Pekingin yleisurheilun MM-kisoissa suomalaisilla odotettu menestys ja tulostaso

Yleisurheilun MM-kilpailut Pekingissä ovat päättyneet ja suomalaisilla urheilijoilla ei tapahtunut ihmeellisempää venymistä ja pettymyksiään suuntaan ja toiseen. Aikaisemmin äimistelin, että suomalaiset urheilijat saavuttavat kisoissa 0 – 3 mitalia ja täsmennyksenä oli, että yksi mitali tulee ja se Antti Ruuskaselle keihäässä. Yksi mitali tuli, mutta ”väärälle” miehelle, Tero Pitkämäelle.

Äimistelen vielä suomalaisten menestymistä Pekingissä ja kuinka he onnistuivat siellä kauden parhaaseen ( ei ennätykseensä ) siihen astiseen tulokseensa nähden.

Tasoaan ja odotuksia paremmin menestyivät moukarimiehemme, David Söderberg ja Tuomo Seppänen. Söderberg heitti tulosrajan  yli viime hetkillä ja Seppänen pääsi mukaan *Peking-rankinglistan perusteella villillä kortilla. Kuudes ja kymmenes sija finaalissa hyviä, vaikka tulostaso tipahtanut moukarissa paljon jostain syystä. Söderberg oli osallistujista ennakkoon listalla vasta 26. ja Seppänen 30.

Omalle tasolleen ylsivät: Tero Pitkämäki, Antti Ruusakanen, Minna Nikkanen, Aku Partanen ja maratoonari Anne-Mari Hyyryläinen. Pitkämäki ja Ruuskanen heittivät normaalin hyvän suorituksensa ja Nikkanen sivusi seipään Suomen enätystä 460 ja oli kymmenes. Anne-Mari Hyyryläinen juoksi lähelle ennätystään, vaikka jäi ajallaan 2.41, sijalle 29. Veli-Matti ”Aku” Partanen myös jäi vain 5 minuuttia ennätyksestään  helteisessä 50 km kävelyssä ja sijoitus oli 18. Nikkanen listalla kisoissa ennakkoon 17. ja Hyyryläinen vasta 71, eli siihen nähden hyvin heillä meni. Aku Partasen Peking-listan sija oli 24.

Hiukan alle oman tasonsa: Kristiina Mäkelä jäi vain sentin finaalista ja teki  vain vähän alle normaalin suorituksensa. Hän hyppäsi kisarajan 14,20 jo helmikuussa, tasan kisarjan  14,20 tuloksella ja nyt tulos Pekingissä oli  13,83.  Ranking-listan perusteella esteisiin kisoihin päässyt, nuori Camilla Rikhardsson oli tavallaan vain opintomatkalla ja jäi ennätyksestää  8 sekuntia tuloksellaan 9.53. Sandra Erikssonilta en enempää odottanutkaan valmentajansa ja itsensä huippukunnosta kehumisesta huolimatta ja hän jäi tuloksellaan 9.39 vain kolme sekuntia kauden parhaastaan.

Tosin näiden suomalaisurheilijoiden sijoitukset olivat erien ja karsinnan tuloksien perusteella etukäteen-listoja paremmat, mjutta hankalampi verrata todellisesti, koska eivät päässeet loppukilpailuihin.

Selvästi tasonsa alle: Nooralotta Neziri juoksi ajan karsinnoissa 13,13 ja on juossut kaudella laillisissa tuulioloissa paremmin- sadasosan päähän kisarajasta – 13,01. Kisoihoin hänkin pääsi Peking-rankinglistan perusteella. Piti olla parhaassa kunnossaan ja taso on vaan niin kova naisten aidoissa maailmalla, että mitään mahdollisuuksia ei olisi hänellä loppukilpailuun ollut , vaikka välieriin olisi jotenkin päässyt. Nezirin sija tulosvertailussa osanottajista oli 35.

Täysiä pettymyksiä: Ari Mannio jäi kesän parhaastaan kuusi  metriä ja ei edes päässyt varmoihin 82 metrin kaariin karsinnan parhaalla – 80,19. Sanna Kämäräinen valittiin kisoihin myös turhan aikaisin, heitettyään kiekkoa maaliskuussa 61,07, seitsemän senttiä kisarjan yli. Kämäräinen heitti karsinnassa 4,5 metriä alle kauden parhaasta 56,68.

Sanni Utriaiselta kyllä odotettiin paljon enemmän, oli karsinnan toiseksi huonoin tuloksella 55,56. Kuortaneella heitetty ennätys 63,03, kyllä antoi enemmän odottaa, vaikka muita yli kisarajan 61 metriä, pitempiä heittoja ole häneltä tullutkaan.

Maratoonari Henri Manninen juoksi 35:nneksi ajalla 2.30 ja jäi parhaastaan, Berliinissä juoksemastaan ennätyksestään – 2.16,43, peräti 16 minuuttia. Tosiasiassa Manninen ei voittanut naistemme edustajaa Hyyryläistä kuin 10 minuuttia. Manninen oli ennakkoon osanottajista vasta sijalla 61, mutta keskeyttäneiden suma parantaa varsinaisen kilpailun sijoitusta. Maaliinkaan ei päässyt enää monta miestä Mannisen takana.

”Sankariteoistaan” huolimatta, kävelijät Jarkko Kinnunen ja Aleksi Ojala olivat suuria pettymyksiä. Heidän sijoituksensa parhaiden aikojen listalla ennakkoon Pekinginkin osanottajista olivat: Kinnunen 21 ja Ojala 49, mutta maaliin ei  edes Ojala helteessä päässyt. Suomalaiskävelijöiden pitäisi parantaa ennätyksiään 3.40 pintaan, jotta voisi odottaa kymmenen sijan paremmalle pääsyä MM- ja olympiakisoissa.

*****

Suomi sai olla kunnian paras Pohjoismaa mitalien määrällä laskettaessa. Kovassa kilpailussa tuo mitalien määrä ei aina ole se paras vertailukohta, maiden tasoa verrattaessa. Ehkä parempi tapa olisi laskea pisteinä maiden urheilijoiden sijoitukset 15:sta sakkiin ja sitä kautta verrata maiden laajempaa tasoa.

Pekingin MM-kisoista jäivät mieleen, kenialaisten mitalien rohmuaminen ja Venäjän täydellinen romahdus, muutamien urheilijoiden käsittämätön kunnon nousu, sekä muutamien urheilijoiden ylivoima tuonkin tason kisoissa ja taas toisaalta muutamien huippujen tippumiunen pois finaalista. USA ei vain tahdo oppia pikaviestejä juoksemaan!

Suomalaisilla urheilijoilla, ei vain normaali tasolla ”osallistuminen ” riitä kärjen mukana taisteluihin, vaikka kaikki maailman parhaat yleisurheilijat eivät ole edes paikalla, maiden kolmen osanottokiintiön vuoksi.

Aika epärealistista on myös odottaa menestymistä ja venymistä urheilijoilta, jotka ovat kisarajan saavuttaneet kauden aikanaan vain kerran ja senkin niukasti.

*****

Suyomi-Ruotsi maaottelut miehissä ja naisissa ovat vielä edessä ja siinä näkee yleisurheilumme tasoa ruotsalaisiin nähden. Ensi kesänä on taas sellainen kumma, että Euroopan mestaruuskilpailut Amsterdamissa 6. -10. heinäkuuta 2016 ja olympilaiset Rio de Janeirossa 5. – 21. elokuuta 2016, ovat saman kilpailukauden aikana, kuten Helsingin EM-kisat ja Lontoon olympialaiset olivat 2012.

Helsingissä oli aika laimea taso ja kisat tuottivat tappiota. Onko mitään järekä järjestää taas rääppiäisinä EM-kilpailuja ja olympialaisia samana vuonna ja noin lähekkäin. Tosin kaikkia lajeja, kuten kävelyjä ja maratonia ei ole EM-kisojen ohjelmassa ja joitain pitempiä ratamatkoja saattaa olla poikkeavasti ohjelmasta muutettu. Helsingin EM-kisat taisi olla kovin tappiolliset Suomen Urheiluliitolle!

Siinä  välissä on vielä Kalevan Kisat Oulussa 21. – 24. heinäkuuta, niin ohjelmaa riittää ainakin niihin kaikkiin tähtäävällä. Lisäksi nämä Timanttiliigan kisat sotkee harjoittelua tosihuipuilla ja keihäsmiehemme pitäisi periaatteen vuoksi jaksaa vielä Pihtiputaalle keihäskarnevaaleihin mennä. Eliittikisat taidetaan kuopata pois tällä nykyisellä sapluunalla, kun ne on tänä kesänä ollut kovin huonotasoiset ja osanottajien määriltään vähänlaiset!

Suomalaisilla keskitason huippuilla menee yritykseen, jo saada kisarajoja arvokisoihin rikki ja se sotkee harjoittelua. Parhaat paukut menevät  monilla urheilijoillamme jo kisarajojen yrityksiin ja itse arvokisoissa on jo kunto mennyt ohi. Rio de Janeirossa taitaa olla vielä vähän kovemmat kisarajat kuin Pekingissä.

Suomi-Ruotsi maaotteluja odotellessa!

  • Peking-rankinglista tarkoittaa urheilijan sijoitusta paremmuudessa kauden parhailla tuloksilla, kuhunkin lajiin päässeiden, ilmoittautuneiden ja hyväksyttyjen joukossa. Maratonilla ja kävelyissä on urheilijoita hyväksytty mukaan, edellisen kauden ennen lokakuun 1.päivää saavututetuilla kisarajan tuloksilla

 

Mainokset

Miksi uusia suomalaisia One Way-keihäitä ei ole vielä yleisurheilunPekingin MM-kisoissa – Rion olympialaisissa niillä kolmoisvoitto !

Keihäänheitto on välineurheilua, siinä missä hiihtokin suksineen ja voimasauvoineen. Keihästä on kehitelty sääntöjen puitteissa puukeihään ajoista tämän päivän hiilikuituaikaan, viimeisin kehitys on suomalaisen One Way Sport oy:n ja ja Tampereen teknillisen yliopiston kanssa Hervannassa suunnittelema, One Way merkkinen uusi keihäsmalli.

Tämä One Wayn keihäsmalli on saanut kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n hyväksynnän toukokuussa 2015, mutta tämä keihäs ei kuulu vielä Pekingin MM-kisojen ” valikoimiin”! One Way on tunnettu sauvamerkki hiihtäjien keskuudessa keltaisine väreineen ja tuleeko siitä myös suosittu keihäänheittäjien keskuudessa !

Ensimmäinen maailmanennättys on noteraattu miesten keihäänheitossa ruotsalaisen Eric Lemmingin nimiin 62,32 vuodelta 1912. Suomalaisista Matti Järvinen on parantanut vuosina 1930 – 1936 keihäänheiton maailmanennätystä vanhalla mallilla 10 kertaa, 71,57 metristä – 76,66 metriin.

Viimeinen puu-keihäällä heitetty maailmanennätys oli Yrjö Nikkasen heittämä 78,70 v.1938 ja sen rikkoi USA:n Franklin Held vasta 1953 – 80,41, jollain alumiini-metallisella keihäsmallilla.

Vanhalla metallisella keihäällä  Jorma Kinnunen on heittänyt maailmanennätyksen 92,70,  Tampereen Ratinassa 1969. Itäsaksalainen Uwe Hohn on heittänyt entisen mallin pisimmän kaaren ja silloisen sen maailmanennätyksen Itä-Berliinissä 1984 – peräti 104,80 metriä. Seppo Räty heitti, vielä siitä parannetulla versiolla  Punkalaitumella ME:n ja suomessa heitetyn pisimmän kaaren millään mallilla 1991 – 96,96 metriä. Tämä keihäsmalli poistettiin 1992 ja Räty on heittänyt nyt virallisella mallilla parhaillaan 90,60.

Juuri tuohon Seppo Rädyn vanhan mallin keihään hurjaan heittoon taisi tuo keihään kehittely ja kikkailu lentävämmäksi loppua, jopa vaarallisten ja liian pitkien heittojen vuoksi!

Hannu Siitosen paras tulos vanhalla mallilla on niinkin kova kuin 93,70, vuodelta 1973 ja Pauli Nevalalla myös hurja ennätys 92,64 ( 1970 ).

Nämä liitomallit hylättiin ja nykyinen virallinen maailmanenätys nykyisellä hyväksytyllä mallilla on, vuonna 1996 tsekkiläisen Jan Zeleznyn heittämä 98,48. Aki Parviainen omistaa virallisen Suomen ennätyksen nyt 93,09, jonka hän heitti Kuortaneella 1999. Parviainen on kakkosena kaikkien aikojen maailman listalla nykyisestä keihään mallista. Tero Pitkämäen ennätys on samoin Kuortaneelta 91,53, mutta vuosi 2005 ja maailman kaikkien aikojen listalla hän on seitsemäs. Antti Ruuskasen ennätys on vain 88,98, vuoden 2015 Porin Kalevan kisoista. Nykyisistä mukana olevista miesheittäjistä, kenialainen Julius Yego on heittänyt 7.6.2015 kovan tuloksen 91,39.

Naisten ensimmäinen virallinen maailmanennätys on tsekkoslovakialaisella Marie Majzilikovalla 24,95. Vanhalla mallilla DDR:n Petra Felke-Meier heittänyt pisimmälle 1988 – tasan 80,00 metriä. Nykyisen mallin ME on Barbora Spotakovalla vuodelta 2008 – 72,28.  Tiina Lillak heittänyt suomalaisista  74,76 ja nykyinen virallinen SE on Paula Tarvaisen nimissä 64,90, vuosi 2003.

Tunnettuja keihäsmerkkejä on: Sandvik, Nemeth, Flying Finn, Crown, Feiyu ja onko vielä joku Javelinkin! Nyt on tulossa markkinoille tämä uusi suomalaisen kehityksen tulos ja suomalaisen yrityksen valmistama One Way.

*****

Tampereen Hervannasta kohti maailmanennätyksiä ja Rion olympiavoittoa

Tampereella TTY:llä Hervannassa alettiin suunnitella mittausjärjestelmää mäkihypyn tapaan keihäänheittäjille ja sen kehittelyn yhteydessä havaittiinAri Mannion heitoissa keihään väpättävän paljon ilmassa ja syövän niitä metrejä heitoista. Professori Lauri Kettunen oli ottanut tämän johdosta yhteyttä One Wayhyin ja alkaneet kehitellä superkeihästä heittäjien yksiytyisillä tarpeilla.

Nykyisiä keihäitähän valmistetaan metallista, hiili- ja lasikuiduista entisten koivukeppejen sijaan. Nuoremmille heittäjille voi olla vielä jotain muovi- ja aluuminisekoituksia tarjolla keihäiden raka-aineissa kevyimmisä keihäissä – naisten keihään paino 600 g ja miesten 800 g. Lennoltaan parhaat oli nämä entisaikojen leijat, joissa oli leveämpi keulaosa ja takaa keihäs oli kapeampi. Seppo Rätyn ennätyskeihäässä oli perässä narukierre oikean turbolenssin saamiseksi ja nyt keihäiden pitää oola sileitä ja niihin on määrätty maksipaksuus keulasta ja minimipaksuus takaosasta. Painopisteet on myös hyväksytyissä keihäissä määritelty tarkkaan.

Erilaiset tuuliolosuhteet keihäiden ohella vaikuttavat lentorataan ja sopivassa myötäisessä Antti Ruuskasen matala-voimaheito on parasta keihään kaarelle.

Liito-ominaisuuksiltaan paras on jäykkä keihäs, mutta se on vaikeampi hallita ja saada siihen tuntumaa. Samoin jäykkäkeihäs rasittaa kättä. Keihään kehittelyssä mennään tavallaan kompromisseissä ja kun muotoa ei saa päältäpäin kehittää, niin sisuskaluista ja materiaaleista on lähdettävä ja tähän One Wayn ja TTY:n keihään kehittely paremmaksi perustuukin.

One Wayn kehittelyssä mentiin alussa ymmärrykseni mukaan:  hakemalla ensin jäykempää lentävää mallia, joka ei väpätä. Keihäässä on kymmenen ”osaa”, joita muuttamalla jäykkyyttä ja tuntumaa saadaan muutettua. Myöhemmin ilmeisesti jouduttiin vähän joustamaan tuotekehittelyssä One Wayn kohdalla tästä  jäykkyydestä,  hiukan notkeammaksi malliksi. Lopputulos on ilmeisesti, tähän astisia hiilikuitukeihäitä notkeampi malli, jossa on tuntumaa kädelle, mutta tarpeeksi jäykkä kuitenkin, että lentää pitkälle. Kehittelijät ja One Way, eivät ole kertoneet salaisuuksiaan ja materiaaleja julkisesti.

One Way keihäs on saanut siis virallisen hyväksynnän tänä keväänä ja sillä on mahdollisuus heittää jopa nyt Pekingin MM-kisoissa. Rion olympilaisiin on kuitenkin sääntö, että keihäsmallin pitää olla kaikkien saatavilla vuotta ennen Rion olympialaisia 2016.

One Way on tehnyt markkinoille yhden yleisen mallin myntiin: sitä valmistetaan sekä vastatuulen terävällä kärellä ja myötätuulen tylpällä kärellä. One Way on ottanut huomioon yksilötapauksissa suomalaisten heittäjien ominaisuuksia ja saaneeko  näillä erikoisvalmisteilla sitten heittää arvokisoissa. Nähdäkseni on sääntö, että kaikki heittäjät saavat heittää toistensa keihäillä kisoissa. Nämä yksilölliset mallit on vaihtoehtoja niille, joilla on suorempi veto ja niille joilla on vedossa enemmän kiertoa.

Välineurheiluksi näyttää keihäskin menevän nykyisen tietotekniikan tutkimusten pohjalta. Prosentin-kahden parannus välineessä näkyy jo metrin parannuksina heittojen pituuksissa.

Tero Pitkämäki sanoi jossain haastattelussa, että One Wayn keihäs mielenkiintoinen uutuus, mutta ei uskaltaisi sillä vielä heittää ilman suurempaa totuttelua vielä Pekingissä ja siellähän nämä keihäät ei ole vielä saatavillakaan, sillä kiinalaiset eivät ole vielä ehtineet ottaa niitä tuotelistoilleen ja valikoimiin. Jos ne olisi sinne saanut viedä, niin suomalaisten olisi kannattanut niillä salaa harjoitella jo vuoden ajan ja ottaa kolmoisvoitto Pekingissä.

Teemu Wirkkala on myös testannut One Wayn keltaista nopeaa nuolta ja melkein kylmiltään kolmen viikon tauon jälkeen viskannut sillä syksyllä jo yli 83 metriä helposti!

Saavuttavatko suomalaiset keihäänheittäjämme kolmoisvoiton keltaisilla One Way-keihäillä jo Rion olympialaisissa 2016.

Tätä kirjoittaessa tiistaina – huommenna keskiviikkona heitetään Pekingissä klo 14.00 alkaen miesten keihään finaalia ja sieltä on odotettavissa  1 – 2 mitalia Ruuskaselle ja ( tai ) Pitkämäelle. Mahdollisesti uudella One Wayn mallilla, sieltä olisi tullut kolmoisvoitto, jos se One Way- malli olisi ollut jo mukana ja suomalaiset olisivat saaneet siihen tutustua rauhassa salaa talven ajan..keihäs on jo hiihdon lailla välineurheilua.

Sanni Utriainen heittää vasta päätöspäivänä Suunnuntaina ja onewayllä hänelläkin lentäisi jo 65 metriä helposti..

 

Muhiiko vielä Nyrstarin saatavissa Talvivaaralta veronmaksajille yli 200 miljoonan euron lisämaksu

Talvivaaran Sotkamon Oyn konkurrsipesän nimi on nyt virallisesti Terrafame Oy ja Talvivaaran nimi on siis jo historiaa kaivostoimintaa toimittavan yhtiön taholta. Valtio ostanut Talvivaaran konkurssipesän kesäkuun alussa 5.6 rekisteröidyn Terrafame Mining Oyn kautta, jonka toimipaikaksi merkitään c/o Asianajotoimisto Hammarström P , os. Bulevardi 1 A   00100 Helsinki.  Yhtiön toimiala on: muuta kaivostoimintaa ja palveleva toiminta ( 0900 ) ja yhtiön osakepääomaksi merkitty Asiakastieto Oyn mukaan 2500 euroa.

Pekka Perällä ei olisi enää mitään roolia Terrafamessa uuden hallituksen puheenjohtajan mukaan, mutta on ainakin oikeudessa vastaamassa vielä ympäristörikoksista ja on edelleen velkasaneerauksessa olevan emo-pörssiyhtiön toimitusjohtaja.

Kaivoksen emo-pörssiyhtiö – Talvivaara Kaivososakeyhtiö Oyj on velkasaneerauksen jatkokäsittelyssä ja se myy palveluitaan ja toimintojaan tälle uudelle valtion Terrafame yhtiölle ( entinen konkurssipesä ). Pörssiyhtiöllä on saneerauskelpoisia velkoja yli 500 miljoonaa ja velkoja on tarkoitus saneerata 97 % ja osa muuttaa osakkeiksi velkojille.

Tähän uuteen Tarrafame Oy:n on valtio jo varannut ainakin 200 miljoonaa  kaivoksen pyörittämiseen ja mahdollisen louhinnan aloittamiseen syksyllä. Valtio on jo laittanut kaivokseen aiemin suoraan ja epäsuorasti rahaa lähes 500 miljoonaa euroa ja velkaa on saatu aikaan jo yli miljardi.

Vieläkö muhii yli 200 miljoonan euron lisälasku veronmaksajille Nyrstarin sinkkisaatavien takia!

Sotkamon kaivosyhtiö on tehnyt joskus 2010 sinkin toimittamisesta tuotevirtasopimuksen  belgialaisen kaivosyhtiön Nyrstarin kanssa, jossa se on saanut etumaksua noin 200 miljoonaa. Sen summan edestä siis kaivoksen olisi  pitänyt lähetttää Nyrstarille sinkkiä vuosien ajan jo etumaksuina ”kallioon” maksetuista rahoista!

Kaivosyhtiön mennessä velkasaneeraukseen Nyrstarin saatavat ( kaivosyhtiön velat ) jätettiin saneerausvelkojen ulkopuolelle ja sillähän ei ollut enää myöhemmin merkitystä, koska kaivosyhtiö meni konkurssiin 2014. Velkasaneerauksen tullessa hyväksytyksi ilman konkurrsia, nämä Nyrstarin saatavat olisivat olleet kokonaan voimassa. Emoyhtiö Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj on kuitenkin taannut nämä Nyrstarin saatavat  kaivosyhtiön toimittamatta olevista malmeista ja sitä kautta tämä velka noin 220 euroa on vielä Nyrstarille voimassa.

Nyrstar ilmoittanut 9.4.2015, että se ei suostu konkurssipesän päättämisestä sinkin tuotevirtasopimuksen loppumisesta ja velkojen maksamatta jäättämisestä ja ilmoittanut, että kaikki Talvivaaran Sotkamon velat ovat erääntyneet välittömästi maksettavaksi. 

Uusi Terrafame ei ole siis konkurssin myötä kuitenkaan velvoitettu itse niitä Nyrstarin velkoja maksamaan, mutta jos tämä emo-pörssiyhtiö pelastuu konkurssilta velkasaneerauksen jatkon hyväksymisellä ja yhdistetään jotenkin tähän Terrafameen, niin silloin taas se on osallisena Nyrstarin saatavien hoitamisessa – joko sinkin toimittamisessa ”maksutta” tai maksamalla ne ostovelat takaisin rahana Nystarille.

Nyrstar lähettänyt ilmoituksen pörssiyhtiölle, varaten oikeuden vaatia siltä Kaivosyhtiön takaajana suoritusta kaikista Nystarin kanssa tuotevirtasopimiukseen  (ennakkoon maksetuista sinkeistä ), mikäli Sotkamon konkurssipesä ei niitä maksa. Nyt on vielä tämä konkurssipesä ”myyty” Terrafamelle, niin tuskin enää Nyrstarin kauhat sinne asti ulottuu, jos Terrafame ei halua ”jatkon” kannalta Nyrstrin kanssa hoitaa asioita. Nyrstar kun ei liene halukas ostamaan sinkkejä maksunsa jättäneeltä velalliselta, jos vain niitä muualta saa..

Kuitenkin on Talvivaaran Kaivososakeyhtiön Oyj:n osavuosikatsauksen 30.4.2015 perusteella tietoa, että pörssiyhtiöllä ja Nystarilla olisi määräys ( sopimus ) – pörssiyhtiö ei voi tehdä mitään suorituksia Nyrstarin saataville näistä kaivoksen veloista ja takuista, mikäli etuoikeusasemassa oleville velkojille ei voi tehdä täyttä suoritusta!

Koska nämä velkojathan eivät tule saamaan täyttä suoritusta Talvivaaran Sotkamon konkurssipesän  (nyk. Terrafame ) ja pörssiyhtiön saneerausmenettelyn vuoksi, niin  näitä sinkin velkoja näin ollen ei tarvitsisi maksaa! Pesänselvittäjä on tällä verukkeella nähdäkseni  jättänyt nämä Nyrstarin saatavat jo velkasaneerausohjelman ulkopuolelle. Aikaisemmin ne kirjattu pörssiyhtiön taseisiin varauksena yhtiön takausvastun käsittelyyn liittyvän epävarmuuden johdosta.

Nyrstar on muistaakseni kirjannut saatavansa taseista jo pois kirjanpidollisesti konkkurssipesän kohdalta, mutta sillä ei ole merkituystä saatavien virallisten poistumisen kannalta.

Lisäksi on näiden etuoikeusasemassa olevien saneerauskelpoisten velkojen agenttipankki ilmoittanut 13.4 Nyrstarille, konkurssipesälle ja emoyhtiölle, että olisi olemassa jonkinlainen eräännyttämis-sopimus, jotta noita pörssiyhtiön takausvelkoja jopa kiellettäisiin maksamasta. ( näin olin ymmärtäväni )

Tilannehan näyttäisi selvältä – Terrafame ei maksa mitään Nyrstarille ja emoyhtiönkään ei tarvitsi maksaa tämän muiden velkojien sopimuksen kannalta.

*****

Uutena muttana näyttää kuitenkin olevan kysymysmerkkinä: seuraavatko nämä Nyrstarin ostovelat kaivokselle mukana tässä valtion Terrafamen ja valtion konkurssipesän keskinäisessä kaupassa, koska pörssiyhtiön saneerauksessa koskevien asiakirojen mukaan kaivoslupa ”saattaa” olla emoyhtiön sinkin ostovelkakirjojen vakuutena ja siten velkoja Nyrstar hallinnoisi  kaivoslupaa ja pakko olisi jostain nämä noin 200 miljoona euroa pulittaa:

– loppupelissä 200 miljoona lisää ns.veronmaksajien pussista..mikäli kaivostoiminta jatkuisi..

Jos pörssiyhtiö haetaan konkurssiin, niin silloin viimeistään Nyrstarin saatavat häviää taivaan tuuliin virallisesti, mutta silloin häviää myöskin osakkeisiin sijoittaneiden viimeinenkin oljenkorsi niihin ja niiden arvo olisi silloin nolla ja loppu.

Vaikea tilanne kaikin puolin: osakkeisiin sijoittaneet pien- ja suursijoittajat pitäisi pelastaa pörssiyhtiön velkasaneerauksen kautta, samoin velkojille jotain jättää saamisiksi sitä kautta – vaikka osakeannin kautta velat vaihtamalla osakkeisiin. Pekka Perä olisi kuitenkin vielä myös emoyhtiön kautta mukana ja mahdollisesti vielä tämän reilut 200 miljoonaa joutuisi Terrafame tai pörssiyhtiö valtion kautta Nystarille maksamaan.

Tietysti voisi sopimalla Nyrstarin kanssa yrittää maksaa ostovelkoja sinkkinä, jos velat joutuu pakosta sinne hoitamaan, mutta taas menisi pitkä aika sitä kautta, ennenkuin rahaa alkaisi virrata niin kaivoksen kassaan ja suostuuko yleensä Nyrstar enää tällaiseen epävarmaan vatulointiin!

*****

Ihanne tapaushan osakkeenomistajien ja velkojien kannalta olisi pörssi-emoyhtiön velkasaneerauksen hyväksyminen ja sen järjestäminen mukaan Terrafameen. Kaupankäynti alkaisi osakkeissa pienemmillä summilla, jotain 0,10 euroa osake ja tulisi jopa uusi osakeanti ja osakkeita yhdisteltäisiin vanhojen- ja uusien osakkeiden, sekä velkojien kesken. Osakkeen arvo nousi myöhemmin jopa kahteen euroon louhinnan alkaessa pyöriä Sotkamossa kannattavasti.  Työttömys ei lisääntyisi Kainuussa ja ympäristötuhoja ei tarvitsisi kaivoksen lopettamisen ohella hoitaa.

Uhkatekijöitä on kuitenkin vielä ilmassa,  mistä tämä pörssiyhtiö saa yleensä kassavirtaa kuluihin nähden, että olisi mahdollisuus sellaisenaan itsenäisenä selvitä jatkosta. Pelkillä palveluiden ja tavaroiden vuokraamisella Terrafamelle ei pitkälle pötkitä, jos ei sitten hinnoitella sopimalla yläkanttiin ja nekin maksaisi taas valtio.

Ei mitenkään emoyhtiö selviä rehellisesti saneerauksen jatkamiseen, jos valtio ei yhdistele rahalla jotenkin tätä Terafamea ja pörssiyhtiötä!

 

 

 

 

 

 

Liito-oravan papanat uhkaavat raitiotien reittiä Tampereen Hervantaan – vakava uhka myös Kainuun työllisyydelle

Suuniteltuun raitiotiereittiin saattaa tulla tänne Hervannan perälle muutosta tai jopa koko raitiotiehanke vesittyy kokonaan löydettyjen liito-oravien  *papanoiten takia. Etelä-Hervannassa sijaitsevasta Tohtorinpuistosta löydetty kahden jättihaavan ympäriltä runsaasti liito-oravan papanoita ja kurreille sopivia koloja. Tampereen kaupunki on jo hakenut Pirkanmaan Ely-keskukselta luonnonsuojelulain vaatimaa poikkeuslupaa liito-oravien pesäpuiden hävittämiseksi suunnitellun raitiotievarikon paikalta.

Raitiotiereitit on jo suunniteltu Tampereelle ja raitiotien reitin rakentaminen ja raitiotievaunujen hankkeet kilpailutettu, vaikka lopullinen päätös asiasta tehdään Tampereen kaupungin päättäjien toimesta vasta syksyllä 2016.

Raitiotievaunujen kilpailutuksessa on vielä mukana Kajaanin Otanmäessä sijaitseva nykyinen tsekkiläinen yritys Skoda ja vielä lisäksi saman yhtiön tsekissä sijaitseva Skoda. Kumpikan nistä voittaa kilpailutuksen, jos yleensä ratikkaa Tampereelle tulee näiden lentävien kurrejen vuoksi? Onko liito-oravat jo pahempi uhka  Kainuun työllisyydelle, kuin Terrafamen  ( Talvivaraan  ) ympäristön ongelmat Suomen luononsuojeluliiton mielestä ja puhumatakaan Raahen seudulle Pyhäjoelle tulevasta ydinvoimalasta..

Nyt saattaa tulla valituskierrettä Tampereen kaupungin, kaavoittajien ja luonnonsuojelijoiden välillä ja kaatuuko koko raitiotiehanke ainakin Hervannan perälle saakka  tämän vuoksi, koska kaavoitusten ja reittien pitäisi olla lainvoimaisia  syksyllä 2016!

Kotiin liiti jo orava täällä Etelä-Hervannan Insinöörinkadulla lasitetun parvekkeen kautta sisälle kuudenteen  kerrokseen ja sen pois viemisessssä portaikon kautta oli oma hommansa. Se taisi olla kuitenkin tavallinen oravan poikanen ja nyt se pihan puutarhapöydältä jo hyppäsi tuttavallisesti olkapäälleni tupakalla käydessäni ja nimeä jopa sille mietin.

Liito-orava on tarkkaan suojeltu eläin EU:n luontodirektiivien ja luonnonsuojelulain perusteella. Näitä yöeläimiä on arvioitu olevan naaraana Suomessa  yli 140 000 ja kokonaismäärä lienee 300 000. Urokset liikkuu revirillään 60 hehtaarin alueella ja naaraille riittää 8 hehtaarin reviirialue.

Siis luonnonsuojelijoiden mielestä kurreja on vähän, mutta jostain syystä luonnonsuojelijoille kuun kiviäkin arvokkaampia niitä kuuluisia papanoita, vaan aina löytyy sieltä, missä rakennushankkeita ja raivauksia on tiedossa..

Syyttämisen jättämisen päätös

Varkaudessa 2002 kahta mehtäyhtiön miestä vastaan ei polisiitutkinnan perustella nostettu syyttäjän toimesta, vaikka heidän epäiiltiin kaataneen puita  alueella, jossa epäiltiin asustavan liito-oravia papanoiden löydön perusteella. Varkauden ympäristösuojelupäällikkä oli hiihdellyt keväthangilla ja puiden juurelta alueelta löytänyt juuri niitä kuulujisia papanoita ja ilmoitellut asiasta sen aikaiselle Pohjois-Savon ympäristöministeriölle, mutta  tiedonkulussa viranomaisten ja metsänhakkaajien kesken oli puutteitta.

Lappeenrannassa Kuuselan kaupunginosassa jouduttiin yhden kolmesta meluvallin paikasta muuttamaan, näiden löydettyjen liitoi-oravien papanoiden vuoksi.

Kalajoella liito-oravien oleskelu Hiekkasärkkien eteläreunalla on ollut uhkana 150 kesähuvilan rakentamiselle ja kaavoitukselle golf-kentän läheisyydessä. En tiedä, miten on sopuun siellä päästy!

Kuopiossa liito-oravan papanapuu on ollut uhkana SOK:n 10 miljoonan logistiikkarakennuksen rakennusprojekti hankkeelle. Tontilla nähty häärivän liito-oravan.

Paltamossa tyssäsi suuniteltu Mondo.Mineralsin talkkikaivoksen hanke paikalla asustaviin viitasammakoihin ja liito-oraviin. Miten paljon niitä lie siellä vieläkin! Pohjois-Suomen aluehallintovirasto antanut kieltävän päätöksen.

Joensuun Enossa Pohjois-Karjalan ely-keskus käynyt neuvottelua v. 2013 maanomistajan kanssa, joka sattunut kaatamaan puita metsästään, koska siellä on asustellut tai asustelee niitä liito-oravia.

Savonlinnan  poliisi tutkinnut Nojamaalle tulevan liikekeskusen rakenetamista 2014, että onko siinä rikottu luonnonsuojelulakia, koska papanoiden perusteella on ollut rakennustyömaan paikalla liito-orava. Kuitenkaan se ei ole ollut rakentamisen esteenä, sillä orava on muuttanut sieltä todistettavasti jo pois…

Kuopiossa on kuitenkin kerran lito-orava joutunut antamaan periksi, kun ns. Saaristokatua suunniteltiin keskustasta Kallaveden saarien kautta oikotieksi eteläisiin kaupunginosiin.Kärängän saaresta matkan varrelta ”niitä” papanoita tietenkin löytyi ja liito-oravankin epäiltiin asustelevan siellä. Ympäristökeskusken poikkeusluvalla sai kerrankin orava väistyä siuuren hankkeen tieltä. Luonnon ystävät eivät aikoneet kuitenkaan antaa periksi ja aikoivat tutkituttaa jutun juristien avulla – miten lie käynyt – sillat ja tiet on tehty…

Vantaalla liito-oravien löydetyt papanat oli vaarassa kokonaan muuttaa Vantaan Marja-Vantaan asuntomessualuetta. Messut on kuitenkin pidetty 2015 ja kai kaavoista ja alueista sitten sovittiin.

Terrafame Oyn ( entinen Talvivaara ) tiimoilta Sotkamosta, en muista valituksia näistä liito-oravista ahmoista, hirvistä, susista, vesikoista ja viitasammakoistakaan. Muuten on kyllä valiteltu Terrafamesta  tarpeeksi asti! Tuo ohitustie Vuokatista Joensuuhun kuitenkin jotenkin tulee vielä mieleen vesikoistaan, jotka meinasi pysäyttää tiehankkeen ja tien nimikin taitaa olla ”vesikkotie”, ainakin kansankielellä. Pöllyvaaran lähelle rakentamisesta Kajaanissa, tulee mieleen jotain liito-orava juttuja.

Kainuun synkkiä työllisyysnäkymiä ei uhkaa vain Terrafamen ( Talvivaaran nimi on historiaa ja sitä ei saa enää mainita ) purkuputken kieltäminen Nuasjärveen, vaan lisäksi on nämä pitkiä loikkia lentävät liito-oravat  Otanmäen Skoda-junavaunutehtaan kannalta.

Äimisteltävää riittää,  kun Hervannan liito-oravatkin jo vaikuttaa Kainuun työllisyydeen, jos Otanmäen Skoda menettää sen vuoksi raitiotievaunu tilauksensa! Mitä sanoo tästä,  myöskin työllisyyttä puolustavat Vihreä liitto ja nykyisin punavihreänä itseään tituleerava Vasemmistoliitto….

Jukolan viestissä, kesäisessä suunnistuksen suurtapahtumassa on jouduttu  myös muuttamaan luonnonsuojelijoiden kanssa yhteisymmärryksessä näitä suunnistus-ratoja näiden suojelluiden metsäneläinten pesimiksen vuoksi, kysymyksessä ei ole tainut olla kuitenkaan liito-oravat, vaan muita pöllöjä ja menninkäisiä.

Melkoisia veitikoita nuo harvinaiset liito-oravat ja muut kömpiäiset, jotka siirtää tai pysäyttää suuriakin rakennushankkeita. En ole varma, mitkä niistä hankkeiden luvista ja oravista lopullisesti sitten päättää: paikalliset ely-keskukset, aluehallintovirastot, ympäristökeskukset,  ministeriöt vai mennäänkö oikeuteen saakka polisien tutkinnan perusteella! Riippuu kai kussakin tapauksessa erikseen. ( aika paljon erilaisia valvomoja ja viranomaisia näyttää olevan, joista ei ota erkkikään selvää edes äimistelemällä, eikä ota liito-oravistakaan )

* Flying Sguirreleja näkyy olevan joka paikassa, missä vaan rakennetaan ja puuta kaadetaan, mutta silti pelätään niiden kuolevan sukupuuttoon! Arvokkaita ovat papanat, kuin kuun kivet ja levittelekööhän niitä joku noihin rakennuskohteisiin ihka tarkoituksellaan…

Sotkamolaisen kirjailijan Veikko Huovisen esikoiskirjassa 1952 – Havukka-ahon ajattelija, Konsta Pylkkänen Lentuan nuotiotulilla äimisteli sinisissä ajatuksissaan maailman menoa: Konsta löysi siellä mietteissään pyymetson, pyyn ja metson risteymän, mutta liito-oravista ei ollut vielä siellä Lentuan saloilla tietoakaan. Mikä lienee sitten tavallisen pörröhäntä-oravan ja liito-oravan risteytys, jos sellainen on yleensä mahdollista…

Noita tavallisia pörröhäntiä on kyllä Hervannassa kohtalisen paljon ja aika kesyjä ovat noiden city-variksien tapaan. Kaksi vanhaa samaa varista on pyörinyt jo monta vuotta kotitalolla ja aika tarkkoja ovat reviiristään ja toinen niistä on ristimäni Pekka!

Tämä liito-oravien puolustaminen elinkannan turvaamiseksi on erittäin vakava asia ja varmasti poliisit tutkimuksissaan ovat ottaneet asiat vakavasti. Suomen luonnonsuojeluliitto tekee arvokasta työtä liito-oravakannan pelastamiseksi ja kaikki eläinlajit ovat arvokkaita maapallollamme, myös Suomen pitäessä niistä huolta. Liito-oravia tosin esiintyy lisäksi Venäjällä, Baltiassa,Tyynellämerellä ja Japanissa saakka. EU-maista liito-oravia esiintyy kuitenkin ainoastaan  Suomessa ja Virossa.

Ja kun pesäpuu itki, kirjoitti joku kirjailija kirjassaan, mutta kirja taisi käsitellä aivan eri asioita…

* liito-oravan papana tarkoittaa – jätöstä, ulostetta ja kakkaa, jonka tämä eläinlaji tekee tarpeillaan.

* Lying Sguirrel – tarkoittaa lentävää kurrea ( oravaa )

 

 

 

 

 

 

Siwan ja Valintalon ”myyjät” joutuu ulkosiivoukseen – onko kärpäsestä tehty härkänen

Palvelualojen liiton ( PAM ) lehdessä artikkeli, jossa uutisoitaan Siwojen ja Valintatalojen henkilökunnan joutuvan tekemään kaupan työehtosopimusten vastaisesti myös ulkosiivousta kauppojen pihoilla heinäkuusta alkaen. Onko tämä EK:n ja hallituksen kaavailemaa yksipuolista työjoustoa uuden suunnitellun yhteiskuntasopimuksen esiasteena, vai onko liiton lehden artikkelissa tehty kärpäsestä härkänen varoituksena mahdollisen yhteiskuntasopimuksen tiimoilta! Onko pelkona, että tapa leviää myös osuuskauppa Saleihin ja lisäksi yksityiskauppoihin? ( Yksityisellä puolen pienemmissä yrityksissä on varmaan yleistäkin, työantajan ja työntekijöitten kesken paikallisella sopimisilella )

Pienissä liikkeissä tällaista muuta työtä voidaan tehdä ( teettää ), mutta ei onnistune suuremmissa tavarataloissa! Työnantaja voi muuttaa työntekijänsä toimenkuvaa alkuperäisestä sopimuksesta, mutta hyvä tapa tietenkin olisi neuvoteella asiasta. PAM:n artikkelin perusteella ymmärrän, että Siwojen ja Valintatalojen myyjien ulkosiivoustyöt on lisätty neuvottelematta.

Suomessa on tällä hetkellä noin 500 Siwaa ja 145 Valintataloa. Valintatalot ajetaan alas  ja ne muutetaan Siwoiksi tai lopetetaan kokonaan. Siwat ja Valintatalot eivät kuulu enää perinteiselle työväenliikkeelle E-osuuskunnalle (osulalle ) ja Tradekalle. Suomen Lähikaupan Oy:n  myymälät myytiin brittiläiselle sijoitus-ja pörssiyhtiölle Tritonille muutama vuosi sitten. Tradekalle jäi lähinnä Cumulus hotellit ja perinteinen Ykkösbonus on vaihtunut Pinssien keruuseen!

En tiedä minkalaisen sopimuksen Suomen Lähikaupan Oy:n myyjät on tehneet työnantajansa kanssa. Nykyään kaikkien myyjien sopimukset on pääasiassa osaaikaisia kaikissa ketjuissa ja näiden myyjien työnkuvahan aivan erikoisliikkeitä ottamatta on: kassatyötä, tavaroiden vastaanottoa, hyllyttämistä, turvamiestä ja joskus voi joutua neuvomaan – missä hyllyn välissä koiranruokapaketti sijaitsee. Tilaukset ja täydennykset tavaroissa tehtäneen jo automaattisesti! Tuntuisi kuitenkin, että työsopimuksissa työn kuvasta tarkoittanee myymälän sisällä tapahtuvaa työskentelyä. Lidleillä, Siwoilla ja Saleilla saattaa jo olla näistä kaupan työehtoista poikkevia omia sopimuksia yleisten PAM:n sopimuksien lisäksi.

Ennen oli ainakin tarkkaa ravintola-alalla hovimestarien ja tarjoilijoiden työnjako ja tuskin lääkärit sairaaloissa jakaa ruokaa potilaille ja puuttuu laitoshuoltajien työhön. Ei varmaan kuulu Otanmäen nykyisen Skoda-vaunutehtaan hitsaajille siivoukset! Nykyisin hallitus ajaa EK:n johdolla näitä vapaampaa liitoista poikkevia paikallisopimuksia ja saa kai niitä nykyisinkin sopia, ainakin parempaan päin, mitä yleiset lait ja sopimukset kattaa.

Itse olin aikoinani yli kolmekymmentä vuotta vähittäiskaupassa urheilukaupan parissa, niin ketjuun kuuluvalla yksityisellä, Tradekalla ja yksityisellä ketjuun kuulumattomalla yrityksellä. Siivosin varastot kysymättä ja jopa maalasin hyllyjä oma-aloitteisesti ja pesin jopa näyteikkoina luppoaikana ja asentelin jouluvaloja pakkasessa tavaratalon katolle ja pihamaaltakin tuli roskat lakaistua. Puhumattakaan palkattomista ylitöistä, asiakkaiden tullessa kauppaan juuri ennen sulkemisaikaa ja kaupat piti tehdä..

Onko PAM tehnyt tästä ylimääräisestä siivouksesta Siwojen ja Valintalojen kohdalla liian suuren uutisen yhteiskuntasopimuksien neuvottelujen alla!

Juttelin erään Siwan kassalla työskentelevän kanssa, kun varta vasten tämän asian takia menin sieltä nortti-askiani ostamaan. Kassa nauroi koko jutulle, kun muka asiasta tiedustelin. Hänen mukaansa tämä siivousjuttu koskee vain pientä osaa Siwoja ja Valintataloja – Tampereellakin on niitä vain muutama kauppa. Nämä ”siivoustalkoot” koskee vain niitä liikkeitä, jotka ovat tavallaan omissa erillään olevissa kiinteistöissä ja niissä ovat  nämä Siwat ja Valtsut itse suoraan palkanneet huoltoyrityksen sivoamaan  omia pihamaitaan. Suurin osa kaupoistahan on rakennuksissa, joissa on muitakin yrityksiä ja niiden huoltotyöthän tekee huoltofirma kaikille yhteisesti.

PAM:n uutisessa myyjien ylimääräisten pihamaiden siivoustalkoiden piiriin kuuluisi Suomen Vähittäiskauppa Oy:n  645 liikkeestä ( Siwat ja Valintatalot ja mahdollisesti vielä yksi Euromarket ) 250 liikettä. En tiedä miten paikkansa pitävä tuo määrä on! Suomen Vähittäiskaupan palveluksessa työskentelee yli 5000 työntekijää ja markkinaosuus on sillä vähittäiskaupasta noin 7 %.

Toinen juttu on, jos sama huoltofirma  tekee siwoissa pihamaan sivoukset ja lumityöt ja lopuksi valtautuu työt niin, että myyjä tekee lopussa nämä lumityötkin. Tämä juttelemani Siwan kassa kertoi minulle, että mukaavaan on käydä välillä jäätelöpaperit  siivoamassa sisätyön välissä…ja ei mitään haittaa, yliannostettu tämä uutinen on…

Viekö nämä siivoustalkoot sitten töitä kiinteistön huoltoyrityksiltä ja tuoko ne lisää tunteja näille osa-aikaisille Siwalaisille ja saavatko he näistä ”likaisen työn” lisää. Tuskimpa näissä tapauksissa lisiä ja palkka-tunteja kuitenkaan lisää tulee osa-aikaisille henkilöstölle ja hallitushan kannustaa palkattomaan 100 tunnin vuosilisään tunteja lisäämällä. Tosiasiassa on säästää Suomen Lähikaupalla kiinteitä kustannuksiaan ja parantaa sitä kautta tulostaan! Puoluettomasti sanon kuitenkin, että mitään työllisyyttä tämä ei paranna, vaan vie töitä huoltoyrityksiltä!

Nykyään ei uskalla enää ottaa mitään kantaa asioihin edes fb-kavereiden kanssa ja vieläpä tykätä niistä yhteiskuntasopimuksen kannanotoissa, kun kavereissa on yrittäjiä ja luottamusmiehiä. Näyttää kuitenkin, etttä enemmän asiat riitelee, kuin ihmiset ja se on hyvä asia. Kysymyshän ei ole kuin rahasta, vaikka se aika tärkeä asia on molemmille osapuolille. Sen verran otan kuitenkin puolueettomana  kantaa Siwojen PAM:n uutisen kohdalla ulkosiivouksista, että asiasta on tehty kärpänen ja kyllä saa käydä tupakka-askit ja jäätelöpaperit myyjät hakea pihan perältä, jos ei mennä aivan lumenluontiin saakka..

Sen verran otan kuitenkin (uskallan) entisenä duunarina kantaa ottaa, että yhden karenssipäivän voisin sairausajan palkkaan hyväksyä ja ainakin ne lauantain ”saunalisät” voisi niiltä parjatuilta kallispalkkalaisilta paperimiehiltä poistaa ja loma-aikana sairastumista voisi loman siirtämisellä vähän rajoittaa. Tosin kaikille työpaikoille ei saa sairaana flunssassa mennä ( sairaalat, lastentarhat) mutta toimistoon voi kyllä mennä huoletta rykimään!

Pekkaset voisi myös otta pois, koska 40 tunnin säännöllinen työaika ”kaikille” poistaisi nämä epämääräiset liukumat pois, kun niistä ei ota selvää erkkikään – milloinka mitenkin kukin pois töistä lähtee perjantaisin näissä omissa liukumissaan. Säännöllinen työaika takaisi työssäolon ajan täsmälleen, vaikka tuskin se työllisyyttä ja yritysten taseita parantaa! Valtion ja kunnan virkoihin työpaikkojen hakemuksissa olen nähnyt työajan ( virka ) olevan minuutilleen 34 tuntia 38  minuuttia ja 30 sekuntia viikossa…

Siwat on tullut kuuluisaksi ryöstöistään ja juoksukaljoistaan! Mitenkä riittää näitä pihan siivoojia, kun hekilökunta työskentelee iltaisin monesti yksinään ja onko resussesja tosiaan näissä siivota lisäksi ulkosivua. Hyvä jos Suomen Lähikauppa Oy palkkaisi jonkun lisää tai antaisi edes niitä lisätunteja, jos huoltofirma joutuu tämän vuoksi ihmisen irti sanomaan.

Hyvä kuitenkin, että asia on tullut esille tulevaisuuden kannalta. Joillakin aloilla voidaan teettää näitä ylimäärisiäkin töitä, mutta kaikki eivät kuitenkaan halua ja eivätkä edes osaa niitä. Jostain luin, että entisaikojen ns. sekatyömiehistä olisi jopa nyt pula kortistossa ( TE ). Koulutetut,  työttömät diblomi-insinöörit ja ekonomit eivät halua näitä sekahommia tehdä…

Mikähän tästä suunnitellusta yhteiskuntasopimuksesta yleensä tulee, vaikka Suomen Lähikauppa Oy on jo ollut tien avaajana näitä ”joustoja” tehdessään…

Pekingin MM-kisoista yleisurheilijoillemme 0 – 3 mitalia – 17 urheilijaa Suomesta Pekingiin

Yleisurheilun MM-kisoihin Pekingiin on sitten yleisurheilijamme valittu. Kirjoitin kesäkuun alussa tänne äimistelyyn, että Suomesta pääsee ja valittaneen noin 15 urheilijaa ja 17 heidän määrä sitten lopullisesti on! Camilla Richardsson pääsi esteisiin, Nooralotta Neziri 100:n metrin aitoihin ja Wilma Murto seipääseen ranking-listan perusteella, koska A-rajan saavuttaneita ei ollut tarpeellista määrää, maiden kolmen osanottajan kiintiöiden vuoksi.  David Söderberg olisi päässyt myös moukariin tällä ”villillä kortilla”, ilman eilistä Espoossa ylitettyä kisarajaa tuloksellaan 76,03. Miesten pituuteen äimistelin aluksi, että Eero Haapalan  795 ja Henri Väyrysen 793 voisi riittää, mutta näin ei käynyt. Kisaraja pituuteen on  810 ja kisarjan ylittäneitä on tarpeellinen määrä, tai ranking-lista ei aivan riittänyt Haapalan maailmantilaston 70:lllä ja Väyrysen 76:nnella sijallaan.

Ranking-listahan tehdään karsimalla pois urheilijoita listalta edestä, koska MM-kisoihinhan saa lähettää vain kolme urheilijaa maastaan kuhunkin lajiin ja nähdäkseni myös lisäksi edellisten MM-kisojen maailmanmestarin, jos on kisarajan saavuttanut 1.10.2014  –  10.8.2015 välisenä aikana. Maantielajeissa maratonilla ja kävelyssä tuon kisarajan saavuttamiseen kelpaa kuitenkin edellisenä kautena tehty tulos, koska Henri Maninen alitti maratonin kisarajan 2.17  tuloksellaan 2.16,43  Berliinin maratonilla jo syyskuussa 2014 ja kävelijä Jarkko Kinnunen elokuussa 2014 EM-kisoissa, 50 km:n kävelyssä tuloksellaan 3.48,49.

Suomalaisilla urheilijoilla on tilastojen valossa mahdollisuuksia neljään mitaliin: keihäänheittäjillä Tero Pitkämäellä, Antti Ruusaksella, Ari Manniolla ja Sanni Utriaisella kaiken mennessä heillä nappiin. Todennäköinen mitalien määrää ollenee  nollan ja kolmen välillä, veikaukseni on yksi hopeinen mitali Antti Ruuskaselle miesten keihäässä. Kaksi mitalia siinä ei ole mahdoton, mutta tuntuu, että muutkin jo osaavat heittää sitä keppiä… Mannion nykykunto ei riitä mitaleille ja Utriainen pääsee onnistuessaan sijoille 4 – 8. Minna Nikkasella seipäässä mahdollisuus 460 – 470:sellä tuloksilla sijoille 6 – 10 ja siinä ne parhaat saavutukset varmaan ovatkin!

Ohessa lisää suomalaisten yleisurheijoiden mahdollisuuksista Pekingin MM-kisoissa tilastojen valossa, mutta yllätyksiän voi toivottavasti tapahtua. Lista urheilijoista satunnaisessa järjestyksessä ja maailmantilastoissa voi olla pieniä tilastopuutteita:

1. Anne-Mari Hyyryläinen – maraton 2.35,17

Helsingin Jyryä ( TUL ) edustava Hyyryläinen saavutti naisten maratonin MM-kisarajan 2.35,17 tammikuussa Dubainin maratonilla. Maailman kärkiaika tällä kaudella on mare Dibaballa 2.19,52. Hyyryläisen aika edellyttää maailman tilastossa sijalle vasta 231! Edellä tilastossa on kuitenkin pilvin pimein kenialaisia ja etiopalaisia juoksijoita ja se kolmen urheilijan mm-kiintiö maata kohten lajissaan helpottaa näin Hyyryläisen osakkeita ja sijoitus 30:n sijoille olisi jo kohtuullinen sijoitus suomalaiselta.

Peking-ranking-listan sijoitus 71.

Ranking-lista tarkoittaa Pekingin kisaan mahdollisesti osallistuvat ja pääsevät urheilijat tämän kauden tuloksien osalta. Lista ei ole siis suora tilastolista kaikista urheilijoista, vaan maiden kiintiöt, poisjäännit ja ilmoittautunee onotettu huomioon.

2. Henri Manninen – maraton 2.16,43

Miesten maratonilla jyväskyläläinen, 8000 km vuodessa harjoitteleva Henri Manninen alitti syyskuussa Berliinin maratonilla rajan 2.17 – tuloksellaan 2.16,43. Kärkiaika on kenilaisella nandiheimon miehellä Eliud Kennedyllä –  Lontoon maratonilla aika 2.04,42. Mannisen aika tämän vuoden miesten maratonin tilastossa edellyttäisi vasta sijaan 465. Tässäkin tilastossa on sadoittain kenialaisia ja etiopalaisia juoksijoita mukana. Mainittakoon, että kenialaisen Wiliam Kipor Koitilen juoksema 2.18 edellyttää tämän kauden tilastossa vasta 563:een sijaan! Mannisen sijoitus tullee olemaan Pekingissä sijan 40:n jälkeen.

Ranking-listan sijoitus 100.

3. Veli-Matti  ”Aku ” Partanen –  50 km kävely 3.49,02

Lappeenrannan Urheilu-Miehiä edustava ”Aku” käveli kisarajan alle 50 km:llä maaliskuussa Slovakiassa 3.49,02. Kovan kävelijän rajana pitedään juuri tuota 3.50:n alitusta. Hän on tilastossa hyvällä sijalla 19. Kärkiaika on Matej Tjothilla kova 3.34,38. Tilastossa on paljon kiinalaisia, japanilaisia, puolalaisia, venäläisiä ja meksikolaisia kävelijöitä.Venäjän maajoukue on jopa uhkaillut jäädä pois MM-kisoista tiettyjen doping-epäilyjen vuoksi. Sääolot, tankkaukset, tekniikka ja päivän kunto ratkaisevat tässä mailman raskaimmassa  yleisurheilulajissa paljon: Partasella kaiken mennessä nappiin mahdollisuudet kymppisakkiin, mutta on nähty kävelyssä arvokisoissa vaikka minkalaisia katkeamisia helteessä, liian kovan alkuvauhdin takia ja tuloksia on todella vaikea ennustaa.

Ranking-listan sijoitus 24.

 

4. Aleksi Ojala 50 km –  kävely 3.57,20

Turun Weikkoja ( TUL ) edustava, Reima Salosen valmentama Aleksi Ojala kävellyt myös  kisarajan alle Slovakian Dudincessa maaliskuussa  – 3.57,20. Edellyttää vuoden tilastossa  sijalle 51 ja vaikea ennustaa hänen sijoitustaan, koska ei yleensä tiedä montako kävelijää pääsee maaliin saakka, jaksamisen ja myös ulos liputuksen vuoksi. Tuskin kuitenkaan Ojala vielä yllättää 20:n sakkiin kävelemällä.

Ranking-listan sijoitus 49.

5. Jarkko Kinnunen – 50 km kävely 3.48,49

Nokialaisen Kinnusen  viime kesän EM-kiosissa kävelemä aika 3.48,49 edellyttää tämän vuoden tilastossa sijalle 18. Kinnusella sitkeänä ja kokeneena kävelijänä onnistuessaan mahdollisuudet kymmenen sijan paremmalle puolelle.

Ranking-listan sijoitus 21.

 

6. Tero Pitkämäki – keihäs 89,09

Miesten keihästilasto näyttäisi nyt tältä: 1. Julius Yeego, Kenia – 91,39 2. Keshorn Walcott, Trindad – 90,16 3. Thomas Röhler, Saksa – 89,27 4. Tero Pitkämäki 89,09 5. Antti Ruuskanen 88,98 6. Witteslaw Vesely, Tsekki –  88,18  7. Ari Mannio 86,82. Herkkä laji, voi tulla suomalaisille vaikka kaksoisvoitto tai jäävät ilman mitalia. Loppukilpailuun Tero menee ja kuuden sakkiin varmasti. Kuortaneen epävarmuus saattoi olla oudon mondon syytä tai tekniikka hakusessa. Keshorn Walsottilla ollut jalkaongelmia ja ei heittäne Pekingissä ollenkaan.

Ranking-listan sijoitus 4.

7. Antti Ruusakanen – keihäs 88,98

Mitalin ottaa veikkaukseni mukaan Antti kunnollaan ja varmuudellaan!

Ranking-listan sijoitus 5.

8. Ari  Mannio keihäs – 86,82

Raaseporissa heitti tuon yksittäisen hyvän tuloksen 86,82 ja sitten ei ole varmuutta ollut kuin 80 kaariin. Wirkkalan tilalle päässyt Mannio päässee niukasti loppukilpailuun, mutta sekään ei ole varmaa vielä noilla viime aikojen näytöillä.

Ranking-listan sijoitus 7.

9. Minna Nikkanen – seiväs 460

Kuortaneella Suomen ennätyksen 460 hypännyt Nikkanen on nousukunnossa ja varmuutta näyttää hänellä nyt olevan. Maailman kärki on 491, Yarisley Silvalla ja Nikkasen sija tilastossa on 20. Kuubalaisia, venäläisiä ja amerikkalaisia paljon tilastossa mukana. Nikkanen onnistuessaan hyppää kuuden joukkoon, mutta ei vielä mitaleille.

Ranking-listan sijoitus 17.

10. Sanna Kämäräinen – kiekko 61,07

Niukasti kisarajan keväällä Portugalissa 61,07 ylittänyt, Lapinlahden Vetoa edustava Sanna Kämäräinen on naisten kiekon tilastossa sijalla 38. Maailman kärkitulos kuubalaisella Denia Caballerolla 70,65. Kroatialaisia ja kuubalaisia paljon tilastossa mukana ja taso on kova. Mäkäräinen ylittänyt itsensä jos loppukilpailuun pääsee, mutta tuntuu se kuitenkin vielä epätodennäköiseltä saavutukselta.

Ranking-listan sijoitus 29.

 

11. Kristiina Mäkelä –  kolmiloikka 14,20

Sisäradoilla jo helmikuussa Prahassa EM-kisoissa kisarajaan tasan 14,20 hypännyt Mäkelä valittiin heti Pekingin joukkueeseen. Ulkoradalla hän on hypännyt tänä kesänä 14,06 ja se edellyuttää ulkoratatilastossa sijalle 32. Tilastokärki venäläisellä Ekaterina Konevalla metriä parempi 15,04 ja kakosena Caterina Ibarguen 14,88. Israelilaisia, venäläisiä ja kolumbialaisia poistuu kiintiön vuoksi Mäkelän edestä kisoihin, mutta tuskin hän loppukilpailuun pääsee kovan tason vuoksi.

Ranking-listan sijoitus 21.

12. Sanni Utriainen –  keihäs 63,03

Kuortaneen Eliitti-kisoissa kisarajan 61 metriä tuloksellaan 63,03 ylittänyt tamperelainen Utriainen onnistuessaan voi olla jopa mitaleilla ja loppukilpailuun pääsee ainakin todennäköisesti, jos tulos on vähänkin Kuortaneen luokkaa. Tilastokärki kaudella on eteläafrikkalaisella Sunette Viljoenilla 66,62. Utriaisen tulos edellyttää sijalle 21, mutta toisaalta edestä ei karsiutu kiintiön vuoksi heittäjiä pois, koska he jakaantuvat eri maihin tasaisesti.

Ranking-listan sijoitus 21.

13. Sandra Eriksson – 3000 m esteet 9.36,90

Erikksson alitti kisarajan 9.45 Porin Kalevan kisoissa jopa helposti tuloksella 9.36,90. Ennätys hänellä on parempi ja oli jopa suosikki viime kesän EM-kisoissa Sveitsissä.  Tilastokärki on tunisialaisella Habiba Ghribillä on todella kova 9.11,28. Etiopalaisia ja kenialaisia on paljon Erkssonin edellä tilastossa, Sandran ajalla on tilaston 43:s sija. Aika 9.30 edellyttää noin 20:lle sijalle ja siitä alas päin on sekuntipeliä. Vaikka näitä kenialaisia ja etiopialaisia huippuja jää pois kiintiön vuoksi, niin tiukkaa tekee Sandralla loppukilpailuun pääsy kovan tason vuoksi. Nämä on kuitenkin eri kinkerit kuin EM-kisat!

Ranking-listan sijoitus 28.

 

14. Camilla Richardsson – 3000 m esteet 9.46,66

Camillan tilastoaika 9.46,66 jää tuon 1,66 sekuntia tulosrajasta ja hänen sijoitus on kauden tilastossa vasta 77. Kuitenkin tämän ranking-kiintiön listalla hjän on sijalla 45 ja pääsi viimeisenä MM-kisojen naisten esteisiin mukaan. Ei mitään mahdollisuuksia vielä loppukilpailuun, mutta hyvää kokemustahan tuo on vielä nuorelle, kehittyvälle urheilijalle.

Ranking-listan sijoitus 45.

15. David Söderberg –  moukari 76,03

Kuortaneella heitetty 75,03 olisi jo riittänyt kisapaikkaan ranking-listan perusteella ja eilen Espoossa heitetty 76,03 jo tuloksellaan. Puolalainen Pavel Fajdek johtaa maailman tilastoa, tuloksella 83,93. Söderbergin tuloksella ollaan tilastossa sijalla 33. Täysin onnistuessaan loppukilpailu-paikka on mahdollista.

Ranking-listan sijoitus 26.

 

16. Nooralotta Neziri – 100 m aidat 13,01

Sadasosan päähän kisarajasta sallitussa tuulessa päässyt Nezirikin pääsi Pekingiin. Nezirin sijoitus on tilastossa vasta 60:s, mutta USA:n tyttöjä on niin paljon edellä, että hänen sijoitus 35. ranking-listalla mahdollistaa pääsyn kisoihin. Kärki on USA:n Sharika Nelvsillä 12.34 ja en ole varma onko hän edes selvinnyt USA:n mestaruuskisojen karsinnoissa MM-kisoihin, joista kolme parasta valitaan ja kärkituloksen omistava voi jäädä rannalle. Kymmenen parhaan tilaston joukossa on laskelmieni mukaan jo kahdeksan jenkkiä ja senkin jälkeen niitä on vielä paljon tilastossa.  Nooralotta voi päästä alkueristä jatkoon onnistuessaan, mutta ei enää pitemmälle.

Ranking-listan sijoitus 35.

17. Wilma Murto – seiväs 440 hallissa

Salon Vilppasta ( TUL ) edustava Wilma Murto on hypännyt Tampereen Pirkka-hallissa helmikuussa 2015 tuloksen 440 ja se riittäisi ulkorata-tilastossa  sijalle 54. Murron ulkoratojen paras tulos on Kuortaneella hypätty 430 ja se antaa sijan tilastossa 83. Kuitenkin tuo sisäratatulos kelpuuttaa Murron Pekingiin, koska hän nousee ranking-listalle jo sijalle 31 – amerikkalaisten runsauden, sekä poisjääntien vuoksi ja on näin varmasti Pekingin-koneessa!

Ranking-listan sijoitus 31.

******

Sijoitukset olen ottanut Ylen uutisten sivujen alaviitteeltä IAAF.n tuloksista  ja ensimmäinen niistä on julkaistu kesäkuu nalussa ja niitä päivitetään jatkuvasti. Kirjoituksen aikanakin tuli joku tulos lisää, mm tämän sakalaisen Röhlerin keihästulos Kuortaneelta.

Pääosin nuo tilastot kuitenkin näyttävät pitävän paikkansa, mutta voivat vaihtua ja samalla ranking-listan tilastot vaihtuvat ilmoittautumisten ja poisjääntien vuoksi.

Jotenkin tulee vain mieleen, että kaikki maailman parhaat urheilijat eivät ole läsheskään kaikki joissain lajeissa kisoissa, tuon kolmen lajissaan maakiintiön vuoksi ja olisiko siihen jotain ratkaisua.! Olympialaisiinhan on tosin päässyt mukaan huonojakin urheilijoita, kun maa on saanut lähettää yhden lajiinsa, vaikka tulosrajaja on ollut. Nyt vaikuttaa nuo tulosrajat Rion olympialaisiin hiukan kovemmilta, kuin nämä Pekingin tulosrajat.

Äimistelen sitä, että kannattaako sitten kaikkia suomalaisia tulosrajan saavuttaneita Pekingiin yleensä lähetttää, kun osalla ei ole kuitenkaan mitään pärjäämisen mahdollisuuksia siellä! Näin pienen joukon ollessa kyseessä – kannattaa ja toisaalta mitkä kisat ne olisivat, jos kukin maa vain mitaliehdokkaat sinne lähettäisivät…

****

Jk.päivitetty klo 11.12

Tämä Wilma Murron valinta näyttää selvältä laskelmieni perusteella ja se on vielä IAAF:n vahvistamista vailla ja SUL  valitsee hänet sinne varmasti. Lisäsin hänen joukkueeseen ”omatoimisesti”!!

Lisäksi naisteen keihään tilastossa Heidi Nokelainen on tuloksellaan 59,86 tilastossa 39 ja hänelläkin on jotain mahdollisuuksia vielä Pekingiin kisoihin. Lisäksi Kukka-Maaria Mustonen on juossut viime kesänä Hampurissa maratonin 2.44, mutta se ei taida riittää siihen ranking-kisapaikkaan, vaikka poisjääntejä olisi paljonkin tilaston edeltä, sekä kenialaisia ja etiopialaisia poistuu kiintiön vuoksi runsaasti varsinaiselta tilaston listalta!

Blogia päivitetty 13.8.2015

Wilma Murron tilanteeseen IAAF:n taholta ei ole tullut virallista tiedotetta Peking-rankinglistan perusteella MM-kisoihin pääsystä, mutta rasitusvamman takia häntä ei lääkäri kilpailemaan sinne ollut suositellut ja Murto ei lähde MM-kisoihin. Sen sijaan moukarinheittäjä Tuomas Seppänen on oikeutettu osallistumaan ja näin ollen Suomen yleisurheilujoukkuueen kokoonpano on tuo 17 urheilijaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Suunnistuksen MM-kilpailut jaetaan välivuosiksi metsä- ja sprinttisuunnistukseeen – oikein vai väärin!

Äimistelen ilolla, koska uudet tuulet puhaltavat vihdoinkin suunnistuksen MM-kisojen kehityksessä: kansainvälinen suunnistusliitto tehnyt Suomen kannattaessa päätöksen,  suunnistuksen MM-kilpailujen jakamisesta vuorovuosittain perinteisen metsä- sprinttisuunnistuksen kesken. Suunnistuksen MM-kisoja alettiin järjestämään vuodesta 1966 alkaen Suomen Fiskarsista,  joka toinen vuosi vuoteen 2003 ja sen jälkeen ne on järjestetty joka vuosi.

Ensimmäinen kerran tämä jako tapahtuu 2019 metsäsuunistuksen kilpailuilla ja sitten 2020 on vuorossa nämä pelkästään sprinttikilpailut ja siitä jatketaan joka toinen vuosi ohjelmalla. Muutama vanhoillinen pihkaniska-maa on kylläkin vielä vastustanut tällaista lajin kehitystä internatiolaisempaan suuntaan.

Tämä on hyvä kehitys lajin kannalta kansainvälistymisen vuoksi, koska arvokisoja voidaan nyt laajentaa helpommin suunnistuksen eksoottisiin maihin ja saada tätä kautta vaikka kovia kenialaisia 28 minuutin miehiä kympillä mukaan suunistuksen pariin. Nämä 28 minuutin kympin miehet kun eivät enää mahdu Kenian maajoukkueeseen, puhumattakaan maastojuoksun MM-kisoista, mutta suunnistukseen heillä vielä olisi annettavaa.

Sprinttikisat voidaan järjestää vaikka jenkeissä New Yorkin sydämessä Manhattanilla ja Keskuspuiston laitamilla – onnistunee varmasti, jos se kuuluisa nykin maratonikin pystytään siellä järjestämään. Samoin Kenian 2,5 miljoonainen Nairobi olisi mielenkiintoinen paikkakunta suunnistuksen MM-kilpailuille.

Suunnistuksen MM-kisoja ei ole taidettu järjestää juuri Euroopan ulkopuolella, kuin kerran 1985 Australiassa Bendigossa kengurujen keskellä,  Kari Sallisen voittaessa siellä maailman mestruuden. MM-kisoja pitäisi saada  enmemmän Euroopan ulkopuolelle, jos laji aikoo olympialajiksi ja nyt se olisi näiden erillisten sprintikisojen vuoksi helpompaa järjestää muuallakin.

Maailmancupeja on toki järjestetty Euoroopan ulkopuolella ainakin: Yhdysvalloissa, Kanadassa, Uudessa- Seelannissa ja Japanissa. Mutta vähäistä niissä järjestäminen ollut Euroopan maihin nähden ja paljon olisi vielä potentiaalisia juoksumaita lisäksi olemassa, joihin sprinttisuunnistusta voisi levittää.

Suunistuksen maailman-mestaruuskilpailuissa on jo nyt mukana viitisenkymmentä maata ja potentiaalisia maita riittää vielä ainakin sataan saakka ja sitä kautta nimenomaan sprinttisuunnistuksen kautta suunistus saadaan helposti olympialajiksi. Pitkä loikka on jo menty eteenpäin 70-luvun pohjoismaisista vuosista tähän hetkeen, tosin huonona asiana tullut se, että nämä uudet suunnistuksen kääpiömaat pärjäävät suomalaisille jo ainakin miehissä.

Sktolannissa oli mukana sprintti-sekaviestissä 31 maata,  Tanskan voittaessa ja Suomen ollessa kuudes ja kotikentästäkään ei välttämättä ole apua, sillä isäntämaa Ison-Britannia oli vasta sijalla 14.

Sprintin historiaa

Suunnistusta järjestettiin jo 70-luvulla ainakin iltarasteilla sprinttisuunnistuksen ympäristössä: taajamien reunojen kaduilla sprinttiä pitemmillä matkoilla ns. korttelisuunnistuksena, jopa puhelinluettelosta kopioiduilla ja itse seurojen ”kartan täydentäjien” niistä parannetuilla sen aikaisilla sprinttikartoilla. Kansallisissa oli keväisin varsinkin suunnistuksia osaksi kaduilla, puistoissa ja metsässä. Puistosuunnistuksen nimellä lyhyet sprinttikilpailut alkoivat jopa televisiointiin asti Vaasan seudulla  90-luvulla, aina ennen Jukolan viestin esikisana samalla viikolla.

Lyhyt matka tuli ohjelmaan MM-kilpailuihin ennen sprinttiä 1991 ja siinä oli matkat 4 – 5 km:n välillä metsässä.  Pasi Ikonen voitti Tampereella 2001 viimeisen lyhyen matkan virallisen maailmanmestaruuden 4,2 km matkalla.  Lyhyt matka muutettiin 2003 keskimatkaksi, ratojen vähän pidentyessä. Nyt on tosin sprintin matkatkin pidentyneet jopa neljään kilometriin vauhtien kasvaessa ja neljän kilometrin radalla suunnistuksen taitavat Kenian kakkosmiehet viipyisivät vain 12- 13 minuuttia…

Ensimmäinen MM-sprintti suunistettiin juuri noissa vuoden 2001 MM-kisoissa Tampereen Kaupin urheilupuistossa, jossa osaksi mentiin rakennusten välissä, puistossa, latupohjilla ja metsissä. Pasi Ikonen saavutti hopeaa, sveitsiläisen Jimmy Birklinin voittaessa. Se oli vielä ”metsäsuunnistusta” nykyisiin katusokkeloihin nähden.

Sen jälkeen sprintin kehitys on mennyt kilpailumuotona yhä enemmän kaupunkien ja taajamien city-keskustoihin pois puistoista ja entistä labyrinttimaisempiin ratoihin. Pienetkin virheet aitojen ja esteiden väärältä puolen suunnistaessa,  kostautuvat tulosluettelossa tiukassa kilpailussa. Ääripäänä sprintin järjestämiselle olisi massiivisen Ikean tavaratalon sisätiloissa ja sinne eksyy varmasti, vaikka viivat  ja opasteet on nähtävillä selvästi. Todistan sen omalla kokemuksella, harvoin siellä Ikeassa ”pakolla” joutuneena käymään..

Miten sprinttiä jalostetaan jatkossa

Maasto- ja sprinttikilpailujen erittyämisellä järjestäjät saavat MM-aikataluihin väljyyttä ja uusia kilpailumuotoja saadaan näin mukaan niin sprinttiin kuin metsäänkin. Järjestäjät voivat keskittyä paremmin kilpailujen järjestämiseen vain yhteen kilpailumuotoon keskittämisellä.

Metsäsuunnistukseen tuskin paljon muutosta tarvinnee tehdä ja nyt on muutettu metsämatkat ilman karsintaa ja tästäkin voi olla kahta mieltä. Lajin levinneisyyden vuoksi ilman karsintaa on hyvä asia ja taas karsinnan avulla maat voisivat lähettää enemmän suunnistajia ja sitä kautta maailman kaikki parhat suunnistajat pääsisivät loppukilpailuihin. Nythän joistain  suuremista suunnistajamaista voi rajoituksilla jäädä huippuja pois, kuten olympialaisissa Kenian juoksijoita ja Norjan hiihtäjiä!

Sprintin tason nostamiseksi ja pakottamalla suunnistajat harjoittelemaan kovempaan juoksuvauhtiin, voisi olla osallistumisen rajoituksena lisänä karsintaraja,  miehissä vitosella 15 minuuttia ja naisissa 16,30 minuuttia, mutta karsiko osanottajia ja joitain maita kokonaan pois kisoista. Tosin nuo rajat ei pitäisi nykyaikaan kovin kovia olla!

Viesteihin voisi sprinteissä järjestää sekaviestin lisäksi viestit erikseen naisille ja miehille, tai jättää sekaviestin pois. Nythän on kaavailtu tuleviin jaettaviin sprinttikisoihin lajeiksi: sprintin karsinta, sprintti,  viesti ja joku muu lisälaji. Huhua kuulunnut tästä lisälajista jonkinlaista pudotuskilpailun tapaista.

Mielestäni sprintin MM-kisoihin pitäisi laittaa yksi pitempi helpompi rata noin 30 minuutin ihanneajalla ja sitä myöten saataisiin näitä Kenian ja USA:n huonompiakin kympin juoksijoita mukaan. Rastien märä rajattaisiin, korkeintaan yksi per koilometri ja matkaksihan tulisi tällä 30 minuutin ihanneajalla jotain  9 – 10 km.

Tietysti suunistus pitää erottaa juoksukilpailuista, mutta tällainen helpottaisi näiden kovien juoksijoiden ”sisäänajoa” suunistuksen pariin ja laji saataisiin kiinostavaksi olympialajiksi. Pitempi matka myös joutuisi kehittämään urheilijoilla kestävyysominaisuuksia pelkkien intervallien sijasta, eikä kisoista tulisi liian sprinttimäisä – vaikka erikoistuminen on hyväkin asia. Tosin jonkinlainen pudotuskilpailu hiihdon sprintin tapaan on jo kestävyysurheilua.

Sprinttimatka on toisaalta sellaisenaan jo kestävysmatka 13 minuutin suorituksellaan, jos verrattessa kestävyysjuoksuissa 5000 metrin matkaan – sehän lasketaan siinä kestävyyslajiksi.

Nimen sprintti voisi muuttaa pidennetyn matkan vuoksi  paremmaksi ja joku kovan alustan suunnistuksen nimi kisoille voisi olla luontevampi: Hard country orineteering  world Championships ?

Äimistelyä suunnistuksen salatusta dopingista

Sprinntisuunnistus mennyt siis tavallaan vaikeamaksi  nopeuksien kasvaessa ja pientenkin virheiden kostautuessa. Äimistelyttää myös, että onko laji tasapuolinen kaikille. Saako järjestäjämaiden suunnistajat ”kotikenttäetua” maaston mahdollisesti paremmin tuntemuksellaan ja käydäänkö sprinttipaikoilla vakoilemassa kilpailualuetta jo vuotta ennen satunnaiseksi matkaajaksi naamioituneena myös muistakin maista. Suunistajen tutustuminen maastoihin sillä silmällä on kielletty, mutta eihän kaupoissa käymistä voi kieltää.! Mihin eettinen raja sitten vedetään ja mitä saa tehdä ennakkoon kilpailualueeseen tutustumisella, onko se suunnistuksen salattua dopingia..

Ison-Britannian sprinttijoukkue oli sekaviestissä nyt Skotlannissa isäntämaana vasta 14:sta Suomen ollessa 31 joukkueen määrästä hyvin kuudes. Suomalaiset taas pärjäsivät hyvin kotikonnuillaan Sotkamossa, mutta toki sprintin maailmanestari siellä – Mårten Boström on menestynyt muuallakin. Sveitsiläiset ovat kahminneet suurimman osan sprintin historian mitaleista ja kakkosena pohjoismaista Ruotsi. Sama millä kolkalla kisat, niin sveitsiläiset ja ruotsalaiset ovat olleet kovakuntoisia ja taitavia, vai ovatko saaneet parhaat nuotit ennakkoon..

Järjestänmaan Sktolannin ( Ison- Britannian)  suunnistajien sijoitukset oli naisten sprintissä – 17, 22, 39 ja miehissä 8, 13 ja 18, joten kotikentän etua ei tässä tapauksessa ole liikaa ollut.

Mikä on sallittua, ei ole kiellettyä

Tunsin itseni vähintään varkaaksi, kun ostin peruskartan Kajaanin kirjakaupasta Hyrynsalmen kilpailumaastoista”,  valmistautuessani” Hyrynsalmelle Pohjois-Suomen  suunnistus-mestaruuskilapailuihin. Äimistelin karttaa kotona salaa emännältäkin ja piilotin sen patjan alle. Ennen pyörilteltiin salaa vanhoja suunnistuskarttoja hämärissä teltoissa Jukolan viestissä ja pantiin ne äkkiä piiloon vierasseuralaisen kömpiessä telttaan – kuin pikkupoikana pelikortit ja tupakit piilotettiin vanhempien tullessa paikalle.

Silloin jo suunniteltiin salaa mentaliteetti-harjoituksena  päässä mahdollisia ratoja ja reittejä nykyisen avoimen kartan pyörittelyn tapaan.

Nyt tavat muuttuneet laillisen julkisiksi, tutustumalla ennakkoon kilpailuolosuhteisiin erilaisten kartojen kautta.  Nyt saa jokainen haluava  tietoa netin kautta ilmakuva- ja katukartoista. Jopa voi karttaukolla hiiren avulla juoksuttaa haamusuunistajaa mahdollisilla reiteillä ja toki vielä paperillakin on järjestävän maan katu- ja maastokarttoja saatavana kilapailualueista.

Sotkamon MM-sprintin 2013 onnistunut ratamestari Jukka Kemmppainen on ”pyöritellyt ” karttoja varmaan talven ajan Suomen suunnistajien valmistautuessa Skotlantiin. Tästä Jukan ja Suunnistusliiton operaatiosta MM- Skotlanti, oli jopa artikkeli Kainuun Sanomissa rastiviikon aikaan. Onko tämä jo suunnistuksen dopingia ja mennäänkö harmaalla alueella!

Hyvin Jukka onkin pyöritellyt karttoja, sillä Mårten Boström ja Minna Kauppi suunnistivat Skotlannin sprintin hyvin ja olisiko sijoitukset olleet näin hyviä ilman kartan pyörittelyä ja nuotitusta mahdollisista tulevista radoista! ( todennäköisesti ei olisi ollut )

Ei ole kiellettyä dopingia kartan pyöritys,  koska tällä avoimuudella vain varmistetaan ja saadaan tasapuoliset olosuhteet kaikille, koska muuten se olisi salamyhkäistä touhua. Tuskin kuitenkaan mikään järjestäjämaa ratojaan näyttää omille suunnistajille ja varmasti fair play- henki on olemassa rehdillä kilpailulla. Lisäksi ei olisi hyvä asia, jos rajattaisiin järjestämaan suunnistajilta osanotto omiin kisoihinsa. Ei taitaisi löytyä  innokkaita järjestäjiä MM-kisoille ja kukin vorollaan saa sitä etua, jos yleensä saa. Kilpailualueeseenhan saa tutustua tietääkseni rajoitetusti ennen kilpailua kaikkien maiden edustajat.

Huonoin vaihtoehto kai olisi, että yritettäisiin salata kilpailumaastot entisiin tapaan,  kuten vielä 60-luvulla ainakin kansallisissa ja iltarasteilla Suomessa, opastus oli aina ennen kilpailukeskukseen ”urheilukentän” portilta, mutta aina nekin jostain vuoti..

Kun antaa yhdelle, niin kaikki on vailla, sanoi entinen flikka. Hyvä, että nyt kaikki maat saa tietoa maastoista ja kartoista avoimen tasapuolisesti.

Levykompassit näyttää hävinneen melkein kokonaan ainakin sprinteissä, joko suunnistetaan peukalokompassilla tai ilman kompassia. Uudet tuulet puhaltavat sielläkin ja tämän kovan alustan ja metsän eritteleminen toisistaan on suunnistuksen kannalta parasta, sitten emit-leimauksien ja GBS-seurannan tulon  jälkeen suunnistukseen!

Sprinttisuunnistusta voi mainiosti harjoitella talvellakin, kilpailuja on järjestetty iltarastityyppisinä ja sarjakilpailuina lauantaisin ja sunnuntaisin päiväsaikaan ainakin Tampereen ja Turun seudulla. Karttojen tekokin saatta olla nopeampaa ja helpompaa kuin metsämaastoista. Pasi Jokelainen tekee varmasti sprinttikartan jostain kaupungin osasta parissa päivässä. Ympärivuotiseen harjoittelu- ja kilapilutoimintaan tällainen talvisuunnistus on virkistävää ja hyvää harjoittelua.

Harjoituskilpailut on helppo ja nopea järjestää nykyisten emittien aikaan – joku juoksee ja pudotta rastit vaikka sikin sokin jonnekkin ja satumaltakin tulee hyviä reitin valintoja.

Toivottavasti nämä vielä sprinttisuunistusta vastustavat vanhemmat pihkaniskat kääntävät takkiaan lajia myöntäisempään suuntaan. Pekka Oksalan selostus on vaihtunut Tampereen MM-kisojen Ylen television ajoista Johannes Oikariseen ja toivottavasti ne hänen lausahduksensa mukaan rastit ”putkahtaa” tulevaisuudessa nopeammin suomalaisten leimattavaksi…