Kolmen varamieheksi jääneen urheilijan tarina: Esko Ripatti, Eero Ruonala ja Tapio Karjaluoto

Luin sattumalata facebook-ryhmän ”Kestävyysjuoksun historiaa ja tarinoita” sivuilta Matti Halmeojan kirjoituksen Hirvensalmelta kotoisin olevan juoksijan Esko Ripatin tarinan. Muistelen lukeneeni tämän aikaisemmin Juoksija-lehdestä 1987, ja Halmeoja kirjoitti silloin muistaakseni nimimerkillä Matti Kalervo.

Halmeoja seuraa vihkossaan pikkupojasta alkaen tämän Esko Ripatin taivalta ”maaotteluedustajaksi”, ja hän taitaa olla ainut suomalainen juoksija tai peräti yleisurheilija, joka on valittu maaotteluun, ja ei löydy hänen kohdaltaan minkaanlaista merkintää tuloksista maaotteluissa ja ei edes Kalevan kisoista.

Lähes vastaavanlainen tarina tuli heti mieleen myös kahdesta tapauksesta: kemiläinen hiihtäjä Eero Ruonala ja Pyhäjoelta kotoisin oleva ampumahiihtäjä Tapio Karjaluoto. Näitä arvokisoihin valittuja, mutta varamieheksi tai -naiseksi jääneitä saattaa olla toki useampikin  urheilun historiassa Suomessa.

Juoksija Esko Ripatti
Matti Halmeojan muistiinpanojen ja kirjoituksen sisällöstä tulee ilmi, että Ripatti valittiin syyskuussa 1960 Rooman olympiavuonna Ranska-Suomi yleisurheilumaaotteluun Pariisiin joko vitoselle tai kympille, mutta teki turhan matkan sinne, eikä päässyt ”varamiehen” roolissa ollenkaan kilpailemaan ensimmäisellä ulkomaan matkallaan.
Esko Ripatti juoksi ennen Ranska maaottelua ennätyksensä Mikkelissä  5000 metrin juoksussa 14.29 ja voitti maajoukkuetason juoksijoita. Sen perustella hänet valittiin yllättäen maaotteluun, ja haettiin kotoa matkaan kesken syyspuintien Hirvensalmelta.
Yleisurheilun pomot sähläsivät ja taktikoivat juoksijoiden valinnoissa vitoselle ja kympille Pariisin taivaan alla, ja niin vain Ripatti jäi ilman kilpailua Ranskassa.
Pikuhiljaa vähenivät Ripatin juoksut vuosien saatossa, ainokaiseksi arvokisaedustukseksi siis jäi tuo Ranskan matka ulkomaille.
Urheilutietäjien tietovisassa varmaan vaikea kysymys:” kuka juoksija on edustanut Suomea maaottelussa, mutta tulosta ei löydy maaotteluista, eikä edes Kalevan Kisoista?”
Kannattaa lukea tuo Halmeojan tarina Esko Ripatin hirvenaskeleesta Hirvensalmelta. Matti Halmeoja oli todella pettynyt, kun Pariisista ei kuulunut sinivalkoisten selostajien Paavo Noposen ja Pekka tiilikaisen ääni: lähtöviivalla kovia ranskalaisia juoksijoita vastaan Esko Ripatti…
Eero Ruonalan tapaus
 Vanhat hiihtoniilot ainakin vielä muistavat kemiläisen Kemin Innon hiihtäjän Eero ”Eepi” Ruonalan tapauksen.
Eero Ruonala valittiin hyvien näyttöjensä ansiosta  Suomen edustajaksi maastohiihtoon Innsbruckin talviolympialaisin 1976, mutta joutui perillä pelkästään juottomiehen rooliin, kun ei päässyt hiihtämään yhtään matkaa.
Eero Ruonala edusti Työväen Urheiluliiton (TUL) alaista seuraa  Kemin Intoa, ja vieläkin määrätyt polittiset piirit syyttävät sen aikaista politikointia Ruonalan estämistä kilpailemista Innsbruckissa.
 Olympialaisten viestivoittokin joukkueella Arto Koivisto, Juha Mieto Matti Pitkänen ja Pertti Teurajärvi; on vieläkin monen mielestä ”väärin” voitettu.
Esko Ripatti ja Eero Ruonala saivat sentään matkustella, ja matkustelu avartaa sanotaan, mutta ampumahiihtäjä Tapio Karjalauoto ei päässyt edes matkalle. Kuvassa alempana hiihtäjä Eero Ruonala, ja sen jälkeen vuorossa Pyhäjokelainen ampumahiihtäjä Tapio Karjaluoto.

Ampumahiihtäjä Tapio Karjaluoto  Sapporon olympialaisissa

Sapporon olympialaisiin 1972 Japaniin valittiin Suomen ampumahiihtojoukkueseen pyhäjokelainen, Yppärin Urheilijoita edustava Tapio Karjaluoto, mutta hän ei tietääkseni edes matkustanut Japaniin saakka, vaan odotteli kotona varamiehenä olympajoukkueen varusteet valmiina varamiehenä kisoihin kutsua!

Kuvakakaappaus alla Suomen Olympiayhdistyksen r.y. sivuilta Sapporoon valituista ampumahiihtäjistä. Jatkuu kuvan jälkeen.

Henkilön Erkki Kovalainen kuva.

 Yrjö Salpakari, Esko Saira, Mauri Röppänen ja Juhani Suutarinen pääsivät edustamaan Suomea henkilökohtaiselle 20 km matkalle, ja Heikki Ikola korvasi viestissä  Yrjö Salpakaren.
Suomen joukkue sijoittui viestissä hopealle Sapporossa. Kuvakaappaus samoin Suomen Olympiayhdistyksen kertomuksesta vuodelta 1972.
Vähän löytyy julkista tietoa tästä Tapio Karjaluodon tapauksesta, mutta joissakin yhteyksissä hänet mainitaan ”olympiatason” urheilijana.
Henkilön Erkki Kovalainen kuva.
 Näitä kotiin jääviä varaurheilijoita aina valitaan eri lajeissa arvokisoihin, mutta nämä kaksi tapausta: Esko Ripatti ja Eero Ruonala ainakin tulee mieleen, että eivät päässeet kilpailemaan, vaikka lähtivät kisamatkalle.
Tapio Karjaluoto oli ilmeisesti nimetty kotiin jääväksi varamieheksi, mutta mainitaan kuitenkin olympiatason urheilijana.
***
Esko Ripatista löytyy juttua siis facbookista Kestävyysjuoksun historiaa ja tarinoita sivuilta, Eero Ruonalasta wikipediasta ja Kansan Uutisista, ja vähemmän tästä Tapio Karjaluodosta yleensä mistään.
Kova urheilija toisaalta pitää olla, millään väheksymättä sanoa, että pääsee arvokisoihin tai maaotteluun edes varamieheksi.
Mainokset

Kainuun parhaiden maratonjuoksijoiden ajat jäävät ehkä wintageen ikuisiksi ajoiksi!

Yleisurheilun maratonin juoksun Kainuun parhaat ajat ovat juostuna jo 70-luvulla, ja taitavat jäädä historiaan wintageen pitkäksi aikaa. Kainuun piirin ennätys miehissä on maratonilla Kajaanin Kipinän Eino Schroderuksella 2.25.08, ja se on juostu vuonna 1978. Kuvassa Eino Schroderus oikealla Kainuun maratonilla 80-luvun alussa. Kuva Kainuun Sanomien lehdestä.

Lähes samaan aikaan on juossut maratonin miehissä Suomussalmen Rastin Reino Alavuotunki 2.25.11 vuonna 1975. Kajaanin Kuohun Paavo Kettunen on tilastossa kolmantena 2.25.57 lähes samalla ajalla.

Naisten maraton kärki Kainuussa on Sotkamon Jymyn Maire Kukkosella vuodelta 1993 aikaan 2.45.28. Kainuun kaikkien aikojen miesten maratonin tilaston 20 parasta kuvan jälkeen. Tilastoihin on on huomioitu juoksijat, jotka ovat tehneet parhaan tuloksen edustaessaan kainuulaista seuraa. Muutamalta juoksijalta löytyy parempi tulos, ennen kainuulaista seuraa edustaessaan – esimerkiski satoja maratoneja juosseelta Martti Moilaselta, ja Ilpo Kettunen on juossut Ruotsissa maratonin 2.25 pintaan.

Miesten kaikkien aikojen maratontilasto Kainuussa laskujeni mukaan:
1. Eino Shroderus Kajaanin Kipinä 2.25.08  vuosi 1978
2. Reino Alavuotunki Suomussalmen Rasti 2.25.11 vuosi 1975
3. Paavo Kettunen Kajaanin Kuohu 2.25.57 – 1984
4. Teuvo Juntunen Suomussalmen Vastus tai Kajaanin Kuohu? 2.26.53 – 1984
5. Matti Heikkinen Puolangan Ryhti 2.27.43  – 1991
6. Jorma Kuronen Kainuun Kunto-Ässät 2.27.59 – 1988
7. Erkki Kovalainen Kainuun Kunto-Ässät 2.28.43 – 1988
8. Jouni Oikarinen Puolangan Ryhti 2.30.38 -1990
9. Esa Kurvinen Kainuun Kunto-Ässät 2.31.42 – 1989
10. Jyrki Kaivo-oja Kajaanin Kipinä 2.34.38 – 1988
11. Ilpo Kettunen Kainuun Kunto-Ässät  2.35.09 – 1988
12. Osmo Tuovinen Paltamon Urheilijat 2.35.09 – 1982
13. Esko Pulkkinen Kuhmon Kiva 2.37.10 – 1982
14. Eino Malinen Puolangan Ryhti 2.37.56 -1984
15. Raimo Pulkkinen Kajaanin Kipinä 2.37.59 – 1978
16. Heikki Rahko – seura mahdollisesti Paltamon Urheilijat? 2.38.21
17. Pekka Virtakoivu Kajaanin Kipinä 2.38.49 – 1982
18. Veijo Leinonen Paltamon Urheilijat 2.38.53 – 1991
19. Tuomo Tolonen Kainuun Kunto-Ässät 2.39.23 – 1988
20. Matti Vatanen Kainuun Kunto-Ässät 2.39.23 – 1989
Mahdollisia pieniä virheitä voi olla tilastossa.
Seuraavassa kuvassa Maire Kukkonen (Kainuun Sanomien lehtileikkeestä minulta), ja kuvan jälkeen naisten kaikkien aikojen 15:sta parhaan maratonin tilasto Kainuussa
Henkilön Erkki Kovalainen kuva.
 Naisten tilasto:
1. Maire Kukkonen Sotkamon Jymy 2.45.28 – 1993
2. Anna-Liisa Keränen (Heikkinen) Puolangan Ryhti 2.59.55 – 1989
3. Sirpa Klemetti Sotkamon Jymy 2.54.11 – 1989
4.  Anna-Liisa Heikkinen (Keränen)  Puolangan Ryhti 2.50.55 – 1989
4. Aira Heikkinen Kainuun Kunto-Ässät 3.04.34 – 1997
5. Vieno Määränen  Kainuun Kunto-Ässät  3.09.39 – 1989
6. Sirpa Koski Kuhmon Kiva 3.24.54 – 1987
7. Vuokko Niskanen Sotkamon Jymy 3.24.54 – 1987
8. Marja-Leena Heikkinen 3.26.14 – 1992
9. Ulla Keränen Kainuun Kunto-Ässät 3.26.14 – 1993
11. Kati Komulainen Kuhmon Kiva
10. Irma Seppänen Kuhmon Kiva 3.27.41 – 1995
11. Kaija Komulainen Kuhmon Kiva 3.30.21 – 1995
12. Kati Kinnunen seura tuntematon? – 3.31.39 – 2000
13. Sirpa Aitta Kunto-Ässät tai Kajaanin Kipinä ! – 3.31.41
14. Liisa Lipponen Sotkamon Jymy 3.32.25 – 1987
15. Aira Knutars Kainuun Kunto-Ässät 3.37.31 – 1992 (menestyy nyt voiman nostossa)

Miehissä viimeisimmät tilastotulokset 20 parhaan joukossa on tosiaan vuodelta 1991 Matti Heikkisellä ja naisissa 15 joukossa vuodelta 2000. 

Jääkö nämä ainakin kymmenen parhaan tilastot naisissa ja miehissä Kainuun parhaiden maraton-tilastossa ikuisiksi ajoiksi historiaan!

Haastejuoksuni 2002 Hokin Mestiksen joukkuetta vastaan – mikä oli Hokin jääkiekkoilijoiden juoksuvauhti kilometrillä ja cooperissa?

Mikä olisi Hokin jääkiekkoilijoiden vauhti 12 minuutin cooperissa noilla kilometriajoilla!

Kirjoitin joku aika sitten tänne äimistely-blogiini, että vähänkin huippu-urheilijoina itseänsä pitävän joukkueurheilijoita myöten, pitää juosta 12 minuutin cooper-testissä vähintään  4000 m. Se vastaa kilometrillä kolmen minuutin vauhtia. Varmaan ovat monetkin joukkueet eri lajeissa aikojen saatossa järjestäneet jonkinlaisia juoksutestejä eri matkoilla joukkueensa urheilijoille.

Haastoin Kajaanin Hokin  jääkiekkojoukkuen aikoinaan 2002 haastejuoksuun, jossa juoksin kuukautta vailla 50-vuotiaana radalla 10 000 m, ja Hokin kymmenen pelaajaa juoksi 10 x 1000 m kympin viestinä minua vastaan. Olin joskus aikoinaan 90-luvulla haastanut jalkapallojoukueen Kajaanin Hakan vastaavaan viestiin, mutta se haaste jäi suorittamatta.

Kajaanin Hakan Jarmo Anttonen sai lopulta järjestettyä, että tämä minun haaste Hokkia vastaan juostiin Kajaanin Vimpelin urheilukentällä, paikallisessa jalkapallo-ottelussa Haka ja KaPa (Kajaanin Palloilijat)

Koti-Kajaani otsikoi haastejuoksusta ennakkoon oheisen kuvakaapauksen tavalla. Idea sai alkunsa, kun työpaikallani sanoin Hokissa pelaavalle työkaverilleni Marko Kilpeläiselle, että ettehän te pärjää kunnossa edes tällaiselle 50-vuotiaalle koukkupolvelle! Kajaanin Hokki nousi juuri Mestikseen, ja ilmeisesti valmentaja Timo Meriläinen oli ”juoksuttanut” pelaajia, koska itse otti yhteyttä minuun haastejuoksusta.

 Juoksu alkoi elokuun lämmössä klo 17:30, ja varsinainen jalkapallo-ottelu klo 18:30. Yleisöä oli tullut runsaasti paikalle jo ennakkoon, ja juoksu eteni seuraavasti. Hokki oli laittanut kovimmat juoksijat keulaan, ja minä sorruin niiden mukana itselleni liian suureen alkuvauhtiin. Hiukan maltillisemmalla aloituksella olisin ehkä päässyt noin 35 minuuttiin kympin, mutta selvä häviö!
Eräs kaverini oli ottanut ylös tarkat osuusajat kiometreittäin minulta ja Hokin pelaajilta. Ne ovat tässä kirjoitettuna ja näkyvät myös alempana olevassa kuvassa:
HOKKI                                         ERKKI
1.   2.59,0                                    1.  3.15,7
2.  3,05,8                                    2.  3.33,9
3.  3.11,3                                     3.  3.39,1
4. 3.23,0                                    4.  3.37,6
5. 3.18,6    5000 m 15.57,7        5.  3.41,8    5000 m 17.48,6
6. 3.28,5                                   6.  3.43,0
7. 3.39,1                                    7.  3.43,0
8. 3.31,6                                    8.   3.46,0
9. 3.26,8                                   9.   3.46,5
10.  3.25,8                                10.  3.37,3
______                                 _______
33.27,6 Hokin yhteisaika         Äimistelijän yhteisaika 36.23,8
Keskivauhdiksi tulee Hokilla kilometrillä 3.19,7/km, ja minulla 3.37,4/km.
Ensimmäisen  vitosen keskivauhti Hokilla 3.11,5 kilometrillä ja minulla 3.33,6. Toisella vitosella 17.29,8 ja 18.33,7.
Vauhdit siis hiipuneet Hokilla ja minulla loppua kohden: Hokilla parhaat juoksijat keulassa ja minulla väsymystä lopussa. Kympin ennätykselläni olisin tosin Hokin voittanut.
Koti-Kajaani kirjoitti vielä juttua juoksun päälle, jossa sekin totesi, että parhaat Hokin juoksijat Miikka Kusela ja Mikko Karjalainen oli laitettu keulaan minua kypsyttämään alkuvauhdilla. Aalussa oli tosiaan kolmen minuutin kilometrivauhtia, ja osan siitä vauhdista roikuin ensimmmäisen osuuden mukana..
Paljonko olisi mennyt Cooper 12 minuuttia  Hokin pelaajilla noilla kilometriajoilla?
Minun cooperin vauhdiksi tulee tässä haastehuoksussa 3.37/ km vauhdilla taulukon mukaan 3300 m, ennätys joskus nuorempana 4050 m. Hokin cooperiksi tulee taulukon mukaan koko joukkueen keskivaudilla 3.19 min/km 3600 m.
Paras Hokin jääkiekkoilijan juoksema 1000 m on  tuo 2.59/km, ja sehän tietäisi cooperissa tuon 4000m samalla vauhdilla. Monet Hokin kiekkoilijoista ovat juosseet tässä haastejuoksussa 1000 m osuuden 3.30.
Laskin, että tuohon tonnin aikaan pitää lisätä ainakin noin 20 sekuntia kilometriä kohti lisää, jos voi verrata mahdollista todellista matkaa 12 minuutin cooperin tulokseen. Tämä riippuu tietysti henkilökohtaisista ominaisuuksista kestävyyden suhteen, mutta luulen joukkueurheilijoilla tämän heikentyvän enemmän suhteessa varsinaisiin juoksijoihin.
Laskettaessa tuolla 20 sekunnin lisäyksellä, niin 3 minuutin pelkän tonnin juoksija pääsisi cooperissa  3600 m, ja 3.30 1000 m juoksija vastaavasti pääsisi cooperissa noin 3000 m, joita oli paljon tuolla ajalla Hokin joukkueessa.
– siis pelkästään 3 minuuttiin juokseva 1000 m urheilija – pääsee cooperissa noin 3600 m
–  siis pelkästään 1000 m juokseva 3.30 minuuttin urheilija tai harrastelija – pääsee noin 3000 m cooperissa tällä laskentatavalla ja keskiarvotaulukolla.
Jalkapalloilijat ja pesäpalloilijat parempia juoksijoita?
Tuntuisi loogiselta, että varsinkin jalkapalloilijat saavuttaisivat suhteessa parempia cooperin tuloksia verrattaessa jääkiekkoilijoihin, koska he joutuvat  juoksemaan aina lajissaan, ja suoritus on pitkäkestoisempi verrattaessa enemmän intervallityypiseen jääkiekkoon.
Pesäpalloilijat ja muiden joukkuelajien urheilijoiden cooper-tulokset voivat vaihdella näiden jalkapalloilijoiden ja jääkiekkolijoiden välillä, riippuen joukkueiden tasosta, ja miten juoksupainoitteista on heidän harjoittelunsa.
Motto: joukkuelajien urheiljoiden cooperin tulokset vaihtelevat Suomessa lajista ja tasosta riippuen,  parhaista 3800 metristä 3000 metriin. Maailmalla on varmaan kovempaa tasoa, ainakin jalkapallossa.

 

Ylen dokumentti Kainuun Tähti: Otanmäen vaunutehtaan pelastamisesta VR:n tilausten pohjalta – uutta oli pakollinen kilpailutus EU:n takia

 

Otanmäen vaunutehtaan pelastamiseksi tehtiin paljon töitä, oliko siitä apua – vai VR:n tilaus aidosti paras ja heille edullisin?

Eilen tiistaina 14.8.2017 tuli YLEn ykkösen puolelta dokumentti, jossa käsiteltiin silloisessa Vuolijoen kunnassa sijaitsevan, espanjalaisomistukseen siirtyneen Talgon vaunutehtaan eloonjäämiskamppailua tunnin kestävässä ohjelmassa.

Rautaruukki myi vaunutehtaan 1999 espanjalaisille, ja nimeksi tuli Talgo. Vuonna 2007 suomalaisten omistama ryhmä osti tehtaan espanjalaisilta ja nimeksi tuli Transtech. Transtech myytiin 2015 tsekkiläiselle Skodalle.

Vuolijoen kunnan johtoa kävi dokumentissa monta kertaa tapaamassa kunnanjohtaja Olavi Rintalan johdolla Helsingin herroja VR:n johtajaa, ja eri tason ministereitä myöten. He yrittivät vaikuttaa suoraan valtion omistajaohjauspolitiikkaan, että valtion omistava VR tilaisi vaunut Kainuussa sijaitsevalta espanjalaisomistuksessa olevalta tehtaalta.

Venäläisten kanssa kauppa oli loppunut, vaikka venäläisest olivat alussa sanoneet, että olisi kannattanut tehdä puolta isompi tehdas! Jos tilauksia ei tulisi nyt VR:ltä, niin koko vaunutehtaan alasajo olisi mahdollista, ja sillä vaikutus kaikkiaan noin 1500 työpaikkaan.

***

Helsingissä herrat vetosivat EU:n sääntöihin tilauksien kilpailuttamisesta, ja kylmää tekstiä demareitten ministeriltä Leena Huhtaselta

Aikaa oli vaikea saada Helsingin herroille audiensseihin Otanmäen tehtaan osalta. Monen ihmisen delegaatio matkusti monta kertaa toisensa jälkeen Vuolijoelta pääkaupunkiin, ja vain 5 – 10 minuttia aina järjestyi aikaa tapaamiseen kireisille päättäjille. Kaikilta politikoilta ja VR:n toimitusjohtajalta tuli yksiselitteinen vastaus: tehdään parhaamme, mutta EU:n sääntöjen mukaan pitää vapaa kilpailutus olla, ja sen pohjalta VR tekee itsenäisesti ratkaisun.

Matti Vanhasen silloisen (keskusta) hallituksen sosiaalidemokraattien liikenne- ja viestintäministeriltä Leena Huhtaselta tuli jäätävä vastaus demareitten kansanedustaja Matti Ahteelle eduskunan kyselytunnilla: edellytämme VR:ltä tuloksellista liiketoimintaa ja se on heidän ratkaisunsa, eikä kuulu politikoille…

Dokumentissa vaunutehtaan työntekijät jurnuttivat koko ajan, että on se kumma kun politikot eivät osaa päättää mitään ja sen takia tehdas kuolee. Eivät varmaan ymmärtäneet, tai eivät halunneet, että tällainen kilpailutus julkisten kuntien ja valtion omistavien yritysten hankintojen osalta on jo pakollista.

Vuolijoen kunnan ja Otanmäen vaunutehtaan armoa anelema ryhmä antoi kaikille tapaamilleen henkilöille eloonjäämiskampailussaan saunapyyhkeet lahjaksi, ja toivoivat asian kääntyvän heille myönteiseksi.

Ministeri Mauri Pekkarinen sanoi, että hän uskaltaa ottaa näin pienen lahjan vastaan ilman lahjuksen pelkoa, ja pääministeri Matti Vanhanen lupasi tehdä parhaansa, ja aiko saunoa heti samana iltana rankan työpäivän jälkeen. VR:n johtaja vähän äimisteli tälläista, että tullaan näin suoraan vaikuttamaan heidän tilauksiinsa..

***

VR sai tilaukset – auttoiko käynnit ?

Lopussa kriittisillä hetkillä kuitenkin Talgo sai nämä vaunujen tilaukset, ja tehtaalle sekä Vuolijoen kunnalle se oli helpotus jatkon kannalta. Oliko sitten auttavana asiana sen suhteen, nämä monet käynnit Helsingissä, vai oliko se VRn puolelta rehellinen ratkaisu.

Ennen ei tosiaan olisi tullut kuulonkaan, että suomalainen yritys tai yhteisö hankkii tilauksensa muualta kuin kotimassaan sijaitsevalta yritykseltä, mutta tosiaan nykyään lain mukaan kaikki julkisten ja kuntien enimmäisomistuksessa olevien pitää kilpailuttaa hankintansa. Kilpailutus näytti silloin olevan ”uutta” ainakin Talgon työntekijöille ja sen luottamusmiehille.

Tampereen raitiotievaunujen toimittajaksi valittiin Otanmäen vaunutehdas Transtech, mutta siitä on tehty valitus espanjalaisen tehtaan osalta, ja päätöstä asiasta ei ole vielä tiettävästi tullut.

***

Mitenkähän käy tulevaisuudessa, jos VR pilkotaan eri osiin ja yksityisomistuksiin nykyisen liikenne- ja viestintäministerin Anne Bernerin (keskusta) toiveista? Muuttuuko nämä kipailutukset ja hankinnat helpommiksi vai vaikeimmiksi!

Joissain medioissa on vielä ollut juttua, että nykyisessä Kajaanissa sijaitseva vaunutehdas Transtech olisi myytävissä tsekkiläisten toimesta kiinalaisille!

Erkko Lyytisen vuonna 2004 toimittama Ylen dokumentti Kainuun Tähti oli kuitenkin hyvä. Ilmeet puhuivat paremmin kuin tuhat sanaa, ja se nähdään muistaakseni uusintana 20.8.2017, ja se on nähtävänä myös Ylen Areenassa jälkilähetyksenä.

Kainuun Yähden dokumentin kuvakaapauksessa nykyinen keskustan presidenttihedokas, ja silloinen pääministeri Matti Vanhanen ottaa saunapyyhken vastaan vuolijokelaisilta, ja aikoo saunoa samalla ehtoolla kovan päivän jälkeen! Aikaa audienssiin ei kyllä ollut montaa minuuttia, mutta olisiko nyt samassa asiassa enemmän presidenttiehdokkuuden tiimoilta..?

Kainuun Tähti kannattaa katsoa, ja suurin osa ohjelmassa oli tuttuja kasvoja äimistelijälle

 

Henkilön Erkki Kovalainen kuva.

Lontoon yleisurheilun MM-kisoissa Suomelta: yksi hyvä sijoitus, yksi positiivinen tulos, muutama pettymys ja muut normaalilla odotusten mukaisella tasollaan

Yleisurheilun MM-kisat ovat Lontoossa päättyneet, ja mitään ihmeellistä ne eivät tuoneet suomalaisten yleisurheilijoiden saavutettujen tulosten osalta. Äimistelin jo kesäkuussa, että sinne valitaan 12 yleisurheilijaa, ja mitaleja tulee yksi tai nolla. Muillahan kuin Tero Pitkämäellä ei ollut edes ennakkoon mitään mahdollisuuksia mitaleille.

Siis ennakkoon kisat menivät odotusten mukaisesti, varsinaisia positiivisia yllätyksiä, ja toisaalta pettymyksiäkään ei tullut. Eniten ärsyttää nuo Suomen Yleisradion [YLE]  toimittajat ylisuurissa odotuksissaan ja mielistelyissä lähetyksissään, ja sitten ne ovatkin selityksineen niitä pieniä pettymyksiä..

Vaikeaa on yleensä arvokisoissa pärjätä, jos pitää urheilijoiden jo keskittyä aikaisemmin kesällä tulosrajojen saavuttamiseen, ja vieläpä ne ylitetään niukasti.

Suomalaisten urheilijoiden kohdalla Lontoossa saavutettiin tuloksellisesti ja tilastollisesti vain yksi hyvä sijoitus, ja se oli Tero Pitkämäen keihään viides sija tuloksella 86,94. Positiivinen  ainoa yllätys oli tuo kävelijä Aleksi Ojalan sijoitus  50 km kävelyssä 14. ajalla 3.47. Pitkämäenkin keihään tulos oli enemmän ”normisuoritus”.

Yleensä sanotaan, että kun kisoihin valittu urheilija tekee kauden parhaansa, niin se jo riittää! Harvoin kuitenkin arvokisoissa tehdään kauden parastaan, ja jos tulosrajat ovat saavutettu kisoihin niukasti, niin ei sillä kyllä mitaleille ja pistesijoille päästä.

***

Seuraavassa suomalalaisten yleisurheilijoiden kohdalta yhteenveto MM-kisoista

– Tero Pitkämäki: teki odotetun mukaisen ja hyvän tuloksen viidennellä sijallaan tuloksella 86,94. Kauden paras tulos Terolla 88,27, ja taso on van kova nyt keihäässä. Ainut valittu urheilija noissa kisoissa, jolta on voinut odottaa mitalia.

– Aleksi Ojala: Ojala yllätti positiivisesti 14.sijallaan 50 km kävelyssä, sillä monet varmaan ennakoivat hänelle sijoitusta 20 – 30 välillä. Aika hänellä nopealla reitillä 3.47,20. Ojala kävellyt 2016 ennätyksensä 3.46,25, siis hän venyi parhaimpaansa ja saa olla tyytyväinen tulokseensa rankassa lajissa.

– Anne-Mari Hyryläinen: Naisten maratonilla Hyryläisen sijoitus 25. ajalla 2.35,33. Talvella hän juoksi ennätyksensä 2.32,19. Hänkin teki odotetun hyvän tuloksen. Sijoitus toki vasta 25, ja kenialaisia sekä muita kovempia huippuja puuttui paljon kisasta, jo vain kolmen lajissa maataan kohden säännön vuoksi.  Yleisurheilu on toki laajempi laji hiihtoon verrattaessa, vaikka suomalaisen hiihtäjän sijoitusta arvokisoissa noilla sijoilla ei arvostettaisi Suomessa mitenkään.

– Kristiina Mäkelä: Loukkaantumisista kärsinyt Mäkelä ylitti naisten kolmiloikan tulosrajan jo talvella hallissa 14,18. Mäkelä teki ulkokauden parhaansa avaukierroksella, ja oli karsinnan 16. Hänkin teki ”parhaansa, ja saa puhtaat paperit kisastaan.

Siinäpä ne sitten kohtalaiset tulokset olivat, ja sitten mennään jo viivan alle.

_____

–  David Söderberg: moukarissa hän karsiutui finaalista tuloksella 73,76, ja kaksi heittoa meni harakoille. Ranking-listan perusteella Lontooseen päässeen Davidin kauden paras tulos on ollut 75,53. Siis tavallaan odotettu tulos hänelläkin, vaikka parempaa ehkä olisi odottanut, koska hän on arvokisojen finaaleissa ollut mukana aikaisemmin.

–  Jarkko Kinnunen: Kinunen on kävellyt aikaisemmin miesten 50 km kävelyssä 3.50 pintaan, ja nyt Lontoossa aika 3.55,44 ja sijoitus 23. Tulos pettymys varmaan hänelle itselleen, mutta toisaalta odotusten mukainen.

Sitten näitä todellisia pettymyksiä

____

– Linda Sandblom: naisten korkeudessa Linda sai tulkokseksi vain aloituskorkeuden 180 cm. Ennätys hänellä on 193 cm, kauden aikana hallissa hypätty 191, ja ulkona 184 cm. Siinä mielessä odotettu huonotulos hänelläkin, mutta vähän parempaan olisi pitänyt pystyä. Sandblomikin pääsi kisoihin ranking-listan perusteella.

– Simo Lipsanen: Lipsaselta jopa odotettiin finaalipaikkaa ja jopa pistesijaa miesten kolmiloikassa , kun hän hyppäsi kesällä Suomen ennätyksen 17,14. Kuntohuippu mennyt hänellä jo nuorten kisoihin, ja nyt tulos Lontoossa vain 16,54. Selvä pettymys näissä MM-kisoissa.

– Camilla Richardsson: Richardsson juoksi kesällä ennätyksensä ja MM-kisojen tulosrajan alle niukasti  9.41,7. Lontoossa oli hänelläö jotain ongelmia tönimisissä jalkojen kanssa, mutta karsiutuminen finaalista ajalla 10.07,4 oli suuri pettymys.

–  Arttu Pajulahti: Kauden aikana Arttu oli hypännyt pituutta 8.10, ja nyt jäi vain tulokseen 749. Alisuorittamista hänellä roimasti, ja ei edes odotetun mukainen tulos.

– Minna Nikkanen: Naisten seipäässä Minna Nikkanen sai vain aloituskorkeuden 420 yli, ja selvä pettymys. Kauden paras tulos hänellä 445, ennätys 460 cm. Riman alta Lontoossa oli Nikkasen suoritus.

–  Veli-Matti ”Aku” Partanen: Aku hylättiin miesten 50 km kävelyssä ja joutui keskeyttämään. Tätä ei tarvitse edes sen tarkemmin kommentoida.

***

Poissa olivat loukkantumisen vuoksi kisoihin valittu seiväshyppääjä Wilma Murto, ja heittämättä koko kauden ollut keihäänheittäjä Antti Ruuskanen.  Molemmilta olisi voinut odottaa hyviä sijoituksia ja finaalipaikka Lontoossa terveenä ollessaan- mitalitoiveet kuitenkin heiltäkin olisivat olleet ehkä kaukana.

Murto on hypännyt hallissa peräti 471 kaudella 2016, ja tänäkin vuonna 466.

Loukkaantumisia ja muita sairastelua on ollut monilla Suomen yleisurheilijoilla tällä kaudella, mutta nämäkään poissa olleet tuskin mitaleja olisivat tuoneet Lontoosta Suomelle.

Muutamat nuoret ovat kuitenkin menestyneen kohtalaisen hyvin arvokisoissaan, ja ensi kaudella on EM-kisat yleisurheilussa, ja se on vähän helpompi paikka menestymisen suhteen suomalaisille yleisurheilijoille.

Siis mottona, että Lontoon yleisurheilun MM-kisat olivat pääasiassa odotusten mukaiset suomalaisille urheiljoille, vaikka YLEn toimittajat olivat välillä kisojen aikaan ennakkoon ylioptimisia meidän urheilijoiden tulosten suhteen.

Demokraatti.fi lehdessä: ”Porvaripolitikointi on urheilussa kehityksen jarruna”

Urheilutoimittaja Kauko-Aatos Leväaho kirjoittaa 7.8.2017 sosialidemokraattien puolueen pääjulkaisussa Demokraatti.fi otsikolla: ” Porvaripolitikointi on urheilussa kehityksen jarruna”. Leväaho on pelannut SM-tasoilla Työväenurheiluliiton (TUL) seuroissa SM-tasolla koripalloa, käsipalloa, jääpalloa ja vesipalloa, ja hän on ollut toimittajana ja avustajana Suomen Sosiaalidemokraatissa (nyt.Demokraatti.fi), TUL-lehdessä, radiossa ja televisiossa.

 Alussa Leväaho kirjoittaa yleisesti eri urheilulajien palkkioista, mutta muistaa mainita työläisurheilijat Hannes Kolehmaisen ja Tapio Rautavaaran, jotka ovat pitäneet Suomea aikoinaan pinnalla. (on varmaan ollut työläisiä myös porvariseuroissa -toim.huom)
***
Tässä tämä Levahon  kirjoituksensa alkuosa kopioituna Demokraatti.fi verkkolehdestä sitaateissa:

”Maailman ihailema ja kunnioittama Usain Bolt päättää pitkän uraansa Lontoon MM-kisoissa. On siellä suomalaisiakin, 12 urheilijaa, ilman menestystoiveita. Venäjä puolestaan on töhriytynyt valtiolliseen dopingiin, mikä on johtanut maan sulkemiseen areenoiden ulkopuolelle yleisurheilussa. Lontoossa kyllä kilpailee 19 venäläisurheilijaa, mutta eivät Venäjää edustaen.

Urheilussa on monta särmää.

Uinti ei ole ammatti, jossa raha liikkuisi kuten yleisurheilussa, tenniksessä, golfissa, jalkapallossa tai vaikkapa nyrkkeilyssä, Mutta ei uimarienkaan tarvitse 0lla ilman taaloja. Budapestin MM-uinneissa ME-tuloksesta maksettiin 30 000 dollaria, MM-tittelistä 20 000. hopeasta 15 000 ja pronssista 10 000 dollaria, Sekä loppukilpailupaikasta 8 000 taalaa. Ari-Pekka Liukkonen tienasi siis urakastaan 8 000.

Amerikan uinti oli ylivoimaa. Muut perässäkauhojia. USA otti 18 maailmanmestaruutta ja siinä ohessa myös maailmanennätysaikoja. Naapurimaamme Ruotsin ja koko kisojen kirkkain tähti oli Sarah Sjöström. Pari ME-aikaa ja kolme mestaruutta kartuttivat hänen kukkaroaan noin 140 000 dollarilla.

Suomi pärjäsi vain keskitasoisesti. A-P:n lisäksi Mimosa Jallow, Jenna Laukkanen ja Veera Kiviranta sekä SE:n tehnyt Riku Pöytäkivi uivat plussan puolella.

Jallow korjasi pari kertaa Suomen ennätyksiäkin.

Missä Suomen uinnin kestävyysharjoittelu ja pitempien matkojen uimarit? Heitä oli ennen.

Suomen urheilulla on ollut rikas menneisyys. Kultaa on kahmittu olympiakisoissa roppakaupalla. Näin silloin kun olympia-aate eli vain urheilun eikä rahan aikaa. Aina tuonne 1950-luvulle USAn kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajan Avery Brundagen päiviin asti.

Suomen olympiasankareita olivat muun muassa työläisurheilijat Hannes Kolehmainen ja Tapio Rautavaara. Nämä nimet siksi, että maassamme on työväen urheilulla ollut kultakantamerkitys.

On meillä kyllä tänäkin päivänä maailmalla menestyjiä. Formulakuskit Valtteri Bottas ja Kimi Räikkönen, tenniksen Henri Kontinen ja trapampuja Satu Mäkelä-Nummela. Myös koripallossa Lauri Markkanen. Paraurheilusta löytyy muutamia kuten Leo-Pekka Tähti.

Mutta jalkapallomme on vajonnut kehitysmaiden joukkoon.

Entä golfin suomalaisten arvojärjestys maailmanlistalla. Mikko Korhonen 193:s, Mikko Ilonen 346:s, Tapio Pulkkanen 359:s, Oliver Lindell 459:s ja Roope Kakko 792:s”

***

 Leväaho jatkaa sitaateissa Demokraatti.fi-lehdessä:
 ”Miksi näin?

Siihen on monta syytä, Otetaanpa yksi niistä. Koko Suomen satavuotisen historian aikana maamme poliittinen oikeisto on ahkeroinut työväen rikkaan urheilun tukahduttamiseksi oman valtansa turvaamiseksi Se on ollut johtolanka – päämäärä. Nyt siinä on lopulta onnistuttu. Kaikki kukat eivät enää kuki. Sotessa oikeisto kyllä ajaa silti valinnanvapautta. Siinä onkin tarkoitus siirtää terveysrahojamme rikkaille firmoille ulkomaille.

Tästä poliittisesta toiminnasta urheilussa esimerkkeinä työväen urheiluseurojen lakkauttamiset ja parhaiden ostot omaan leiriin. Sekä poliittisen vallan käyttö valtionapujen eväämisenä.

Kielipoliittisista syistä johtuen oikeisto sallii ruotsinkielisen järjestön ponniostella. Ja siltä taholta tuleekin näyttöjä. Mutta työväen urhelun liekki on sammutettu.

Nyt Suomen urheilua organisoidaan uudelleen kokoomuksen Kalervo Kummolan kaavoittamana, Suitset olympiakomitean varjon alle. Mutta sillekään foorumin johtopaikoille ei kelpuuteta sellaisia ansioituneita osaajia kuin Antti Kalliomäki, Arto Bryggare, Jani Sievinen, Esa Sievinen, Kari Ormo, Valentin Kononen eikä Sirpa Paateroa eikä Jukka Gustafssonia. Muutamia mainitakseni. Esteenä lähinnä se, etteivät liputa kokoomusta.

Urheilijaedustuskin on vankkaa kokoomusta kun kunnallispoliitikko O-P. Karjlainen ja kansanedustaja Sari Multala ovat ainoita urheilun edustajia Olympiakomiteassa.

Onpa huippu-urheilustamme ykkösvastaavanakin kokoomuspoliitikko Mika Kojonkoski.

Olympiakomitean puheenjohtajana on nyt suunnistaja ja liike-elämässä kannuksia ansainnut Timo Ritokallio. Hänellä on tasapuolisuuden näyttö edessään.

Saapa nähdä antaako hän kaikkien kukkien kukkia Suomen urheilun kukoistamiseksi.

1940-luvulla sotien tiimellyksessä uskottiin kansamme yhdistyvän myös urheilussa. Silloin käytiin maaottelumarssikin Ruotsia vastaan. Puolitoistamiljoonaa suomalaista aina ministereitä myöten haki maaotteluvoiton. Ruotsi sai liikkeelle puoli miljoonaa kävelijää. Meillä oli yhteishenkeä. Yritettiin myös eri lajien yhteistoimintavaliokuntiakin, mutta ne eivät pitkään kelvanneet porvareille. Palattiin menneisyyteen.

Suomen urheilu saadaan jaloilleen kunhan porvaristo lopettaa politikoinnin urheilussa ja antaa arvoa kaikille osaajille. Urheilu on jokaisen suomalaisen omaisuutta. Siksi sitä pitää rakentaa myös yhdessä”

***

Äimistelijän mielipide: Onko tällainen kirjoitus enää nykyaikaa, saa vain kysyä!

Kauko-Aatos Leväaho unohtaa mainita, että tullilainen Esko Ranto valittiin 2014 demareitten silloisen kulttuuri- ja urheiluministerin Pia Viitasen (SDP) toimesta, ehkä pätevämpien hakijoiden ohi uuteen perustettavaan Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston uudeksi ylijohtajajaksi 9400 euron kuukausipalkalla.

Ranto on toiminut Kustannus OY:n Demarin toimitusjohtjajana, TUL:n pääsihteerinä ja Paavo Lipposen kampanjapäällikönä. Tämän ”uuden” osaston perusti silloinen opetus-ja viestintäministeri Krista Kiuru (SDP), ja uutta ylijohtajaa tarvittiin..

Ranto ohitti Harri Syväsalmen, jota monet asiantuntijat pitivät tähän kokeneempana ja parempana.

Varmaan ennen on syrjitty TUL.n urheiljijoita arvokisojen valinnoissa. Vanhat vielä elossa olevat hiihtoniilot muistelevat kaiholla sitä, kun Kemin Innon (TUL) hirmukuntoinen hiihtäjä Eero ”Epi” Ruonala pakosta valittiin Innsburuckin talviolympialaisiin 1976, mutta ei muka ”polittisista syistä” päässyt paikan päällä hiihtämään yhtään matkaa, ei edes viestiä.

Suomen Nyrkkeilyliitto valitsi ehdokkaaksi Rooman olympialaisiin nyrkkeilijä Olli Mäen Kokkolan Jymy (TUL). Mäki oli jopa mitali ehdokas, mutta joko seuran tai nyrkkeilijän olisi pitänyt erota TUL.stä. Mäki piti päänsä ja ei lähtenyt Roomaan, vaikka seuransa Jymy olisi hyväskynyt porvareiden ehdot.

Nykyään vähäverisessä Suomen huippu-urheilussa tuskin tällainen tulisi enää kysymykseen.

Entisellä TUL.n uintivalmentajalla Kari Ormolla ei mennyt nappiin Suomen Uimaliiton päävalmentajan roolissa aikoinaan, hänet erotettiin tehtävästään, mutta oliko se politiikaa..

Yleisurheilun Lontoon MM-kisoissa edustaa Suomea yksi TUL:n yleisurheilja 12:sta kisoihin valitusta: kävelijä Aleksi Ojala edustaa Turun Pyrkivää (TUL), ja kisoihin valittu Wilma Murto salon Viesti (TUL), ei pystynyt lähtemään kisoihin loukkaantumisen vuoksi.

Luistelija Mika Poutala Helsingin Työväen Luistelijat taitaa olla edellämainittujen lisäksi harvoja huippu-urheiljijoita TUL.n seuroissa.

Merkille pantavaa on, että maratonilla Lontoossa Suomea kohtalaisen hyvin edustanut Anne-Mari Hyryläinen edusti vielä viimea kaudella Helsingin Jyryä (TUL), mutta on vaihtanut seuran nyt Nauvolaiseen Nagu Idrottsföreningiin. Nyt ei TUL-aviisi kirjoita mitään Hyyryläisestä, vaikka ennen aina kirjoitti – ei TULaviisi kirjoita mitään Hyyryläisestä, ja ei sekään tasapuolista ole!

Tämä on varmaan sitä Leväahon houkuttelua porvariseuroihin Hyryläisen kohdalla, vaikka en siihen itse usko.

***

Jälkikirjoitus – mitähän apua nuo Levähahon Sirpa Paatero ja Jukka Gustafsson demareista toisivat Suomen huippu-urheiluun?

Näkemykseni mukaan eivät mitään, mutta noilla demareitten entisillä politikoilla Antti Kalliomäellä ja Arto Bryggärellä voisi olla kyllä annettavaa, mutta eiväthän he huipulla ollessaan edustaneet edes TUL.n seuroja. Valentin Konosella ja uimari Sievisillä kyllä voisi myös olla tietoa, mutta tuskin se politiika on este heidän valmennus-uralleen liittojen oraganisaatioissa.

Onko tälläinen Kauko-Aatoksen kirjoittelu enää tätä päivää politikoinnillaan urheilun sotkemusta? Vastaukseni on, että ei ole ja äimistelen sitä vaan, että miksi Demokraatti.fi on sen yleensä julkaissut.

Äimistelen vielä, että mitähän se tosissaan Kauko-Aatos Leväaho on tässä öyhöttänyt Toivoo (vaatii) vielä uudelle Olympikaomitean puheenjohtajalle, suunnistajalle ja liike-elämässä kannuksia saaneelle Timo Ritakalliolle ”tasapuolisuutta” tehtävässään!

TUL:n teemanahan on nyt heidän itsensä julistamanakin, että ovat enemmän kansan terveys- ja kuntoliikunan kannalla kuin huipu-urheilun,  ja sehän on vain hyvä asia.

 

Tää on korutonta kerrontaa Suomessa: naisten maratonin kärki kovempi nyt kuin miesten tilastoykkönen

Anne-Mari Hyryläinen sijoittui yleisurheilun MM-kisoissa Lontoossa sijalle 25. ajalla 2:35,25, ollen seitsemänneksi paras eurooppalainen tuossa kilpailussa. Hyryläisen paras aika kaudelta on jo talvella juostu 2:32,15. Tuloksessa ei sikäli ole mitään ihmeellistä, mutta se paras aika maratonilla  2017 Suomessa, vaikka miestenkin tulokset lasketaan mukaan.

Maratonin kärki Suomessa elokuun alussa 2017:

  1. Anne-Mari Hyryläinen 2:32,19
  2.  Ole Antti Halonen 2:32,26
  3.  Antti Hyttinen 2:32,26
  4. Marko Vaittinen 2:35,26
  5.  Matti Teittinen 2:36,25
  6. Henri Ansio 2:36,25
  7. Björn Sandler 2:37,31
  8.  Simo Leane 2:37,36
  9. Ossi Peltoniemi 2:38,15
  10. Timo Valkonen 2:38,26

Annemari Kiekura ( ent. Sandel-Hyvärinen) sijoittuu naisten ja miesten yhteistilastossa jo nelikymmpisenä ajalla 2:49,16 sijalle 28. Tilaston sadannen aika noin kolme tuntia. Myös briteillä on ollut samanlainen ongelma aikoinaan, kun Paula Radcliffe on juossut 2003 naisten ME:n maratonilla 2:15,25, hänenkin aikansa on ollut paras maansa tilastoissa sinä vuonna, miestenkin tulokset huomioon otettaessa. Tietysti puhutaan tässä Radcliffen tapauksessa aivan eri ajoista!

Ennen juoksivat suunnistajat ja hiihtäjät myös maratoneja, nyt en löydä heidän nimiäkään tuloksista.

***

Missä syy miesten huonoihin aikoihin maratonilla!

Itse juoksin aikoinani ennätykseni 90-luvun alkupuolella melkein nelikymppisenä 2:28,45 Korsossa. Noilla noin 2:30:n ajoilla sijoittui SM-maratonilla  silloin yleensä sijoille 15 -40. Tulokset ovat siis laskeneet ainakin miesten ajoista huimasti.

Jos olisin nyt tässä ajassa, niin tuskin kuitenkaan juoksisin edes noita kahden ja puolen tunnin aikoja.  Yleinen taso ruokkii tavallaan itseään nostavasti: harjoitellaan ja kilpaillaan tarpeen mukaan kilpakumppaneiden ehdoilla. Sama ilmiö oli 70-luvulla kympilläkin, 30 minuutin alittajia oli paljon ja kilpailu kovaa.

Ei ole noiden nyt miesten kärkituloksia Suomessa pitävien vika, että tulokset ovat noin ”huonoja”. Osa varmaan näistä juoksijoista ei panosta sillä tavalla huipulle, ikääkin jo voi myös näillä juoksijoilla olla kovien tulosten saamiseen. Tosin Suomesta löytyy tällä hetkellä muutama mies-juoksija, jotka juoksevat maratonin alle Hyryläisen ajan, mutta eivät ole vielä juosseet yhtään maratonia kauden aikana.

Tosin vielä on juoksemaatta Helsinki City Maraton 12.8, ja SM-maraton Jyväskylässä Finlandia-maratonin yhteydessä 16.9.2017. Tulosrajat Jyväskylässä SM-maratonille pääsemiseksi ovat tämän tai edellisen vuoden aikana saavutetut

Naiset puolimaraton 1:33 ja maraton 3.30

Miehet puolimaraton 1:17 ja maraton 2:51

Toisaalta vähän äimistelyttää nuo tulosrajat, miksi niitä yleensä on?

***

Ennen juostiin vähemmän näitä massamaratoneja, mutta yksittäiset tulokset huippujen osalta olivat kovia. Nyt juostaan paljon Suomessa maratoneja, mutta tulokset niissä kärjenkin osalta ovat lähempänä kolmea tuntia. Maraton-juoksu on Suomessa mennyt enemmän harrastuspohjalle.

Moni voi näistä tämän hetken kärki mies-maratoonareista harjoitella kovaakin oikeaoppisesti, mutta ei ole lahjoja ja tämä ikäkin voi jo olla esteenä koville tuloksille. Itse en olisi päässyt maratonilla alle 2.20 aikan, vaikka olisin syönyt mitä hepoa, ja harjoitellut  200 km viikkoja.

Pelkillä lahjoillakaan ei kyllä juosta tuon alle 2.30:n, se on sen verran kova aika: vaatii jonkin verran lahjoja ja muutaman vuoden intessiivistä harjoittelua. Tosin Alisa Vainio juoksi  jo 17-vuotiaana 2015 maratonin 2:33,14, mutta tasi harjoitella jo 150 km viikkoja

Yksinkertainen syy vain on, että Suomessa ei ole tällä hetkellä lahjakkaita nuoria juoksijoita, jotka panostaisivat todella kovaan harjoitteluun maratonin tuloksia silmällä pitäen.

Miesten maailmanennätys on Denis Kimettolla vuodelta 2014 2:2,57, ja naisten Me tämä Paula Radcliffin 2:15,25.

Suomen ennätys maratonilla miehissä on Janne Holmenin nimissä vuodelta 2008 2:10,46 ja naisissa Ritva Lemettisellä 2:28 tasan vuodelta 1995. Naisissa on kaikkiaan 27 naista juossut suomalaisista alle 2.45. Päivi Tikkanen, Tuoja Toivonen ja Lemettinen alta 2.30.

Mikä neuvoksi maratonin tason nostamiseksi Suomessa?

P.S Yle Urheilu jo kirjoitti samantapaisesti tästä, ja haastatteli juoksuvalmentaja Kari Sinkkosta. Joku kavereistani kirjoitti fb-sivuilleni, että olisin tuolla tulkoksellani 2:28 nyt Suomen käressä, ja olen syntynyt liian aikaisin. Tuo ei kuitenkaan pitäne paikkaansa, kuten jo mainitsin pointtini , että yleensä venytään siihen, ja harjoitellaan mikä on sen hetkinen taso Suomessa. Nyt voisin hyvin juosta ”tason” mukaan vain kolmen tunnin maratoneja.