Hiihdossa pitäisi järjestää harrastajien sprinttejä ja temppuhiihtoja

Kuntoilijoiden sprinttihiihdot pitkien massahiihtojen lisäksi

Falunin hiihtojen keskellä huomasin, että kestävyysurheilun konsultointi-firma Electrofit järjestää Helsingin Paloheinässä 11.3 yhdessä Pakilan Vedon kanssa iltarasti tyyppisen kokokansan hiihtokilpailun 3 km pikamatkalla kaiken tasoisille hiihdon harrastajille. Pitkät massahiihdot on tullut uudestaan suosioon ja nyt tarjotaan vastapainoksi sprinttien muodinmukaista lyhyempää kunnon testausta tai ”kilpailua”. Ruotsissa tällaiset kuntorastien tyyppiset lyhyet puistohiihdot ovat kuulemma jo nousussa suosioon. Tosiaan piristävä ruiske tällainen erityyppinen tapahtuma hiihtäjille. Paloheinässä on tarjolla uskalikoille 3km matka perinteisellä tyylillä ja ajat otetaan kaikille. Perinteisen puulaaki-kilpailussa voisivat myös mielestään tasatyöntäjä-hirmut kokeilla kykyjään vuorohiihtäjien vauhtiin. Osanottomaksu on 15 euroa ja se vähän viittaa kaupallisuudesta ja minun mielestäni alussa olisi hyvä tällainen kokeilu olla ilmainen tai vain muodollisella 5 euron maksulla.

Iltasprintit olisi helppo järjestää jonkinlaisella nonstop vapaalla lähdöllä, kukin lähtisi omatoimisesti kuin iltarasteilla. Kerran 2000-luvun alussa  Lions Clup Kajaani tai joku kauppakamari-yhdistys ( muistaakseni ) kokeili tällaista maastojuoksua Vimpelin pururadalla. Jokaiselle annettiin ranneke tai panta jalkaan ja atomaattisesti lätöaika tuli portin jälkeen ja samoin maalissa aika tuli atomaattisesti maaliin tulon jälkeen. Tietenkin kello ajanotto myös toimisi ja järjestäjiä ei paljon tarvitse. Toinen juttu vielä, että lumen puute on perunnut monia pitkänmatkan hiihtoja viime talvina ja jokamies- ja nainen sprintit olisi helpompi lyhyen radan takia järjestää jo heikon lumitilanteen voksi.

Iltararastejahan on järjestetty kauan aikaa ja ne ovat saavuttaneet suuren suosion kuntosuunnistajien keskuudessa. Työpaikallani suksien myynnissä äimistelin kuntohiihtäjien keskuudesta päivittäin kertomia haamuaikoja, miten kovaa kukin on Kajaanin Vimpelin valaistun 4,2 km ja Pöllyvaaran 3,6 km kuntoladun kukin ”omalla” ajanotollaan hiihtänyt. Välillä tuli niin kovia aikoja asiakkaiden suusta, että jotkut muistivat aikansa ilmeisesti vähän väärin ja ei siinä auttanut kuin nyökytellä ja lyödä asiakkaille lisää kalliita fluori-voiteita pussiin, että ajat vielä niistäkin kohenisivat. Parhaat olivat kiertäneet Vimpelin valaistun ladun 4,2 km  ihan fassuttamalla reilusti alle kymmeneen minuuttiin. Mieleen tuli jo silloin, että miten nämä hirmut saataisiin jonkinlaiseen kilpailuun ja nyt se on keksitty!

On näitä harrastetason iltahiihtoja kyllä jo ennenkin järjestetty. Kainuun Prikaatin kentällä järjesti yksi aktiivi vuosittain joka tiistai muistaakseni kolmen ja neljän kilometrin matkoilla maksuttoman hiihdon vuoroviikoin perinteisellä ja vapaalla tyylillä. Monesti järjestävä henkilö hiihti itse mukana lyhemmän matkan ja otti vielä muille oman hiihtonsa lisäksi ajan päälle ja jakoi kaikille suklaapatukat palkinnoksi. Osanottajia oli kelistä riippuen sisäpiirin mainonnalla  5 – 15. Muutama hiihtosuunnistaja-huippukin oli välillä karkkihiihdoissa mukana ja samoin prikaatin varusmies-kilpahiihtäjia ja ne palveli urheilijoille ns. hapenotto harjoituksena ja kilpailutuntuman ylläpitona.  Nyt suosittua tasatyöntöä jo silloin kokeiltiin prikaatin kentän ympäristössä kiertelevällä helpolla radalla.

Viitaten noihin hiihtäjien itsensä ottamiin haamuaikoihin, että nyt olisi kaikilla tällaisissa tapahtumissa mahdollisuus testata rehellisesti kuntonsa itseensä ja muihin nähden – vai onko nämäkin tapahtumat liian suri kynnys näille haamuhiihtäjille todellisessa ajanotossa.  Monet näistä haamuhiihtäjistä vielä työpaikallani kertoivat hiihtäneensä talven aikana  vähintään 3000 km ja omistavansa suksissa tykkiparit. Pitäisi niillä eväillä jo pystyä lähtemään kunnon testaukseen.Tosisiaan kovimmat kilpailut käydään monesti noilla valaistuilla laduilla iltaisin ja yritetään läpsytellä toisten suksen kantoja perässä pysymisen toivossa ja välillä kuulee seassa perkeleitä. Tosikko- pipoista hommaa vielä, kun seuraa lehtien juttuja noista tappeluista ja huuteluista lepposien sunnuntaihiihtäjien suusta valaistujen latujen varrella.  Tosin moni kilpahiihtäjäkin on menettänyt kuntonsa näiden haamuhiihtäjien kanssa liikaa ja liian usein sortuessaan heidän vauhtiinsa ja moni on sanonutkin, että kovimmat kilpailut on iltaisin noilla valaistuilla laduilla ilman ajanottoa…

Temppu-sprinttihiihdot

Uude tuulet puhaltavat muutenkin sprintti-hiihdossa! Lahdessa järjestetty XCX-nimellä oleva sprinttihiihto kokeilumielessä kilometrin matkalla. Erikoisuutena kilpailussa ollut, että reitillä on ollut erilaisia hyppyreitä, tasatyöntö osuuksia, temppuja, pujotteluja ja muita härveleitä.. Tavallaan lumilauta-temppuilun muotoinen kisa, mutta nyt mennään hapenotolla ja tekniikalla tasamaatossa. Tällainen Cross Country Cross sprinttityyppinen kilpailumuoto on  mukana nuorten talvi Olympialaisissa 2016. Ensimmäisissä kisoissa ollut mukana 110  hiihtäjää ja kilpailun voittanut yhdistetyn hiihtäjä Mikke Leinonen.

Tämän XCX-kilpailun tyyppisiä iltarasteja voisi myös alkaa järjestämään joidenkin tapahtumien, kansallisten hiihtojen, ravien, laskiasiriehojen, kylätapahtumien, pilkkikisojen ynm. oheistapahtumaksi ja siitä alkaisi viriämään aivan oma lajinsa ja pelkkä kestävyyspohjainen kunto ei ratkaisisi kaikkea. Kilpailupaikkoina voisi myös olla Idea-parkkien kauppakeskusten ja Ikeoiden pihat ja tietenkin urheilukentät. Lajihan tuleekin vielä olemaan virallinen laji, mutta nyt pitäisi suomalaisten herätä ajoissa, eikä jälkijunassa lasikuitusuksien ja luistelutyylin tapaan. Ennakkoluulottomutta kaivataan, ei kaikki halua lähteä Veikko Hakulisen mustikkasopan juonti kilpailuihin, tosin nekin on ollut ennen paikallaan! Samalla välinevalmistajat alkaisi kehitellä omia erilaisia välineitä näihin temppuhiihtoihin ja urheilukaupat menestyisi ja juttua välineistä ja uusista lajeista riittäisi harrastajien keskuudessa.

Sprinttisuunnistusta sisätiloissa

Sprinttisuunnistusta on kokeiltu jossain päin jo sisätiloissa. Muistaakseni Virossa on ollut sen tyyppisiä kilpailuja talvella joissakin tehdasrakennuksissa ja suurissa kouluissa.  Urheiluhalleihin ja messukeskusiin voisi tehdä erilaisista esteistä reitin valinta mahdollisuuksia. Angry Birds aktiivi-puisto sellaisenaan Sotkamon Vuokatissa olisi jo valmis paikka sprittisuunnistukselle. Kokenut kartantekijä tekisi kartan tuollaisista sisätiloista muutamassa tunnissa.  Talvellahan jo järjestetään monilla paikkakunnilla ulkona sprintti-liigaa ja se pitää kilpailutuntuman esillä ympäri vuoden. Kirjoittelin jo aikaisemmin syksyllä pakollisen Ikea-käynnin jälkeen, että Tampereen Ikeassa olisi mahdollisuus järjestää vaikeat sprinttisuunnistukset jopa useammassa kerroksessa Minä olen ”eksynyt” siellä joka kerta paniikissa, minkä kerran vuodessa olen joutunut siellä pakosta käymään….

Motto summa summarum : kaikkiin tällaisiin erilaisiin uusiin innovaatioihin pitäisi tarttua innolla ennakkoluulottomasti. Sieltä viriää uusia tuulia ja kuntoilu lisääntyy, ei kaikki halua ja jaksa hiihtää Pirkan hiihtoakaan! Nuoriso saataisiin mukaan hiihdon harrastukseen näiden XCX- temppuhiihtojen kautta ja ne pitäisi ottaa koulujen liikuntatuntien ohjelmaan heti!

Mainokset

Ylen hiihdon kommentaattorit eivät uskalla kommentoida räväkästi Falunin MM-maastohiihdoista

Ylellä tänään pitäisi Ismo Hämäläisen vaihtua Virpi Sarasvuohon Tapio Suomisen aisapariksi Falunin MM-maastohiihtojen selostuskoppiin kommentaattoriksi. Jopa Tapio Suominenkin on yrittänyt välillä innostaa hidasta Hämäläistä jonkinlaisiin kommentteihein kysymällä vähän väliä esimerkiksi  – ” Mitä mieltä olet Ismo asiantuntijana tästä ransupohjasta, sitähän on rossarilla…”  Ismolla tuli pitkä hiljaisuus ja alkoi puhua joistain pito-karhennetuista pohjista, vaikka Tapio ilmeisesti tarkoitti Rossignolin luistelusuksien transparentti (transu ) valkoista muovipohjaa, jossa ei ole hiiltä ja se pohja hylkii vesikelillä kosteutta – luistelu osuus oli nimittäin yhdistelmäkilpaiulssa juuri loppumaisillaan.

Kysymys ei ole siitä, että eikö Hämäläinen tietäisi ainakin valmennuksesta, sillä hän on valmentanut  Saksan ja Suomen hiihtäjiä. Nimekkäimmät omat valmennettavat hänellä olleet hiiihtäjä Aino-Kaisa Saarinen ja estejoksija Jukka Keskisalo. Jostain syystä ei vain irtoa minkaanlaista tarkempaa analysointia hiihtäjien kunnosta ja onnistumisesta, tarkemmasta tekniikasta, uskallusta sanoa suoraan, mitä ajattelee hiihtäjien valinnoista eri matkoille, mahdollisista viestijoukkueiden valinnoista, dobingista, voitelusta, suksimerkkien vaihdoista hiihtäjillä, sauvoista, Northugin lipun viskelystä, Iivon kielletyistä Red Bull purkeista, sisäpiirin taustatiedoista jne…ei riitä, että mielenkiinnolla odotellaan vain seuraavia startteja

Antero Mertaranta olisi varmaan Pettrerin Norjan lipun viskelyn huomioinnut ja sanonut ainakin – ” Sinne meni lippu lumeen kuin entisen emännän tiskirätti”. Vaikka tuo lipun heittely ei ehkä oikein Northugilta ollut.

Siis yleensä pitäisi ottaa rohkeasti kantaa asioihin, mutta ilmeisesti Vierumäen valmennuskeskuksen johtajana asemansa vuoksi Hämäläinen ei uskalla tätä tehdä. ( ymmärrettävääkin ) Tulee siitä kysymys mieleen, että miksi sitten alkaa koko juttuun mukaan ja onko oikea henkilö paikalla. Katsojatkin näkee omilla silmillään milloin mennään mielenkiintoisesti nyt ”isoa kovaa” ja ei sitä tarvitse meille vakuudella sataa kertaa erikseen ja nuo erittäin luistavat sukset nähdään, vaikka ei ne aina luistakaan!  Tätähän se on Suomisen ja Väänäsen selostus ollut osaksi asia- virheidenkin lisäksi. Ylen pakkoveron ansiosta plörinäksi ja äimistelyksi nyt mennyt välillä koko touhu televison puolella. Suomisella pitäisi selostus mennä värikkäämmäksi live-aikaan ja ei minua ainakaan kiinnosta  paperilta monotomisesti luetut – se oli silloin ja silloin viides niissä voden 2004 kisoissa. Ei nyt tuomita täysin Tapsaakaan, reipashan tuo on ollut, mutta yrittää olla karttamatta liikaa virheitä ja välillä korostaa minä tietämystään, virheitähän tulee live-lähetyksessä väkisinkin. Lopppelissä ei noista virheistä niin suurta huolta pitäisi kantaa, vaan värikäs selostus ja innostuminen on mielestäni tärkeämpää.

Kuitenkin äimistelen mielessäni, että tuo Ismo Hämäläisen vaihtuminen Virpi Sarasvuohon on Suomisellekkin jonkinlainen helpotus, mutta paraneeko, se jää nyt katsojien nähtäväksi!

Studion puolelle siirtynyt Pirjo Muranen ja nyt Faluniin matkustanut Virpi Sarasvuo eivät myöskään uskalla studiossa juurikaan arvostella hiihtäjiä ja kertoa sisäpiirin tietoja. Tietenkin ymmärrettävää, kun kavereita hiihtämässä. Vähän meinasi Pirjolla lipsahtaa Anne Kyllösen hiihdon arvosteluun parisrintissä, mutta muotoili peruen sanontojaan. Murasella ei ole ollut noissa lähetyksissä paljon annettavaa. Virpi Sarasvuo esiintyy huolitellusti viimeisen kaavan mukaan, hän pärjäisi esiintymistaidollaan ja tietämyksellään missä vain. Saa nähdä miten rohkeaan kommentointiin vaihtuu Tapsan aisaparina. Molemmat naiset Pirjo ja Virpi kyllä menettelee, mutta sama pätee kuin Hämäläisenkin kohdalla, pitäisi vaan antaa palaa rohkeasti katsojamäärien lisääntyessä, sitä vartenhan heidät on sinne kutsuttu, eikä vain mumisemaan itsestään selvyyksiä. Muussa tapauksessa on turha mennä televisioon kommentaattoriksi ollenkaan.

Hyviä kommenttaatoreita on ollut hiihdossa ja ampumahiihdossa, Juha Mieto, Pekka Vähäsöyrinki, Heikki Ikola ja Jarmo Punkkinen. Reijo Jylhä radion puolella on myös ollut yllättävän hyvä ja huumoriakin on tullut. Sanna-Leena Perunka nykyään ampuhiihdon puolella on erittäin asiantuntija ja uskaltaa lausua enemmän ääneen kuin Paavo Puurunen. Tosin joskus Perunka puhuu ”päälle” jopa enemmän kuin Eskola ja ei aina saa selvää kumpi on pääselostaja. Jari Isometsää ja Kari-Pekka Kyröä jopa kaivattaisiin asiantuntemuksellaan ja värikkyydellään kommentaattoriksi, siinähän ne menee kuin Virpikin. Paljon riippuu onnistuminen myös siitä, että miten selostajan ja kommentaattorin yhteistyö sujuu. Parhaista tulee mieleen Bobi Walleniuksen ja Vähäsöyringin yhteistyö  Lahden MM-kisojen aikaan, vaikka kisat menivät muten vähän poskelleen. Mieleen jäänyt Vähäsöyringin -” kiitos Virpi kiitos” ja runo kainuulaisesta kateellisesta kansasta. Punkkinen osasi hyvin asiantuntevasti hyvin hiihdon, mutta joskus meni liikaa ampumahiihdossa ”penkalle”! Heikki Ikola on ampumahiihdon paras kommentaatori.

MTV:n puolelle siirtyneet Antero Mertaranta ja Toni Roponen osaavat myös homman. Toni paikkaa hyvin Mertarannan lievää asiantuntemattomuutta ja kyllä kiistelty Mertaranta tosiasiassa pitää katsojat hereillä, vaikka entinen mies tulee joskus liikaakin mainittua. Toni Roponen ei peittele Ylen kommentaattorien tapaan mielipiteitään ja on jopa uskaltanut moittia kumppaninsa Riitta-Liisan ja valmennettevansa Matti Heikkisen hiihdot joskus lähetyksessä ja se on jo paljon!

Vähän ihmettelen tuota kierrätystä – Jussi Eskola ampumahiihdon puolelle ja Perrti Tapola radiolle, erittäin hyviä olivat entisissä töissään. Suominen onnistui hyvin ennen  ulkoilma-haastatteluissaan ja nyt häntä tuuraa Laura Arffman. Vähän samanlaisia on nuo Lauran kysymykset ja läpi paistaa jonkunlainen asiantuntemattomuus kysymyksissä. ”Kerroppa nyt mielestäsi miten hiihto sujui, miten analysoisit hiihtoasi ja tsemppiä jatkoon ja miten ja millä mielin jatkuu kisat, vaikka esim Anne Kyllösellä ei ollut hajuakaan, mitä matkoja yllensä hiihtää jatkossa. Laura pitää valitsijana jo selvänä hiihtäjien seuraavia hiihtoja.

Jokainen selostaja ja kommentaattori on oma persoonansa ja mennäppä itse tuonne paikan päälle. Jotenkin vain tuntuu, että enemmän rohkeutta kehiin ja sisäpiirin tietoa yleisten papukaija selvyyksien sijaan tai sitten ei tarvita näitä kommentaattoreita ollenkaan! Eurosporttia en ole katsonut ja siellä pitäisi olla Marjut Roling kommentaattorina ja Christian Selin selostajana, ainakin Marjutin asiantuntemus riittänee.

Sen verran vielä noista kisastudioista, että ainakin Kunnaksen aikaan välillä ei saa selvää, että ollaanko pikkukakkosen puolella… noh onhan se erilaista välillä, mutta jotenkin turhalta tuntuu välillä nämä kisastudiot.

Pitäisikö väliilä kokeilla radion ääntä TV:n lähetyksen aikaan, mutta katsotaan tuo Virpin juttu ensin naisten vapaan kympillä…

 

 

Kansanedustajia vaihtuu paljon kevään 2015 eduskuntavaaleissa

 

Valta vaihtuu tulevissa eduskuntavaaleissa 2015!  Näyttää tulevan suuri vaihtuvuus kansanedustajien välillä, vähintään 60 uutta kansanedustajaa tulee valituksi Arkadianmäelle. Osa siivoaa huoneensa pöytälaatikot vapaehtoisesti ja osa väärään äänestystulokseen pettyneenä hampaita kiristellen.  Äänestyksen tulos ei ole koskaan väärä, vaan se on kansan demokraattinen päätös! Ainakin kolmisenkymmentä edustajaa luopuu vapaaehtoisesti paikastaan ja osa 2011 vaaleilla valituista on jo häipynyt kesken kauden EU:n ja muihin virkoihin. Lisäksi vaihtuvuudeen vaikuttavat  puolueiden sisäiset edustajain muutokset äänestyksen tuloksena ja puolueiden kannatuksien muutokset. Kokoomus ja perussuomalaiset ovat mittauksien mukaan menettämässä paikkoja ja taas keskustapuolue lisäämässä kovastikin edustajapaikkojaan. Lisäksi henkilökohtaisten paikkojen vaihtuvuutta sotkee vielä vaalipiirien muutokset, vaaliliitot ja jopa edustajien loikkaaminen puolueesta ja vaalipiiristä toiseen. Lauri Ihalainen (sd) asettuu nyt ehdolle Uudenmaan sijasta keski-Suomen vaalipiiriin ja kristillisten raumalainen Sauli Ahvenjärvi Pirkanmaalle. Niissä on hyvät puolensa ja omat riskinsä, miksi äänestää ehdokasta, joka ei asu kotipaikkakunnalla!  Ehdokkaat katsoo ehkä läpi pääsemisen mahdottomaksi omassa piirissään.

Arto Merisalon vaalituki yli puoluerajojen politikoille näyttää myös tyrehtyneen ja vaalirahaa on ehdokkaiden etsittävä nyt muualta. Sisäinen valtataistelu näyttää sotkevan puoleiden sisälläkin edustajien vaihtumista.

Viimeisimmän gallupin mukaan tätä kirkoittaessa kokoomus, perussuomalaiset , demarit, RKP ja muutos 2011 menettäisivät  noin 30 paikkaa ja keskusta, vasemmisto ja vihreät lisäisivät noin 29 paikkaa ja kristilliset pysyisi samana. Suoraan tulisi jo tuo kolmenkymmenen edustajan vaihtuminen ja kun sisäistäkin vaihtumista puolueiden sisällä tapahtuu ainakin yhteensä kymmenen edustajan verran, niin siitä tulee yhteensä 40 edustajan vaihtuminen ja jos vapaehtoisesti luopuu nykyisistä edustajista kolmisenkymmentä edustajaa, ottamatta huomioon jo kauden aikana muualle lähteneitä, niin, näyttää siltä, että jopa 70  uutta kansanedustajaa kirjoittaa valtakirjansa tulevissa eduskuntavaaleissa!

Ennusteet on ennusteita ja tilanne puolueiden kesken vaihtuu vielä kevään aikana ja vasta lopulliset vaalit ratkaisee kansanedustajien vaihtuvuuden määrän. Keskustan kannatus voi vähän tasoittua ja laskea ja demareiden nousta vähän vielä kannatuksen tämänhetkisistä mittauksista, samoin kokoomuksen ja perusuomalaisten tilanne voi muuttua, mutta tuntuu siltä, että  parin prosentin liukumissa korkeintaan mennään kaikkien osalta puoleen tai toiseen.

Julkkisehdokkaat: Vielä voi tulla muutamia uusia nimekkäitä ehdokkaita ja joku nykyisistä edustajista voi vielä luopua, kirjoitukseni olen tehnyt helmikuun 20.päivän päivityksen mukaan. Näyttää siltä, että julkkisehdokkaita  on vähemmän puolueiden ehdokkaina kuin ennen. Ehdolla ovat julkkiksista, joiden toivotaan tuovan ääniä puolueelle, mutta ei pääsevän, on tietääkseni listoilla ainakin – Sari Multala, Hjallis Harkimo, Atte Kaleva, Juha Mieto tavallaan, moukarimies Olli-Pekka Karjalainen, nettipoliisi Marko ”Foppa Forss”, Pertti Arajärvi ( ehkä toivotaan pääsevän ), Anne Berner, Leena Pkkanen, salkkareiden Tarja Omenainen – ”Hanna Selin”, kirjailija Veijo Balzar ja jopa laulaja Frederik on omien sanojensa mukaan jossakin puolueessa ehdokkaana.

Vapaaehtoisesti luopujien tilalle on kyllä paluuta yrittämässä eri puolueista nimekkäitäkin politikkoja, jotka ovat olleet aikaisemmin eduskunnassa  ja EU:ssa, sekä samoin nyt olevia meppejä on tulossa takaisin eduskuntaan. Äänestäjäkään ei tiedä aina loppupelissä miten käy – esimerkiksi Sampo Terho perussuomalaisista tulossa EU:sta eduskuntaan ja hänen tilalleen menisi varanaisena mepiksi Pirkko Ruohonen-Lehner ja hänkin on taas ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Keskustassa Hannu Takkula kyttää EU:n paikkaa varamiehenä Olli Rehnin ja Paavo Väyrysen mahdollisena eduskuntaan palaajana ja taas Takkulakin on ehdokkaana eduskuntavaaleissa…..!

En ymmärrä ja hyväksy tätä sooloilua EU:n ja eduskunnan välillä! Enkä oikein eri vaalipiirinkään ehdokkuutta kotipaikkaan nähden! Puolueen vaihto menettelee kerran, jos aidosti ajaukset muttuu – jos ei ole vaan pelkkää oman edun tavoittelua!

Hallituksen jäsenet on käytännössä kohta kaikki vaihtuneet ja kansanedustajatkin vaihtuu tulevien vaalien jälkeen suuresti. Kaikki luopujat ja uudet ei ole vielä selvillä, sillä 19.4 pidettävien eduskuntavaalien viimeinen puolueiden ehdokkaiden asettamispäivä on 10.3. Viimeisimmät muutokset on Mikael Jungnerin ( sd ) pois jääminen ja ex-meppi Eija-Riitta Korholan asettuminen ehdokkaaksi kokoomukseen. Tutkiskelin puolueettomana eri puolueiden kansanedustajien pois jääntiä ja tuleeko uusia tai entisiä nimekkäitä ehdokkaita paikkaamaan heidän jättämiään  ääniä. Vaalipiirit sotkee vähän tätä analysointia, koska toisissa vaalipiireissä  äänten ”perijiä” ei tule ja  toisissa tulee uusia liikaakin kansanedustajana jo olevien ja luopujien ehdokkaiden tilalle. ( haitaksi )

ÄIMISTELY-BLOGISSANI on kysymys nimen omaan henkilökohtaisten paikkojen vaihtuvuudesta, eikä niinkään puolueiden paikkojen keskinäisistä muutoksista. Samoin ei mainita puolueiden nykyisiä kansanedustajia, jotka pyrkivät jatkokaudelle. Tarkastelun kohteena on luopuneiden kansanedustajien tilalle tulevat mahdolliset uudet nimekkäät ehdokkaat. Varmasti monissa vaalipiireissä on tunnettuja ehdokkaita, joita en tiedä. Listalle olen haalinut entiset kansanedustajat ja muuten valtakunnalliseti tunnetut ehdokkaat. Itse tiedän tarkemmin vain Pirkanmaan ja Kainuun ehdokkaat.

 

Kokoomus: Eduskunnan kesken kauden on jättänyt Jyrki Katainen, Jyri Häkämies  ja Henna Virkkunen. Nyt vielä istuvista vapaehtoisesti paikastaan luopuu ainakin nimekkäimmistä – Jan Vapaavuori, Sampsa Kataja, Marjo Matikainen- Kallström, Leena Harkimo, Lasse Männistö, Anne Holmlund ja Esko Kurvinen. Entisistä kokoomuslaisista kansanedstajista ehdolla näyttäisi olevan ainakin Juha Hakola, Arja Karhuvaara. Lyly Rajala ja Jari Larikka. Lisäksi tilalle tulossa ainakin ex-meppi Eija Riitta Korhola, Joel Harkimo ja Kjallis Harkimo. Kristillisten entinen kansanedustaja Bjarne Kallis on nyt kokoomuksen listoilla ehdolla ja Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani Ruokanen.

Epäselvää minulle on, että onko entinen kansanedustaja Petri Salo ehdokkaana Pohjanmaalta. Saloa on pyydetty ja hän olisi hyväksynyt ehdokkuuten, mutta sitten taas olisi sanottu, että suotavaa ei ole olla hänen ehdokkaana mukana! Kokoomuksen nuorten puheenjohtaja Susanna Koski pyrkii myös. Entinen moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalainen on listoilla kokoomksen ehdokkaana Vaaliennusteiden mukaan kokoomus häviäisi paikkoja vaaleissa ja muutama paikka vaihtuu tilastojenkin mukaan muutenkin puolueen sisällä. Antti Häkkinen nuoremmista kokoomuslaisista on myös kovanimi edstajaksi pyrkivistä. EK:n johtoryhmään kuuluva Kai Mykkänen yrittää myös keikauttaa ainakin jonkin jo istuvan kansanedstajan pois.

Suomen Sosialidemokraattinen puolue: Eduskunnan jättäviä on ainakin Mikael Jungner, Saara Karhu, Kari Rajamäki, Heli Paasio ja Jouko Skinnari eliittisarjasta ja Miapetra Kumpula-Natri pääsi EU:n kesken kauden. Paluuta yrittää Pirkanmaalta viime vaaleissa pudonnut Marko Asell ja tietenkin ”uutena” menossa valtiovarainministeri Antti Rinne, ei nyt kansanedustajana. Myös uudella ehdokkaalla Pertti Arajärvellä kyllä meriittiä riittää. Pirkanmaalta yrittää kunnallispolitikko Sanna Marin mennä Saara Karhun äänten apajille. Lauri Ihalainen taas loikkasi Keski- Suomen vaalipiiriin Uudeltamaalta. Paluuta on tekemässä myös entiset kansanedustajat Tuula Haatainen ja Kimmo Kiljunen. Lentoemäntien liittopuheenjohtaja Thelma Åkers on myös demarien uusia ehdokkaita tunnetuimmasta päästä, samoin arkkitehti Kaarin Taipale ja Tarja Tenkula.

Mikael Jungner aloittaa huhtikuun alusta eri hommissa ja hänen tilalleen ”olisi” pitänyt tulla varamiehenä Risto Kuisma 19:ksi päiväksi, mutta istuntoja ei enää silloin eduskunnalla ole, eikä Kuisma ole enää nyt ehdokkaana.

Perussuomalaiset: Perusuomalaisten huima nousu 2011 vaaleissa sai aikaan jo yksistään suuren vaihtuvuuden edustajissa. Kallupit lupaa muutenkin pudotusta ja luopujia eduskunnasta on nyt todella nimekäs kaarti ja uusia nimekkäitä ehdokkaita on vähän, ääniharava Jussi Halla-Ahonkin jättäytyttyä pois, katsomalla kuitenkin EU:n mielekkäämmmäksi. Lopettavia kansanedustajia on, Pertti Veltto Virtanen, Juha Väätäinen, Anssi Joutsenlahti, Reijo Tossavainen ja Kauko Tuupainen ja puolueesta eroitettu James Hirvisaari on muutos 2011 listoilla ehdokkaana. Tilannetta hankaloittaa sekin, että nähdäkseni ainakin Väätäistä, Joutsenlahtea ja Virtasta ovat äänestäneet muutkin kuin puolueen kannattajat ja tämä vaikuttaa puolueen äänimäärään, jolla on vaikutusta suhteellisen vaalitavan ollessa kyseessä.

Tulossa takaisin on tosin Sampo Terho EU:sta ja entinen kristillisten edustaja Toimi Kankaanniemi pyrkii myös perussuomalaisten listoilta. Kainuussa tunnettu kunnallispolitikko Ari Korhonen haastaa nykyisen kansanedustajan Pentti Kettusen vaaleissa. Kainuusta ei saata ketään mennä nyt läpi, jos äänet Kettusen ja Korhosen kanssa sopivasti hajaantuu. Lisäksi viime vaaleissa 3000 ääntä saanut Yrjö Puurunen Suomussalmelta ei päässyt ehdokkaaksi ja kuka perii ne äänet –  vasemmistoliiton suomussalmelainen Taina Matero, kainuulainen perussuomalaisten ehdokas tai joku muu!

Vasemmistoliitolle kelpaa kyllä nyt nuo Puurusen jättämät äänet, vaikka  vasseissa oltin sitä mieltä, että jos Puurusen olisi ollut nyt ehdokkaana, hän ei olisi saanut Merjan ääniä. Kyllösen äänet olisi periytyneet vain Vasemmistoliiton ehdokkaalle. Suomussalmelaisethan ovat tunnetusti uskollisia oman pitäjän ehdokkaan äänestämisessä, yli puoluerajojen.

Totuus on, että kaikkien äänet kelpaa jokaiselle puolueille ja äänet, kuten rahakaan eivät haise – tulipa ne mistä tahansa! Arto Merisalon vaalituet kelpasi myös kaikille puolueille ja politikoille!

 


Äimisteltävää tosiaan tuottaa nuo perusuomalaisten ehdokasjärjestelyt –  Sampo Terhon tullessa valituksi, niin hänen paikkansa EU:ssa saa Pirkko Ruohonen-Lerner ja jos Ruohonen- Lerner jää ja pääsee eduskuntaan uudestaan,  niin Terhon paikan ottaa Toimi Kankaanniemi ja tuleeko sitten Terho eduskuntaan vaikka pääsisikin. Terho, Kankaanniemi ja Ruohonen-Lerner ovat kaikki ehdokkaina eduskuntavaaleissa!

Keskustapuolue: Ennusteet lupaavat keskustalle jopa 26 %:n kannatusta. Ehkä noin suureksi se todellisuudessa ei tule, mutta paikat eduskunnassa lisääntyy kuitenkin ja se vaikuttaa muiden puolueiden edustajien vaihtuvuudeen jo sinällään. Luovuttajia on vähän keskustassa. Kansanedustajista on näillä näkymin luopumassa vain Inkeri Kerola ja Katri  Komi. Tosin menetystäkin jo oli Mari Kiviniemen lähtiessä OECD:n apulaispääsihteeriksi ja tilalle tuli Terhi Peltokorpi.

”Uusia” ehdokkaita on sitten kepulla nimekäs joukko, jotka ei esittelyä kaipaa: Olli Rehn, Paavo Väyrynen, Kauko Juhantalo, Matti Vanhanen, Juha Mieto, Timo Kaunisto, Hannu Takkula,  Pekka Puska ja Paula Sihto. Lisäksi on liuta muita entisiä keskustan kansanedustajia, jotka ovat ehdolla nyt. Sisäistä vaihtuvuutta ei paljon tule keskustalle äänestyksen johdosta, muuta kuin uusien ehdokkaiden lisääntymisellä.  Rehnin ja Väyrysen ehdokkuus EU:sta käsin ja Hannu Takkulan heille varamiehenä oleminen ja lisäksi Takkulan myös eduskuntavaali- ehdokkaana oleminen vähän sotkee pakkaa. Lisäystä ennustetaan keskustalle jopa 15 paikkaa.

Vasemmisto:  Vasemmistosta lähti jo keväällä kainuulainen ex-ministeri Merja Kyllönen EU:n ja lisäksi pois on jäämässä nykyisistä kansanedustajista Martti Korhonen, Erkki Virtanen ja  eduskuntaryhmästä erotettu Jyrki Yrttiahokin. Kyllösen paikan peri raahelainen Katja Hänninen. Äimistellyt olen , että Kyllösen eduskuntaan valitsemisen aikoihin vasemmistokin tunnusti Merjan saaneen ääniä yli puoluerajojen ainakin Suomussalmelta, mutta nyt ollaan sitä mieltä, että Kyllösen ääniä ei muut puolueet peri.

Kainuusta on nyt vaikea saada enää vasemmiston ehdokasta, kun ei ole oikein selvää kärkiehdokasta.Tosin Sari Kyllönen on ilmoittautunut ”itse” nykyisten kainuulaisten kansanedustajien ”viiden suoraan” tavallaan kärkiehdokkaana, mutta Taina Matero on myös Suomussalmelta perimässä Merja Kyllösen ääniä. Hänninen mennee läpi Raahesta Pohjanmaalta ja ketkä oikein saa Oulun vaalipiiristä perittyä Kyllösen ja Korhosen äänet. Vasemmiston äänestäjät lienevät kuitenkin kokonaisuudessaan uskollisia ja suurta vaihtuvuutta kansanedustajiin ei vasemmisto aiheuta ja jopa lisäystä on ennustettu viimeisten ennusteiden mukaan vasemmistolle.

Äimistelen muuten vieläkin tuota Merja Kyllösen lähtemistä EU:n helppojen lihapatojen ääreen ja vielä enemmän Kainuun vasemmiston hyminää ja hyväksymistä asialle! Kyllöstä olisi tarvittu Suomessa ja Kainuussa.

 

Vihreät: Kato käy vihreissä nykyisten kansanedustajien osalta. Luopumassa, Osmo Soininvaara, Tuija Brax ( Sydänliiton pääsihteeri ) Oonas Tynkkynen ja Satu Haapanen. Anni Sinnemäki lähti tammikuussa Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja tilalle tuli ainakin pariksi kuukaudeksi eduskuntaan Johanna Sumuvuori. Eduskuntaan pyrkimässä  vihreistä uudestaan ex-demari ja edustaja Susanna Rahkonen ja ex-meppi Satu Hassi. Lisäksi vaalipiiriä Satkakunnasta Pirkanmaalle vaihtava kansanedustaja Sauli Ahvenjärvi. samoin vihreitten varapuheenjohtaja Anne Bland ( ei edustajana ) vaihtaa vaalipiiriä Varsinais-Suomen vaalipiiriin. Vihreillä kolmen – viiden muutosta lisäyksenä henkilökohtaisiin edustajien paikkoihin

Kristillisdemokraatit: Sari Essayah asettuu ehdokkaalle Lapinlahdelta Savo-Karjalan vaalipiiriin, pudottuaan EU:sta. Eduskunnan pois jättäviä en tiedä. Edustajajien määrä pysynee samana kuutena, mutta Sari vaihtaa ainakin sisäisesti yhden edustajan.

RKP: Jörn Donner ja Ulla-Maj Wideroos nykyisistä kansanedstajista ei asetu enää ehdokkaaksi,  mutta keskenään voi joku henkiö vaihtua ja edustajien määrä muuttua. Donnerhan tuli kesken kauden EU:n menneen Astid Thorstin tilalle. Parin edustajan puotaminen voi tulla ruotsalaisille kymmenestä paikasta.

Muutos 2011: Perussuomaisista erotettu James Hirvisaari ehdokkaana ja ketään ei mennene puolueesta eduskuntaan ja Hirvisaaren putoaminen vaikuttaa yhden paikan muuttumiseen edustajissa .

Ahvenanmaalainen edustaja voi vaihtuessaan vaikuttaa myös yhden paikan muutokseen.

Eduskunnan viimeinen istuntopäivä pitäisi olla maaliskuun 14. lauantaina, jos ei sotea vielä yritetä saada väkisellä aikaan ja sitten alkaa vaaleihin valmistautuminen toden teolla ehdokkaiden osalta hernerokkineen, kahveineen ja lupauksineen toreilla ja turuilla. Somessa näyttää jo hyvin aloitettukin!

Kolmissa edellisissä kansanedustajan vaaleissa veikkasin kainuulaisten kansanedustajien valinnat ennakkoon 100 %:sti oikein. Ainut väärä arviointi oli, kun Raimo Piirainen demareista nousi vaalien 2007 jälkeen kesken kauden eduskuntaan, Liisa Jaakonsaaren mennessä EU:n. Silloinkin veikkasin oikein ”vain” Timo Korhosen (kesk), Paula Lehtomäen (kesk) ja Merja Kyllösen (vas) pääsemisen ja Piiraista en ennustanut  menemään läpi, mutta meni myöhemmin. Nytkin lista on minulla kainuulaisten osalta 100 %:n varmana, mutta en taida uskaltaa sitä paljastaa…..

Aina muutama yllätys valtakunnallisesti tulee, varma suosikki tipahtaa ja tuntematon nousee – sehän on vain hyväkin asia!

Äimistely-blogia päivitetty 7.3.2015. Arto Bryggare ja kirjailija Timo Harakka asettuvat ehdolle SDP:n vaalilistoilta. VATTin ylijohtaja Juhana Vartiainen loikannut kokoomuksen ehdokkaaksi  ja irtisanoutunut SDP:n puolueesta.  Muusikko Tommi Läntien asettuu SDP:n ehdokkaaksi ja kansanedustaja Johannes Koskinen ( sd ) ei asetu ehdokkaakisi ja siirtyy Euroopan pankin johtotehtäviin Lontooseen.

Artikkelin päivitys 22.4.2015

Lopullinen laskelmani näyttää, että tasan 40 istuvaa kansanedustajaa on tipahtanut pois nyt äänestämällä ja alkuperäisestä eduskunnasta on lisäksi luopunut vapaehtoisesti pois tai lähtenyt muihin tehtäviin yhteensä 35 kansanedustajaa.

YHTEENSÄ 75 KANSANEDUSTAJAA VAIHTUU ALKUPERÄISESTÄ 2011 VALITUSTA EDUSKUNNASTA NYKYISEEN 2015 VALITTUUN

 

Hiihtosuunnistus aliarvostettu laji Suomen mediassa

Äimistelyn aihetta antoi,  seuratessani lehtien uutisointia hiihtosuunnistajien menestyksestä MM- ja EM- rasteilla yleisten- ja nuorten sarjojen osalta viikovaihteessa Norjassa. Iltapäivälehdet verkoissaan hehkuttivat jokereita, Harri Ollin tössähtelyä lentomäessä, formuloiden ennakointia ja maastohiihtäjien menestymistä tai menestymättömyyttä maailmancupin hiihdoissa  Östersundissa ja NHL on tietysti näkyvästi esillä, vaikka kaukana pelaavat peräpohjolasta käsin katsottuna. Hiihtosuunnistuksen MM-kisoista ei  juttuja näy edes valtakunnan ykkösmediassa Helsingin Sanomissakaan. Tosin hiihtosuunnistajista on kirjoiteltu jonkin verran niissä maakuntalehdissä, joiden alueelta hiihtosuunnistajia on kisoissa ollut. Suunnistusliiton karttavastaava Pasi Jokelainen Kajaanista on Kainuun Sanomiin asiantuntevia kirjoituksia onneksi kisoista kirjoittanut. Edes ”norjalaismalliset” Suomen kolmoisvoitot ( nelos ) hiihtosuunnistajilta ei ole saaneet uutiskynnystä kaikissa lehdistössä. Tarkoitan näillä uutisoinnilla pääasiassa lehtien verkkolehtiä, koska niitä olen pääasiassa lukenut, mutta nehän ne pitäisikin pitää lukijat ajantasalla.

Hiihtosuunnistuksessa kilpaillaan valmiiksi kartaan merkityillä hiihtourilla, joita kilpailijat käyttävät hyväksi teiden ja muiden luonnon reittien lisäksi. Laji vaatii nopeaa ajattelua,  hyvää kuntoa ja tekniikkaa erilaisissa maastoissa ja labyrinttimaisillakin pienipiirteisilä radoilla. Lajin MM-kisoissa kilpaillaan nykymuodin mukaan pitkä matka, keskimatka, sprintti, viesti ja sekaviesti. Kisat käydään parittomina vuosina. Muodissa nyt oleva seksikäs tasatyöntö aloitettiin oikeastaan ensiksi hiihtosuunnistajien toimesta jo 80-luvulla, pukkaamalla mentiin kapeilla kelkkaurilla ja välillä juostiin sukset kainalossa. Nykyisin kisoissa on jo leveämmä urat, jotka mahdollistavat luistelutyylillä etenemisen. Suksina käytetään luistelusuksia ja sauvat voivat olla vähän lyhemmät normaalia luistelusauvoja maastojen mukaan ja sauvojen sommat suuremmat pehmeämmäsä lumessa.

Kartta on esillä karttatelineessä ja telineetkin keventyneet aikojen saatossa. Virallisissa kilpailuissa käytetään hiihtosuunnistuskarttaa, jonka yleisimmät mittakaavat on 1:5000 – 1:15000. Hiihtosuunnistuskartan kuvauksessa pyritään korostamaan urien kulkukelpoisuutta ja nopeutta ja yksityiskohtia ja epäolennaisuuksia karsittu pois suunnistus karttoihin verrattaessa.  Kilpailuja ei tosiaan kovin paljon ole lajin harrastajilla ja ennen hiihtosuunnistajat kilpailivat lisäksi kesäsuunnistuksessakin menestyksekkäästi, mutta nykyisin keskitytään ja erikoistutaan jo enemmän omaan lajiinsa. Hiihtosuunnistus ei ole harrastajamääriltään kesäsuunnistuksen luokkaa, vaikka monet kesäsuunnistajat harrastavat myös harjoitteluna hiihtosuunnistusta suunnistuksen ohessa. Hiihtosuunnistus saattaa tulla olympialajiksi ennen kesäsuunnistusta, koska maiden ja harrastajien määrää verrataan talvilajien vastaaviin märiin suhteutettuna. Kesällä suunnistus oin vielä liian ”pieni” laji.

Ensimmäiset viralliset hiihtosuunnistuksen MM-kisat pidettiin Hyvinkäällä 1975 ja siellä suomalaiset saivat miesten pitkällä matkalla norjalaismallisen kolmoisvoiton – Olavi Svanberg, Jorma Karvonen ja Heimo Taskinen. Kolmoisvoittoja on tullut ainakin Japanissa keski- matkalla 2009, siellä mitalit jaettiin kolmikolle – Olli- Markus Taivainen, Staffan Tunis ja Matti Keskinarkaus. Naisissa on tullut kolmoisvoitto suomalaisille Venäjällä v.2000, Arja Hannuksen, Liisa Anttilan ja Hanna Kososen ansiosta. Nyt tuli MM-kisoissa peräti nelosvoitto naisille, sekuntitaistelussa Milka Reposen voittaessa ja Mervi Pesun ollessa jäädessä ”vain” pronssille. Samoista kisoista voiiti Staffan Tunis keski-matkalla kultaa. Kautta-aikain hiihtosuunnistuksen arvokisoissa  ( MM, EM ja pohjoismaiset ) on tullut menestystä paljon ja kaikkia ei pysty tässä luettelemaan, viesteistä puhumattakaan. Edellä mainittujen nimien lisäksi tulee mieleen menestyneitä hiihtosuunistajia arvokisoissa; Anssi Juutilainen, Vesa Mäkipää, Raino Pesu, Pekka Pökälä, Teemu Köngäs, Hannu Koponen, Matti Väisänen, Juha Kirvesmies, Virpi Juutilainen….

Hannu Koposesta tulee mieleen, että hän voitti Kuopiossa maailmanmestaruuden 1988 Hiihtoliiton vielä silloin ”kieltävillä” Exelin kahvasauvoilla. Anssi Juutilainen toi maahan yhteen aikaan hiihtosuunnistajien suosimaa Madshus suksimerkkiä.

Äimistelin entisenä kainuulaisena  Tampereelta käsin nuorten kainuulaisten hiihtosuunistajien menestytystä nyt päättyneissä yleisten sarjojen MM-kisoissa ja nuorten MM ja EM-kisoissa Hamarissa! Paltamolainen Kajaanin Suunnistajia edustava  Tommi Härkönen saavutti alle 17 vuotiaissa kultaa ja hopeaa henkilökohtaisissa kilpailuissa EM-kisoissa ja sotkamolainen Sampo Hyppölä menestyi myös hyvin alle kaksikymppisten sarjassa MM-kisoissa, ollen kuudes ja yhdeksäs henkilökohtaisissa kilpailuissa. Tommin setä on entinen juoksija Pauli Härkönen, joka edusti Suomea maaottelussa vitosella ja saavutti SM-pronssia Kalajoella SM-maastojen pitkällä matkalla 90-luvulla. Sampo Hyppölän ja veljensä suunnistaja Pyryn isä Tero on ultramatkoilla tullut tunnetuksi. Isä Tero Hyppölä on osallistunut vuorokauden hiihtoihin ja peräti tupla-triathloniin..Kainuulaisista suunnistajista nuorten maailmanmestaruuden voitti Hakkaraisen veljeksistä Mika 1996. Kainuulaisista yleisen sarjan hiihtosuunnistajista on menestyneet myös Teemu ja Lasse Köngäs. Teemulla on arvokisamitaleja MM- ja EM-kisoista viestin kultaa myöten. Heidän isänsä on myös tunnettu urheilumies Kainuussa – Martti Köngäs. Itse olin kerran Kainuun pm-hiihtosuunnistuksissa hopealla yleisessä sarjassa ja voiton vei silloin juuri Martti Köngäs.  Mieleen tulee muita kainuulaisia hyviä hiihtosuunnistajia ; Aila Flöjt, jolla viestikultaa MM-tasolla,  Seppo Sirviö, joka hiihti hyvin myös hiihtokisoissa ja Saloisten Reipasta edustava Antti Kauppila, joka voitti Suomen- mestaruuden 80-luvun alussa yleisessä sarjassa.

Hiihtosuunnistajat Aila Flöjt, Mika Hakkarainen ja Teemu Köngäs on olleet Kainuun Rastiviikon kilpailujen johtajina ja ratamestareina ja tietenkin heidän lisäkseen Teemun ja Lassen isä Martti!

Valitin, että hiihtosuunnistajat eivät saa juttujaan iltapäivälehtiin. Pyry Hyppölästä oli juttu 2008 Iltalehdessä, kun hän 8-vuotiaana juuri isänsä kanssa kiersi Vuokatti-hiihdon 60 km lenkin…pojasta polvi paranee….

Aliarvostettu laji ! Ennen kesäsuunnistajatkin kyselivät hiihtosuunnistajilta, söikö tianen eväät lintulaudalta ( karttateline ) matkalla tai puhuttiin härvelisuunnistuksesta. Mikä on sitten hiihtosuunnistajien kunto ja tarvitsevatko he lajin arvostusta enemmän! Pitkän matkan maailman mestaruuden hiihtosuunnistuksessa voittanut Liisa Anttila on menestynyt hiihdossa ja maastojuoksussa. Veli-Matti Pellinen oli mitaleilla hiihtosuunnistuksen MM-kisojen viestissä 1982 Itävallassa ja hän oli sileän hiihdoissa Vehkalahdella neljäs 30 km 1977, Jouko Liljeroosin  (nyk.sotkamolainen ) voittaessa ja Juha Miedon ollessa toinen. Samoissa kisoissa Kuhmon Eero Väisänen saavutti hopeaa 15 km:llä Miedon jälkeen. Eerokin on kesäsuunnistuksen lisäksi osallistunut muutamiin hiihtosuunnistuskilpailuihin  menestyksekkäästi.

Veli-MattiPellisen kanssa olen suunnistanut kerran ”yhtämatkaa” Kainuun rastiviikolla ja pärjättiinkin siinä osakilpailussa. Hiihtosuunnistaja Juha Kirvesniemen kanssa olen juossut kerran Rytkyn hölkkää Kiuruvedellä, tosin voitin hänet! Anssi Juutilainen on ainakin kerran juossut Impivaaran-juoksun hyvällä menestyksellä. Kommentaattori-valmentaja-hiihtosuunnistaja Vesa Mäkipääkin on osallistunut muistaakseni SM-hiihtoihin, mutta sijoituksia en muista. Muutama hiihtosuunnistaja käy nykyisinkin SM-hiihdoissa, mutta ei aivan keulassa ole olleet. Olli-Markus Taivainen on menestynyt maajoukkueessa hiihto- ja kesäsuunnistuksessa.

Erkoismainintana aminittakoon, että Pyry Hyppölä osallistui viikonvaihteessa Kainuun piirin mestaruushiihtoihin 16 vuotiaiden sarjaan ja oli hopealla. Iivo Niskanen oli hiihtänyt voittoajan yleisessä 9 km:llä  19.10 ja Pyryn aika samalla matkalla 21.53, joten kuntoa suunnistajalla on! Hiihtosuunnistajat harjoittelevat ammattimaisesti, laji vaatii kovaa kuntoa, päätä ja tekniiikkaa erilaisissa olosuhteissa!

Mervi Pesulla oli pari vuotta sitten enemmän mitaleja arvokisoista, kuin kenelläkään muulla suomalaisista urheilijoista. Lienekö kaikki tietävät urheitoimittajat edes kuulleet sen nimisestä urheiljasta. Naishiihtäjämme valittivat hiihdon maailmancupin vaikeasta haarakäynti-radasta Östersundissa sprintissä. Kävisivät muutamassa hiihtosuunnistustuksessa ja puhuisivat vasta sitten vaikeista radoista!

Toivottavasti hiihtosuunnistus nousee arvostuksensa ansaitsemalleen tasolle mediassa ja laji pääsisi vielä olympialajiksi. Kilpailuita on vähän, mutta niiden järjestämistä voisi helpottaa hiihtokeskuksiin valmiille urille ja niin varmasti on tehtykin!

 

Kainuulaisten kansanedustajien vaalipropagandaa, aitoa yrittämistä vai väärinkäsitystä!

Kainuulaiset kansanedustajat, Eero Suutari ( kok ), Raimo Piirainen ( sd ). Timo korhonen ( kesk )  ja Pentti Kettunen ( ps ) ovat tehneet kirjallisen yhteistiedotteen-vetoomuksen Kainuun keskussairaalan uudistus ja korjausrakentamisen urakkapäätöksestä uudelleen harkintaan. Samat kansanedustajat tekivät jo kesällä yhdessä vetoomuksen Talvivaaran kaivoksen suunnittelemasta purkuputkesta Nuasjärveen, että sitä ei saa rakentaa. Nelihenkisen työryhmän pisteytyksen perusteella kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän johtaja Maire Ahopelto on valinnut sairaalan työmaan urakoitsijaksi helsingiläisen Skanska Talonrakennus Oy:n ja arkkitehtitoimisto Sweco Architectshin  (Caverion-Skanska-Swecolle). Kilpailun voittaneen urakoitsijan kustannukset on perushinnaltaan neljä miljoonaa kalliimmat, kuin kainuulaisen Rakennusliike Halosen Oy:n tarjous, mutta  pitkällä jaksotuksella tämän Skanska-Swecon tarjous ja suunnitelma tulisi säästämään 5 miljoonaa euroa vuodessa toiminnallisia kustannuksia muihin verraten. Äimistelen sitä, että mitenkähän se kustannusten jaksotus eteenpäin lasketaan? Siis tämä Swecon tarjous muodostuisi pitkällä pisteytyksellä edullisemmaksi, kuin esim Halosen. Kaksi muutakin urakoitsijaa on tehnyt tarjouksen sairaalan kunnostamisesta, jonka arvio on noin 100 miljoonaa.

Keskussairaalahan Kajaaniin rakennetiin savonlinnalaisen värikkäänkin persoonan Mikko Revon voimin. Repo meni myös Tallinnaan rakentamaan kuuluisaa Viru-hotellia suomalaisin voimin. Kesken jäi konkurssin myötä melkein valmiin hotelllin teko 1972 ja muut jatkoivat loppuun urakan.Tilanne olisi Kainuun keskussairaalan nykyisellä laajennuksella toisin päin, jos kauempaa tulisi yritys ”ulkomaalaisella” työvoimalla sitä uudistamaan ja korjaamaan. Sairaalan urakkaan hyväksytty Skanska-Sweco pitää pääpaikkaansa tosin kotimaassa Helsingissä.

Kainuulaisten kansanedustajien intressinä yhteistiedotteella lienee kainuulaisen yrittäjyyden ja työvoiman varmistaminen oman maakunnan hankkeelle ja ajatushan on sinällään hyvä. Pelkona on mahdollisen ulkomaalaisen työvoiman suosiminen kainuulaisten kirvesmiesten sijasta. Työvoiman vapaa liikkuminen on kuitenkin mahdollista EU:alueella. Urakka on kuitenkin kilpailutettu asianmukaisesti, pisteytetty ohjeistusten mukaan ja lainvoimaisesti hyväksytty. Onko kansanedustajat asiantuntijoina tutkineet sopimuksen tarkemmin ja ovat sitä mieltä, että joku muu tarjous on hyväksyttyä tarjousta parempi! Vai onko yhteistiedote-vetoomus tehty vain vaali-propagandana nopeasti tutkimatta, vai onko ”valitus” ollut vain silkka väärinkäsitys, kuten sairaalan ylilääkäri Jukka Juvonen antaa ymmärtää. Tiedotehan ei ole mikään virallinen valitus ja saako tämä vetoomus aikaan sen, että joku valittaa virallisesti ja koko urakka myöhästyy ja menee kokonaan jäihin. Voiko siitä yleensä enää  juridisesti valittaa joillain keinoin?  Varmaan voikin, koska kansanedustajat ovat tämän vetoomuksen tehneet tai eivät ole sitten ymmärtäneet asiaa.

Urakoitsijan valinnan tehnyt Maire Ahopelto toisaalta antaa ymmärtää, että urakkasopimukseen voidaan liittää ehdoksi kainuulaisen ja kotimaisen työvoiman käyttö. Onko siitä tehty sopimukseen merkintää ja voiko sitä jälkeenpäin muuttaa, tuskin! Urakoitsija voi myös itse määritellä alihankkijansa, kenellä ne työt teettää.

Hankintalaki turvaa julkisten varojen ( kunta,valtio, kuntayhtymä ) rahojen käyttöä ja lain pitäisi antaa tasapuoliset mahdollisuudet tarjoajille ja sitä myöten tehostaa kilpailua. Sama koskenee myös valtion vetoisten yritysten, valtion liikelaitosten ja kirkon tarjouspyyntöjä, sekä niiden rahan käyttöä. Lyijykynätkin pitää ymmärtäkseni kouluihin kilpailuttaa!  Lääkäripalveluiden yksityittämisestä  lääkäri-firmoille on ollut vääntöä eri kunnissa paljonkin ja sotesta ei taida tulla valmista tällä vaalikaudella.

Yksityinenhän saa ottaa talopakettinsa sieltä mistä haluaa, mutta näissä julkisissa yhteiskunnallisisa hankkeissa on omat sääntönsä. Edes entinen Talgo Oy ja nykyinen Transtech Oy Kajaanista ei voi olla automaattisesti varma junanvaunujen valmistamisesta edes valtion VR:lle. Espanjalaiset tekivät joku vuosi sitten valituksen, kun Helsingin kaupungin liikennelaitoksen tilaamat vaunut meni Transtechille. Virolainen Amhold yhtiö on voittanut Lappeenrannan koulujen ja päiväkotien suunnitelukilpailun suomalaisten nenän edestä.

SDP:n kansanedustajat nostivat  aikoinaan metakan, että hallituksen pitäisi puuttua julkisten hankintojen kilpailuttamiseen –  halvin tarjous ei ole aina paras! Hankintalakihan ei pakota ottamaan pelkästään halvinta tarjousta. Kimmokkeena demareiden vaatimuksella taisi olla, kun valtion liikenteen turvallisuusvirasto Trafi antoi vaihde- ja neuvontapalvelut Sodankylän sijasta Argenta Oy:lle. Argenta on tosin suomalainen yritys, mutta hoiti hommiaan Espanjasta käsin. Yksityiset suomalaiset firmat voivat teettää tuotteitaan ilman kipailuttamista vaikka Kiinassa ja sen kyllä huomaa.

Itsekkin ruohonjuuritasolla tein aikanaan tarjouksia urheilutarvikkeista, hiihtovoideista, tekstiileistä ynm. urheiluseuroille ( SVUL ja TUL ), kuntien liikuntayksiköille, rajavartiostolle, prikaatille, kouluille, sairaalalle… Ennen hyvään aikaan ilman sähköposteja ja muita jälkiä pystyi tarjousta ”muuttaamaan” vielä jälkikäteenkin sopivilla suhteilla ja joskus kyllä toisaalta äimistelinkin, kun mielestäni hyvänkin tarjoukseni mennessä toiselle yritykselle. Harmaalla alueella joskus mentiin ja tarjouksien ”hyväksyjät” olivat joskus itselleen ”alennuksia” vailla. Niissäkin tapauksissa piti kokonaisetu yrityksen kannalta katsoa kokonaisuutena, niin että kaikki pärjäsivät – myyjä, tarjouksen hakija ja tarjouspyynnön tehneet henkilöt. Nyt on sielläkin ohjeet kiristynyt wanhan hywän ajan ajoista. Tarjoukset varmaan käsitellään yhtäaikaa ja usean henkilön voimin netti-aikaan jäljittelemällä jäljet…

Terve kilpailu ja kilpailuttaminen on julkisten rahojen käytön ja maksavien kansalaisten kannalta hyvä asia, vaikka Suomessa vain VR:n junat kulkee kiskoilla ja valtion posti saa vain jakaa pääasiassa paketteja.

Saa nähdä, johtaako kansanedustajien vetoomus sairaalan urakoitsijan valinnasta uuteen harkintaan, vai oliko vetoomus vain pelkkä väärinkäsitys, jolla yritetään estää vapaa kilpailu…..