Ristijärveltä Kaisa Mäkäräisen kotimaisemista vielä löytyy sen wanhan ajan kunnon laturetki Saukkovaaran klassis- ilman turhia kaupallisia vouhotuksia!

Katsoin Ylen Areenalta jälkilähetyksenä Hiihdon Ski Classisc sarjan Jizerskan 50 km osakilpailua Tsekistä.

Visma Ski Classics nimellä olevaan massahiihdon perinteisen tyylin osakilpailuihin kuuluu 13 eri laturetkeä ja kilpailua samalla ajanottoineen. Kahdeksan niistä on jo hiihdetty, ja viisi siis vielä jäljellä.

Tunnetuimmat ja suurimmat osanottomääriltän ovat 5.3. Ruotsissa hiihdettävä Vasaloppet [Vaasahiihto], ja Norjassa 18.3. Birkebeinerrennet. Italiassa järjestettävä Marcialonga on todellien klassikko.
Huhtikuun 8.päivänä hiihdetään Suomessa sarjan viimeinen osakilpailu Ylläs-Levi Marathon. Samana päivänä kylläkin lisäksi kilpaillaan Ylitorniossa SM-hiihtoja ja Suomen cupia. Mitenkähän Yle ne soivittaa keskenään..


YLE ahnehtinut kohta kaikki hiihtolajit itselleen, ja vielä puuttuu siltä Suomen ulkopuollla järjestettävät maailman cupit, mutta nekin on tulossa Ylelle.

YLE joutunut juuri päälllekäisyyksien vuoksi näyttämään nämä Ski Classics- sarjan osakilpailut suorana pääosin YLe-Areenan puolelta, ja vain lyhyt kooste ollut niistä jälkilähetyksenä television kakkosen puolelta.

Bro- Erik Walleniuksen monotominen ääni, Kari Variksen avustama selosti Jizerskan 50 km massahiihtoa, ja aika pitkäveteistä seurattavaa se kyllä oli selostuksen ja muka kilpailun kannalta.

Televisiossa kuvaa tuli välillä ilmasta, ja kärki kyökkäsi tasatyöntöä kuin letkajenkkaa, ja lopussa pyöräilyn tapaan tapahtui loppuratkaisut. Ero vain oli suuriin pyöräilyn ympäriajoihin siinä, että ladulla ei ollut varsinaisia huippuja mukana.

Hiihto mennyt näissä massahiihtoissa täysin yksitoikkoiseksi tasatyönnöksi ja classic näistä on kaukana. Ainakin 100 ensimmäisen kärkihiihtäjän osalta pukattiin ja kyykättiin. Naisissakin pukattiin, mutta vain 12 osanottajaa pääsi maaliin. Suomen Heli Heiskanen oli naisissa kuudes ja miehissä Tsekeissä Ari Luusua sijalla 25.

Siis aika pitkäveteistä katseltaa tuo oli Yleltä, ja vain 434 katsojaa oli ollut Areenalla parin päivän päästä Tsekin osakilpailua katsomassa. Mikä lienee noiden Ski Classics-hiihtojen katsojamäärä yleensäkään ja miksi Yle yleensä otti tällaisen ohjelmistoonsa.

Marcialongan Yle-Areenan lähetystä oli käynyt viikkojen päästä klikkaamassa vain 212 katselukertaa.


SUOMEN PARASTA LATURETKEÄ RISTIJÄRVELLÄ KAISA MÄKÄRÄISEN MAISEMISSA

Vastapainoksi näille kaupallisille vouhotuksille, järjestetään Ristijärvellä Pyryn ja kunnan toimesta kuitenkin vielä oikea kunnon wanhan ajan laturetki – Saukkovaaran laturerki. Ilman aikaa, kuin sitä haluaville iltarasteilla…

Ristijärven upeissa vaaramaisemissa hiihdetään ilman aikaa, ja omassa luonnon rauhassa oikea perinteinen Saukkovaara-klassis, eikä mikään SKI – 38 km lauantaina 4.3.2017 Vasaloppetin aikoihin.

Siellä mieli lepää, ja vanhaa kunnon perinteistä mennään tyhmän pukkauksen ja kyökkimisen sijasta. Saa kyllä siellä mennä pukkaamalla ja vapaallakin missä pystyy, mutta ei suositella.

Televiso ja radiokaan ei ole edes häritsemässä samoilijoita Ristijärvellä Suomen parhailla ja lumisilla laduilla. Kuuluu vain huuhkajan huhuilu vaarojen kätköistä!

Lapsille ja nuorille on lyhyempi vaihtoehto 8 km. Voitelupalvelua on SWIKSIN toimesta maltillisilla hinnoilla 5 euroa alkaen.

Edulliseen 25 euron osanottomaksuun sisältyy huoltoa kolmella pisteellä mehuineen, kurkkuineen ja rusinoineen. Perillä vielä odottaa väsynyttä ja onnellista samoilijaa sauna, allas ja keittolaounas Ristijärven taajaman Virtaalassa, jossa myös laturetken lähtöpiste.

Lisäksi vielä on ohessa uutuutena FATBIKE maastopyöräilyä 25 km erireitillä, joka on pääsosin maastossa.

Tarkemmat tiedot Ristijärven klassikosta löytyy Ristijärven Pyryn ja kunnan sivuilta.

Suositellaan tätä tapahtumaa!

Kuvakaapppaus Ristijärven laturetken laduista ja maisemista Pyryn verkkosivuilta.

Henkilön Erkki Kovalainen kuva.
Mainokset

Yrjö Puurunen ja Maarit Nurmi asettuvat Suomusamella perussuomalaisten sijaan vasemmiston kuntavaaliedokkaiksi sitoutumattomien listoilla – Jytkyä pukkaa!

Suomussalmelainen tunnettu kunta- ja maakuntapolitikko Yrjö Puurunen, ja jo aikaisemmin perussuomalaista omaan ryhmäänsä siirtynyt Maarit Nurmi asettuvat ehdolle suraavissa kuntavaaleissa Suomussalmella vasemmistoliiton sitoutumattomien listalle.

Yrjöpoeka kirjoittanut blogissaan, että allekirjoittanut äimistelijä on ainut tiennyt, mihin hän asettuu ehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa. Äimistelijä kirjoitti Yrjölle henkilökohtaisena viestinä viikolla, että veikkaukseni on vasemmistoliitto, ja perustelin vielä hänelle hyvin syyt.

Puurunen ei vastannut viestiini myöntävästi, eikä kieltävästi, mutta lähetti minulle seuraavan tiedotteen nyt keskiviikkona henkilökohtisesti, ja saan olla tietämykseni vuoksi ensimmäinen media, joka tästä minunkin mielestä todellisesta jytkystä Kainuun politiikassa tiedottaa.


Yrjö Puurusen kirjoitus henkilökohtaiselle fb-sivuilleni sitaateissa keskiviikkona 22.2.2017 illalla:

KUNTAVAALIT JA PERUSSUOMALAISET

” Me allekirjoittaneet katsomme, että nyt on aika puhua arvoista. Yhtä aikaa sekä ihmisarvo, että ihmisyyden tasavertaisuus lain edessä ovat joutuneet kiistanalaisiksi.
Allekirjoittajilla on vahvat siteet sosiaali- ja terveystoimeen.

Maarit Nurmella ammattiosaamisen ja työtehtävien kautta, Yrjö Puurusella erilaisten sosiaali- ja terveystoimen luottamustehtävien kautta.

Omaamme kokemusta niin kunta kuin maakuntatasolta. tehtäviemme kautta olemme saaneet vahvan aannoksen sosiaalista ymmärrystä ja auttamishalua.
kotiemme perinnöllä vahvistettuna.

Tähän perintöön on kuulunut ja kuuluu, auttaa ja tukea heikoimpia ja kaikkien turvattomimpia. Työttömiä, köyhiä, väliin putoajia, sairaita, kuin myös sotaa ja kuolemaa pakenevia ihmisiä.

Aikaisempi puolueemme perussuomalaiset on siirtynyt linjalle, jota me kumpikaan emme voi, emmekä halua tukea. Puoluetta tukeneet köyhät ja työttömät on kiihotettu toista vielä surkeamman kohtalon kokenutta väistöä vastaan –
pakolaisia, turvapaikanhakijoita ja heidän auttajiaan suvakkeja.

Näiden kansan kiihottajien toimesta marssitaan kadulla.

Mieltä osittaville on uskoteltu, että ahdistelemalla maahanmuuttajia ja näitä tahoja, heidän elämäsnsä kohenisi.
Näin ei ole tapahtunut. Eikä koskaan tule tapahtumaan. Tämä puolue päätöksillään hallituksessa rusikoinut raskaimmin juuri näitä köyhiä ja työttömiä.

Oikeusministeri Jari Lindströmin suulla olemme kuulleet, että Suomen perustuslaki on aikansa elännyt.
Oikeusministerillä on halua avata perustuslaki ja asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan rodun, uskonnon, tai kansalaisuuden takia.

Pidämme tätä täysin käsittämättömänä ja vastuuttomanan puheena. Erityisesti siksi, että ministerin ja hänen puolueensa vaade perustuslain muuttamisesta kohdistuu kaikista turvattomimpiin ihmisryhmiin.

Allekirjoittaneet ovat yhteistyössä Suomussalmen vasemmiston [Vasemmistoliito R.P] kanssa sopineet, että olemme kuntavaaleissa heidän listoillaan sitoutumattomina ehdokkaina.

Tälle mahdollisesti monia tahoja järisyttävällä politiittisella valinnalla haluamme herättää ihmiset ajattelemaan arvojen tärkeyttä.

Vasemmistolla ja allekirjoittaneilla on kuntapolitiikassa hyvin paljon samankaltiaisia ja yhteneviä arvoja.

Olemme myös pitkälti samaa mieltä, että yhteiskunnan käsissä oleva sosiaali- ja terveydenhuolto on parhaiten köyhän ja turvattoman asialla.

EDELLÄ MAINITUISTA SYISTÄ, me allekirjoittaneet haluamme vahvistaa ja tukea paikallisella tasolla työtä ihmisarvojen politiikan puolesta.

Samalla ilamaisemme tukemme moniarvoisen perustuslain puoesta.

Maarit Nurmi
Yrjö Puurunen

sitaatti loppuu


TOIMITTAJAN NÄKÖKULMA JA KOMMENTTI

Kiitos Yrjö Puuruselle, että sain olla ensimmäinen media, joka tämän uutisen Kainuun politikassa julkaisee. Olen keskustellut muutaman kerran hänen kanssaan henkilökohtaisella viestillä, sekä yhden kerran olen ollut puhelinyhteydessä, mutta puhuttu enemmän urheilusta ja rajahiihdosta.

Äimistelijä on edelleen puolueeton, mutta ymmärrän tavallaan Yrjö Puurusen ja Maarit Nurmen päätöksen menemällä vasemmsistoliiton listoille, tosin puolueettomina ilman jäsenkirjaa.

Kuntapolitikka poikkeaa näkemykseni mukaan valtakunnan politiikasta, ja siellä ovat tutut enemmän keskenään puolueista riippumatta päättämässä asioista, kuin valtakunnan politiikassa.

Ymmärrykseni mukaan Kainuun Suomussalmella on hyvä henki ainakin vasemmistoliiton valtuutettujen kesken eripuolueissa, ja yhteen hiileen puhalletaan kunnan parhaaksi.

Kunnioitan siksi tätä Maarit Nurmen ja Yrjö Puurusen valintaa, en uskonnut ikinä, että ainakaan Yrjöpoeka malttaa olla pois politikasta.

Yrjö Puurusen blogeja olen lukenut viisi vuotta, ja hänen lisäkseen luen säännöllisesti vain kolmea muuta blogia, ja yksi niistä on myös demareitten Uuninpankkopoika Saku Timonen.

Yrjö Puurusen kanssa en ole samaa mieltä ainakaan Terrafamen liiallisesta valtion rahoittamisesta, jota hän kannattaa, ja parista muustakaan asiasta aivan tarkkaan.
Jokainen saa olla ja pitääkin olla sitä mieltä mitä haluaa, ja kaikkia mielipiteitä arvostan tavallaan. Ei ole tullut mieleenkään, että esim. hylkään jonkun fb-kaverin, tai blogien kirjoittajan täysin erilaisten mielipiteitteni vuoksi.

Toisaalta minua tuo liiallinen puoluekuri eri puoluesissa äimistelyttää, mutta kai politiikka on tavallan ryhmäpeliä keskenään puolueessa ja vielä eri puolueitten kesken.

Puurunen on vaikuttava politikko kuitenkin Kainuun tasoilla maakunta- ja kuntapolitikassa. Eduskunta- vaaleissa hän sai lähes 3000 ääntä, tätä edellisissä vaaleissa.

En ota kantaa mahdollisiin riitoihin Kainuun perussuomalaisten sisäisissä asioissa, koska en niitä tunne ja en halua edes niihin puuttuvan kirjoituksillani kaukaisena tamperelaisena, mutta olen seurannut mielenkiinnolla Kainuun politiikkaa täältä käsin.

Onnittelut puolueettomasti Yrjölle ja Maaritille valinnasta ja toivotan onnea vaaleissa! Hyvät mahdollisuudet mennä läpi, kuten sanotaan.

Tämä on julkinen kirjoitus, ja saa siitä tiedottaa nyt muutkin mediat. Yrjöpeoka lupasi tämän julkaista siinä puolen yön paikkeilla, ei malta odottaa äimistelijä ensimmäistä jytkyään.

Liitän tämän vielä myöhemmin blogiini, mutta fb-sivujeni lukijat saavat sen nyt kavereina ensimmäisenä luettavakseen.

Kuvakkaappaus Yrjö Puurusen blogin sivulta.

Kommentoinnin pyydän olevan nyt maltillista ja vain puolueita kosketttavaksi, eikä mennä henkilökohtaisuuksiin, tai kommentit poistetaan.

Tätä saa jakaa muillekkin sivuille ja medioille tiedoksi.

Tampereella keskiviikkona 22.2.2017 klo 22.17

@erkkikooäimistelelee.fi

MUOKATTU Yrjö Puurusen äänimäärä oli eduskuntavaaleissa 2011 lähes 3000 ääntä (2949), eikä alkuperäisen väärinkirjoituksen mukaan melkein 2000 ääntä

Henkilön Erkki Kovalainen kuva.

Hiihtosuunnistuksen EM- ja MM-kilpailut samana vuonna melkein samoilla osanottajilla -onko siinä mitään järkeä!

Suomessa Imatralla 2017 järjestettiin hiihtosuunnistuksen EM-kilpailut, ja samassa yhteydessä nuorten ja veteraanien MM-kisat.

NYT kuitenkin näkyy kuitenkin samana vuonna maaliskuun 6.-12.2017 järjestettävän Suomesta käsin katsottuna kaukana jumalanselän takana Venänällä Krosnojarskissa miljoonakaupungissa myös MM-kilpailut.

Onko tässä mitään järkeä – tai toisaalta on, koska hiihtosuunnistajille on vähän kilpailuja tarjolla. Suomessakin vähälumiset talvet eivät kiinnosta enää seuroja järjestämään kisoja, ja maailman cupin karusellia ei hiihtosuunnistuksessa ole maastohiihdon ja ampumahiihdon tapaan.

Hiihtosuunnistus on Suomessa murtomaasuksilla kolmanneksi arvostetuin laji maastohiihdon ja ampumahiihdon jäkeen – hirvenhiihto jäänee vielä taakse. Toisaalta hiihtosuunnistus on mielestäni aliarvostettu, ja hiihtosuunnistuksen suomalaisista arvokisamitalisteista ei juuri medioissa mainita

Tosin Imatran EM-kilpailut pääsivät jopa iltapäivälehtien otsikoihin, kun järjestäjillä tullut joku moka järven ylityksessä ja urheilijoita hylätty.

YLE tuskin vaivautui Imatralle lähettämään ohjelmaa kisoista.


Tosiaan hiihtosuunnistuksen EM-kilpailuja on järjestetty muutaman vuoden, ainakin vuosina 2015 – 2017, ja päällekkäin ovat nämä menneet MM-kisojen kanssa vuosina 2015-2016-2017.

Tuntuu sikäli järettömältä näiden samana vuonna järjestely, ja miksi yleensä erikseen näitä EM-kisoja pidetään, koska Euroopan ulkopuolelta ei taida MM-kilpailuissakaan olla osanottajia muualta kuin Japanista ja USA.sta.

Yleisurheilussakin on nyt muutamana vuonna pidetty olympialaiset ja EM-kilpailut samana vuonna, ja tulos ollut että huiput karttaneet niitä EM-kilpailuja kuin Suomen naisten maastohiihtäjät Lahden MM-hiihdoissa sprinttiin osallistumista..


Äimistelijä osallistui muutamaan hiihtosuunnistustapahtumaan ”urallaaan”. Tuloksena yksi pm-hopea ylkeisessä sarjassa ja veteraanien PSM-mitali.

Kuvassa äimistelijän kartta Haukiputaalta Pohjois-Suomen mestaruuskilpailuista helmikuulta 1993, jossa meikäläinen hylättiin ja eräs hiihtosuunnistaja-huippu oli sanonut, että Kovalainen ei pysy edes valmiillla urillakaan…

Kesäsuunnistuksessa on myös päällekkäin ollut MM- ja EM-kilpailuja, mutta onneksi sprintit ovat tulevaisuudessa erotettu perinteisestä metsäsuunnistuksesta vuorovuosittan

Toisaalta nyt yritetään sprinttikisoihin lisätä jotain labyrinttisuunistusta kaukaloihin keinotekoisilla aidoilla.
Sen ymmärtää ”näytöslajina”, mutta ei kai siitä arvokisamitaleja jaeta. Sitähän pystyy harrastamaan kotisohvalla tietokeonetta pelaamallla..


Kansallisia hiihtosuunnistuskilpailuja on tosiaan vähän maassamme heikkojen eteläisen Suomen lumien, vaikeiden järjestelyjen ja harrastajien vähyyden vuoksi. Kun ei ole kisoja, ei urheilijoitakaan – taas ei ole urheilijoita, ei ole kilpailujakaan.

Vielä 80-luvulla tosiaan hiihtosuunnistuksessa kilpailuja oli enemmän ja osanottajiakin jopa paljon mukana.

Mainittakoon, että hiihtovalmentaja Pekka Vähäsöyrinki oli Suomen edustajana hiihtosuunnistuksen MM-kilpailuissa Sveitsissä 1992.

Äimistelijän mielestä kuitenkin turhia nämä EM-kilpailut hiihtosuunnistuksessa ja MM-kisat riittäisivät.(samat osanottajat ja Euroopan ulkopuolelta ei juuri osanottajia MM-klpailuissa)

Maailman cupin voisi järjestää EM-kilpailujen sijasta.

Kuvakaappaus äimistelijän hiihtosuunnistuskartasta Haukiputaalta 1983 ja kisat menivät äimistelyksi

Henkilön Erkki Kovalainen kuva.

Terrafamen, valtion ja Trafiguran diilejä – mitä oikein tapahtui!

Saadakseen Terrafamen kaivoksen näyttämään löytyneen sille ulkopuolisen ostajan, se joutui kuitenkin tekemään huonon sopimuksen Trafiguran kanssa.   Trafigura on sijoittanut siihen rahaa 75 miljoonaa euroa, mutta on lisäksi lainannut Terrafamelle 75 miljoonaa ja Sampo 25 miljoonaa.

Valtion Terrafame Group luvannut itselleen Terrafame Oy:lle 25 miljoonaa ja vielä  valtion varoista sitouduttu pääomittamaan kaivosta 50 miljoonalla eurolla

Tästä siis tulee yhteensä se 250 miljoonan rahoituspaketti. Lisäksi pitää huomioida, että Sammolle ja Tarfiguralle pitää maksaa korkoa näistä lainoista – korkotasoa ei ole ilmoitettu. Valtio varmaan vielä lainojen takajaana.

Tuntuisi siltä, että valtion olisi ollut suoraan vielä kerran helpompi pääomittaa kaivosta, tämän kikkailun sijasta, ja nyt sitoutuu myymään malmit mahdollisesti alehintaan samalla toimijalle sijoitusten ja velkojen katteeksi. Julkisesti sitä ei kuitenkaan enää uskallettu tehdä, että se näyttäisi pelkästään veronmaksajien tukemiselta kaivokselle.

Tai myydä kaivos kokonaan 100%:sti Trafiguralle vaikka eurolla, ja sen jälkeen vastuut olisivat olleet kokonaan uudella omistajalla.

Nyt Trafigura sitoutuu ostamaan nikkelit ja sinkit itselleen omasta taskusta toiseen ja maksaneeko markkinahintoja – ainakin toivoo että malmien hinnat olisivat todella halvat, vaikka pitäisi olla taas toisaalta korkeat Terrafamen kannattavuuden näkökulmasta.

Nyt sijoittanut Trafigura siihen 75 miljoonaa ja saanut sillä 15,5 %:n osuuden kaivoksesta. (halvalla meni mutta menköön).

Kaivoksen arvoksi on arvioitu jossain 380 miljoonaa, vaikka siihen on jo laitettu rahaa kohta pari miljardia eri tahojen kautta.

Toisaalta kaivoksen arvo voisi olla hyvinkin tuo vain yksi euro todellisuudessa, jos ostaja ottaa vastuut ympäristöstä huostaansa.

Jo edellisellä kaivosyhtiöllä Talvivaaralla jäi tälle Nystarille toimittamatta sinkit, joista Nyrstar maksoi ennakkkoon yli 200 miljoonaa, ja tämä Nyrstar omistaa osaksi tämän Trafiguran.

***

Siis, miksikään ei mikään muutu tällä kikkailulla. Nikkelin markkinahinta ja sen toimistusten määrä ja kulujen vähennys tuotosta ratkaisee edelleen kaivoksen tuloksen.

Nyt saattaa olla, että edes nikkelin pörssihinnalla ei ole merkitystä, koska Trafigura haluaa ostaa ne halvalla…

Työpaikkoja säilyy jatkossa kylläkin tällä menolla. Nyt näyttää Terfamen johtajien kommenteissa olevan pääpointti, että työpaikat säilyvät kaivoksessa hinnalla millä hyvänsä.

Työllistämisen kustannuksella saadaan veronmaksajat rauhoitetuksi ja politikot kuntavaalien alla tätä korostaa kaivoksen jatkamisella.

Nyt näyttää tässä diilissä käyvän niin, että ulkomainen yhtiö ostaa edullisesti malmit lainakytköksissä ja loppupelissä vastuut kantaa kaikesta valtion Terrafame.

***

Terrafamen hallituksen puheenjohtaja Lauri Ratia mainostanut tätä Trafiguran sopimusta 3 miljardin diiliksi seitsemän vuoden sopimuksella nikkelin ja sinkin myymisestä Trafiguralle.

Tämä tietäisi vuodessa kaivokselle liikevaihtoa 428 miljoonaa. Kaivoksen parhaana vuonna 2011, sen liikevaihto ollut 218 miljoonaa ja vuonna 2016 – 100 miljoonaa.

Nykyisillä nikkelin ja sinkin hinnoilla, se tietäisi näiden malmien toimitusten olevan vuosittain vähintään  yhteensä 60 000 tonnia. Huippuvuotena 2011 on kaivos toimittanut nikkeliä 16 000 tonnia ja sinkkiä 31 000 tonnia. Siillonkin tullut tappiota -5 miljoonaa, vaikka nikkelin hinta on ollut nykyiseen nähden kaksinkertainen.

Ratian arvion mukaan: Terrafamen tavoite on toimittaa vuoteen 2019 mennessä nikkeliä 30 000, ja sinkkiä 75 000 tonnia vuodessa. Tavoitteet ovat kaksinkertaiset, parhaaseen toteutuneeseen vuoteen verrattaessa!

Nikkeli on kaivoksen päätuote, ja sitä pitäisi toimittaa laskelmieni mukaan vähintään 50 000 tonnnia vuodessa ja sen hinta olla vähintään 15 000 US-dollaria tonnilta pörssissä, että kaivos kannattaisi. Nikkelin hinta näyttää nyt vakiintuneen 10 000 US-dollaria/tonni.

Vaikealta näyttää kaivoksen jatko laskennallisesti, näillä realistisilla taloudellisilla ja tuotannollisilla ennusteilla.

Kuvakaappaus Kullervon lysähtäneestä kuplahallista, joka kuvaa hyvin tätä Terrafamen uutta diiliä Trafiguran kanssa, meidän veronmaksajien rauhoittamiseksi kuntavaalien alla

Henkilön Erkki Kovalainen kuva.

MONET DEKKARISTIT SIJOITTAVAT KIRJOISSAAN JUONENSA SAMOIHIN PAIKKAKUNTIIN – KAJAANISTA EI OLE VIELÄ KIRJOITETTU YHTÄÄN DEKKARIA

Äimistelyn aihetta tuli, kun Jyväskylässä asuva sotkamolaislähtöinen, pesäpallopiireissä tunnettu Jyrki Falin oli julkaissut kuvan fb-sivuillaan ostamastaan Markku Ropposen dekkarista.
Ropponen kirjoittaa juuri Jyväskylään maisemiin sijoittuvia dekkareita Kuhala-sarjassaan ja tietenkin ne ovat mieluista luettavaa jyväskyläläiselle Falinille, kuten minulle Tampereen Hervannassa asuvalle, Tampereen ja Hervannan maisemiin ajoitetut Seppo Jokisen dekkarit.

Mieleen tuli tunnettuja dekkaristeja, jotka sijoittavat yleensä kirjan sisällön samoihin paikkakuntiin.

Tampereen Hervannassa asuva Seppo Jokinen, turkulainen Reijo Mäki, hämeenlinnalainen Tapani Bagge ja jyväskyläläinen Markku Ropponen lienevät näistä tunnetuimmat. Heidän kirjojensa juonet tosiaan tapahtuu pääsosin noissa kirjailijoiden kotipaikkakunnilla Tampereella, Turussa, Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä.

Muita tunnettuja kirjailijoita, jotka sjoittavat kirjansa yleensä määrätyille paikkakkunnille tulee lisäksi mieleen: Vexi Korhonen – Tampere, Leena Lehtolainen – Espoo, Eeva Tenhunen – Savonlinna, Pirkko Arhipa – Naantali, Tuula Sariola? alias Ritva Sarkkola – Mäntyhrju, Matti Remes – Espoon Tapiola.

Lisäksi ehkä hieman tuntemattomampia dekkaristeja, joiden kirjojen seikkailut ovat pääsasiassa samoilla paikoilla: Johanna Tuomola – Lohja, Jukka Niskasaari – Joensuu, Matti Remes – Hanko, Aira Vuoristo – Rovanniemi, Ritva Kokkola – Kemi, Raimo Vaahtera – Naantali, Antti Tuomainen – Hamina, Reijo Honkonen – Savonlinna, Christian Rönnbacka – Porvoo. Jari Järvelä – Kotka, Max Manner – Turku, Ari Paulow – Oulu, Jaana Lehtiö – Porvoo, Eija Piekkari – Lahti..

****

Helsingin ja pääkaupungin seudulta on tehty niin paljon dekkareita, että niitä ei pysty tässä luettelemaan. Tosin sielläkin erikoistutaan ja määrätyt kirjialijat kertovat sielläkin enemmän eri kaupunginosista.

Tunnettu dekkaristi Outi Pakkanen sijoittaa kirjojensa juonen ja seikkailut yleensä Helsinkiin. Mika Waltarin Palmu-sarjat sijoittuivat Kaivopuiston ja Töölön kaupunginosiin Helsinkiin.

Ata Hautamäki on sijoittanut dekkareittensa juonen yleensä Helsingin Käpylän kaupunginosaan.
Markku Keisala on sijoittanut dekkarinsa ”Sinisilmät” jopa pienemmälle paikkakunnalle Somerniemelle.

Merkille pantavaa on, että ainakaan minä en muista Kajaanin, Kuopion, Vantaan, Vaasan, Seinäjonen ja jopa dekkaripäivistään tunnetun Kouvolan kuntiin juonessa sijoittuvia dekkareita.
Marko Kilven kirjoista voi saada kyllä sen kuvan, että ne olisivat sijoitettu Kupioon ja Marja Holli kirjoittaa kuviteltuun Kaakkois-Suomeen liittyvistä dekkareista.

Peitenimellä J.M. Ilves on kirjoitettu Lappeenrantaan sijoittuvia dekkareita, mutta julkaisuissa ei olisi kovin tarkkaan kerrottu kaupungin yksityiskohdista.

Onko tämä sitten kotiseuturakkautta kirjailijoilta, bisnestä, vai helppo on kirjoittaa tutuista maisemista.

Kirjoja ostetaan ja lainataan jo pelkästään sillä niiltä paikkakunnilta, mihin ne liittyy kirjoissa. Pitkälle ei tälläkään pelkäästään pötkitä, jos kirjat eivät olisi hyviä!

Tärkeintähän tietenkään rikosromaaneissa ei ole tuo aito maisemakuvaus, mutta ne yhdistettynä hyvään juoneen – tekevät kirjoista todellisen tuntuisen. Seppo Jokinen on tässä taidossa mestari.

Nuo Ilkka Remeksen kirjat ovat vähän ”erilaisia” paikkakuntien kuvauksia jännitysromaneissaan!

*****
KAAJAANIN SEUDULTA PUUTTUU DEKKARI – MURHA KAJAANIN LINNAN RAUNIOLLA!

Entisen kotikuntani Kajaanin seudulta ei ole tiettävästi julkaistu yhtään sinne maisemiin liittyvää dekkaria. Joko olisi jonkun kynäniekan aika julkaista Kajaani-aiheinen rikosromaani: vaikka nimellä ”Murha Kajaanin linnan raunioilla” (liian tavallinen nimi, mutta vain viitenimi)

Kajanilaisia kirjailijoita on kyllä muutama julkaissut dekkarin, mutta varsinaiseen maisemaan niitä ei ole kirjoitettu.

Kajaanilainen rakennusmestari Jussi Jauhiainen on julkaissut 70-luvulla Otavan kustantaman dekkarin – Valentinalla on lintuja edessäään. (kuva kirjan kannesta)

Oulu-aiheisista dekkareista kirjoittava Ari Paulow on syntynyt tietojen mukaan Kajaanissa ja myös Timo Surkka, joka on kirjoittanut muun muassa Jerry Cottoneita ja rikosromaaneja.
Siinäpä ne taitaa ollakkin, vaikka muita kuin dekkareista kirjoittavia kirjailijoita on paljonkin syntynyt tai asunut Kainuun seudulla.

Joni Skiftesvik lienee viime vuosikymmeninä tunnetuimpia Kajaanissa ennen asuneita kirjailijoita, mutta varsinaista dekkaria hänkään ei ole tiettävästi kirjoittanut!

Mauri Sariola on muistaakseni asunut aikoinaan vähän aikaa Kainuussa, joko Paltamon Kontiomäessä tai Kuhmossa?

Tamperelaisen Seppo Jokisen komisario Sakari Koskisen tutkimusmatkat tosin suuntautuvat joskus Hyrynsalmen seudulle kirjoissaan ja Sepolla on tosiaan kesäpaikka Kainuussa.

****
Ensimmäisiä kotimaisia rikosromaaneja julkaistiin 1900-luvun alussa ja kirjoittajana oli Rudolf Richard Ruth, nimellä Rikhard Hornalinna.

Sitten tuli Aarne Haapakoskelta (Outsider) rikosromaaneja, sekä Martti Löfbergiltä ( Marton Taiga), Mika Walttarilta, Mauri Sariolalta ja nyt näitä kotimaisia dekkaristeja näyttää olevan jo paljon pilvin pimein kirjailijoina.

Äimistelijä kirjoittaa tätä juuri Rikahardin päivänä tiistaina 2.helmikuuta 2017 Hämeenkyrössä.

Hämeenkyröläisiä tunnettuja kirjailijoita ovat Frans Eemil Sillanpää, Panu Rajala ja kunnanjohtajana täällä ollut Kari Häkämies on myös kirjoittanut dekkareita.
Tunnettu kynäniekka Hämeenkyrössä on myös Aamulehden pakinoitsija Matti Pitko.

Äimistelijän itse ainut aikaan saannos kirjallisella saralla on, blogissaan erkki äimistelee – viime kesäkuussa julkaistu muutaman jaksoinen kesädekkari – ” Likaista peliä Hämeenkyrön Timin männyn juurella”

MUOKATTU   Unto Kettunen on kirjoittanut Kajaaniin liityvän dekkarin nimellä -Pimeyden ruhtinaat

Kiitos! tästä huomioinnista Kauko Nissiselle

Henkilön Erkki Kovalainen kuva.