Yle pilaa liialla näyttävyydellään nuorten jääkiekon MM-kisat 2016 Helsingissä pikkuleijonien osalta! ?

Suomen Jääkiekkoliitto  sai uudeksi kumppanikseen verovaroin kustannettavan Ylen, nuorten jääkiekon maailmanmestaruuskisoihin Helsingissä 2016 ja sen nyt kyllä huomaa! Yle jo menettänyt melkein kaiken talviurheilun lähetykset kaupallisille kanaville, mutta yrittää rääppiä jotain itselleen takaisin. Mikäänhän meille valittajille ei ole oikein: aikoinaan jääkiekko siirtyi melkein kokonaan MTV:lle ja sei ollut hyvä asia ja nyt takaisin paluu Ylelle ei ole taaskaan hyväksi!

Eikö maksullisten kanavien katsojamäärät kuitenkaan riittäneet Suomen Jääkiekkoliitolle ja paineita MTV:n sopimuksen purkamiseen tuli sponsoreiden taholta!

Käytännössä vuosi sitten tammikuussa, Jääkiekkoliiton ja Ylen välinen tehty  3 + 2 vuotinen sopimus tarkoittaa sitä, että kaikki muut jääkiekon lähetykset siirtyivät syksystä 2015 alkaen Ylelle, lukuunottamatta miesten jääkiekon MM-kisoja, joiden sopimus kestää MTV:llä vuoteen 2017 asti.

” Teemme tästä ison jutun”

Teemme tästä ison jutun, sanoi Ylen urheilun päällikkö Panu Pokkinen tuolloin tammikuussa sopimuksen julkaisun aikoihin. Isojuttu tosiaan jääkiekon lähetyksistä nuorten MM-kisojen kohdalta Helsingissä ainakin on tehty. Tuleeko jo tällä Ylen ylenmääräisellä liialla vouhotuksella liiankin suuri juttu ja paineita pikkuleijonien osalle tehdään näin liikaa..

Pikkuleijonien tulemista ja menemistä harjoituksiin ja peleihin on Yle seurannut liiankin tarkasti: katsokaapa nyt tätä, pikkuleijonat tulee nyt bussilla Areenalle. Tosiaan näytetään pikuleijonien poistumista bussista pitkään  ja vielä pukuhuoneissakin kamera on mukana. Päävalmentaja Jukka Jalonen vielä pelaajille yllätykseksi järjestänyt Teemu Selänteen aamuharkoille seuraamaan harjoituksia ja sekös vähintään paineita luo. Ilmeisesti Ylen ideaa tämäkin juttu ollut ja minä ainakin valmentajana häätäisin kaikki ylimääräiset ylet ja muut pois harjoituksia häiritsemästä.

Aloin jopa kaivata MTV:n ikäviä mainoskatkoja, noiden pöydän ympärillä viisaita kommentoijien sijasta!

Kaikkia pelejä ei Yle kuitenkaan raski näyttää, vaikka kotikisoissa ollaan. Kanadalaiselle toimijalle pitäisi ylimääräinen maksu maksaa, muista kuin jääkiekkoliiton kesken sovituista peleistä. Kuitenkin on vara toimittajia ja kommentaattoreita mielin määrin pöytien ympärille haalia ja Kaj Kunnas vielä kuiskuttelee lisäksi Areenan sokkeloissa väliin niitä näitä. Nuorten MM-kisoissa on mukana kymmenen maata ja ne televisoidaan 12:sta maahan.

Yle mielistelee liikaa jääkiekkoliittoa

Seuratessaan noita nuorten MM-kiekkoa, tulee väkisin mieleen, että Yle liikaa nyt kyllä mielistelee Suomen Jääkiekkoliittoa,  sopimuksen lakkariinsa saatuaan ( mitä liene sopimus maksanut ).

Niki Juusela hehkuttaa suomalaisten peliä, vaikka välillä ovat selvästi alakynnessä Venäjätä vastaan. Pitäisi kuitenkin selostajan olla aina puolueeton, joskin rivienvälistä saa suomalaisiakin kannustaa.

Suomen kyseenalaisessa maalissa, tuomareiden pitkän harkinnan jälkeen se oli  kuitenkin maali, eikä maaliratkaisu Juuselan mielestä. Joku kommentoi fb-sivuillaan, että päätuomaria Kummolaa ei tavoitettu ajoissa puhelimeen ja Kjalliskaan ei ollut paikalla!

Ylenmääräistä mielistelyä ja paineiden tekoa pelaajille on tämä ylenmääräinen Ylen anti kisoista. MTV kohta häviää Juhani Tammisen kukkakravatteineen tälle touhulle ja Antero Mertarannan puolueeton selostaminen voittaa Juuselan puolueellisen Suomen hehkutuksen.

Nähtäväksi jää mikä tulee pikkuleijonien mitalin väri olemaan nyt kotikisoissa? Kaikki on kuitenkin vielä mahdollista, sillä jatkopeleihin jo näyttää pääsevän jr.leijonat jo pelkällä Valko-Venäjän voitollaan. Mikään muuhan ei kelpaa pikkuleijonille Ylen hehkutuksen perusteeella, kuin kultamitalit kaulaan jaettaviksi.

Venäjän pelin alussa Juusela ja kumppanit sanoivat, että tärkeää on voittaa Venäjä, jotta saamme vastaan toisesta lohkosta jatkossa Tanskan. Pelin lopussa kuitenkin oltiin jo sitä erimieltä, että aivan sama kuka tulee vastaan, sillä ”kaikki” on voitettava, jos kultaa meinataan voittaa..( tätäpä ei olisi äimistelijäkään ennen hokannut )

Liikaa noita maita näissäkin nuorten kinkereissä on mukana: Valko-Venäjän ja Sveitsin olisi voinut jättää kotiin harjoittelemaan, kuten Suomen mäenlaskijat ( mäkihyppääjät ) mäkiviikolta ja olisi saatu tiiviimpi turnaus ja Ylekin olisi voinut näyttää kaikki ottelut kisoista.

Ringetteä samaan aikaan Helsingissä

Kuinka moni tarkkaavaisista Karjalan ystävistä kotisohvilla on huomannut ( oluttahan MM-kisoissa ei saa viedä katsomoihin ja sitä ovat kanadalaiset äimistelleet ), että äimistelijän mielestä nuorten jääkiekon turnausta, suurempia kisoja pelataan samaan aikaan Helsingissä. Helsingissä on samaan aikaan ja samalla Helsingin jäähallillakin päällekkäin menossa naisten Ringetten MM-kisat.

Ringetten MM-kisoissa on mukana kahdeksan maata, mutta varsinaisen kullan rarkaisee vain kaksi maata: Suomen ja Kanadan naisten joukkueet ratkaisevat kullan kohtalon MM-tittelistä, paras kolmesta otteluillaan suoraan tasoerojen vuoksi. Tosin MM-taiston ”ulkopuolinenkin” sarja ohessa pelataan kaikkiaan kahdeksan maan kesken. Liian suuret mittasuhteet, suhteessa nämä nuorten jääkiekon MM-kisat ovat saaneet, vaikka kotikisoja pelataan ja tupa ollut täynnä Suomen peleissä ja katsojia Ylellä parhaillaan lähes miljoona katsojaa.

Pääsyliput Ringetteen vähän yli kymmenen euroa ja jääkiekon nuorten MM-kisoissa ovat ainakin Suomen peleihin, alkaen kolmestakymmenenstä eurosta. Yleisöä alkoi kuitenkin ylikalliista pääsylipuista huolimatta epäurheilijamaisesti  poistua kesken Venäjän pelin lopussa Areenan lehtereiltä, kuten katsojat yleensä Sotkamon Hiukan pesäpallostadionilta autoilleen ja auton nokka kohti Kajaania, jos Jymy on selvästi pelin lopussa häviöllä.

Pari ringetten MM-peliä kuitenkin näytettäneen ilmaiseksi joltain ringetten mm-kisojen omalta youtuube-kanavalta.

Seuraavat jääkiekon nuorten MM-kisat pelataan 2017 kaukana jääkiekon kehdossa Kanadassa: Montrealissa ja Torontossa. Sitä seuraavat ovat USA:ssa Buffalossa. Saa nähdä minkalaisen asiantuntija-raadin Yle lennättää sinne asti, vai kommentoitaanko niitä vain kotimaisemista Ylen studiolta.

Sittenhän ne vastat juhlat alkaa, jos pikkuleijonat sattuu vielä Helsingissä nyt maailmanmestaruuden voittamaan: turuilla ja toreilla tavatataan suihkulähteitten ääreällä, vaikka pakkasia on jo povattu eteläisenkin Suomeen asti. Toivottavasti näin kuitenkin käy, vaikka Yle koettaa kaikin tavoin estää kultajuhlat liian suurilla asettamillaan paineilla pikkuleijonia kohtaan.

Lopuksi vielä äimistelijä povaa, että miestenkin  jääkiekon MM-kisat palaa takaisin Ylelle MTV:ltä vuoden 2017 jälkeen ja silloin on Mertarannalla ja Tammisellakin kotiinpaluun aika…

Mainokset

Ulkomaalaistaustaisten tekemien seksuaalirikosten määrä suomalaistaustaisiin nähden

Runsasta keskustelua näyttää eri medioissa, blogeissa ja facebookissa olevan nyt: turvapaikanhakijoiden voimakkaan lisääntymisen vuoksi heidän tekemistään rikoksista Suomessa. Tämän kirjoituksen aiheen antoi se, että ulkomaalaisten tekemiä seksuaalirikoksia, verrataan yleensä näissä someissa kantasuomalaisten vastaaviin tehtyihin rikoksten määriin.

Yleensä kirjoittelu näissä on sen suuntaista, että turvapaikanhakijoita puolustavat, vertaavat ulkomaalaisten tekemiä rikoksia jopa ”vähättelevästi” suomalaisten tekemiin vastaaviin rikoksiin ja taas toisin päin, maahanmuuttoa vastustavat korostavat kärjistetysti ulkomaalaisten tekemiä rikoksia.

§ Laki ei tunne nimikettä ulkomaalaistaustainen, ulkomaalaiseksi taas katsotaan virallisesti – joka ei ole Suomen kansalainen.

Tilastokeskus määrittelee termin ”ulkomaalaistustainen” seuraavasti:

  • Suomessa vakinaisesti asuvat ulkomaan kansalaiset
  • Suomen kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat
  • Suomessa väliaikaisesti oleskelevat ulkomaalaiset ( turvapaikanhakijat ja oleskeluluvan saaneet )

Suomessa on vuonna 2013 ollut näillä perusteilla tilastokeskuksen laskelman mukaan näitä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä – 301 524 ja suomalaistaustaisia kotimaan kansalaisia – 5 149 746.

Myrskyä erilaisissa kirjoitteluissa ja mielipideissä on juuri saanut aikaan tämä turvapaikanhakijoiden tekemät seksuaalirikokset näinä päivinä maahanmuuton lisääntyessä. Tarkkaa virallista lukua ei ole minulla tämän päivän ( 2015 ja loppuvuoden ) turvapaikanhakijoiden tekemien seksuaalirikosten määristä suhteutettuna  kantasuomalaisten tekemiin. Turvapaikanhakijoiden ja oleskelupaa odottavien määrä lienee kuitenkin jotain 25 000 määrissä – vaihteelee palautettujen, tulleiden ja oleskeluluvan jo  saaneitten suhteessa.

/////

ULKOMAALAISTAUSTAISTEN RIKOLLISUUS LUKUINA 2013

Googlettamalla löytyi kuitenkin vuodelta 2013 virallista, puolueetonta faktaa asiasta. Tampereen Hervannan poliisiammattikorkeakoulun oppilas on päättötyönään poliisin perustutkinnon lopussa julkaissut tilastoja ulkomaalaistaustaisten tekemistä rikoksista tilastoa Suomessa 2013. Tarkemmat tilastot kaikista rikoksista löytyy, sitä kiinnostaville haulla: Ulkomaalaistaustaisten rikollisuus lukuina. Tämä on kuitenkin varmasti puolueetonta faktatietoa asiasta, johon luotan.

Päättötyöstä löytyy seuraavaa tilastotietoa seksuualirikosten osalta suomalaisiin ja ulkomaalaistaustaisiin verrattuna:

Kaikkiaan erilaisia seksuaalirikoksia on Suomessa selvitetty vuonna 2013 – 2450 rikosta. Nythän on siis kysymys tilastossa ilmeisesti poliisin varmasti selvitetyistä ja tuomituista rikoksista. Osahan ei tule poliisin tietoon ollenkaan – uhrien niistä rikosilmoitusta polisille ilmoittamatta jättämisen vuoksi ja osa jää tutkituistakin vain  ”sana sanaa” vastaan tähden tuomitsematta.

Näistä kaikista 2450:stä seksuaalirikoksista – raiskauksista lapsen hyväksikäyttöön tapauksista, ulkomaalaistaustaisten osuus on ollut silloin 452 seksuaalirikosta.

Verrattuna ulkomaalistaustaisten ja kantaväestön tekemien kaikkien seksuaalirikosten määriä suhteissa Suomessa asuviin ulkomaalaistaustaisten ja suomalaislähtöisten väestömääriin: tulee suhdeluvuksi ja kertoimeksi suomalaisten väestön osalta poliisin tekemässä päättötyössä 1 ja ulkomaalaistaustaisten 2,9. Siis minun ymmärykseni  mukaan ulkomaalaistaustaisten osuus on ollut näissä kolminkertainen.

Vastaavasti selvitettyjen raiskausrikosten osalta luvut on seuraavat. Raiskaustapauksia on ollut vuodessa 2013 yhteensä 800 tapausta, joista ulkomaalistaustaisten osuus on 200. Kerroin luku ulkomaalaistaustaisilla on 4,3 suhteessa suomalaisväestöön , elikkä ulkomaalaisten osuus olisi 25 % raiskaukseen tuomituista rikoksista. Selvittämisaste raiskausrikoksilla on tilastojen mukaan 78 %.

/////

Omat kommentit, jotka ei liity mitenkään tuohon poliisin tekemään puolueettomaan päättötyöhön

Tarkkaa tilastotietoa ei minulla siis ole tämänhetkisestä tilanteestä, näistä nykyisten uusien turvapaikanhakijoiden tekemistä ja epäillyistä  seksuaali- ja muista rikoksista suhteutettuna suoamalaistaustaisiin nähden. Kohua näyttää rikosten tiimoilta olevan kiuitenkin  puolesta ja vastaan, monien kirjoittajien ja kommentoijien rivien välistä pilkistää tunnekuohua ja sekään ei ole hyvästä.

Onko sitten nyt nämä ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikokset lisääntyneet, suhteessa turvapaikanhakijoiden lisääntyessä, vai onko se vain median ja somen aikaan samaa kohua!

Noissa 2013 tehdyssä tilastoissa on otettu mukaan kaikki väestö vaareista imeväisiin. Jonkinlaisen ”tarkemmman” tilaston voisi tehdä, jos jättäisi yli viidestä miljoonasta suomalaisesta pois raiskaukseen ”kykenemättömät” vanhukset, naiset ja nuoret lapset.Toisaalta taas ulkomaalaistaustaisista pitäisi vähentää  tilastoista myös pois lapset ja naiset.

Nykyisistä turvapaikanhakijoista suurin osa on kuitenkin miehiä. Siinä laskennassa nähdäkseni ulkomaalistaustaisten osuus rikoksiin  prosentteina mahdollisuus kasvaisi, vaikka kantasuomalaisia vanhempiakin herroja näkyy vielä yrittäneen raiskata.( tämä on vain minun matemaattinen mielipide )

Kaikista ulkomaalaalaistaustaisista on vähän enemmän miehiä, kuin naisia ja suomalaistaustasissa toisin päin – naisia enemmän kuin miehiä.  Nuorempia työikäisiä on ulkomaalaistaustaisissa noin 20 -25 % enemmän, kuin kantasuomalaisissa. Nämäkin seikat, ehkä mahdollistavat tilastojen muuttumisen erilaisessa laskennassa huonommaksi ulkomaalaisten suhteen seksuaalirikosten määrissä.

Toisaalta taas ulkomaalistaustaisten osuus lapsissa  0 -14 vuotiaissa on ollut 2013  – 18 % ja suomalaistaustaisissa vähemmän 16 %.

Vuonna 2015  tietojen mukaan poliiseille tulee ilmi noin 1000 raiskaustapausta. Mikä lienee niistä lopussa tuomittavien määrä ja mikä on kaikkien ulkomaalaistaustaisten tai nykyisten turvapaikanhakijoiden määrä suhteessa noihin tuhanteen rikokseen!

Median myllytyksen mukaan ulkomaalaistaustaisten tekemät rikokset ei ole ainakaan vähenemässsä, mutta mikä lienee sitten totuus! Kaikkiaanhan ei vielä raiskausten ja seksuaalirikosten määrä ole suuri suhteessa pelkkinä kylminä prosentteina, laskipa sen suomalaistaustaisen, ulkomaalaistaustaisen tai nykyisten turvapaikanhakijoiden osalta. Kaikki on kuitenkin suhteellista ja jokainen tapaus on liikaa.

Valtakunnan politikotkin, kaikenlaiset asiantuntijat ja kukkahattutätit katsovat asioita kirjoittaesaan, minusta vain omasta näkökulmastaan, vertaamalla tilastoja milloin mihinkin. Totta, että pelkästään nykyisten turvapaikanhakijoiden rikosepäilyjen määrä on pieni verattuna koko maan tilastoihin ja taas jos tilastoja katsotaan verrannollisesti vuotena 2013 – kaikkien ulkomaalaistaustaisten ja suomalaistaustaisten tekemiin seksuaalirikoksiin, niin ulkomaalaisten osuus on silloin selvästi suurempi.

Joidenkin laskelmien mukaan, nykyisten uusien turvapaikanhakijoiden epäilyjä seksuaalirikoksia olisi tullut ilmi syksyn mittaan eriasteisina muutamia kymmeniä. Tilastojen mukaan erilaiset ulkomalaisten tekemät rikokset ovat kolminkertaistuneet vuosina  2006 – 2014, mutta niinhän on maahankin muuttanut enemmän ulkomaalaisia.

Tilastoida voisi myös, mikä on nykyisten turvapaikanhakijoiden tilanne kaikkiin ulkomaalaistaustaisiin rikoksiin – ovatko heidän tekemät rikokset suhteessä niihin vähentyneet vai lisääntyneet? Seksuaalirikoksissa jonkinlaista piikkiä on kuitenkin olemassa.

Totta sekin, että media kirjoittaa herkemmin ulkomaalistaustaisten tekemistä rikoksista ja kotimaisten kantaväestön tekemät tahtoo unohtua. Yleensä sitten näihin ulkomaalaisten tekemiin rikoksiin kommentoijat tarttuvat räväkästi ja sekään ei ole hyvä asia. Monet facebook-profiilit näyttävätkin tekaistuilta ja niiden taakse on helppo kätkeytyä.

/////

Julkinen lähde vuoden 2013 tilastoihin blogissani: ULKOMAALAISTAUSTAISTEN RIKOLLISUUS LUKUINA, Lassi Kotiniemi – poliisin perustutkinnon päättötyö 2015. Ohjaajina ylkomisario Jyrki Haapala ja dosentti Pirjo Jukarinen – päättötyöntekijä käyttänyt tilastojen tekemisessään apuna: Poliisammatikorkeakoulu, Tilastokeskus, Maahanmuuttovirasto, Poliisi ja Maistraatti

Kannattaako kuntoilijan ja harrastaja-kilpailijan tehdä näitä ”luulot pois” , sekä tyhjennysharjoituksia!

Maajoukkuehiihtäjä Martti Jylhä kertoi Davosin maailmancupin sprintin jälkeen tehneensä kilpailuun valmistavana harjoituksena, kilpailunomaisen harjoituksen kovalla vauhdilla viikolla ennen sprinttikilpailua. Harjoitus on ollut kovempivauhtinen, kuin itse kilpailusuoritus ja ottanut ns. itseltään ”luulot pois” !  Kansankielellä pöläyttänyt karstat pois keuhkoista  ja happi kulkenut sen jälkeen rööreissä helpommin, sekä rykäisyllä lihaksistokin on herätelty iskuun! Vetoja voinut olla useampikin. Jylhä hiihtikin Davosin sprintin hyvin, sijoittuen finaalissa neljänneksi.

Martti Jylhän hiihtoa Davosissa on jopa arvosteltu, että toiset kilpailijat hiihtivät kilpaa edellisenä päivänä ja parhaat eivät olisivat olleet mukana kilpailussa. Kyllä siellä maailman parhaat olivat mukana norjalaiset mukaan lukien. Jylhä sanoi ollen tähtäimesä Davosin sprintissä pärjääminen ja sitäkin arvosteltu, etttä liian aikaisin ja ”väärään” aikaan hän on ollut kunnossa.

Aivan sama mihin aikaan arvokisojen välivuonna on kunnossa, samanarvoisia cup-kilapiluja nuo ovat joulukuussa ja maaliskuussa , hyvä kun johonkin aikaan joku suomalaisistakin menestyy.

Jylhän sprinttiin valmistavan harjoituksen pituudesta ei ole tietoa, mutta varmankin on menty joku 2 – 5 minuuttia täysillä jopa kilpailuvauhtiakin kovemmilla tehoilla. Tavallaan tässä on myös tehty kilpailujen puutteessa, kilpailua korvaava harjoitus kilpailutuntuman säilyttämiseksi.

Jylhän harjoitus eri asia kuin tyhjennysharjoittelu

Vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten pitkille matkoille: hiihdossa Pirkan hiihtoihin ja Finlandiaan, sekä maratoneille oli muotia tehdä ns. tyhjennysharjoitus!

Siinä tehtiin noin viikkoa ennen pitkää suoritusta pitkäkestoinen 1,5 – 2 tuntia kestävä kovakin harjoitus, jossa tyhjennettiin lihaksista hiilihydraatit ja maksasta glykogeenit ja sen jälkeen ne tankattiin tavallaan täyteen lastiin- kovasti syömällä hiilihydraatteja ja erilaisia energiajuomia. Samalla harjoittelua löysättiin ja sitten oli kroppa valmis pitkään suoritukseen. Näistä  on erilaisia ohjeita, kuinka kauan ennen kilpailua tehdään tyhjennys ja miten pitkänä suorituksena ja montako päivää ennen tankkaus aloitetaan ja miten suurilla määrin. Ylitankkaus ainakin saa elimistön sekaisin ja se ei ole tarpeellista.

Nyt on käsitteet tästä aikaisemmasta perinteisestä muuttunut ja ollaan sitä mieltä, että tällainen tyhjennys ja tankkaus on jopa toisten mielestä turhaa.  Nykyään asiantuntijoitten mukaan tankkauksilla tulee olo vain liian raskaaksi ja kova tyhjennysharjoitus vain kuluttaa valmistautumista pitkään suoritukseen liian lähellä kilpailua. Nykymuodin mukaan riittää vain se, että harjoittelua kevennetään viikolla ennen suoritusta. Toinen tapa sopii toiselle.

Molemmat: Martti Jylhän ”luulot pois” harjoitus sprinttiin ja pitkänmatkalaisten tyhjennykset ovat molemmat kilpailuun valmistavia harjoituksia, mutta kuitenkin on eri asiasta kysymys. Lyhyessä kovempitehoisessa harjoituksessa ei tyhjennetä  mitään elimistön varastoja niin paljon, kuin pitempiin kilpailuihin valmistautumisessa, mutta siinäkin pitää ilmeisesti vähän tankata ainakin näillä muodikkailla energia-juomilla

Olympiavoittaja Lasse Viren yökkäili Ladan perässä

Lasse Virenin kirjassa kerrotaan Lassen harjoitelleen keväällä maantiellä juosten joka toisen tonnin ( 1000 mtriä ) kovaa ja löysäillen. Valmentaja Rolf Haikkola ajoi Ladalla vierellä ja piiskasi Lassea vetämään viimeiset tonnin vedot vielä kovempaa, vaikka juoksija oli jo armoa anelemessa, äimistelemässä ja yökkäilemässä ojan pohjalla. Jonkinlaista tietotekniikkaakin taisi olla jo silloin apuna, Lassella oli jotkut piuhat rinnassa: sykettä ja veriarvoja tarkkailtiin Ladasta käsin Haikkolan johdolla.

Viren teki viimeistelyharjoituksen 1972 Munchenin olympialaisiin Helsingissä Eläintarhan kentällä, jossa hän juoksi 5000 mtriä 10 x 50 metrin vetoina: joka toinen 50 metriä täyttä vauhtia ja väliin löysäten. Aika oli tuossa viimeistelyssä ja tyhjennyksessä 13.13  –  eli alle voimassa olevan silloisen maailmanennätyksen.

Pekka Vasalan muistelen myös tehneen samana Munchenin vuonna kovan viimeistelyharjoituksen  hiekkakuopalla melkein sammumiseen saakka. Arthur Lydiard toi Suomeen 1967 -1968, täällä valmentajana ollessaan juoksijoillemme mäkihyppelyn, jota harjoiteltiin peruskuntokauden ja kilpailukauden välissä. Monet saivat tästä jalkavaivoja tai ottivat  itseltään liian kovilla tehoilla ”luulot pois” jo ennen kipailukaudensa alkamista.

Onko sitten tarpeellisia tällaiset harjoitukset kunto-kilpailijoille; vai ovatko ne peräti vaarallisia?

Virenhän teki nämä tonnin vedot jo keväämmällä, ennen varsinaisen kilpaulukauden alkua ja sinällään ne eivät ole sanan varsinaisessa merkityksessä, viimeistelyn nimellä olevia tyhjennyksiä ja keuhkojen avauksia! Tällaiset kovempivauhtiset harjoitukset sopii ja toki niitä pitääkin olla myös kilpa-kuntoilijoille, jos nyt ei  aivan sippiin asti niissä mennä…

Tuollaiset Virenin harjoitukset sopivat vain hyvin harjoitelleille huippu-urheilijoille ja niiden kohdalla pitäisi kuntoilijoiden ja keskenkuntoisten kohdalla lukea varoitus: ei suositella kotioloissa ja ilman valvontaa…

Näiden kovien harjoitusten yksi tarkoitus on myös se, että niissä nostetaan kipukynnystä – ilman kipua ja tuskaa ei tule voittajia! Eräs kilpajuoksija sanoi, että kun tarpeeksi harjoituksissa tunnetaan kipua, niin itse kovatkin kilpailut sen jälkeen tuntuvat jopa mukavilta.

Toki noilla maksimivauhtisilla harjoituksilla voi kuntoilijakin saada hetkeksi ”piilokunnon” ilman pitkäkestoisia lenkkejäkin hetkeksi, mutta näin hankittu kunto ei kestä kauan ja toisaalta yhdestäkin yliharjoituksesta voi palautuminen kestää viikkoja. Tossut tuntuu painavilta ja mono ei ole syönnillään!

Eri asiat ovat siis: harjoitusaikana suoritetut kovat, kipukynnystä nostattavat harjoitukset ja tärkeän kilpailun alla tehtävät  terävöittävät ”luulot pois ” harjoitukset kilpailuun valmistavanan harjoituksena.

Ketkä näitä harjoituksia sitten tarvitsee! Monet pääsevät hyvään tuloskuntoon jo pelkillä peruskuntoaikana suoritetuilla pitkillä rauhallisilla lenkeillä ja ennen vanhaan kovia tuloksia saavutettiin  jo pelkästään intervalli-harjoituksilla pitemmillekkin matkoille. Runsaalla kilpeilemalla, kunto nousee ”itsestään” ja silloin näitä kovia harjoituksia ei niin paljon tarvitse tehdä.Tosin tämä intervalliharjoittelu ei ole ollut Hannes Kolehmaisen aikoihin koko aikaa täysillä tehoilla, vaan harjoituksen teho on perustunut intervalleihin ja niiden välisiin taukoihin.

Paras tulos saavuttaneen jollain noiden harjoitusten välimaastossa ja jokainen harrastaja tai kilpaurheilija voi kokeilla omien tuntemustensa, ottaen huomioon peruskuntokauden harjoittelun, kilpailuiden määrän ja omien tavoitteiden tärkeyden – noiden  kovien tyhjennysharjoitusten tarpeellisuuden ja niiden mukaan toimia harjoituksissaan.

Vielä 80-luvulla eräs kainuulainen, hyväkin suunistaja sanoi: suunnistajat eivät tarvitse mitään vetoja!

Aika on muutunut niistäkin ajoista ja harjoitteluohjelmien mukaan suunnistajatkin ottavat nykyään paljonkin niitä intervalleja ja tekevät tehoharjoittelua kilpailukaudellakin.

Muistaakseni Kainuussa oli syksyisin, vanhojen suunnistajien kertoman mukaan ”luulot pois ” nimellä oleva suunnistuskilpailu, jossa suunnistettiin syksyisissä oloissa pitkämatka Kajaanissa ja Sotkamossa.

Vielä kerran varoitus – luulot pois” ja tyhjennysharjoittelujen suhteen: tätä ei suositella keskenkuntoisille kotioloissa.

Ps Kuulin huhua 70-luvulla, että Kainuun Prikaatissa syksyllä leireilleet puolustusvoimain huippuhiihtäjät olivat vetäneet Vimpelinvaran pujottelurinnettä harjoitellessaan täysillä ylös. Menin keskenkuntoisena kokeilemaan tätä ja juoksin kuusi kertaa täysillä rinteen ylös ( enempää enjaksanut ). Jouluun asti meni pari kuukautta, että jalat tuntuivat kumman raskailta..

Todistettavasti eräs kajaanilainen himoharjoittelija on juossut tuon pujottelurinteen 50 x kertaa yhtämittaa ylös ja alas 80-luvun taitteessa…

Norjan hiihdon menestymisen salaisuus; siellä ei lahjakkuudet ala pesäpalloilijoiksi, salibandyn pelaajiksi ja jääkiekkoilijoiksi !

Äimistellessäni Vuokatin Scandinavia Cupin hiihdon tuloksia, niin silmissä alkoi punertamaan norjalaisvärit tulosliuskoja lukiessa. Esimerkiksi miesten vapaan 15 km:llä oli yhdeksän norjalaista keulassa, paras ei-norjalainen oli ruotslainen hiihtäjä kymmenentenä. Sitten olivat seuraavatkin sijat norjalaisten punaisia ja ruotsalaisten keltaisia värejä tuloksissa ja parhaana suomalaisena Kari Varis vasta sijalla 22. Kusti Kittilä sijalla 25. ja Mikko Koutaniemi 43.  Osanottajia oli ilahduttavasti miesten kilpailussa 180 ja niistä laskujeni mukaan norjalaisia noin 50 urheilijaa.

Perinteisen hiihtotavan kilpailussa miehissä oli 8 norjalaista kympin sakissa, parhaana suomalaisena Ari Luusua kuitenkin seitsemäntenä. Sama kaiku askelten oli naistenkin puolella ja sprinteissä, tosin siellä ruotsalaiset löivät enemmän kiilaa norjalaisten väliin. Viime vuonna Scandinavia-cupissa ainut kahdenkymmenen sakissa kokonaiskilpailussa ei-norjalainen miehissä oli Matti Heikkinen ja 30:n sakkiin mahtui lisäksi vain kaksi ruotsalaista.

Scandinavia-cup on toiseksi korkein taso FIS:n listoilla maailmancupin jälkeen, josta voi sitten ponnistaa urheilijan latua ylöspäin maailmancupein asti. Nytkin oli Vuokatin kanssa samaan aikaan Davosissa maailmancup ja Suomen parhaat hiihtäjät olivat siellä kilpailemassa.

Scandinavia Cupissa näkyy maan taso paremmin kuin maailmancupeissa

Vaikka Scandinavia-cupissa ovat mukana virallisesti  vain Norja, Ruotsi, Suomi. Viro ja Latvia, niin tässä nähdään maiden taso paremmin kuin maailmancupeissa, useamman osanottajan mukana olona maataan kohti. Nyt oli mukana varsinaisen Norjan maajoukkueen ulkopuolelta norjalaisia B-ja C-luokan hiihtäjiä pilvin pimein ja voittivat selvästi Suomen kärkihiihtäjiä Vuokatissa. Mistä näitä siellä vaan riiitä reservissä suomalaisiin nähden – kilpailijoita oli enemmä Norjasta mukanan, kuin suomalaisia kotimaassaan hiihdon suomen mekassa Vuokatissa.

Samanlaisia lajitovereita kai ne norjalaisetkin ovat muihin maalaisiin nähden ja missä on niiden hiihdon harrastajien laaja taso ja menestymisen salaisuus!

Norjassa lahjakkuudet eivät siirry pesäpallon, salibandyn ja jääkiekon pelaajiksi!

Siinä on osa totuutta! Suomessa on muotiin tullut nämä joukkuelajit ja ne vievät osan lahjakkuuksista kestävyslajeista hiihdosta ja juoksusta. Lisäksi nuoret pelaavat näitä nettipelejä tietokoneen ääressä ja siinä ei ainakaan kunto kasva.

Norjassa hiihdon suuri harrastajien määrä ja taso jo ruokkii itsestään menestymistä, sillä kilpailu edustuspaikoista on kovaa, kuten juoksussa Suomessa 70-. Afrikan maiden juoksun menestymisen salaisuus on myös siinä, että siellä ei pelata näitä mainittuja joukkuepelejä ja nettikin on vielä savanneilla harvemmassa. Maailman kovin juoksukilpailu on edelleen Kenian maastojuoksun mestaruuskilpailut.

Miten kartoitetaan lahjakkuudet ja ne saadaan hiihdon ja juoksun pariin!

Se olisi aloitettava jo ala-asteelta koulussa. Nykyään opettajat vievät lapset liikuntatunnilla kentille ja salille: heittävät pallon koululaisten sekaan ja pelailkaa…

Suomessa on jo sattumaa, jos lahjakkuudet tietävät edes omista kyvyistään eri lajeihin – puhumattakaan kestävyysurheilusta. Ennen ainakin hiihdettiin kilpaa kouluissa jo välitunneilla keskenään ja sieltä opettaja jo tarkalla silmällään saattoi havaita lahjakkuuksia. Tosin pitää huomioida nuo pallon pelaajatkin ja niiden lahjakkuudet samalla tavalla.

Tunnustettava tosin on, että hiihtokin mennyt monimutkaisemmaksi entisistä ajoista: tullut eri tyylejä, lasikuitusuksia, jotka eivät pidä pelkästään tervalla ja kalliit voiteet  fliuoreineen eivät ainakaan tilannetta. Voitelusta tehdään jo niin salatiedettä, että monessakaan perheessä ei jakseta siihen panostaa. Hiihto ei siis ole tasapuolinen laji enää voitelun ja kalliiden välineittekin vuoksi.

Jos nämä pitopohjasukset helpottavat aikuisten hiihtoa, niin kyllä ne on hiihdon surma koululaisella, joka retuuttaa niitä mukanaan koulun liikuntatunneille muutamn kerran vuodessa. Vanhemmat pesevät kätensä koko touhusta, ostamalla nämä niiden mainostetun ”helppouden” vuoksi lapsilleen! Yrittävät vielä niillä väliin luistellakkin. Tosin etelän lumettomat talvetkaan eivät ainakaan suosi hiihdon harrastajia, mutta nuorten SM-hiihdoissa ja hopeasommissa vaan näkyy etelän seuroista enemmän hiihtäjiä kärjessä, kuin pohjoisesta.  Tahdosta se vain on kiinni!

Lahjakkuudet pitäisi siis kartoittaa jotenkin kestävyslajeihin. Olen monta kertaa ehdottanut, että jokaisessa koulussa Suomessa juostaan samana päivänä syksyllä tarkkaan mitattu 1000 metriä radalla tai tiellä tarkkaan mitatulla matkalla. Koko maan tulokset niputetaan yhdeksi ja sieltä kartoitetaan parhaat tulokset  saavuttaneet, jotka eivät ole pahemmin vielä harjoitelleet mitään . Sieltä ne lahjakkuudet löytyy kestävyyslajeihin!

Sen jälkeen edetään palavereilla järjestyksessä: oma koulu, maakunta ( piiri ) ja koko maa. Ensiksi tietysti selvitetään näille lahjakkuuksille heidän mahdollisuudensa ja oma halunsa hiihdon ja juoksun valmentautumisen sitoumukseen.  Mukaan otetaan vanhemmat resussien mukaan, urheiluseurat ja valmentajat eritasoilla. Mennään tavallaan joukkuelajien tapaan eritasoisissa valmennusryhmissä kunnista valtakunnan tasoille., vaikka on yksittäislajista kyse. Näin edetään ja joku tietenkin aina tympääntyy tai muuten jää ryhmistä pois, mutta näin vaan on pakko mennä, jos hiihto ja juoksu Suomessa saadaan uudestaan nousuun.

Saksalaisilla ampumahiihtäjillä on varmaan ollut samanlaista kartoitusta ja nyt menestytään. Tuskin maassa on edes paljon hiihdon ja ampumahiihdon harrastajia verrattavissa Suomeen ja taitaa Saksassakin jalkapallo viedä osan lahjakkuuksista lajinsa pariin.

Raha se vaan on joka ratkaisee! Näille nuorille lahjakkuuksille Suomesta pitää vain jostain löytää rahaa välineisiin, testauksiin, leireihin, kilpailumatkoihin ja muun oheisopiskelun tukemiseksi. Se on kuitenkin pieni ripaus siihen nähden, mitä tähän kulttuurin hömppään ja museoihin politikot meillä syytää rahaa miljoonittain vuodessa..

Onko sitten norjalaisten harjoittelussa poikkeavaa muihin nähden!

Huipulla pitää harjoitella nykyään hiihdossa 1000 tunnin määrillä vuodessa oikealla tavalla, jos meinaa päästä aivan huipulle – se on faktaa. Edettävä kuitenkin noihin määriin on maltilisesti harjoitusmääriä lisäten. Suomalaiset monet hiihtäjät lisäsivät täksi kaudeksi määriään noin 100 tunnilla vuodessa, jostain 800 – 900 tunnin vuosiannoksista ja tulokset nähtäneen siitä vasta Lahden MM-hiihdoissa 2107.

En usko, että norjalaisten harjoittelussa on mitään salatiedettä, dopinkista puhumattakaan. Siellä on vain lahjakkuudet hiihdoon eroteltu massasta tai oikeammin erottuu jo itsestään, koska hiihto on siellä vielä suosittua ja siinä halutaan vielä Norjassa menestyä. Suomessakin osataan kyllä valmentaa ja nykyisistäkin hiihtäjistä monet ovat harjoitelleet oikeita määriä ja oikella tavalla, mutta kun vaan ei aivan tavoitteisiin nähden kule ( lahjakkuus ).

Kestävyysharjoittelu on yksinkertaista touhua ja minusta mennyt Suomessa liiallisuuksiin näiden happiviiksiharjoittelujen ja kikkailuksi tietokoneseurantojen juoksumatolla takia. Ne ovat tietysti ohessa hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä – jos niiden armoilla aletaan liikaa mennä  omien tuntemuksien sijasta. Ei tietenkään tarvitse välttämättä palata Juha Miedon ojan kaivuihin ja halon hakkuisiin saakka.

Vaikka Norjassakin  on näitä huippuhiihtäjiä paljon, niin sielläkin vielä erottuu muista Therese Johaug ja Martin Johnsrud Sundby, luulen että lahjakkuus tässäkin ratkaisee vielä enemmän kuin harjoittelun poikkeavuus muihin norjalaisiin nähden.

Suomessa mennään siis jälkijunassa lahjakkaiden urheilijoiden kartoituksessa ja muutenkin ollaan vielä joissain osioissa valmennuksen suhteen jäljessä. Päävalmentaja Reijo Jylhä oli todennut Davosin maailmancupin jälkeen, että ei se vapaa tyyli vieläkään hiihtäjiltämme onnistu..miten lienee tasatyöntö..

Äimistelyn pointti on vain siinä, että huippu-urheilun ja harrastuksen ero pitää näkyä ja löytää, jos vielä Suomesta tulee tulevaisuudessa huippuhiihtäjiä ja juoksijoita arvokisoihin mitalipallille!

Kaappaako Terrafame Talvivaaran Kaivososakeyhtiön Oyj:n halvalla itselleen ja velat näköjään muuttuu saataviksi

Belgialainen kaivosyhtiö Nyrstar siirtänyt ennakkoon toimittamistaan sinkin toimituksista saamisvelkansa  203 miljoonaa euroa  – uuden perustetun yhtiön Winttal Oy:n harteille. Terrafame tai Wintall olisi muka hankinut saatavia velkojen sijasta!

Tämä Winttal Oy on Terrafamen Group Oyn täysin omistama  tytäryhtiö. Kuvio menee näin, että Terrafame Group Oy on emoyhtiö ja sen alla tytäryhtiönä on tämä Terrafame Oy, joka pyörittää nykyistä Talvivaaran konkurssiin mennyttä  kaivosta valtion varoilla. Siis nämä terrafamet ja winttelit ovat täysin Suomen valtion omistamia ja hallitsemia yhtiöitä.

Nyrstar ja Sotkamon Talvivaaran kaivosyhtiö tekivät tuotevirtasopimuksen: Nyrstar maksoi ennakkoon sinkin toimituksista ja konkurssin yhteydessä toimitukset loppuivat ja tietojen mukaan velkaa jäi Nyrstarille näistä toimittamattomista sinkeistä 203 miljoonaa euroa.

Alun alkaen nämä Nyrstarin velat olivat velkasaneerattavien velkojen ulkopuoleella – siis velat säilyivät täysimääräisinä, mutta sitten tuli konkurssi.

Velkojen takaajana oli kuitenkin tämä emo-pörssiyhtiö Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj, joka on nyt edelleen velkasaneeraus-käsittelyssä ja siitä ei ole vielä virallista päätöstä tullut sen mahdollisesta jatkosta.

Nyrstarin velathan olisi nyt siis takauksen vuoksi emoyhtiön harteilla. Kuitenkin sopimuksien ja velkasaanerauksen lakimiesten mukaan, emoyhtiön ei tarvitsisi lyhentää näitä tytäryhtiönsä velkoja, koska niitä ei voi , eikä tarvitsisi maksaa, mikäli paremmassakaan etuoikeusasemassakaan  oleville ei voida tehdä täysiä velan maksuja. Näinhän ei missän tapauksessa tule tapahtumaankaan sanerausojelman ja emoyhtiön pienen käteiskassan vuoksi.

Lisäksi Talvivaaran Sotkamon kaivos on ottanut erillistä lainaa 12,8 miljoonaa Nyrstarilta, jota muka maksettaisiin suhteissa oletettuihin sinkin toimituksiin. Tämä 12,8 miljoonaa maksamatta jäänyt velka on samalla tavalla emo-pörssiyhtiön takaama velka Sotkamon kaivosyhtiölle.

Nyt siis kansantajuisesti:  Nyrstar olisi ”vain” siirtänyt ja halunnut nämä saamisensa 203 + 12,8 miljoonaa euroa Suomen valtiolle, eli Terrafame Group Oy:lle tai tälle uudelle järjestely-yhtiölle Winttal  Oy.lle. Onko Terrafame Group Oy hyväksynyt nämä velat ( saamiset ) kontalleen, vai onko tämä vain Nyrstarin itsensä siirtämä ehdotelma? Kai tämä kuitenkin molempien osapuolien sopima siirto on!

////

Tästä ei kohta ota selvää vanhaerkkikään, mikä on kohta velkaa kenelle ja kuka mitäkin velvoitetaan maksamaan!?

Eniten äimistelyttää, että Terrafame olisi hankkinut itselleen muka saatavia näistä Nyrstarin veloista. Saatavia ne on muka  nyt emoyhtiöltä, mutta eivät todellakaan ole saatavia todellisuudessa Terrafamen ja veronmaksajien kannalta. Hokkuspokkus temppukin on näköjään vielä mahdollista..

Voiko tämä Wentall tai Terrafame hakea nyt velallisena näitä saataviaan  saneerauksessa olevalta  emoltaan – Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj:ltä. Muuttuuko nämä siirretyt velat saneerausveloiksi ja ne pienenesi saneerauksen suhteessa!

Maksetaanko koko velat Nyrstarille  valtion pussista tämän Wintallin kautta ja pöytä on puhdas uudelle alulle!

Onko olemassa jonkinlainen hiljainen sopimus-suunnitelma ( velkojen anteeksianto ) Nyrstarin ja Terrafamen välillä velkojen omaloitteisesti leikkaamalla ja sopimalla.

Lunastaako Terrafame Wintallin kautta halvalla Talvivaaran Kaivosyhtiön Oyjn itselleen, kun laittaa nämä Nyrstarin siirretyt saamiset  emoltaan perintään. Nythän Terrafame maksaa toisesta taskusta toiseen emoyhtiölle palveluista; koneista ja kalustosta. Emoyhtiön omistuksessa on mm. kymmenien miljoonien arvoinen tuotantoprosessissa tarvitsema kalkkilaitos, josta siis nyt maksetaan turhaa vuokraa pörssiyhtiölle. Vuokrahenkilökuntakin voisi siirtyä perinnän yhteydessä halvalla suoraan Terrafamelle…

Halutaanko emo-pörssiyhtiöstä kokonaan pois näillä järjestelyillä, mutta mitä sanoo siihen osakkeisiin sijoittaneet  ja velkojat! Heille jäisi tässä tapauksessa vain luu käteen.

Helpottaako tämä tai vaikeuttaa emo-pörssiyhtiön velkasaaneruksen jatkon kannalta!

Talvivaaran Kaivosyhtiöllä Oyj:llä lienee vain muutama miljoona euroa kassassa ja nyt voisi tämä kontalleen Nyrstarin velat ( saamiset ) ottanut Terrafame valtion toimesta pistää sen pörssin nurin ja jotenkin olisi jatko selvempää – nyt on aika paljon näitä kaikenlaisia yhtiöitä sekaisin  nivoutunut toisiinsa.

Nämä on vain kikkailuja! Suurin uhka näyttää olevan kuitenkin malmien markkinahintojen alhaalla pysyminen kaivoksen jatkon kannalta.

Toinen juttu on vielä, että löytyykö valtion Terralle kumppania, joka siihen näillä näkymillä sijoittaisi kaivostoimintaan rahaa!

Ei löydy, jos ei taas näitä Nyrstarin velkoja järjestellä, että Nyrstar saisi velkojensa vastineeksi osan kaivoksen omistuksesta.

Purkuputken luvat Nuasjärveen on lillukan vartta näiden rinnalla, ne kyllä järjestyy valituksista huolimatta..varmasti…

////

Edit:   Talvivaaran Kaivososakeytiö Oyj:stä siirtynyt Terrafamen Sotkamon kaivoksen palvelukseen pörssiyhtiön ex-johtaja Harri Natunen ja entinen ympäristöpäällikkö ja myöhemmin osastopäällikkönä ollut Veli-Matti Hilla.

Mikähän lienee se kauppahinta ollut, millä nämä Nyrstarin saatavat on siirretty ( lunastettu, ostettu, saatu ) Terrafamelle ja minkalaista kauppaa se alkaa käymään pörssiyhtiönsä talkkikaivoksen, koneiden, kaluston, takausten ja henkilökunnan vaihdosten kanssa!