Suomen maastohiihdon miesten viestin viimeisin ”doping-puhdas” olympiamitali saavutettu Cortinassa 1956

Tämä on korutonta kerrontaa!

Suomalaisten maastohiihtäjien sinivalkoista suksea näyttää luistattaneen kautta aikain muukin kuin mustikkasoppa. Luistona käytetty muutakin  voidetta, kuin Rexiä, Starttia ja Vauhtia! Miesten viestin viimeisin puhdas olympiamitali näyttää tulleen vasta Cortinan olympialaista vuonna 1956, jolloin yhdelläkään viestijoukkueen jäsenellä ei koskaan uransa aikana ole ollut jonkinlaista dopingin virallista viittaa harteillaan.

Seuraavilla suomalaisilla hiihtäjillä on jonkinlainen virallinen kärähtäminen dopingista ja ovat saaneet vähintään varoituksen vilpistään:

1.Eero Mäntyranta – Vuokatissa jäi kiinni 1972 SM-hiihdoissa ja Sapporon olympialaisten katsastuksissa amfetamiinistä

2.Pertti Teurajärvi – SM-hiihdoissa 1982 prolitaani- piristeestä kiinni ja vuosi kilpailukieltoa

3. Arto Koivisto – Kajaanin SM-hiihdoissa 1981 efedriinin käytöstä ja myöhemmnin kirjassaan myöntänyt käyttäneen veritankkausta ja hormoneja

4. Mika Myllylä – Lahden MM-kisoissa 2001 hemohesin käytöstä

5. Jari Isometsä – Lahden MM-kisoissa 2001 hemohesin käytöstä ja muistaakseni jonkinlainen varoitus oli lisäksi jostain astmapiristeestä, mutta siitä vain varoitus

6.Harri Kirvesniemi – Lahden MM-kisoissa 2001, samoin hemohesistä

7. Juha Lallukka – tuomittu ja vapaudettu kasvuhormonien käytöstä

8. Janne Immonen hemohes Lahti 2001

9. Tero Similä 2014 epoa

10. Kaisa Varis

11. Milla Jauho, nyk. Saari

12. Virpi Kuitunen , nyk. Sarasvuo

Lisäksi ampumahiihtäjä Outi Kettunen.

STT epäili aikanaan Jari Räsästä hormonien ostoista, mutta mitään rangaistusta ei siitä hänelle tullut. Lisäksi tilastoissa on hiihtäjä Raimo Lehtisen nimi, mutta siitä minulla ei ole muistikuvaa. Aki Karvonen myöntänyt myöhemmin käyttäneen veritankkausta.

Miesten olympiaviestiä hiihdetty dopingin varjossa niin, että jollakin joukkueen hiihtäjällä ollut jonkinlainen dopingin taakka harteillaan,  ainakin jossain vaiheessa uraansa 1956 Cortinan olympialaisten jälkeen. Naisten puolella ollut hiljaisempaa, mutta jokin mitali niissäkin menetetty arvokisoissa dopingin takia.  Parisprinttiä ei ole vielä kauaa hiihdetty ja äimistellään vain miesten olympialaisten viestin hiihtoa, koska muuten tulisi liian pitkä tarina!

////

Sapporo 1998: Viimeksi Suomen miesten hiihdon viestijoukkue on ollut mitaleilla Japanissa Naganon olympialaisissa 1998. Pronssia savuttivat Isometsä, Myllylä, Kirvesniemi ja Sami Repo. Repon on tuosta joukkueesta ainut, joka ei ole koskaan kärynnyt minkaalaisesta dopingista.

Lillehammer 1994:   Pronssille pääsivät joukkueella Norjan Lillehammerissa joukkueella Iometsä, Kirvesniemi, Myllylä ja Jari Räsänen. Tämä on kaikkien aikojen ”pahin joukkue”, jos lisäksi Jari Räsäsen epäily lisätään joukkoon. Korostan, tämä on vain epäily, sanoi Lahden MM-kisoissa Paavo M.Petäjä aikoinaan..

Albertville 1992:  Ransakan Albertvillessä pronssia joukkueella: Isometsä, Kirvesniemi, Mika Kuusisto ja Jari Räsänen. Vain Kuusistolla ei koskaan mitään doping-epäilyjä.

Sarajevo 1984:  Pronssia voittivat joukkue: Juha Mieto, Aki Karvonen, Kirvesniemi ja Kari Ristanen. Mukana joukkueessa kärähtänyt Kirvesniemi ja tunnustanut Aki karvonen.

Lake Placid 1980: Pronssia joukkueella – Kirvesniemi, Mieto, Matti Pitkänen ja Teurajärvi. Mukana tuomion saaneet Kirvesniemi ja Teurajärvi.

Innsbruck 1976:   Kultaa Arto Koivisto, Mieto, Matti Pitänen. Arto Koiviston efedriini ja Teurajärven prolitaani.

Grenoble 1968:  Pronssille Kalevi Laurila, Eero Mäntyranta, Kalevi Oikarainen ja Hannu Taipale. Eero Mäntyranta käry Vuokatissa ja tunnustanut käyttäneensä myös hormoneja, ennenkuin ne olivat virallisesti kielletty.

Innsbruck 1964:  Hopeaa joukkueella: Väinö Huhtala, Kalevi Laurila, Eero Mäntyranta ja Arto Tianen. Mukana siis Mäntyranta doping-rangaistuksen saaneista.

Sguaw Valley 1960:  Kultaa voittivat Toimi Aalatalo, Veikko Hakulinen, Väinö Huhtala ja Eero Mäntyranta.

Siis sinivalkoista suksea on siivitetty olympiamitaleille yhdeksän kertaa olympiahistorian aikana, että ainakin yksi joukkuuen jäsenistä on ollut tuomittu jotenkin jostain doping-rikkomuksesta jossain vaiheessa hiihtouraansa!

////

Viimeisin siis virallisesti puhtaalla joukkueella  saavutettu mitali näyttäisi olevan  hopeamitali vuodelta 1956 Cortinan olympialaisissa 1956! Joukkueessa ovat hiihtäneet August Kiuru,   Jorma Kortelainen, Arvo Viitanen ja Veikko Hakulinen.

Oslossa 1952  on kultaa voitettu joukkueella Heikki Hasu, Paavo Lonkila, Urpo Korhonen ja Tapio Mäkelä.

Sant Morizissa 1948 hopealla August Kiuru, Teuvo Lauikkanen, Sauli Rytky ja Lauri Silvennoinen.

Garmisch-Partenkirchenissä 1936 kultaa: Sulo Nurmela, Klaus Karppinen, Matti Lähde ja Kalle Jalkanen.

////

August Kiuru kertonut myöhemmin niistä sota-ajan rintamien piristeistä pervitiineistä ja niitäkin on kuulemma käytetty. Pitääkö jo palata puhtaassa historiassa peräti vuoteen 1936; tähän Carmischin joukkueseen Nurmela, Karppinen, Lähde ja Jalkanen asti? Akun kanssa puhuttiin joskus näistä pervitiineistä, kun hän oli työpaikallani  80-luvulla esittelemässä Peltosen suksia.

Doping-kielto tuli virallisesti voimaan Olympiakomitean listoille 1967 ja ensimmäiset testit tehtiin juuri Grenoblen talviolympialaisissa 1968 ja kukaan ei silloin kärynnyt. Monet aineet on myöhemmin luokiteltu dopink-aineiksi ja niitä tulee jatkuvasti lisää. Esim. anaboliset steroidit eivät olleet kiellettyjä vielä 1968. Jatkuvasti paljastuu jotain näistä vanhoistakin näytteistä uusilla menetelmillä ja ainakin kesäkisoissa on jo mitaleja mennyt uusjakoon.

Tuo olympialaisten koruton lista mitaleista miesten viestinhiihdon osalta ei tarkoita, että eikö noita mitaleja olisi voitettu puhtaillakin purjeilla, mutta kuitenkin joku jossain vaiheessa kärähtänyt hiihtäjä aina ollut joukkueessa mukana. Mitalithan on edelleen virallisesti voimassaa ja niitä ei pois enää niiltä ota kukaan ja ei ole tarviskaan.

Johtaako Suomi vielä kärähteinetten maastohiihtäjiän rankingia pohjoismaihin tai muuhun maailmaan nähden. Venäjä taitaa olla kuitenkin keulilla, kun kaikki kesälajitkin otetaan huomioon!

Miesten MM-viestin viimeisin puhdasmitali on voitettu kuitenkin jo viimeksi Tsekin Liberecissä 2009 joukkueella: Matti Heikkinen, Sami Jauhojärvi, Teemu Kattilakoski ja Ville Nousiainen. Merkille pantavaa on, että  myös viimeisin arvokisamitali olympialaisissa tai MM-kisoissa on voitettu kotimaassa valmistetuilla suksilla juuri noissa kisoissa. Kattilaskoski ja Nousiainen hiihtivät Peltosilla.

Sami Jauhojärvi hiihti kultaa Sotshin olympialaisssa kultaa parisprintissä ”kotimaisilla” One Way suksilla Iivo niskansen kanssa 2014, mutta ne Samin sukset eivät olleet valmistettu Suomessa.

Saa nähdä millä suksimerkillä Sami jatkaa, kun One Way  on joutumassa velkasaneeraukseen tai konkurssiin? Iivo Niskasenkin kuuluisa Red-Bull energiajuoma oli välillä Hiihtoliiton kiellettyjen aineiden listalla ainakin Iivon kohdalta!

Nyt on suomalaisilla tullut muotiin nämä happipullot korkeanpaikan leirityksineen ja norjalaiset ovat ne suomalaisten osalta tuominneet ja oli aikoinaan alppimajakin Vuokatissa…

Mainokset

10 000 metrin hiipuvat ratajuoksut takaisin Suomessa kunniaan – rehellisin kestävyyden mittari

Äimistelyn aiheen antoi, kun huomasin sattumalta Aimo Tuoriniemen blogista – Juoksijanomadi: jutun kaikkien aikojen 30 minuutin alittajista Suomessa 10 000 metrin ratajuoksussa. Tuota puolen tunnin alitusta voidaan pitää kympillä jonkinlaisena kovemman juoksijan rajana ja merkille pantavaa on, että monet noista kympin tuloksista tilastossa on tehty Suomessa jo kymmeniä vuosia sitten.

Tuossa Tuoriniemen tilastossa on ulkomaiden lisäksi juostu kymppiä Suomessa paikkakunnilla: Helsinki, Oulu, Turku, Tampere, Lappeenranta, Lahti,  Kouvola, Jyväskylä, Karstula, Hyvinkää,  Kuopio, Espoo, Rauma, Vaasa, Saarijärvi, Vierumäki, Lapua, Kurikka, Raahe, Lohja, Porvoo, Mikkeli ja Kannus.

Nyt näyttää, että kymppiä ei kohta juosta Suomessa radalla missään ja jos juostaan  niin harvoin.

Tuossa juoksumodunin tilastossa paras aika on Martti Vainion SE-27.30,99 ja se on juostuna 1978. Tilastossa kaikkiaan 224 juoksijaa, jotka ovat alittaneet tuon 30.00 minuutin rajan ja heikoin siinä on Tapani Kurjen tulos 29.59,8 vuodelta 1958. Jos rajaksi laitettaisiin tilastolle joku 32 minuuttia, niin juoksijoita löytyy Suomessa jo varmaan kolminkertainen määrä puolen tunnin alittajiin verrattaessa ja paikkakuntia lisää.

Mainittakoon vielä, että tänä vuonna maastomestaruuden Vöyrissä pitkällä matkalla juosseen Jarkko Järvenpään paras tulos kympillä 29.08  – oikeuttaa kaikien aikojen tilastossa sijalle 70.

Viime vuoden 2015 kympin tuloksissa paras aika on juuri Järvenpäällä 29.35 ja näyttää, että kympin juoksuja ei ole paljon järjestty enää koko Suomessa ja kohta 20 parhaan listalle pääsee miehissä ja naisissa juoksija, joka yleensä löytää Suomesta tilastoihin oikeuttavan juoksun!

****

Ennen tosiaan järjestettiin kympin juoksuja Suomessa runsaasti: kuuluisin niistä on legendaarinen Toukokuun kymppi, jota on järjestetty vuodesta 1972 alkaen. Siinä tehtiin kovia tuloksia je esim. 1973 ollut Toukokuun kympillä Pekka Päivärinnan voittoaika 28.40 ja samana päivänä järjestetty Jyväskylässä myös kymppi ja voittajana Esko Lipsonen ajalla 28.36. Viikkkoa mmyöhemmin juostu Helsingin olypiastadionilla myös kymppi ja sen voittanut Lasse Viren ajalla 28.17.

Aikoinaan kymppejä juostiin kansallisissa yleisurheilukisoissa, Pohjois-Suomen mestaruuskisoissa, Kalevan kisoissa, veteraanien SM-kisoissa, TUL.n mestaruuskisoissa, kalotti-ottelussa,  veteraanien pm-kisoissa, pm-kisoissa SVUL:n ja TUL:n piireissä jopa erikseen ja sitten on (oli) näitä erilaisia perinteisiä kympin juoksuja Toukokuun kympin tapaan: Liiton kymppi Oulussa, Kunto-Ässien toukokuun kymppi Kajaanissa, Hervannan kymppi Tampereella  ja Ylä-Karjalan kymppi Valtimolla, Martin kymppi Keuruulla,  Polvijärvien Päivien ratakymppi, Parikkala-Rautjärven Sanomien ratakymppi,  Paavon kymppi Saarijärvella ja Pentin kymppi Vaajakoskella….

Tarkasteltaessa vuoden 2015 – 20 parhaan tilastoja miehissä ja naisissa Suomessa, niin merkille pantavavaa on, että suurin osa tilaston juoksuista on juostu Porin Kalevan kisoissa, eli juoksuja ei ole enää paljon tarjolla.

Miesten 20 parhaan tilaston juoksijan 10 tulosta on tehty Porin Kalevan kisoissa, 4 Toukokuun kisoissa kympillä,  yksi Forssan kympillä, yksi maaottelussa Tukholmassa, yksi jenkeissä, yksi Kempeleessä pm-kisoissa, yksi Tukholmassa kv-kisoissa ja yksi Tanskassa.

Naisissa yhdeksän tilastotulosta on tehtynä Porin Kalevan kisoissa, yksi Vantaalla, yksi Tampeereen juhlakilpailuissa, yksi Parikkalassa lehden  juoksuna, yksi Helsingissä ja loput ulkaomailla Eestissä ja Tanskassa.

Miehissä 2015 tilastoykkösen Jarkko Järvenpään aika on tuo 29.35 ja 20:s Mika Takala ajalla 32.23. Naisten tilastokärjessä Johanna Peiponen ajalla 32.51 ja 20 sijalla Pauliina Oksanen 38.36. Laura Markovaara juossut tuolla Forssassa 40-vuotiaiden SE:n 34.53. Forssan kymppi ollut järjestyksessään 2015 kuudes.

****

Ennen piti olla Kalevan Kisoihin kympille tulosrajat, että pääsi osallistumaan, ne olivat jotiain 30.30 luokkaa ja tai maratonilla aika 2.25. Nyt ei taida enää olla Kalevan kisoihin tulosrajoja ja missä niitä ”näyttöjä” voi enää antaakaan, kun niitä ei enää järjestetä. Arvokisoihin tähtäävät ja kympille tulosrajoja hakevat, joutuvat menemään nyt ulkomaille asti näyttöjä antamaan. Eliittikisoissakaan ei näytä yhdessäkään olevan 10 000 metrin ratajuoksua ohjelmassa.

Ainoat näytön paikat lienee  kohta Suomessa pm-kisoissa, jos niissäkään enää kymppiä on kaikilla piireillä edes ohjelmassa. Ennen Kainuun Kunto-Ässät järjesti ns. oman toukokuun kympin, joka oli myöhemmin myös pm-kymppinä. Nyt seura on loppunut ja enää 2015 ei tuota kymppiä järjestetty.

Kainussakin oli aikoinaan vielä 80-luvulla  vielä monta kymppiä tarjolla kesän aikana: pm-kymppi, Ässä- kymppi, Kainuun Kisoissa erikseen kymppi, Ylä-Kainuun kisoissakin oli kymppi,  Kipinän kansallisissa oli monta kertaa kymppi ohjelmistossa ja Pohjois-Suomen mestaruuskisatkin saatettiin pitää Kainuussa. Itse juoksin niitä parhaina kesinä viisi Kainuussa.

Ylä-Karjalan perinteinen kymppi juostiin alussa radalla, mutta sekin on ollut pitkän aikaa maastossa.

Vuoden 2016 kalenteria katsottaessa ainoat radalla virallisesti järjestettävät  kympin kilpailut näyttää olevan erillisinä mahdollisten yleisten ja veteraanien pm-, TUL:n- ja Kalevan Kisojen lisäksi:  Jämsän kestävyysjuoksu-karnevaaleissa,  kymppi Toukokuun kisojen yhteydessä miehille, Lieksassa Matin ratakymppi, Tampereen Hervannassa pm-kymppi, Forssan ratakymppi ja avoimissa TUL:n veteraanikisoissa Suonenjoella. Yleisen sarjojen TUL.n kisoissa on vain vitonen. Viime vuonna juostiin Leppävirralla tosin TUL:n Järvi-Suomen ja veteraanien m-kilpailujen yhteydessä 10 000 metriä.

Botnia-hallissa Mustasaaressa on järjestetty ysävänpäivän 10 000 metriä radalla 2015 ja sen järjestämisestä 2016, ei minulla ole tietoa. Rovanniemellä on myös juostu 2015 kymppiä radalla RDS-juoksuseuran järjestämänä.

Oulussa entistä Liiton kymppiä ( myös Suomenmaan nimellä ) on järjestetty tietojen mukaan viimeksi ”Kaiken kansan kympin” nimellä 2012. Liiton kymppi  oli aikoinaan pohjoisen juoksijoille, hiihtäjille ja suunnistajile vuoden päätähtäin kunnon mittauksessa.  Siellä ottivat mittaa toisistaan  maaottelujuoksija Esa Liedes ja hiihtäjä Esko Lähtevänoja, joka juoksi siellä kympin aikaan 29.445.

Liiton kympillä Oulussa ja Ässä-kympillä Kajaanissa oli parhaillaan A, B, ja C-erät ja niillekin vielä tulosrajat ja osanottajia parhaillaan satoja.

Pentin kymppi Vaajakoskella on loppunut ratajuoksuna jo joskus 2006, Paavon kympin jatkumiseta Saarijärvellä ei ole varmaa tietoa, Martin kympin viimeiset tulokset  Keuruulta löytyy vuodelta 2013 ja Polvijärven kymppi ehkä vielä järjestettäneen ja samoin vielä Parikkalan-Rautjärven Sanomien kymppiä, vaikka niitä en kalentereista löytänyt.

Maastossa, poluilla, kevyen liikenteen väylillä, puistoissa ja maanteillä näyttää kyllä kymppejä ja muita matkoja riittävän halukkaille joka lähtöön asti.

3000 metrin esteet luulisi olevan vielä huonommassa asemassa kymppiä tarjonnan suhteen, mutta niitä näyttää olevan enemmän tarjolla Eliitti-kisoja myöten.

****

Radalla  10 000 metrin juoksu on rehellinen kunnon mittari

Nykyään kikkaillaan suoraaan sanoen erilaisilla hölkillä, massamaratoneilla, karnevaalijuoksuilla kalliine osanottomaksuineen, joissa pääasia ilman hyviä tuloksia näyttää olevan  hyvämieli, hyvät esiintyjät, kuta kummemmat vermeet yllä sykemittareineen ja vielä illalla hyvät tanssikarnevaalit naisten kympppien tapaan.

Nyt näyttää  tulleen muotiin nämä erilaiset polkujuoksutapahtumat, joissa voi kätkeä ja salata todellisen kuntonsa epämääräisten matkojen mittausten ja vaihtuvine korkeuseroineen,  pettämällä itseään rehellisesti peiliin katsomatta.

Hyvä, että näitä polkujuoksuja järjestetään, mutta todellisen kunnon vertailu ja mittaus rehellisiin ratajuoksuihin nähden niissä  on vaikeampaa.

Edes maantiejuoksuissa juoksija ei tiedä tarkalleen omaa kilometrivauhtiaan,  epätarkasti mitattujen ja erilaisten muuttuvien reittien takia, jos ei ole kovin tarkka mittari ranteessa häiritsemässä juoksua..

RATA SE  VAIN ON, JOKA NÄYTTÄÄ KUNNON REHELLISESTI ILMAN TURHIA SELITTELYJÄ – RATAKYMPIT PITÄÄ PALAUTTAA TAKAISIN KUNNIAAN!

Aikoinaan 60- ja 70- luvulla ei ollut hölkkiä, ei maantiejuoksuja juuri lainkaan, ei massamaratoneja,  ei karnevaalijuoksuja, ei polkujuoksuja,  ei kunnon juosuratoja, ei kunnon lenkkikenkiä, ei sykemittareita ja testauksia. Oli vain ratakymppejä kunnon mittaukseen ja tulokset Suomessa olivat hurjia tähän päivään verrattaessa! Jokin tässä yhdistelmässä mättää, jos nämä karnevaalijuoksut jas hölkät nostavat juoksun tasoa, niin kohta Suomi menee juoksukansana Kenian edelle!

Näiden kuntojuoksujen sijaan pittää palauttaa ainoa kunnon rehellinen testimittari- 10 000 metrin  ratajuoksu takaisin sille kuuluvaan kunniaan.  Onko niihin sitten juoksijoita tulossa osallistumaan –  ei ole juoksijoita, kun ei ole ratakymmppien järjestäjiäkään enää tässä kaupallisessa urheilussa!

Kympin kiertäminen radalla on armotonta ja tasapuolista kaikille, ei voi kätkeytyä erilaisten selittelyjen taakse, toki radoissakin on eroja vanhan kansan hiilimurskista nykyisiin mondoihin, tartaneihin, spurtaneihin, kumi -asfaltteihin, mutta tasapuolista se on juostujen aikojen suhteen kuitenkin.

*****

Kympin juoksun historiaa ja mieleen jääneitä tuloksia

Aivan äskettäin USA:n 41 vuotias juoksija Bernand Lagat rikkoi Martti Vainion, vuonna 1991 Hollannissa juokseman yli 40-vuotiaiden maailmanenntyksen kympillä ajalla 27.49,35. Aika on Lagatilla kova, sillä Martin ME oli 28.30,88.

Haile Gepreselassiella on ”veteraanien” yli 35-vuotiaiden ME 26.51,20! Paavo Nurmi ei aivan päässyt alle puolen tunnin tilastoihin ajallaan 30.06 ja ensimmäinen 28 minuutin alittaja Australian erämaajuna Ron Clarke on jäänyt mieleen, joka ei tarvinnut nykymuodin jäniksiä ennätyksiä tehdessään.

Clarkella oli kolme maailmanenntätystä kympillä nimissään: TURUSSA ME vuonna 1965 – 29.14,0, Melbournessa 1963 – 28,16 ja tuo ensimmäinen 28 minuutin alitus Oslossa 1963 -27,39,6. Kovia aikoja hiilimusrskalla juostuina!

Ensimmäinen 29 minuutin alittaja 1954 oli kaikkien muistama Emi Zatopek, jonka tyyli ei ollut kaikkien parasta katseltavaa. 27 minuutin rajan rikkoi ensimmäisenä Kenian Yobes Ondieki vuonna 1993 – 26.58,38.

Ensimmäinen suomalainen puolen tunnin alittaja on Taisto Mäki vuodelta 1939 – aika 29.52 ja sillä on kaikkien aikojen Suomen tilastossa nyt sijalla 189. Mäki rikkoi siinä oman entisen maailmanenntäyksensä olypiastadionilla, jonka hän oli juossut Tampereella syyskuun 29.päivänä 1938 niukasti yli puolen tunnin haamurajan 30.02. Siinä juoksussa taas Mäki alitti Ilmari Salmisen voimassa olleen ME:n 30.05,6.

Viljo Heino juoksi 1944 kympin ME:n 29.35,4 ja paransi sitä vielä uudestaan 1949 aikaan 29.27, entinen ennätys oli ollut lainassa Zatopekilla. Ville Ritola voitti kympillä olypiakultaa 1924 ME-ajalla 30.23,2.

Hannes Kolehmainen juoksi kympillä ensimmäisen virallisen olympiavoiton Suomelle Tukholman olympialaisissa hirmuhelteessä 1912 aikaan 31.20,8.

Hurjia olleet nuo suomalaiset kympin kiitäjät noihin aikoihin ja Suomessa juostu monet maailmanennätykset!

****

Mieleen on jäänyt myös putkitelevison uutisista 1968, kun Mikko Ala-leppilampi rikkoi 10 vuotta vanhan Erkki Rantalan Suomen ennätyksen ajalla 29.20.  Jouko Kuha rikkoi Mikon ennätyksen heti samana vuonna aikaan 29.07.

Ensimäinen Suomen ennätys on tilastoitu miehissä Albin Stenroosin nimiin 32.57 vuodelta 1907 ja naisissa Sinikka Kiipalta 36.12 vuodelta 1982. Mieleen on jäänyt Tuija Toivosen Kajaanin Kalevan kisoissa 1984 juoksema SE – 32.27, sillä olin siinä hänelle kierroslaskijana ja kai oikein tuli ne kierrokset laskettua..

Naisten kympin Suomen ennätys on Annemari Sandelin nimissä – vuodelta 1996 Atlantasta ajalla 31.40,42 ja nuori Alisa vainio juoksi viime kesänä aikaan 32.58,18. Päivi Tikkanen paranteli naisten ennätystä moneen kertaan 90-luvun taitteessa. Naisten maailmanennätys on hurja, kiinalaisen Junxia Wangin nimissä 29.31 – vuosi 1993.

Miesten kympin ME on kenialaisen Kenisa Bekelenin nimissä vuodelta 2005 ja aika kovaa haipakkaa on menty aikaan 26,17,53. Tuo Martti Vainion vuodelta 1978, Prahasssa juostu SE-27.30,99 tulikin jo aiemmin mainittua.

Ensimmäinen virallinen kympin maaiiman ennätys on tilastoitu ranskalaisen Jean Bouin nimiin 30.58,8 vuodelta  1911 ja kymppi tuli olypiakisojen ohjelmaan miehissä 1912 Tukholmassa ja naisilla vasta 1988 Soulissa.

Viimeisin suomalaisten kympin ennätys on juostu Munchenin olypialaisissa 1972, jossa Lasse Viren kaatui ja voitti siitä huolimatta olypiakultaa ja teki ME:n – 27,38,4 ja siinä rikkoontui juuri tuo Ron Clarken 7 vuotta vanha maailmanennätys. Brittiläinen David Bedford rikkoi Virenin maailmanennätyksen 1973 – ajalla 27.30,8 ja sen ennätyksen taas puolestaan Kenian Samson Kimohwa HELSINGISSÄ 1977 ajalla 27.30,5.

Tällä menolla, jos kymppejä ei aleta järjestää tiuhempan tahtiin Suomessa, niin  Virenin ennätys ehkä jääkin viimeiseksi kympin maailmanennätykseksi suomalaiselle juoksijalle.

*****

Omia kympin kokemuksia sen verran, että kehtaa äimistellä

Meikäläinen on vähän jäävi äimistelemään näistä kympin ratajuoksuista, sillä minulla on enemmän määrää kuin laatua. Ensimmäisen ratakympin juoksin virallisesti vuonna 1969 Kajaanin keskuskentällä sen aikaisissa Kainuun kisoissa 17- vuotiaana Kainun Kisoissa. Kainuun kisat olivat sellainen seurojen välinen seuraottelu. Aikani oli jotain 33.30 ja sijoituin toiseksi miesten kisassa. Juoksin vieä muistaakseni yhden kympin Kainuun pm-kisoissa niinä aikoina ja juoksuni lopahti vuonna 1971 kokonaan.

Suunnistuksen parissa Iltarasteilta aloitin uudestaan juoksemisen 1978, melkein kymmenen vuoden nortin polton jälkeen ja ensimmäinen sen aikaiseni kympin juoksu yritys jäi haaveeksi.

Tarkoitus oli juosta kymppi kylmiltään jossain Kainuun cup-kisasssa myöhään syyskuussa Kajaanissa, mutta mennessäni kentälle  oli ilmoitus, että juoksu oli peruttu. Kentän hiilimurskalla oli vettä 10 cm ja ilma jäätävän kylmä. Laitoin ennen juoksua sen aikaista linjamenttia Capsoliinia putkilon jalkoihin ja sitä piti pestä seuraava yö pois jaloista, kun jalat olivat  kuin tulessa.

Seuraavanan vuonna kympin juoksin Kajaanin Kipinän arki-iltana piirikunnallisissa kisoissa. Meitä oli vain muutama osanottaja ja minun aikani jotain 35 minuuttia. Ajatelkaa, arki-iltanakin on juostu kymppiä piirikunnallisissa iltakilpailuissa!

Sitten tuli kymppejä juostuna kaikkiaan ehkä 60 kertaa, päälle kolme piikkkiä ( 25 000 m -radalla ) ja puolenkymmentä kunniakierrosta ( tunti radalla ). Viimeisimmän kympin olen juossut toukokuussa Kajaanissa 2005 pm-kilpailussa Ässä-kympin yhteydessä käsi murtuneena kipsissä . Aika oli silloin jotain 36 minuuttia 53-vuotiaana ja kilpailun voitin.

Parhaaksi ajaksi jäi jotain 32.20 Leppävaarassa 80-luvun lopulla juostussa 35-vuotiaiden SM-kisoissa pronssille. Kilpailun voitti Hannu Okkola ja Risto Issakainen oli toinen. Parhaillaan kymppi olisi mennyt johonkin 31 minuutin pintaan, mutta myöhäis-syksyllä ”kunnossa” ollesani niitä ei olut enää kipailukalentereissa tarjolla.

Kerran voitin 40-vuotiaissa Suomen mestaruuden Tampereella ja kolme kertaa muilla mitaleilla vanhemmissa sarjoissa, sekä kerran veteraanien Pohjoismaiden mestaruuskisoissa pronssilla.

Vuonna 2002 juoksin 50v- kunniaksi radalla Kajaanin Hokkia vastaan haastejuoksun. Jääkiekkoilijat juoksivat 10 x 1000 metriä viestinä ja minä yksin kympin. Hävisin, minun aikani 36 minuuttia ja Hokkilaiset noin 32.30 minuuttia.

Pari kertaa laskivat järjestäjät kierrokset väärin kympillä ja piikillä. Minut hylättiin niissä, kun itse laskin kierrokset oikein ja järjestäjien mukaan ”väärin”.

Loppuuko tosiaan 10 000 metrin juoksut kohta  Suomen kartalta, vaikka ne ovat aikoinaan niittäneet mainetta suomalaisille kestävyysjuoksijoille.

Kymmppejä juostaan nykyisillä radoilla kevyillä juoksutossuilla ja ihme-piikkareita niihin ei tarvitse.  Kaikki urheiluseurat vaan järjestämään jokamiehen ja -naisen kymppejä radoille ja voisi johonkin syyskuun alkuun Suomessa perustaa oman ”kympin päivän”, jolloin joka kunnassa juostaan ratakymppi ja muut polkujuoksut ja maratonit sinä päivänä ovat  lailla kielletty!

Kymppi radalla on se oikea kunnon ja kestävyyden mittari, ken sinne uskaltaa lähteä armotonta rataa kiertämään ja äimistelijän mielestä sata kertaa parempi, kuin nämä nykyisten mittareiden tulokset ja mattotestit..

MUOKATTU: Kempeleessä on ratakymppiä tarjolla naisille ja miehille, sekä 19-vuotiaille lauantaina 21.5.2016. Kiitos tarkkaavaisen Timo Kääriäisen! Vielä tuli tietoa seuraavista ratakympeistä Suomessa 2016: KU:58 piirrikunnallinen 10 000 metriä 7.9 , Pitkät ratamatkat Laihian Luja 7.9 , Mikkelin Kisa-Veikkojen aluekilpailu 16.5  ja kansallinen Tilastopajacup Turussa 11.9.2016.

 

Kannattaako lupaavan kestävyysurheilijan vaihtaa lajia Suomessa – Topi Raitanen ja Emil Helander

Vöyrin SM-maastot tarjosivat jopa yllätystäkin, suunnistajien siellä hyvän menestymisen johdosta. Topi Raitanen voitti miesten 4 km matkan ja miehissä 12 km otti hopeaa, tosin ranskalainen huippusuunnistaja Frederic Tranchand. Nuoret suunnistajat menestyivät myös mallikkaasti, sillä Tuomas Heikkilä juoksi pronssia poikien 19-vuotiaiden sarjassa ja Topias Ahola samoin kiri kolmanneksi nuorten 22-vuotiaiden sarjassa.

Samoin toiseksi tulleella 22-vuotiaissa Eero Salevalla on suunnitustaustaa ja hän voitti viime vuonna Suomen mestaruuden Imatralla samassa sarjassa. Salevan lajin valintana näyttäisi olevan juoksuun siirtyminen, sillä hän on on ollut Kalevan kisoissa kympin sakissa vitosella ja alittanut 15 minuuttia. 

Topi Raitasen ennätys on 3000 metrin esteissä 8.52,7 ja hän tähtää siinä EM-tulosrajan  8.37,50 alitukseen.

Miesten nelosella kolmanneksi  Vöyrissä sijoittunut Marrti Siikaluoma on myös aloittanut suunnistuksessa ja se on kulkenut aluksi kestävyysjuoksun kanssa rinta rinnan, mutta nyt Siikaluoman päälajina on juoksu. Siikaluoman ennätys on vitosella 14.27,52.

Miesten 12 km matkalla Jere Pajunen oli kuudes, mutta hävisi tosin jo yli 2 minuuttia voittajalle. Suomen tämän hetken kärkisuunnistaja Fredrik Portin sijoittui 4 km sijalle 18 ja Hannu-Pekka Pukeva oli 19.

Hiihtoa ilmeisesti päälajinaan pitävä Emil Helander voitti poikien 15-vuotiaiden sarjan ja hän on jo aikaisemmninkin väläytellyt pärjäämistään juoksukisoissa.

Naisten 22-sarjan voitti Vöyrillä estejuoksija Oona Kettunen, joka on hiihtänyt hyvin maastohiihdossakin ja kolmanneksi taas tuli samassa sarjassa hiihtäjä Aino-Kaisa Saari.

Naisten 22-sarjassa sijoittui neljänneksi  Vöyrillä Johanna Matintalo, jolla on Suomen mestaruuksia hiihdosta, ratajuoksusta ja maastojuksusta.

Nuori 14-vuotias Pinja Kotinurmi juoksi toiseksi 15-vuotiaissa tytöissä 4 km  matkalla ja lähes samaa vauhtia kuin kuuluisa Alisa Vainio vanhemmassa 19-vuotiaiden sarjassa. Pinja on voittanut mm. ampumahiihdon Suomen mestaruuden tytöissä ja suksi varmaan kulkee ilman pyssyäkin.

Alisa Vainion aika Vöyrissä 14.27 ja Pinjalla 14.30.

Tsekkiläinen maastohiihtäjä Eva Vrabcova-Nyvltova toi maailmalta uutisia, sillä hän alitti Rion olympialaisten tulosrajan maratonilla – ajalla 2.30,10. Sotshin olympialaisissa Eva oli naisten 30 km vapaan kisassa 5.

*****

Aikaisemmin ovat SM-maastoissa mitaleja ovat voittaneet huippusuunnistajamme: Minna Kauppi ja Mårten Boström. Joukkuekkekilpailussa SM-maastossa suunnistuksen maailmanmestari Pasi Ikonen on voittanut hopeaa Asiakkalan Raikkaan joukkueessa 4km matkalla 2004.

Mårten Boström, Jani Lakanen ja Petteri Muukkonen voittivat yhdessä Sjundeån IF joukkueessa joukkuekultaa SM-maastoissa pitemmällä matkalla 2004. Petteri Muukkosella on pronssia SM-maastojeen 12 km 2011 ja ja Jani Lakanen ollut kaksi kertaa SM-maastoissa sijalla seitsemän. Mårten juossut maratonin parhaimmillaan 2.18,51.

Suunistuksen mailmanmestaruuuden viestissä voittanut Kirsi Tiira, on voittanut joukkuekultaa SM-maastoissa kaksi kertaa. Liisa Anttilalla taitaa olla SM-mitaleja hiihdossa, hiihtosuunnistuksessa ja suunnistuksessa; ainakin joukkuekilpailuissa ja viesteissä.

Reijo Mattinen oli Kalajoella miesten 15 km matkalla SM-maastoissa kuudes 90-luvun alussa ja taso oli silloin vielä kova Suomessakin. Suunnistaja Jarmo Reiman on voittanut kerran Impivaaran 30 km juoksun Nurmijärvellä.

Minna Kaupin lisäksi menestystä suunnistajista on Merja Rantasella, hän on ollut kalevan Kisojen vitosella viides ja kuudes, sekä SM-maastoissa kahdeksas.

Viestisuunnistuksen MM-kultaa saavuttanut Heli Jukkola ollut parhaillaan SM-maastoissa seitsemäs. Maratonia ja kymppiä juoksivat kovasti aikoinaan mysö suunistajat Markku Salminen ja Hannu Mäkirinta. Hannu panosti enemmän juoksuun suunnistamisen jälkeen ja Markulla taisi olla toisin päin.

Maailmalla kovin suunnistaja-juoksija on ollut tanskalainen Carsten JÖRGENSEN. Maastojuoksussa EM-kultaa ja 10 000 metriä painellut aikaan 27,54.

Anders Gärderud, Ivar Formo ja Ovin Thon tulevat mieleen myös monen lajin kilpailemisesta voitokkaasti arvokisoissa.

*****

Muita monen lajin taitajia

Harri Kirvesniemi juoksi hiihtoharjoittelun lomassa 5000 metriä alle 14 minuutin ja Lahden MM-hiihdoissa hopeaa 1978 miesten viestissä voittanut utajärveläinen Esko Lähtevänoja on juossut 10 000 metriä parhaimmillaan 29.40. Mainittakoon se vielä, että alle 30 minuutin kympin ovat vielä juosseet muiden lajien harrastajista: hiihtäjä Harri Kirvesniemi 29.55, suunistaja-hiihtäjä Hannu Mäkirinta 29,56, suunnistaja Mårten Boström 29,16 ja suunnistaja Markku Salminen 29.12.

Pohjalaisella Hannu Mäkirinnalla on nuorten sarjan 15 km hiihdon voitto Salpausselaän kisoista 1969, suunnistuksessa MM-mitaleja ja maratonin juossut 2.17, sekä osallistunut menestyksellä Kalevan kierrokseen. Mihin lajiin hänen olisi pitänyt kunnolla keskittyä ?

Arto Koivisto menestyi hiihtouran lopetettuaan maantiejuoksun SM-kisoissa veteraanisarjoissa ja Pekka Päivärinta siirtyi suunnistukseen, lopetettuaan aktiiviuransa juoksijana.

Esteiden ME-ennätysmies Jouko Kuha kilpaili vielä luistelussa veteraanina ja estejuoksija Tapio Kantanen osallistui pitkänmatkan hiihtoihin juoksu-uransa lopetettuaan.

Anita Nyman on menestynyt hiihtäjänä ja ampumahiihtäjanä, sekä ollut mitaleilla maastojuoksun SM-kisoissa joukkueilpailussa ja viesteissä radalla. Aino-Kaisa Saarisen kaksois-sisko Maija on hiihdon lisäksi juossut neljänneksi Kalevan Kisojen 800 metrillä ja mitaleilla Lahden Ahkeran viestijoukkuueesa.

Lapinlahden Vedon Raija Savolaisella  on hiihdossa viestin SM-kultaa ja kävelyssä kultaa 3 x 3000m viestissä.

Estejuoksija Oona Kettunen on edustanut Suomea hiihdon maailman cupissa Lahdessa ja ollut monta kertaa mitaleilla nuorten SM-hiihdoissa.

Kestävyys- ja maastojuoksija Annemari Sandell on palannut jälleen juoksijana tositoimiin ja kisaili välillä maastohiihdonkin puolella.

Ihmeellistä on myös 70-luvulta Valtimon Vasaman naisten Ulla Suhosen, Kaija Härkinin ja Marja Hakkaraisen menestys: kolme viestimestaruutta hiihdossa peräkkäin ja kaksi  mestaruutta naisissa maastojuoksun SM-kisoissa.

Hannu Posti juossut viidenneksi 1952 olympialaisissa Helsingissä ja ollut pronssilla ampumahiihdon MM-kisoissa 20 km matkalla 1964. Kaisa Mäkäräinen ei esittelyjä sen kummemmin tarvitse ja tähää nyt ampumahiihdon lisäksi Lahden MM-hiiihtoihin 2017. Kaisahan aloitti hiihtäjänä ja siirtyi sitten vanhempana vasta ampumahiihdon puolelle ja se ainakin tasi olla oikea lajin valinta..

Ulkomaalaisista Grete Ingeborg Nykkelmo  on mailmanmestari hiihdossa ja ampumahiihdossa, sekä voittanut Norjan mestaruuden maastojuoksussa. Norjalaisista hiihtäjistä, muun muassa Petter Northug on juossut vitosen 15.20. Hiihtäjä Olle Ellefsäter juosut 3000 metrin esteet 8.43 hiihdon lomassa.

Maailman kaikkien aikojen paras ampumahiihtäjä, norjalainen Ole Einar Björndalen on menestynyt myös maastohiihdon maailman cupeissa.

Norjasta ja Keski-Euroopasta löytyy varmaan paljon hiihtäjiä ja suunnistajia, jota juoksevat vitosen hiihtoharjoittelun ohessa 14 – 15 minuutin välimaastaaon

****

Kanattaako vaihtaa Suomessa lajia!

Moni miettii varman, että kannattako Topi Raitasen vaihtaa lajia suunnistuksesta hiihtoon ja tämän nuoren pojan Emil Helanderin hiihdosta juoksuun. Maastojuoksun SM-kisoissa menestyminen ei tosiaan todista ja takaa vielä paärjäämistä kansainvalisemmissä ympyröissä, koska taso on tippunut Suomessa juoksussa paljon 70-luvulta.

Tosin jos Topi juoksee esteet alla 8.40 ja saavuttaa EM-kisarajan, niin on varmaan mietintämyssyn paikka.  Mikä laji on sitten itsellä sydäntä lähellä ja mitä kukin niissä arvostaa: kumpi on itselle tärkeintä – olla suunnistuksessa kansainvälisessä kärjessä vai Suomessa keulassa juoksussa kansallisella tasolla!

Kansainvälisessä tasossa 8.40 aikaa esteissä ei kovin paljon arvosteta. Emil Helander pääsee varmaan Suomen juoksun tasoon kärkisijoille tulevaisuudessa, jos niin haluaa, mutta onko hiihdossa kuitenkin maajoukkueeseen pääsyn kautta helpommin menestyä kansainvälisesti hiihdossa kuin juoksussa..

Kansainvälisen katsonnan kannalta yleisurheilu on arvostetumpaa kuin hiihto, mutta aivan huipulle pääsy varmaan suomalaisilla vaikeampaa. Suunnistus taas ei vielä niin arvostettua kuin hiihto, puhumattakaan hiihtosuunistuksesta. Kansainvälisesti jopa ampumahiihto on nyt suositumpaa kuin murtomaahiihto.

Moni hiihtäjä pystyy hiihtoharjoittelun ohessa pärjäämään Suomessa juoksussa, mutta juoksijan menestyminen hiihdossa on jo vaikemapaa. Hiihtäjän siirtymisestä juoksuun, voi olla myös ratkaisevaa, minkalaisilla harjoituksilla on on juoksutulokset saavutettu! Vähäinen juoksun harjoittelu ja siitä huolimatta hyvät juoksutulokset voisivat olla yksi kannattava seikka juoksuun siirtymiseen.

Kenialainen Philip Boit kokeili huippuestejuoksijana Suomessa hiihtoon siirtymisessä, mutta se aivan onnistunut!

Juoksua on helpompi harjoittaa kotioloissa missä vain, mutta nykyisten vähälumisten talvien vuoksi lunta on jo etelässä ainakin etsittävä muualta: keinolumilta, pohjoisesta, Euroopan vuoristosta ja hiihtoputkista. Välineetkin ja voiteet ovat kalliita juoksutossuihin verrattavissa.

Suunistus ja juoksu ovat luonostaan lähempänä toisiaan lajien kannalta, kuin hiihto ja juoksu.

Siinäpä pähkäilyjä mahdollisesti lajien vaihtoa suunnitteleville urheilijoille: mitä missäkin päin maailmankolkaa arvostetaan, mitä helpompi harjoitella, mihin geenit ja lahjat on suotu ja mikä henkilökohtaisesti omaa sydäntään lähellä – onko tähtäimessä olla pelkästään Suomen käressä vai tähtäys kansainväliselle huipulle!

Mårten Boström keskittyi välillä enemmän maratonin harjoitteluun ja ennätyksensä tosiaan on 2.18 luokkka, mutta se ei riitä kansaiväliseen menestykseen tänäpäivänä ja Mårten ”palasi” tavallaan takaisin suunnistuksen pariin ja spirintissä tulikin maailmanmestaruus Sotkamon MM-kisoissa.

Uskkoisin kuitenkin, että moni urheilija vaihtaisi suunnistuksen ja hiihdon ”lajirakkaudesta” huolimatta juoksuun, jos kyvyt riittäisivät kansainväliseen menestykseen.

Suunnistus- ja hiihtoharjoittelun pohjalta voi  lahjakas urheilija toki menestyä vielä SM-maastoissa,  mutta jos haluaa pitemmälle, niin on toki keskityttävä vain yhden lajin harjoittamiseen ja missä missä iässä se on sitten ratkaisu tehtävä!

Veteraanisarjoissa ja kuntoilijoiden pintakaasuttelijoilla voi monen lajin harrastamista menestyksekkäästi harrastaakin. Mieleen tulee kuhmolainen Eero Väisänen, jolla on tukuttain SM-mitaleja veteraanisarjoissa hiihdosta ja suunnistuksesta ja samoin sotkamolaisella Sirpa Pääkkösellä on mitaleja SM-tasolla hiihdosta ja juoksusta. Pääkkönen voitti Vöyrin SM-maastoissa oman sarjansa.

Väisänen ja Pääkkönen ovat lisäksi voittaneet MM-mitaleja veteraanien MM-hiihdoista aina mestaruuksiin saakka. Kuntoilijat ja harrastajat voivat kyllä kilpailla kestävyyslajeissa laidasta laitaan, mikä vain tuntuu itselle mukavalta…

 

 

 

Juoksutossuja myydään väärin perustein – liian paljon vaimennuksia ja turhia pronaatiotukia

Kirjoittelin jo elokuussa 5.päivä 2014 tänne äimistelyyn juoksutossujen erilaisista valintaperusteista. Silloin jo totesin, että kaupat yrittää väkisellä kaupata juoksun harrastajille liian kalliita ja teknisiä tossuja väärin perustein. Niistä vaimennuksista ja liikatuista, kun ei ole vielä asiakkaalle hyötyäkään – päin vastoin tehdään virheelliset kaupat asiakkaan hyväuskoisuuden kustannuksella.

Itselläni on kokemusta juoksutossujen myynnistä urheilulliikeissä ajalta 1976 – 2007 ja maratonin olen juossut parhaillaan aikaan 2.28 Korsossa, sekä puolimaratonin 1.08 pintaan Oulaisissa kalotti-maaottelussa.

Vielä 70-luvun vaihteessa ei ollut juuri muita tossuja juoksuun myynnissä kuin Karhun valkoiset M-Tarmpakset ja sitten tuli 70-luvun lopulla jo ne siniset Karhun M- vohvelipohjat mainostettuine ilmatyynyineen. Sitten alkoi tulla markinoille Nikeä, Adidasta ja Tigeriä – kukin mainosti omia versioitaan vaimennuksista. Nyt on jo markkinat kirjavia, merkkejä ja malleja löytyy joka lähtöön talvijuoksusta polkujuoksuihin tarkoitettuine erikoistossuin.

Vaimennukset tulivat muotiin aluksi kantaan ja pienen pisaran ”ilmaa” tai geeliä niissä olisi vielä ymmärtänyt, mutta kun sitä laitettiin kilokaupalla ja vieä tossun päkiän osiinkin, vaikka hyvässä ja tehokkaassa aslkelluksessa ei juuri kantapää maata hipaise.

****

Myöhemmin tuli myyntiin sitten nämä yli- ja alipronaatiotossut, joita piti monimutkaisesti ja teknisesti esitellä asikkaille jopa hienojen mittarien välityksellä, ei riittänyt enää, että asiakas vain seisoi lasialustalla ja tussilla merkkejä jalkaan muka töherrettiin.

Paremmissa urheilu-juoksukaupoissa jo varmaan nykyään tossut testataan sopivaksi asiakkaille juoksumatolla erilaisine mittareineen. Huom! varmaan löytyy sopivimmat tossut juuri niistä, joita kaupan hyllyssä sattuu sillä hetkellä olevan tarjolla….

Yleensä ”tarve” näille teknisille tossuille ilmeni ja asiakkaan oli ”pakko” ne hankkia. Yleensä siinä kävi vielä niin, että juoksijan jalat kipeytyivät liiallisista tuista, vääristä pronaatioista ja palkeista. (kokemusta väärin ”pakolla” myydyistä ja valituista tossuista on toki itselläkin tiskin puolella )

Toki vähän luonnollista pronaatiota on kaikilla, mutta se on tervettä ja luonollista –  95 % juoksijoista eivät tarvitse minkaanlaisia pronaatiotukia.

Suurimmalla osalla juoksijoilla on luonnollinen askel ja mitään tukia ei tarvitse ja liika vaimennus ja palkit tekevät vain tossusta tunnottoman, jäykän, rullaamattoman, luonnottoman ja hinta nousee niiden tekniikkojen myötä tossuilla huimasti!

Yksinkertaisesti maahan tuojilta ja tehtailta kaupat eivät enää juuri saaneet hankittua luonnollisia tossuja ja niitä vaimennuksia ja tukia oli sen vuoksi pakko myydä asiakkaille. Lisäksi nämä geelit ja muut hömpötykset jäätyivät pakkasilla luonnonkumin sijasta ja tossuista tuli jäykkiä ja kovia tiiliskiven tapaisia kampuroita!

****

Ylipronaatiohan tarkoittaa, että astutaan yksinkertaisesti ns. linttaan sisäänpäin ja tossu kuluu sisäsyrjältä ja alipronaatio, eli supinaatio tarkoittaa, että tossu kuluu ulkosyrjältä. Varsinkaan näitä ulkosyrjän kuluttajia ei taida olla monta promillea maailmassa ja niille ei tossuja juuri valmistettu muilta merkeiltä kuin Adidakselta.

Sitä enemmän oli tarjolla tätä varsinaista pronaatiota ja välillä meni asiakkaan ja myyjän termit keskenään käsityksistä sekaisin.

Itsekkin omasta kaupan hyllystä oli välillä vaikeaa löytää itselle sopivia, pronaattomia ja vähemmän vaimennuttuja tossuja – muutaman kerran piti mennä marketteihin, halpahalleihin ja tokmanneille vieraisiin ostoksille, että saisi varsinkin lyhemmille matkoille tiejuoksuihin, maastopoluille, ”kovempiin vauhtileikettylyihin ja radalle sopivat kilpatossut,  halvoista niiden myymistä vapaa-ajan tossuista.

Sellaisia ei saanut edes tilattua tunnettujen merkkejen maahantuojiltakaan, joista tossuista olisivat nämä turhat liiallisuudet ja tekniikat jätetty  niihin lisäämättä valmistuksen yhteydessä.

****

Silmiin sattui sattumalta Kauppalehden artikkeli 2.5.2015, jossa kerrotaan  olevan myytävänä tällaisia vähemmän tuettuja ja vaimennetettuja juoksutossuja Feet-merkillä. Sitä en osaa sanoa, että minkä verran tällaisia vastaavia on ollut tarjolla muilla valmistajilla, sen jälkeen kun olen ollut poissa myyntihommista urheilualalta. Sellaisia varpaallisia sukkia olen nähnyt Tampereen Hervannassa muutamilla juoksijoilla ja ne taitaa olla toista ääripäätä, mutta onhan sitä juostuna ennen aikaan avojaloinkin. Paljasjalka Bikilä taisi voittaa kaksi olympiakultaa maratonilla ilman tossuja.

Paavo Nurmen ja Hannes Kolehmaisen aikoihin ei ollut kummoisia nahkatossuja ohuine pohjineen tarjolla ja samaa vauhtia ne juoksijat menivät,  kuin tämän päivän suomalaiset kestävysjuoksijat. Sykemittareista ja testeistä ei tietoa ollut silloin senkään vertaa!

Vielä 70-luvulla ei ollut kummoisia vaimennus-tossuja saatavilla: taso oli silloin niin kova, että silloin sadannen tulos Suomen tilastoissa jo nyt oikeuttaisi vitosella ja kympillä kärkisijoille. Kaupallisiksi muodostuneita massajuoksuja ei ollut olemassakaan ja ainoa maratoni taisi SM-maratonin lisäksi olla kevät-talvella järjestetty Mäntälän maraton ja ainut massajuoksu Kaivopuiston maraton ( 25 km )!

****

Karhun suksitehtaalla pr-miehenä oleva fysioterapeutti Teuvo Niskanen, on nyt yhdessä Karhun kehitystyössä jalkineissa jo 70-luvulla  mukana olleen Matti Salmisen kanssa suunnitellut tällaisen liikaa vaimentamatoman ja ilman turhia tukia olevan – juoksutossun Feet-merkillä.

Samoilla linjoilla on ollut Feet-tossujen kehittäjät,  kuten minäkin näiden tossujen valintaperusteissa asiakkaalle.

Suurin osa vammoista on kenkien aihuttamaa ja liikkeissä oletetaan, että kaikilla olisi jokin askellusvirhe, sanoo Teuvo Niskanen Kauppalehdessä. Eräs lääkäri sanoi minulle, että periaatteessa pitää pystyä juoksemaan vaikka kumisaappailla..

*****

Minulla ei ole kokemusta noista Feet-tossuista ja tämä ei ole mainos. Kerroin vain oman mielipiteeni joskus juoksua harrastaneena 30 vuotta ja kaiken maailman erimerkkiset tossut testanneena tuona aikana –  Sayconeista, Brookseita ja Lotoista alkaen Puumiin asti.

Kaikissa merkeissä oli minulle vaikeutena vain nuo liiat tuet, vaimennukset kaikkine palkkeineen. Toki aloitteleva juoksija voi hankkia raskastekoisena noita vimpaimia aluksi kengiinsä, jos muuten kynnys juoksun aloittamiseen on korkea ja juoksee vain kovalla asfaltilla.

(lukijalla on vastuu tossukaupoistaan itse ja en kuitenkaan suosittele tämän kirjoituksen vuoksi, sen takia ketään tekemään ostopäätöstään tossujen ominaisuuksien tarpeellisuuden vuoksi )

****

PS.  Otin käyttöön koirankusetuslenkille pitkän aikaa käyttämättömänä, vähällä käytöllä olleet keltaiset Puuma-tossut kaikilla mausteilla. Tuntui siltä, että pystyssä ei niillä pysy varsinkaan pehmeämmällä alustalla liian korkean pohjan ja  suuren vaimennuksen vuoksi.

Piti vaihtaa ne jo kuluneisiin Tokmannilta vuosi sitten ostettuihin 19.90 euron vaimentamattomiin tossuihin ja ne reikäiset Crocskit ( kroksit ) tuntuvatkin vasta tosi hyviltä..( sauvakävelyihin ja koiranulkoiluttamiseen ei tarvitse näitä vaimennuksia ja tukia senkään vertaa, jos eivät jalat ole muuten rikkoontuneet ja vammaiset )

AC ja FC liitteisiä jalkapalloseuroja on kyllä Suomessa ”liigaa” – parempi nimi Kellon Veto, kuin AC Kello FC

Tutkaillessa jalkapalloseurojen nimiä Suomessa, ei voi kuin äimistellä ja todeta mielikuvituksen puutetta olevan nimien valinnoissa, kohta suurin osa seuroista on lisännyt nimeensä ulkomaalaisen AC tai FC- lyhenteen;  seuran nimen eteen tai taakse liitteenä. Lisäksi muutamat seurat ovat sotkeneet vielä C tai F kirjaimen sekaan supisuomalaisen ässä-S kirjaimen.

AC- lyhenne tulee italian kielestä – associazione calcio, tarkoittaa jalkapallon perinteinen urheiluseura ja englanninkielellä athlehite club. FC on brittiläinen lyhenne englannin kielellä – football club = jalkapallon harrastajien urheiluseura.

Ilmeisesti suomalaiset joukkueet olivat euro-kentille menon huumassa ja nimi piti saada kansainvälisemmän tuntuiseksi. Tunnettuja jalkapalloseurojan on Euroopassa juuri AC Milan ja FC Barcelona. Englannin  liigojen ja sarjojen joukkeuilla on myös ilmeisesti nämä FC lyhenteet, kuten Liverpool FC ja Watford FC. En tiedä,  miten käytännössä tuloksissa maassaan ne julkistetaan, onko se vain pelkkä Liverpool?

Maailmalla ns. itämaiden seuroista löytyy seuroja nimellä Torpedo ja Dynamo. Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisillä alueilla on näitä kamraatternoita, IK, AIK, IF, IFK-seuroja. Lyhenne näille  seuroille tulee ruotsinkielistä – idrottsförening tai bollklubb. Espoossa on Kauklahden Dynamo, mutta Kuopion kaima on loppunut.

Kajaanistakin löytyy venäläistä seuran nimeä, sillä kolmosessa pelaa Kajaanin SPARTAK ja Helsingin seudullakin taitaa olla toinen SPARTAK jalkapalloseura. Koviin suuriin saapaisiin ovat astuneet, sillä on olemassa sellaiset mahtiseurat, kuin venäläinen FK Spartak Moskova ja slovakialainen FC Spartak Trnava.

Aika suureelliselta tuntuu tuo Turunkin FC Inter, siinä on nimessä jo liikaa kansainvälistä fceeta ja Milanon Interiä.

____

Työväen Urheiluliiton alaisuuteen perustetuilla seuroilla on yleensä paikkakunnan nimen jatkeena: Pallo-Toverit, Toverit,  Jyry, Teräs, Tarmo, Taisto tai Työven Palloilijat. Seuroja on yhdistetty nykyään paljon eri paikkakunnilla, jopa pelkästään Palloliiton alaisten ja TUL:n jäsenseurojen kanssa ja heille on annettu uutena nimenä,  juuri nuo AC- ja FC lyhenteet seurojen nimiin.

Aikoinaan alkoi myös jo 30-luvulla seurojen nimiin tulla numerolyhenteitä, juuri perustamisvuoden  merkeissä: Iisalmen Pallo Kerho 37 ja PK-35. Myllykosken Pallo-47, Tornion Pallo-47, Suonenjoen Pallo-52, Vaasan Pallo-52 ja Kuopion Pallo-48.

Lisäksi Suomessa muutamat seurat käyttävät lyhennettä united, esim Tampereen United. Unitedia on Englannin seuroissa, tunnetuin tämä Manchester United. Skotlannin Liigassa pelaa tunnettu seura Dundee United FC.

FC Korso/ United on myös melko suuriin haaveisiin perustettu nimi, jos euro-kentille menon vuoksi on se nimetty Korson pojille. Kuopiossa on seura FC United loppunut ja Helsinki United suli Kiffeniin.

Jääkiekossa on näitä D-kiekkoja ja hoceytä, mutta onneksi on vielä Kajaanin Hokki ja Tampereen Ilves olemassa. Hiihdossa tulleet nämä Skiit muotiin ja kyllä Kuhmon Kiva on parempi kuin Kuhmo Ski.

_____

Turhaa kikkailua ja mielikuvituksen puutetta – kaikkien aikojen surkeus FC 1991

Varmaan  ollut suuren maailman tavoittelua, kikkalua tai mielikuvituksen puutetta, kun noita aacee-lyhenteitä seurat ovat itselleen merkinneet ja halunneet erottua joukosta. Nyt tosin alkaa jo supisuomalainen nimi erottua enemmän porukasta, kuin hienot korkeatasoisiin maailman joukkeisiin kalskahtavat nimet.

Ei riitä, että olisi pelkkä AC, kun sellaisiakin nimihirviöitä vastaan tulee kuin: AC Santa Claus FC ,  IVFC, FC  FC ja AC – CA. Tuo pelkkä Potkupallo FC on kyllä toisaalta omanperäinenkin ja kuvaa joukkueen tasoa.

Näitä puulaakijoukeiden nimiä tosin ymmärtää, jos niiden liitteiden perään on laitettu aivan perussuomalainen pöljänimi – AS KallaWesj Kuopio ( AS Kawe )

Melkoinen nimihirviö on myös kuopiolainen Soccer Club Kuopio Fus-98 – SC KuFu-98 !

Nurmeksen Sepotkin on kyllä parempi, kuin tuo FC Nurmes Karjalassa..

KAIKKIEN AIKOJEN SURKEIN  NIMI OLI KYLLÄ TÄMÄ –  FC 1991 , MITÄ LIENE MIETITTY, KUN TÄLLE MUUTAMAN VUODEN ELÄNEELLE,  1.DIVISIOONASSAKIN KÄVÄISEELLE FC OULUN FARMIJOUKKUEELLE ON NIMEÄ KASTETTU…

Perinteisiä hyviä nimiä on, jotka kuvaavat ja muistuttavat heti mistä jalkapalloseurasta kysymys: VPS, TPS, HPS ja HJK – vaikka siinä on tuo klubi. Niitä ei kannata muutella, jos konkurssin edessä ei ole pakko ja pitihän KTP.stäkin tulla Fc Koo Tee Pee ja vielä FC KTP.

Kumu-Peikot parempi kuin FC Kuusankoski.

______

Tuntuisi, että persoonallisia nimiä olisi vielä olemassa ilman AC:ta ja FC:tä, eikä pakko siihen ole perään laittaa sitä perinteistä, liian tuttua palloseuraa ja palloakaan.

Oulun lähellä on Kellon Työväen Urheilijat ja jos uusi seura sinne perustetaan, niin ei sen tarvitse olla Kellon Palloseura tai AC Kello FC. Nimi  voisi olla vaikka Kellon Veto tai Siirto, sillä Kellon Lyönti on jo olemassa salibandy-, pesäpallo- ja kaukalopalloseurana. Miltäpä sitten kuulostaisi oikein AC Kello-Inter-Dynamo-United FC..

Hyviä seurojen nimiä on olemassa ja varsinkin suunistukseen niitä on helppo perustaa, pelkän suunnistajat nimen sijaan. Suunnituksessa on omaperäisiä surojen nimiä: Ikaalisten Nouseva Voima, Kaustisten Pohjan Veikot, Perttelin Peikot, Turun Metsänkävijät, Pihkaniskat ja Kuhmon Peurat

Lisäksi tulee mieleen hyviä urheiluseurojen nimiä: Valkealan Kajo, Puotinkylän Valtti, Yksipihlajan Reima, Lieksan Hurtat, Kauhajoen Karhu, Petäjäveden Petäjäiset, Tervakosken Pato, Limingan Niitto-Miehet, Imatran Pallo-Salamat, Varpaisjärven Vire, Virolahden Sampo, Sääksjärven Loiske, Kangasniemen Kalske, Kokemäen Kovaväki, Lumikoen Lumiukot, Lamminpään Korpi, Pertunmaan Ponnistajat, Saarijärven Pulistus, Sonkajärven Pahka, Korkeakosken Kisa-Urhot,…

______

Noin 200 joukkuetta

Veikkausliigassa pelaa FC Lahti ja FC Inter näillä ulkomaalisilla lyhenteillä. Tosin Hakan edustusjoukkue käyttää  vain tätä ja muu toiminta on pelkkää perinteistä koskelaista hakaa. Oulussa pelasi myös aikoinaan liigassa monen seuran yhtymä FC Oulu.

Ykkösen joukkueista näillä  ulkomaalaisilla lyhenteillä ovat seurat: FC Jaro, AC Oulu, FC Haka, FC KTP ja Jarollakin lyhenne FF. KTP on ollut välillä myös nimellä FC Koo Tee Pee.

Kakkosen B-lohkosta löytyy oikein aaceen ja feeceen mekka, sillä sen lohkon 12 seurasta peräti seitsemällä on nämä lyhenteet: Atlantis FC, FC Espoo, FC Honka, FC kiffen, FC Viikingit, FC Åland ja FC Kontu.

Lisäksi kakkosen muista lohkoista löytyy seurat: FC Futura Porvoo, FC Lahti Akatemia, AC Kajaani ja AC Santa Claus FC, FC YPA,

Naisten kakkosessa: FC Espoo, FC Kontu, FC Viikingit, FC Nokia, FC Sport-j. AC Kirkkonummella on vain naisten joukkue kakkosessa. Kajaanilainen naisten seura FC Wimma pelaa naisten kolmosta.

Kolmosessa eri piireissä on näitä AC- ja FC suroja ainakin: FC Vaajakoski,  FC Peltirumpu, Kultsu FC/2, FC Kiisto, FC Korsholm, FC Bodo, FC Åland, FC Espoo, FC POHU, FC Vantaa, FC Kontu, FC Viikingit, Kings SC, FC Blackbird, FC Villiketut, SC Riverhall, AC Takinkääntäjät, FC Kemi, FC Santa, FC Lynx,  FC Rauma, FC Jukola, FC Korsholm,  FC HIK, FC ALPC,  FC Legirus Inter,  FC Myllypuro, FC-88,  Joillakin joukkueilla on ns. kakosjoukkueita samalla nimellä eri sarjatasoilla.

Nelosesta alaspäin kutoseen asti ja harrastelijoihin on jo niin huimasti joukkueita AC- ja FC-termein, että Äänekosken Huima erottuu niistä jo helposti suomalaisella nimellään.

Näitä alempien sarjojen joukkueita on ainakin:FC Hepo, Fc Teivo, FC Melody, FC Vapsi, FC Hämeenlinna, FC Lappi, FC Vihniä,  FC SORPA, FC Mietokastike, AC Derra,  FC Relly, FC Polla/2, FC HaPa, FC Pallo, FC Tarmo

FC PrTU, FC Glid, FC RaHI, FC LP, FC Kazinkarjut, FC Slimmt, FC Kyllikki, FC Tuusula, FC Kapina,  FC Boda, FC Inter/2, FC Bosna, Fc Komar, AFC kampus, FCRP, AV Sauvo, SCR, SC valves, FC Halikko, FC Turku, Fc Nuo Tee Pee, Fc Atomit, FC-84, FC Potkupallo

FC Etopo, FC nekkarin Pallo, FC Nurmes, FC Pogosta, Souls AC, FCV 11, FC Falk, FC Kurrenpojat, FC PaKa, FC Muurala, FC Nets, FC OPA/Metro Starts, IVFC,  FC ALPC, FCI IKHTYS, FC Kontula/la, FC Degis, FC Kiffen, FC POHUA/aKATEMIA, FC FINNKURD

AC Stoppi/FK Torni, FC Pihlajisto, FC Kake, Jokerit FC, FC Kuitu, EC Hieho, FC POHU, /Peshmarya, FCf Spede,  FC Pakila, AC Bolls, FC Aztecas, AFC HeiV, AFC EMU, FC East, WC Wartti, AC StaSi, FC Kopone, FC Puimur, FC FC, FC Espoo, FC Vantaa, FC Pallokolat, FC Korso/ United

Lisäksi nimiä löytyy nuorten ja harrastajien joukkueista: FC Huuru, Fc Perran, AC Jupiter, FC Puhuri, FC Kuha, Headies chicken FC, ACBurgen. FC CSC, AC AsfalttiSoturi, AC-CA. FC Kusipaska ja FC Kuravelli ( näitä on lukematon määrä ja samoin loppuneita AC tai FC etu-ja takaliitteisiä seuroja )

_____

Kolmosesta alaspäin seurat eivät kuulu Palloliiton alaisiin sarjoihin ja siellä saa pelaajia vaidella pelin aikaan mielin määrin.

FC Oulun Pallo pelaa pelkästään futsalia ja FC Kaarina, FC Dreeverit,  AC Alianssi ja FC-Sinimustat  ovat loppuneet kuka mistäkin syystä!

Kajaanilaisella FC Tarmolla on vielä junioritoimintaa. Pelkästä Jormuan Tarmosta tuli ensin FC Tarmo ja yhtyessään edustusjoukkue Kajaanin Palloilijoihin, siitä tuli sitten AC Kajaani. Kajaaniin perustettu vielä uusi harrastus-seura Jormuan Tarmokkaat (TUL ), joka ei liity mitenkään noihoin edellisiin. Nimi kyllä hyvä Tarmokkailla ilman aaceita, mutta ei olisi ehkä kannattanut kuitenkaan tarmoa nimellä matkia ja viitata…

Noin 200 joukkuetta AC- tai  FC lyhenteellä varustettua jalkapalloseuraa löytyi helposti ja niitä on varmaan muitakin lisää maassamme, jos kaikki lasketaan.

Olisiko jo aika siirtyä kotimaisempiin ja perinteisiin luoviin omaperäisiin nimiin seuroja perustettaessa!