään 5 sekuntia paremmaksi. Esim. Kaisa Mäkäräisen aika vertailuajassa on 20 sakolla Anastasia Kuzminaa 59 sekuntia heikompi, mutta 20 sekunnin sakkokierroksilla se on vain 54 sekuntia.

***

Kaisa Mäkäräinen häviää pelkässä hiihtoajassa Kuzminalle 24 sekuntia, mutta penkalla oloaika laskettaessa mukaan vertailuaikana, niin  erotusta on  jo 59 sekuntia: häviää siinä jo 33 sekuntia enemmän.  Mari Laukkanen häviää netto-hiihtoajoissa Kuzminalle 45 sekuntia,  muta lasketteassa ampumapaikka mukaan, niin eroa tulee 1.16 minuutia. Laukkanen häviää tässä jo peräti 55 sekuntia ememmän, siis ampumanopeudessa olisi tämän esimerkin mukaan vielä parannettavaa.

Parhaat ampuvat 20 sekunnin pintaan, ja hyvilläkin voi mennä 40 sekuntia yhdellä ampumapaikalla – 1.20 minuuttia voi tulla lisäaikaa tämän johdosta helposti neljän paikan kisassa.

Tässähän on kysymyksessä vain yksi kilpailu, ja eri kilpailuissa nuo vertailut voi heittää keskenään: mikä on hiihtokunto, suksien luisto urheilijoiden kesken, ampumaolosuhteet ja urheilijan vireys silloin keskenään! Jonkinlaisen vertailun kuitenkin tämä yksi kilpailu näyttää: ampumapenkalla ainakin olisi vielä suomalaisilla nopudessa vara parantaa. Minuutin eroa on vaikea ladulla tavoittaa.

Irina Kryko oli ainut nolla-ampuja Ranskan yhteilähdössä, hän oli 20:s nettoajoissa, 14 minun vertailuajoissa ja toinen lopputuloksissa. Kuzmina oli paras vertailu- ja nettoajoisssa, mutta silti peräti neljäs lopputuloksissa, vaikka ampui neljä sakkoa. Kilpailun voitti Justine Braisaz yhdellä sakolla, oli 4:s pelkissä hiihtoajoissa, ja vertauluaikojen kolmas.

Tässä näitä laskelmia ja tulosluetteloita. Ajat ovat pyöristettynä lähimpään sekuntiin lukemisen ja vertailun helpottamiseksi, ja sen vuoksi niissä voi olla pientä heittoa. Ensin tuo nettoajan vertailu , ja sen jälkeen ampumahiihtäjät listattuna järjestykseen vertailuajalla , ampumapaikan työskentelyn aika mukaan laskettuna.

Vertailuaikojen laskemissasi tuloksissa on se niistä tärkein aika ensin, sitten sakkojen määrä, seuraavaksi netto-hiihtoaika, ja viimeisänä lopputuloksen aika. Konseptia kirjoittaessa nuo numerosarjat ovat suorassa rivissä, mutta glogi-alusta ei vaan anna niitä suoraan lopussa julkaistaesssa, ja joku laskuvirhe voi olla laskelmissani.

Nopeimmat netto-hiihtoajat:

  1. Anastasia KUZMINA       32.43
  2.  Anais BECOND                  32.57        +  14
  3.  Kaisa MÄKÄRÄINEN      33.07       +  24
  4. Justine   BRAICAZ             33.08       +  25
  5.  Denise HERMANN              33.10        +  27
  6. Laura DAHLMIER             33.16        +  33
  7.  Celia AYOMONIER           33.28       + 45
  8.  Mari LAUKKANEN           33.28        + 45
  9. Mare HAMMERSHMID   33.29       +46
  10.  Dorothea  WIERER          33.37        + 55
  11. Ekaterina YORLOVA        33.38        + 56
  12. Marte OLSBU                      33.40       + 57
  13.  Susan DUNKLEE              33.41        + 58
  14.  Selina GASPARIN            33.41        + 59
  15.  Ylia DZHIMA                     33.41        + 1.00
  16. Vanessa HINZ                    33.47       +1.04
  17. Vita SEREMENKO            33.49       +1.06
  18. Fra HILPERBRAND         33.49       +1.06
  19. Chevalier ANAIS               33.53       +1.09
  20. Iryna KRYKO                      33.53        +1.09
  21. Veronika VITKOVA          34.05       +1.22
  22. Federica SANFILIPPO    34.18        +1.35
  23. Valj SEREMENKO             34.19        +1.36
  24. Wer NOWAKOWSKA       34.22        +1.38
  25. Marie DORIN HARBET   34.24       +1.40
  26. Tatiana AKIMOVA            34.29      +1.46
  27. Lisa VITTZZI                      34.39      +1.56
  28. Krystyna GUZIK               34.41      + 1.58
  29. Emma LUNDER                35.06     + 2.23
  30. Eva PUSKACIKOVA         35.43      +3.00

Laskemani ”vertailuajan ” perusteella paremmuusjärjestyksessä – ensin vertailuaika ampumapaikka työskentelyineen ajassa ilman sakkokierroksia, sitten sakkojen määrä,seuraavaksi vielä tämän nettoaika, ja lopuksi lopputulos

  1.  Anastasia KUZMINA        36.24        –     4      –       32.43        37.44
  2.  Anais BESCOND                 36.52        –     4       –      32.57   –   38.12
  3. Justine BRAISAZ                 36.59        –     1       –      33.08   –    37.19
  4.  Laura DAHLMEIER           36.59       –      2       –      33.16   –    37.49
  5.  Denica HERMANN                37.11         –   3       –      33.09   –   38.11
  6. Kaisa MÄKÄRÄINEN         37.13        –       3       –      33.06   –   38.13
  7. Ekaterina YORLOVA          37.14       –        2       –      33.25   –   37.54
  8.  Dorothea WIERER            37.15       –        2        –      33.37  –   37.55
  9.  Mare HAMMERSHMID  37.16      –         4        –      33.29  –   38.36
  10.  Vanessa HINZ                    37.27      –         1         –      33.46  –   37.47
  11.  Celia AYMONIER              37.27       –        3         –      33.28  –    38.27
  12. Vita SEREMENKO              37.29        –      3         –      33.49 –    38.29
  13.  Anais CHEVALIER             37.29         –     1         –      33.50  –    37.49
  14.  Irina KRYKO                        37.30        –       0        –     33.52  –     37.30
  15. Yulia DSHIMA                      37.30       –        1        –     33.44 –    37.50
  16. Mari LAUKKANEN             37.30      –        4          –    33.28 –    38.50
  17.  Selina CASPARIN               37.33       –       3       –       33.41 –     38.33
  18. Susan DUNKLEE                 37.33       –       3       –        33.40 –    38.33
  19. Fransizka HILDEMRAND 37.35       –      1        –      33.49 –   37.55
  20. Veronika VITKOVA             37.46       –      3         –     34.05 –    38.46
  21.  Marte OLSBU                       37.48       –     2         –       33.39 –   38.08
  22.  Mare DORIN HABERT     38.01       –      2          –      34.21 –   38.41
  23. Valj SEREMENKO               38.02       –      1           –     34.19 –   38.22
  24. Federica SANFILIPPO       38.10        –      3          –     34.18  –   39.10
  25.  Tatiana AKIOMA                38.12        –       1         –      34.29 –    38.32
  26. Weron NOWAKOWSKA    38.15         –      4          –     34.22 –   38.15
  27.  Lisa VITTOZZI                    38.26     –       4          –      34.39 –    39.46
  28. Krysyna GUZIK                   38.36       –      3           –     34.41 –    39.36
  29. Eva PUSKARCIKOVA         39.08       –      4          –     35.43 –   40.28
  30. Emma LUNDER                 39.19         –      1          –      35.09 –   39.39

Motto:  ampumahiihdossa on siis monta osatekijää lopputulokseen vaikuttamisella, voidaan hiihtää nopammin ylikierroksilla tai ampua nopeammin, mutta siinä on omat riskinsä osumatarkkuudeen vaikuttamisella. Kaikki ei ole yksi selittäistä – jokainen urheilija varmaan tietää itselleen parhaan optimituloksen. Muutamia ampumahiihtäjiä  jo on, joilla nämä kaikki osiot ovat lähes 100 prosenttisesti kunnossa, mutta näillä toki voi vielä moni parantaa tuloksiaan.

Lisäksi monilla ampumahiihtäjillä on eroja pysty- ja makuuammunnan kesken, ja nekin tekijät pitää osata ottaa huomioon. Samoin tuuli- keliolosuhteitten sen hetkinen vaikutus.

Normaalimatkoilla tulee minuutti sakkoa jokaisesta ohilaukauksesta, ja siinä ehkä kannattaa miettiä ja passailla ampumapaikalla kauempaan, jos on epävarma sen hetkisestä ampumakunnostaan. Suurin osa tosiaan on nykyään kuitenkin ampumahiihdosta näitä sakkokierroksia ohilaukauksista.

J.K jos joku on jaksannut lueka jutun loppuun asti ja huomaa laskelmissani selviä virheitä, niin voi niistä oikaista ja kommentoida. Samoin noissa ampuhiihtäjien nimissä voi olla kirjoitusvirheitä

Vuoden 2018 Urheilugaala: yksi on kuitenkin ylitse muiden – Valtteri Bottas ja Jorma Kontiokin mahtuu parhaiden joukkoon

Valttei Bottas

On taas se hetki – valita Suomen parhaat urheilijat vuodelta 2017 Urheilugaalassa tammikuussa 2018.

Äimistelijä pistää ensimmäisenä valtakunnan mediana paremmuusjärjestykseen vuoden 2017 menestyneet suomalaiset urheilija.

Kympin TOP-10 kärki on täysin selvä, mutta seuraavista sijoista voidaan kiistellä makuasioina. Listauksessa pitää ottaa huomioon keskenään suomalaisten suosimat lajit, sekä kansainvälinen levinneisyys, ja siellä suomalaisten menestyminen.

Aika sekavalta sillisalaatilta näyttää nyt keskenään parhaiden vuoden 2017 urheilijoiden valinta, mutta senhän valitsevat demokraattisesti urheilutoimittajat perinteisellä äänestyksellään, ja tulokset julkaistaan Urheilugaalassa  vuoden 2018 alussa tammikuussa suuressa mediatapahtumassa YLEN välityksellä.

Yksi on kuitenkin nyt ylitse muiden, ja pakko on nyt äimistelijän omatuntoaan vastaan äänestää formulakuski Waltteri Bottas vuoden 2017  parhaaksi urheilijaksi.  Näissä valinnoissa pitää ottaa huomioon lajin ja urheilijan menestys suomalaiseen lajin ja kansainväliseen levenneisyydeen ja arvostukseen verrattaessa.

Hevosurheilukin mahtuu kärkeen formuloiden kanssa, sillä vaikeampaa on ohjastaa vikuroivaa hevosta, kuin kylmää auton moottoria. Lisäksi nämä raviohjastajat vuodessa nousevat rattaille jopa 1000 kertaa, ja samalla joillekkin urheililjoille on muutamakin kilpailu liikaa! Pitää passailla ja herkistellä – että ei vain rasitu liikaa!

Tässä äimistelijän ainut oikea puolueeton TOP- 22-lista parhaista oikeassa järjestyksessä Suomen ensimmäisenä mediana,  vaikka minua ei hyväksytä toimittajien liittoon kuulumattomana journalismina siitä virallisesti äänestämään:

  1. Valtteri Bottas: maailman ehkä suurimman seuratuimman urheilun formulan kolmas sija maailman cupissa ja voitto osakilpailussa , sekä palkintopalleja podiumilla kauden aikana
  2. Henri Kontinen: teki historiaa tenniksessä, ja sijoittui nelinpelissä ATP-maailmanlistan ykköseksi, ja voitti Australian Melbournessa grand slam turnauksen nelinpelin avointen mestaruuden yhdessä australialaisen John Peersin kanssa
  3.  Iivo Niskanen: maastohiihdossa Iivo voitti kultaa Lahden MM-hiihdoissa perinteisen 15 km Lahdessa, ja oli maailman cupissa 4. Lisäksi pronssia tiukassa taistossa katumisineen Sami Jauhojärven kanssa parisprintissä
  4. Kaisa Mäkäräinen: pronssia maastohiihtoakin kohta suositummassa lajissa ampumahiihdossa MM-kisoissa, ja oli maailman cupeissa kolmas yhteensä, ja myös  muissa kaikissa eriosioissa sprintistä yhteislähtöihin. Mastohiihdossa kultaa SM-kisojen  5 km, ja hopeaa 30 km
  5.  Krista Pärmäkoski: Lahden MM-hiihtoissa hopeaa skiatlhonissa, ja maailman cupin toinen sija
  6. Matti Heikkinen: pakko tähän on Matti puolueettomasti heittää kärkisjoille – Lahdessa MM-kotikisoissa 50 km pronssia ja viides maailman cupissa
  7. Leo-Pekka Tähti: edellisen vuoden paras, kultaa ja pronssia paraolympialaisten MM-kisoissa
  8. Jorma Kontio: jos faormulakuskit käressä autoineen, niin samoin raviohjastaja
    Jorma Kontio

    hevosineen kuuluu kympin sakkiin. Kontio ajoi maailman ennätyksen  Villiamilla ME:n 12,0, ja ansaitsi  sillä neljä miljoonaa euroa

  9. Simo Lipsanen: kolmiloikassa hän rikkoi Pertti Posusin ikivanhan SE:n tuloksellla 17,14, ja voitti hopeaa nuorten alle 22-vuotiaiden EM-kisoissa
  10. Ari-Pekka Liukkonen: Universiaidien kovatasoissa MM-uinneissa kultaa, ja MM-finaaleissa uinneissa viides sija. Suomen enätys 50 metrin vapaa uinnissa .
  11. Mika Poutala: luistelun MM-kisoissa viides sija 500 metrin luistelussa, ja nyt marraskuussa mailman cupin voitto Salt lake Cityssä, ja SE ajalla 34,17 500m.
  12.  Mika Forss: raviohjastajien MM-hopeaa, niin suuri saavutus, että sitä eivät kaikki edes  ymmärrä
  13. Kimi Räikkönen: kuuluu kuitenkin TOP-13 sakkiin edelleen formulakuljettajana14.
  14. Olli Määttä: uusi jääkiekon NHL.n Stanley cupin mestaruuden peräkkäin Pittsburgin joukkueessa
  15. Sami Jauhojärvi: pronssia Lahden MM-hiihdoissa pariviestissä perinteisellä yhdessä IIvo Niskasen kanssa
  16.  Lauri Markkanen: koripallossa huikean nousun tehnyt, ja on tulevaisuudessa Suomen parhaita urheilijoita maailman arvostetuimpaan kuuluvassa lajissa
  17.  Venla Harju: suunnistuksen MM-kisoissa keskimatkalla pronssia18
  18. Tero Pitkämäki: kolme kertaa vuoden urheilijan tittelin voittanut Pitkämäki oli Lontoon MM-kisoissa viides
  19.  Mari Laukkanen: voitti ampumahiihdon maailman cupin osakilpailun, ja oli viides  mastohiihdon 5 km
  20.  Eero Hirvonen nousemassa maailman kärkeen yhdistetyssä – 8. maailman cupissa
  21. Esa Pekka lappi voitti rallin MM-sarjan Suomen osakilpailun
  22. Emmi Rukajärvi: lumilautailun MM-kisoissa  big airissa hypyissä hopeaa

23. Henri Puputti: jos pesäpalloilu olisi kansainvälisempi laji, niin vuoden parhaaksi peäpalloijaksi valittu Henri Puputti olisi kympin sakissa

Lisäksi erikoismainnan saavat naisten maastohiihdon  viestin joukkue: Aino-Kaisa Saarinen, Kerttu Niskanen, Laura Mononen ja Krista Pärmäkoski Lahden MM-kisojen pronssimitalilla.

sekä

Topi Raitanen on myös parantanut tuloksiaan 3000 esteissä, nuorten 22-vuotiaiden EM-kisoissa 4. sija ajalla 8:40, 69, ja vastaavassa sarjassa EM-maastoissa kahdeksas.

Jenna Laukkanen on uinut lyhyiden ratojen EM-kisoissa hopeaa rintauinnin 50 metrillä SE-ajalla 29,54.

Tämä on ainut oikea paremmuus vuoden 2017 suomalaisten urheilijoiden listauksessa.

Maailman suurimpien lajiin kuuluvan jalkapallon lajiin, ei nyt kuulu näille listalle valitettavasti yhtään urheilijaa , eikä salibandystäkään, ja puhumattakaan golfaajista.

@ERKKI  äimistelee.fi @eekoo-media.fi

Kommmentti ja näkökulma: Naisten viestissä ampumahiihdon maailman cupissa osuuksilla väärä järjestys

VAIN OMA NÄKÖKULMA JA KOMMENTTI
MITÄ JÄRKEÄ OLI HIIHTÄÄ AMPUMAHIIHDON MAAILMAN CUPIN NAISTEN VIESTISSÄ SUOMEN TÄLLÄ HIIHTOJÄRJESTYKSELLÄ – TÄMÄ ON KUITENKIN KILPAURHEILUA !

Ihmettelin jo ennen ampumahiihdon maailman cupin naisten viestijoukkueen järjestystä Itävallassa kotiväelle : mitä hittoa!

Toisen osuuden jälkeen sanoin, että maaliin asti ei tulla nyt suksilla. Urheilussa pitäisi pyrkiä aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen tällä tasolla, vaikka ennakon mukaan tässä ei olisi mitaleista taisteltu, mutta hyvään kympin sakkkiin olisi onnistuessaan ollut kaikki mahdollisuudet näillä tuulilla.

Suomen tie liputettiin ulos Venla Lehtosen kolmannella osuudella, ja vielä kehtasi YLEn kommnentaattori Perunka sanoa: ”hyvä että Kaisa saa säästellä itseään”, vaikka vähän ennen vielä yritettiin stempata Suomelle parempaa sijoitusta.

Kuvassa Kaisa Mäkäräinen Ylen lähetyksessä

Jossittelua, ja ei tiedä mikä olisi ollut lopputulos, jos Mari Laukkanen ja Kaisa Mäkäräinen olisi ollut kahdella ensimmäisellä osuudella, parhaita ei pidä yleensä uhrata kärkeen viesteissä, mutta Suomen muiden tason tietäen tämä olisi ollut ainoa oikea ratkaisu!!

Viesti olisi voinut lähteä kulkemaan alusta hyvin, ja huono aloitusosuus vaikuttaa jo henkisesti muiden jatkossa yrittämiseen ja mielialaan. Vain minun ajatuksella – hyvällä Marin ja Kaisan aloituksella olisi voitu tulla maaliin asti hyvinkin, ja sijoitus olisi ollut parempi.

Nyt on lisäksi suuri vaara olemassa, että Suomen Olympiakomitea ei edes esitä viestijoukkueita naisiin olympialaisiin, ja vain kaksi naista päsee sinne Suomesta kilpailemaan.

Oliko tämä viestijärjestys vain valmentajien päätös [ok], mutta jos urheilijat ovat tässä päätöksessä olleet – niin harakoille on ammuttu!

Kuvassa ampumahiihdon päävalmentaja Antti Leppävuori

***

Pointit:

– halusivatko urheilijat hiihtää itse tällä järjestyksellä, vai oliko se valmentajien päätös?
– mietittiinkö jo etukäteen, että Kaisan ei tarvitse hiihtää osuuttaan säästellen? [epäurheilijamaista käytöstä muita urheiljoita kohtaan, jos näin olisi ajateltu, en kuitenkaan usko siihen]
– tuo 6 km rykäisy ei vaikuta mitään huippu-urheilijan valmistautumiseen tuleviin kisoihin, on vain hyvää harjoitusta ohessa!
– olisiko lopputulos ollut parempi erilaisella järjestyksellä, jos alku olisi lähtenyt viestissä  paremmin?
– Toivaista ja Lehtosta on kuitenkaan tästä turha syyttää henkilökohtaisesti!

J.K muuten YLEN toimittaja Johannes Oikarinen sanoi lähetyksessä, että olympialaisissa ei jaeta Koreassa maailman cupin pisteitä, vain ainoastaan MM-kisoissa. Sanna-Leena Perunka ei kommentoinut siihen mitään – kuka tietäää vastauksen, luin jostain virallisilta sivuilta, että niitä jaetaan olympialaisissa normaalisti.

 

@ERKKI äimistelee.fi @eekoo-media – biatlhon.fi

Uhkaako rakettimies olympialaisten aatetta Etelä-Korean talviolympialaissa 2018 – sodan uhkaa ja dopingia

Ciltius, altius ja fortius – nopeammin korkeammella ja voimakkaammin/rohkeammalle on olympialiikkeen urheilullinen motto. Nykyään voisi sanoa, että ihmiskunnan luontaisia rajoja dopingin avulla rikkomalla, ja rahan sekä politikoinnin ahneudella ei ole rajoja!

Pohjois-Korean päämies Kim Jong -un on häärinnyt olympialaisten lähellä rakettien uhkailullaan ja niitä kokeilemalla. Onko se vain unta, – vai totta?

Kimin ilmeisesti päätukikohdasta Pohjois-Korean Pjongjangista on matkaa Eteleä-Korean talviolympialaisten piiopaikkaan Pyeongchangiin navigaattorin mukaan linnun tietä 293 kilometriä, alta sama kuin Kajaanista Jyväskylään ja Pieksämälle.

Pohjois-Korean rajalle on olympialaisten kisapaikasta sama matka kuin Kajaanista Iisalmeen. Rakettimies ilotulitteineen ympärillä häärii!

****
Korean talviolympialaisssa on paljon uhkia ilmassa

Venäjä on pantu boikottiin epäilyjen valtionjohtoisten dopigin järjestelyjen vuoksi. Venäläiset puhtaiksi epäillyt urheilijat saavat osallistua ilman isänmaallisuutta. Eihän tämäkään ole sitä urheilun ja kansallismielisyyden kuvaa. Mitä ovat sinne mahdollisesti osallistuvat urheilijat ilman venäläisyyttä – vanhat Suomen korpikommunistit äimistelisivät täta haudoissaan. Venäjälläkin on puhtaita urheilijoita olemassa varmasti, ja tämä heidän kieltäminen kokonaan Venäjän lipun alla on kyllä väärin.

Putin on ilmeisesti luvannut näin vapaasti venäläisten urheilijoden osallistumisen, sillä jalkapallon MM-kisatkin ovat Venäjälla vastapainona polittisessa hirviössä ja boikotissa, ja näkyykö ne edes YLeltä?

YLEN uutisten 7.12.2017 mukaan Yhdysvaltojen YK-lähettiläs on sanonut, että USA harkitsee Korean olympialaisiin osallistumista urheilijoiden turvallisuuden vuoksi. Kaikki on kuitenkin Trumpin päätettävissä, että lähteekö jenkkien urheilijat kisoihin. Trumpiin kuitenkin luotetaan, että hän tekee päätöksen ja luottaa siinä urheilijoiden turvaan.

Olympialaisten järjestäjät ovat sanoneet, että Pohjois-Koreasta ei kisoille uhkaa, mutta sotaharjoitukisa ympärillä kuitenkin häärätään…

Norjalaiset maastohiihtäjät ovat myös äimistelleet Astrid Jacopcenin johdolla, että uskaltaako Koreassa hiihtää, ja samoilla aatoksilla ovat olleet myös Heidi Weng ja Caspercen Falla. Itävallasta ja Ranskastakin myös kuullut samanlaisia tuulia länsirintamalta.

Olypialaisten televiso-oikeudet omistama Discovery yhdessä Eurosportin ja DNA kanssa Suomeen on imoittanut Iltalehden 8.12.2017 artikkelin mukaan, että lähetyksistä heillä piuhat poikki mahdolisesti heti vuoden 2018 alusta. Ohjelmaa verkkohin levittävä DNA on sanonut, että Dicovery on nostamassa liikaa hintojaan, ja ei ole varaa sitä maksaa. Tästä kärsisi ennen kaikkea olympialsiten jääkiekkolähetykset Suomeen, sillä heillä on siihen yksinoikeus, ja itse Teemu Selänne on sinne palkattu kommentaattorikisi. Hiihtolajit kuitenkin tullenee siinä ohessa Ylen kautta, jos ei livenä, niin ainakin heti pikapuoliin. Oma ihmeensä on tuo vuoraokaudenkin aikaero Koreasta Suomeen lähetyksien kannalta.

Tuo aikaero Suomen ja Korean välillä tekee jo omat temppunsa suomalaisten katsottavuuden kannalta. Koreassa kisailtaan iltämyöhällä ja Suomessa ne näkyy aikaisin aamulla.

****

Kuka muistaa nämä olympialaisten boikotoinnit vielä?

– Moskovan kesäolympialaissa 1980 peräti 47 maata jätti kisat väliin, syynä Neuvostoliiton osallistuminen Afganistien sisällissotaan.

– Los Angelesin kesäolympialaisissa 1984, oli 14 maasta vastaiskua boikotilla, ilmeisesti juuri tämän USA:n ja muidenkin maiden boikotilla Moskovaan.

– Muncehinin olympialaisissa 1972 oli se musta syskuu ja verilöyly.

Etelä-Koreasta on median tietojen mukaan lähdössä vielä delegaatio Pohjois-Koreaan , että tulisitteko sittenkin mukaan, vaikka ette ole ilmoittautuneet .[tällä ilmeisesti turvattaisiin Pohjois-Korean iskut olympailaisiin, kun omiakin on mukana?]

Kuvakaappaus Ilta-Sanomista 30.8.2017, kun Kim Jong -un myhäilee tyytyväisenä ohjuskokeilun jäljiltä.
Kuva KCNA/reuter

J.K kylmää sotaa ei taida enää olla olemassa, on vain nopean toiminnan joukkoja raketteineen

LÄHDE JA LEHTI : Ilta-Sanomat, ILTALEHTI ja @eekoo-media.fi

Pohois-Korean päämies hymyilee tyytyväisenä ohjuskokeilun jälkeen. Kuva  KCNA/reuter

Kehittyvätkö pitopohjasukset vielä voideltavien suksien tasolle laajalla kelialueella – uutuuksia ja kehitystä on tullut niihin muutaman vuoden sisällä!

Mikä on perinteisen maastohiihdon tulevaisuus: kilpaillaanko ja harrastetaanko sitä zero- skin- vai nanopitopohjilla, vai  perinteisesti voideltuilla suksilla, keksitäänkö vielä joku mullistuttava pitomateriaali ja systeemi, vai hiihdetäänkö vain tasatyönnöllä!

Kenen ehdoilla mennään tulevaisuudessa, suksimerkkien markkinavoimien, vai kuluttajien tai huippu-urheilijoiden ehdoilla? Määräkö suksien valmistajat tulevaisuudessa  hiihdon suunnan, miten se  muuttuu!

Kaverini, entinen kilpaurheilija soitteli sunnuntaina Kajaanista ja valitti, että hänen uudenkarheat pitopohjakarvasukset eivät olleet toimineet nollan räntäkelissä. Jäätä ja lunta oli paakkuntunut suksien pohjaan ja luistokaan ei ollut hänen mielestään hyvä. En osannut sanoa niistä mitään, tarkemmin näkemättä hänen suksiaan. Onko sukset hänelle sopivan jäykkyiset, vai eikö keli ollut yhtään sopiva, vai oliko odotukset hänellä liian hyvät entisenä urheilijana suksien ominaisuuksista?  Olisiko suksissa liian karheat vai niukat karvat! Suksimerkin ja hintaluokan tiedän, mutta sitä ei tässä mainita.

Pitopohjasuksia oli jo 80-luvulla, mutta niiden kehittely pysähtyi ilmeisesti luisteluhiihdon tullessa muotiin. Mieleen muistuu Kuusiston never wax ja Karhun Multigrade, joissa oli synteettinen erilainen pitomateriaali suksen keskellä. Pysähtyykö nyt pitopohjasuksen kehitys, tasatyönnön tullessa suosioon perinteisessä hiihdossa?

Äimistelin jo tänne 19.1.2015 pitopohjasuksista : ” Pitopohjasukset – hiihdon surma vai pelastus”

Silloin oli tämä pitopohjasuksi- buumi jatkumassa kuumimmillaan muutaman vuoden alun ajälkeen, mutta nyt ovat taas maahantuojien ja tehtaitten julkaisujen mukaan pitopohjat perinteiseen hiihtoon kehittyneet siitä valtavasti. Silloin kohta kolme vuotta olivat nämä karvapohjat juuri tulossa suosioon, ja nyt niitä on fiksattu paremmin luistavaksi, ja zero-pitopohjista on nyt valmistettu parempia kilpamalleja. Rukalla maailman cupissa hiihtivät niillä huiput kilpaa ongelmakeleissä, mutta taas viikkoa myöhemmin Lillehammerissa käytettiin voideltavia suksia.

Kaikilta tunnetuilta suksien valmistajilla löytyy nyt pitopohjasuksia,  zero-, skin- ja nanopohjilla. Karvapohjiin voi vaihtaa karvat kulumisen jälkeen, ja lisäksi on tarjolla erilaisia karvoja eilaisiin keliolosuhteisiin nähden.

Kuvakaappaus Ylen lähetyksestä Rukalta, jossa norjalaisen voittajan pitopohjasukset vilahtavat  kuvassa

Pitopohjasukset voidaan jakaa pito-systeeminsä mukaan seuraavasti:

  • Zero – mekaanisesti käsitelty erilainen   pitoalue suksen keskellä erivärisenä
  • Skin – pitoalue pitokarvalla suksen keskellä
  • Nano-grip – pitoalue tavallaan koko suksea ilman erillistä muutosta suksen keskellä. Tämä on jäämässä pois näiden zerojen ja karvapohjien sijasta
  •  Optigrip – tavallaan välimalli kemiallisen mekaanisen pidon välillä. Karhu käyttää tätä systeemiä suksissaan
  • suomupohjat tai vastaavat – pitoalue jyrsitty suksen pohjiin erilaisilla kuvioilla. Metsäsuksissa näitä vielä varmaan käytetään, ja aivan pienten lasten suksissa
  • itsekarhennus: hiihtäjät voivat karhentaa itse normaalit voideltavat suksensa keskeltä, ja tehdä niistä pitopohjasukset
  • karvojen lisääminen voideltaviin suksiin: jostain luin,että joku tarjoaa palvelunaan vanhojen voideltavien suksien karvoitusta niihin lisäämällä

****

Eri suksimerkkien tarjontaa pitopohjasuksissa

Tässä on eri suksimerkeistä puolueeton suppea esittely, mitä ne valmistavat nykyään pitopohjissa kuluttajien käytettäväksi ja myyntiin. Monilla merkeillä on vielä näistä enemmän eritasoisia ja -hintaisia malleja tarjolla, mitä tässä on nyt esillä, ja vanhoja muutaman vuoden takaisia mallejakin näkyy olevan vielä ketjuilla ja urheiluliikkeillä asiakkailleen tarjolla.

Hintahaitari vaihtelee niissä laadun ja tarjouksen perusteella 100 eurosta 600 euroon – on mistä valita. Lähinnä tässä on nyt kerrottu suksimerkkien uutuuksista ja mihin pitomalliin suksitehtaat panostavat merkeillään. Suksien ominaisuuksien kehumiset erilaisiin olosuhteisiin on otettu valmistajien, maahantuojien ja niitä myytävien liikkeiden sivuilta.

—-

Atomic: Atomicilla on pitokarvasuksi Atomic Pro Skintec. Maahantuoja lupaa varman pidon ja hyvän luiston kaikissa lumiolosuhteissa. Kuluneet ja pitokykykynsä menettäneet karvat voi vaihtaa. Atomicin mahdollisesta zero-pohjasta ei löydy tietoa. Lisäksi tätä Pro mallia ladukkampi versio on Sprot Pro Skintec

Kuvassa Atomicin Pro Skintec-karvapitopohja
Fischerin Twin Skin Race

Fischer: Fischer Twin Skin Carbon [uutuus], Race ja Pro sukset.  Pito perustuu olaksen molemmin puoleen sijoitettuhin teflon päällysteisiin mohair-nousukarvoihin. Nousukarvat pito-alueen etuosassa ovat syvemmällä, joka parantaa hiihtoa uudistuksen jälkeen liun aikana.  Sukset ovat ihanteelliset ja helppohoitoiset kaikkiin vallitseviin olosuhteisiin.  Fischerin zeropohjaa-kilpamallia RCS Zero on käytetty menestyksekkäästi kilpailuissa ongelmakeleillä.

Rossignol:   Rossignolilta löytyy karvapohjamallisto R-Skin nimellä, ja sillä on ainakin laadukas R-Skin Race malli, jossa karva ei liian karhean agressiivinen, ja suksi siksi on miellyttävä hiihtää. Zeroa vastaava malli on Rossignolilla aktiivihiihtäjille tarkoitettu Zymax R-Grip ja X-IUM WCS R-Grip. Huolettomia hiihtokelejä tarjoo nämä, mutta pitoalue karhennetaan niissä kelien mukaan ja ja jäänestoa pintaan.

Rossignolin Skin pitokarvaa
Rossignolin R-Grip pitoa

Salomon:   Salomonilla on uutuusmallit Salomon S/Race Skin Classic ja lisäksi edullisempi malli RC Skin. Nämä tulleet entisen Aero-sarjan tilalle. Nämä ovat tarkoitettu valmistajan ja maahantuojan sivujen mukaan aloittelijoillle,hyville hiihtäjille, harjoittelijoille

Kuvassa Salomonin pitokarvaa

ja kilpahiihtäjille. Antavat hyvän liun. Matti Heikkinen on hiihtänyt pitopohjasuksilla kilpaa perinteistä, mutta mistään en löydä tietoa Salomonin zeroa-vastaavasta mallista, käyttääkö Salomonin tallin kilpahiihtäjät itse keskeltä karhennettua pohjaa!

 

 

Madshus:    Madshusilta löytyy vielä zero-pohjaa ja karvapitoa. Madshusin Ultrasonic classis Zero sarjan sukset ovat hyviä hinta-laatusuhdeessa perinteisen tyylin kuntohiihtäjille, ja jopa kilpahiihtäjien tarpeeseen

Madshusin karvapitoa

nollakelistä kylmemmälle kelille. Madshusin TerraSonic Intellegrip suksissa on pitoalue pölyeteenistä ja mohairista valmistettua nosukarvaa, joka takaa hyvän pidon luiston kärsimättä. Lisäksi Madshusilla näyttää olevan vielä uusi Madshus Carbon classic pitokarvasuksi, jossa integroidut  mohair-pitokarvan ja nylonin yhdistelmä ehkäisee suksen jäätymiseltä. Suksessa on nano-pohja luistoalueilla.

Madshusin zero-pohjaa 

One Way:   One Waylla on kilpatason malli zero-pohjalla One Way Premio Classic 10 zero, ja karvapohjalla One Way Grip ”karva”. Zeroa mainostetaan omiaan vaikeisiin

One Wayn OW Grip

olosuhteisiin, ja karvapohjan pitäisi luistaa ja pitää erinomaisen hyvin kelillä kuin kelillä, ja sillä voi hiihtää pakkasellakin.

 

 

 

Peltonen:  Peltoselta löytyy pitokarvaa ainakin neljää mallia vaatimus- ja hintatason mukaan: Peltonen SkinPro, Infra X, SkinTrack ja Skin Race Stiff. SkinProlle luvataan voideltavia suksia vastaava luisto myös alamäessä ja tasa työnnössä. Infra X on uusi kilpa-ja aktiivihiihtäjän suksi, jossa on ohuempi ja lyhempi karva luiston parantuessa. Peltosella

Peltosen SkiPro pitokarvaa suksien pohjissa

on lisäksi zero-pohjalla Acadia Zero Classic, ja nano-pohjalla Nanogrip Facile 3.0. Peltosen tämä nano-pohja pitäisi olla parannettu versio, ja toimii parhaiten kun voitelu on vaikeata.

 

 

 

KARHU:    Kiteen suksitehtaalla valmistetuilla Karhuillla on nanogrip- pohjallla perinteisen  Karhu Optgrip-sarjan suksia . Uututena heillä on Optigrip 3.0 pinnoite, joka on entisiä versioita liukkaampi, ja toimivat hyvin myös kuivassa lumessa. Tämä Karhun nano-Optigrip on jonkinlainen kemiallisen ja mekaanisen pidon välimuoto, ja nähdäkseni Karhulla ei varsinaista zero-pitopohjamallistoa ole.  Lisäksi Karhulla on karvapohjapitosuksen mallistossa Karhu Bear Skin malli, joka on tarkoitettu vaativalle kuntohiihtäjälle ja sen käyttöalue on laaja. Noissa Optirip-malleissa ei pitäisi suksen jäykkyyden hiihtäjän painoon nähde olla niin tarkaa kuin zero- ja karvapohjilla.

Karhun  pitopohjaa

YOKO:     Kiteen suksitehtaalla valmistettavalla Yokolla löytyy perinteiseen nano-grip pohjalla malli YOKO YXC Optigrip 3.0 classic, joka vastannee lähinnä samalla tehtaalla valmistettavaa Karhun vastaavaa malllia. Pitävät ja liukuvat hyvin uuden erityisen pinnoitteen ansiosta. Zero- ja skin-karvapohjamallia ei tietääkseni ole Yokon mallistossa ollenkaan.

Jävinen :  Perinteinen maineikas Järvisen suksi meni konkurssiin kesällä, ja se valmistutti suksiaan myös Kiteellä. Vielä jotkut liikkeet näyttävät kauppaavan Järvisen Optigrip Carbon 57 pitopohjasuksea.

***

Vertailua enemmän zeron ja skinin kesken, kuin erimerkkien

Ei ehkä kannata vertailla keskenään erimerkkisten suksien ominaisuuksia toimivuudeltaan keskenään. Varmaan löytyy hyvät pitopohjat hiihtäjille, jos jäykkyys ja malli on sopiva hiihtäjän, painoon , suksen laatuun ,vaatimuksiin ja odotuksiin nähden.

Eenemmän kannattaa miettiä eroja erilaisten pitomallien [zero, skin ja nano] keskenään. Haluaako hiihdon harrastaja ja kilpailija nopean liukkaan vähemmän pitävän suksen, vai haluaako hiihtää pitävämällä suksella! Mikä ontässä kompromissi.

Toisaalta ei ehkä kannata kaikessa matkia huippu-urheilijoitakaan – tallihiihtäjillä voi olla tarjolla kymmenen paria pitopohjasuksia urheilijalle erilaisiin keliolosuhteisiin ja erilaisilla jäykkyyksillä hiihtolaustaan nähden.

Mihin haluaa suksein valmistjat panostaa arvostuksessaan tulevaisuudessa, edetäänkö markinavoimien myynnin, suksien kehityksen , kuluttajien tai huippu-urheilijoiden ehdoilla. Vaikuttaako suksien markkinointi ja valmistus kulutustottumuksiin ja hiihtämiseen tulevaisuudessa. Olkiko koko perinteisen pitopohjasuksen uudelleen tulo vain markkinointi kikkaa aluksi, mutta sitten oli kilpailun vuoksi pakko jatkossa jotain keksiä.

Mitä sanoo voidevalmistajat tästä suuntauksesta.

Kuhan tulisi edes eteläiseen Suomeen ensiksi  luonnon lunta hiihtämiseen  asti, luonnon olosuhteissa metsälenkeillä!