Norjan hiihdon menestymisen salaisuus; siellä ei lahjakkuudet ala pesäpalloilijoiksi, salibandyn pelaajiksi ja jääkiekkoilijoiksi !

Äimistellessäni Vuokatin Scandinavia Cupin hiihdon tuloksia, niin silmissä alkoi punertamaan norjalaisvärit tulosliuskoja lukiessa. Esimerkiksi miesten vapaan 15 km:llä oli yhdeksän norjalaista keulassa, paras ei-norjalainen oli ruotslainen hiihtäjä kymmenentenä. Sitten olivat seuraavatkin sijat norjalaisten punaisia ja ruotsalaisten keltaisia värejä tuloksissa ja parhaana suomalaisena Kari Varis vasta sijalla 22. Kusti Kittilä sijalla 25. ja Mikko Koutaniemi 43.  Osanottajia oli ilahduttavasti miesten kilpailussa 180 ja niistä laskujeni mukaan norjalaisia noin 50 urheilijaa.

Perinteisen hiihtotavan kilpailussa miehissä oli 8 norjalaista kympin sakissa, parhaana suomalaisena Ari Luusua kuitenkin seitsemäntenä. Sama kaiku askelten oli naistenkin puolella ja sprinteissä, tosin siellä ruotsalaiset löivät enemmän kiilaa norjalaisten väliin. Viime vuonna Scandinavia-cupissa ainut kahdenkymmenen sakissa kokonaiskilpailussa ei-norjalainen miehissä oli Matti Heikkinen ja 30:n sakkiin mahtui lisäksi vain kaksi ruotsalaista.

Scandinavia-cup on toiseksi korkein taso FIS:n listoilla maailmancupin jälkeen, josta voi sitten ponnistaa urheilijan latua ylöspäin maailmancupein asti. Nytkin oli Vuokatin kanssa samaan aikaan Davosissa maailmancup ja Suomen parhaat hiihtäjät olivat siellä kilpailemassa.

Scandinavia Cupissa näkyy maan taso paremmin kuin maailmancupeissa

Vaikka Scandinavia-cupissa ovat mukana virallisesti  vain Norja, Ruotsi, Suomi. Viro ja Latvia, niin tässä nähdään maiden taso paremmin kuin maailmancupeissa, useamman osanottajan mukana olona maataan kohti. Nyt oli mukana varsinaisen Norjan maajoukkueen ulkopuolelta norjalaisia B-ja C-luokan hiihtäjiä pilvin pimein ja voittivat selvästi Suomen kärkihiihtäjiä Vuokatissa. Mistä näitä siellä vaan riiitä reservissä suomalaisiin nähden – kilpailijoita oli enemmä Norjasta mukanan, kuin suomalaisia kotimaassaan hiihdon suomen mekassa Vuokatissa.

Samanlaisia lajitovereita kai ne norjalaisetkin ovat muihin maalaisiin nähden ja missä on niiden hiihdon harrastajien laaja taso ja menestymisen salaisuus!

Norjassa lahjakkuudet eivät siirry pesäpallon, salibandyn ja jääkiekon pelaajiksi!

Siinä on osa totuutta! Suomessa on muotiin tullut nämä joukkuelajit ja ne vievät osan lahjakkuuksista kestävyslajeista hiihdosta ja juoksusta. Lisäksi nuoret pelaavat näitä nettipelejä tietokoneen ääressä ja siinä ei ainakaan kunto kasva.

Norjassa hiihdon suuri harrastajien määrä ja taso jo ruokkii itsestään menestymistä, sillä kilpailu edustuspaikoista on kovaa, kuten juoksussa Suomessa 70-. Afrikan maiden juoksun menestymisen salaisuus on myös siinä, että siellä ei pelata näitä mainittuja joukkuepelejä ja nettikin on vielä savanneilla harvemmassa. Maailman kovin juoksukilpailu on edelleen Kenian maastojuoksun mestaruuskilpailut.

Miten kartoitetaan lahjakkuudet ja ne saadaan hiihdon ja juoksun pariin!

Se olisi aloitettava jo ala-asteelta koulussa. Nykyään opettajat vievät lapset liikuntatunnilla kentille ja salille: heittävät pallon koululaisten sekaan ja pelailkaa…

Suomessa on jo sattumaa, jos lahjakkuudet tietävät edes omista kyvyistään eri lajeihin – puhumattakaan kestävyysurheilusta. Ennen ainakin hiihdettiin kilpaa kouluissa jo välitunneilla keskenään ja sieltä opettaja jo tarkalla silmällään saattoi havaita lahjakkuuksia. Tosin pitää huomioida nuo pallon pelaajatkin ja niiden lahjakkuudet samalla tavalla.

Tunnustettava tosin on, että hiihtokin mennyt monimutkaisemmaksi entisistä ajoista: tullut eri tyylejä, lasikuitusuksia, jotka eivät pidä pelkästään tervalla ja kalliit voiteet  fliuoreineen eivät ainakaan tilannetta. Voitelusta tehdään jo niin salatiedettä, että monessakaan perheessä ei jakseta siihen panostaa. Hiihto ei siis ole tasapuolinen laji enää voitelun ja kalliiden välineittekin vuoksi.

Jos nämä pitopohjasukset helpottavat aikuisten hiihtoa, niin kyllä ne on hiihdon surma koululaisella, joka retuuttaa niitä mukanaan koulun liikuntatunneille muutamn kerran vuodessa. Vanhemmat pesevät kätensä koko touhusta, ostamalla nämä niiden mainostetun ”helppouden” vuoksi lapsilleen! Yrittävät vielä niillä väliin luistellakkin. Tosin etelän lumettomat talvetkaan eivät ainakaan suosi hiihdon harrastajia, mutta nuorten SM-hiihdoissa ja hopeasommissa vaan näkyy etelän seuroista enemmän hiihtäjiä kärjessä, kuin pohjoisesta.  Tahdosta se vain on kiinni!

Lahjakkuudet pitäisi siis kartoittaa jotenkin kestävyslajeihin. Olen monta kertaa ehdottanut, että jokaisessa koulussa Suomessa juostaan samana päivänä syksyllä tarkkaan mitattu 1000 metriä radalla tai tiellä tarkkaan mitatulla matkalla. Koko maan tulokset niputetaan yhdeksi ja sieltä kartoitetaan parhaat tulokset  saavuttaneet, jotka eivät ole pahemmin vielä harjoitelleet mitään . Sieltä ne lahjakkuudet löytyy kestävyyslajeihin!

Sen jälkeen edetään palavereilla järjestyksessä: oma koulu, maakunta ( piiri ) ja koko maa. Ensiksi tietysti selvitetään näille lahjakkuuksille heidän mahdollisuudensa ja oma halunsa hiihdon ja juoksun valmentautumisen sitoumukseen.  Mukaan otetaan vanhemmat resussien mukaan, urheiluseurat ja valmentajat eritasoilla. Mennään tavallaan joukkuelajien tapaan eritasoisissa valmennusryhmissä kunnista valtakunnan tasoille., vaikka on yksittäislajista kyse. Näin edetään ja joku tietenkin aina tympääntyy tai muuten jää ryhmistä pois, mutta näin vaan on pakko mennä, jos hiihto ja juoksu Suomessa saadaan uudestaan nousuun.

Saksalaisilla ampumahiihtäjillä on varmaan ollut samanlaista kartoitusta ja nyt menestytään. Tuskin maassa on edes paljon hiihdon ja ampumahiihdon harrastajia verrattavissa Suomeen ja taitaa Saksassakin jalkapallo viedä osan lahjakkuuksista lajinsa pariin.

Raha se vaan on joka ratkaisee! Näille nuorille lahjakkuuksille Suomesta pitää vain jostain löytää rahaa välineisiin, testauksiin, leireihin, kilpailumatkoihin ja muun oheisopiskelun tukemiseksi. Se on kuitenkin pieni ripaus siihen nähden, mitä tähän kulttuurin hömppään ja museoihin politikot meillä syytää rahaa miljoonittain vuodessa..

Onko sitten norjalaisten harjoittelussa poikkeavaa muihin nähden!

Huipulla pitää harjoitella nykyään hiihdossa 1000 tunnin määrillä vuodessa oikealla tavalla, jos meinaa päästä aivan huipulle – se on faktaa. Edettävä kuitenkin noihin määriin on maltilisesti harjoitusmääriä lisäten. Suomalaiset monet hiihtäjät lisäsivät täksi kaudeksi määriään noin 100 tunnilla vuodessa, jostain 800 – 900 tunnin vuosiannoksista ja tulokset nähtäneen siitä vasta Lahden MM-hiihdoissa 2107.

En usko, että norjalaisten harjoittelussa on mitään salatiedettä, dopinkista puhumattakaan. Siellä on vain lahjakkuudet hiihdoon eroteltu massasta tai oikeammin erottuu jo itsestään, koska hiihto on siellä vielä suosittua ja siinä halutaan vielä Norjassa menestyä. Suomessakin osataan kyllä valmentaa ja nykyisistäkin hiihtäjistä monet ovat harjoitelleet oikeita määriä ja oikella tavalla, mutta kun vaan ei aivan tavoitteisiin nähden kule ( lahjakkuus ).

Kestävyysharjoittelu on yksinkertaista touhua ja minusta mennyt Suomessa liiallisuuksiin näiden happiviiksiharjoittelujen ja kikkailuksi tietokoneseurantojen juoksumatolla takia. Ne ovat tietysti ohessa hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä – jos niiden armoilla aletaan liikaa mennä  omien tuntemuksien sijasta. Ei tietenkään tarvitse välttämättä palata Juha Miedon ojan kaivuihin ja halon hakkuisiin saakka.

Vaikka Norjassakin  on näitä huippuhiihtäjiä paljon, niin sielläkin vielä erottuu muista Therese Johaug ja Martin Johnsrud Sundby, luulen että lahjakkuus tässäkin ratkaisee vielä enemmän kuin harjoittelun poikkeavuus muihin norjalaisiin nähden.

Suomessa mennään siis jälkijunassa lahjakkaiden urheilijoiden kartoituksessa ja muutenkin ollaan vielä joissain osioissa valmennuksen suhteen jäljessä. Päävalmentaja Reijo Jylhä oli todennut Davosin maailmancupin jälkeen, että ei se vapaa tyyli vieläkään hiihtäjiltämme onnistu..miten lienee tasatyöntö..

Äimistelyn pointti on vain siinä, että huippu-urheilun ja harrastuksen ero pitää näkyä ja löytää, jos vielä Suomesta tulee tulevaisuudessa huippuhiihtäjiä ja juoksijoita arvokisoihin mitalipallille!

Mainokset

One thought on “Norjan hiihdon menestymisen salaisuus; siellä ei lahjakkuudet ala pesäpalloilijoiksi, salibandyn pelaajiksi ja jääkiekkoilijoiksi !

  1. Hyviä faktoja. Norjalaiset hiihtäjät ovat kaikki kovia juoksijoita. Immo Kuutsakin puhui joskus, että kaikki ekaluokkalaiset pitäisi panna tonnin juoksutestiin. Toisaalta pitäisi kiinnittää huomiota niihin 14-vuotiaisiin, jotka juoksevat yli 3400 cooperin testissä. HS ja KS -iässä pitäisi saada kyvyt esiin sen sijaan, että valitaan ryhmiin parhaan suksihuollon perusteella. Kunpa olisi saanut huoltovinkjejä kaikki suomalaiset Scandinavia Cupissa edes voiteluun ja suksityypin valintaan sekä pohjakuvioon. Nyt siellä suhmuroitiin eri kopeissa ja naurettiin päälle, jos ja kun epäonnistui.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s