Falunin MM-hiihdoista Suomeen yksi mitali!

Helmikuun 18. päivä alkavat ja 29. päivä loppuvat MM-hiihdot pohjoismaisissa hiihtolajeissa Falunissa ei lupaa mitään mitalisadetta Suomelle. Aikaisemmista Falunin MM-kisoista 1974 ja 1993 tuli Suomelle kummastakin yhteensä neljä mitalia Juha Miedon, Helena Takalon ja Marja-Liisa Kirvesniemen ja Marjut Roligin ansiosta. Yksikään niistä neljästä mitalista ei ollut kultainen. Juha Mieto tosin hävisi Falunissa 30 km kilpailun pelkästään välineillä – puusuksella! Thomas Magnusson uskalsi käyttää muovisuksea ja jätti Juhan hopealle. Nyt hävitään ilmeisesti jälkisytyksellä ainakin perinteisen sprintissä, kun mitalistit hiihtää tasatyönnöllä!

Äimistelen nyt tilannetta vielä näitä edellisten Falunin kisoja huonommaksi, yhtään henkilökohtaista mitalia ei näyttäisi hiihtäjämme saavuttavan, kaikki on naisten viestin ja parisprinttien varassa. Alkutalvi näytti Kuusamon maailmancupista alkaen vielä lupaavalta, mutta sitten Tourin jälkeen on tipahdettu sairastelujen ja ehkä väärän harjoittelun vuoksi. Minne hävisi esimerkiksi Juho Mikkosen kunto! Valmentaja Toni Roponen on toisaalta taituroinnut Matti Heikkisen ja Riitta-liisa Roposen lupaavaan kuntoon MM-hiihtojen edellä.

Falunissa ei ole väliaikalähtönä muuta kilpailua, kuin vapaan 10 km naisilla ja 15 km miehillä. Tähän on tultu, mennäänkö jo liikaa yleisön ja televisioinnin ehdoilla. Henkilökohtaisesti parhaat mahdollisuudet on menestymiseen Matti Heikkisellä, Sami Jauhojärvellä, Iivo Niskasella, Krista Pärmäkoskella, Kerttu Niskasella ja Riitta-Liisa Roposella ja Aino-Kaisa Saarisella. Tilanne viime aikojen tulosten valossa näyttää, että näistäkin todellisuudessa ainut henkilökohtaisen mitalin tuoja olisi Matti Heikkinen onnistuessaan. Jämin SM-hiihdot on vielä edessä tätä kirjoittaessa, mutta tuskimpa maajoukkueryhmän ulkopuolelta joukkueeseen mahtuu muita, kuin korkeintaan Toni Ketelä sprinttiin ja Ristomatti Hakola muille matkoille. Ketelä hiihti kolmanneksi Otepään maailmancupin sprintissä, mutta nyt hiihdetään Falunissa perinteisellä ja kaikki huiput on mukana.

Sprintti on nykymuodossaan kestävyyslaji ja suomalaiset ovat hiihtäneet aika-ajossa ja alkuerissä hyvin, mutta sitten on vauhti hyytynyt. Sprintissä jo 12 parhaan joukkoon suomalaisen pääsy olisi hyvä asia. Anssi Pentsinen, Martti Jylhä ja Matias Strandvall ainakin valittaneen sprinttiedustajaksi miehistä Faluniin. Naisissa ei niinkään ole varsinaisia sprinttereitä kuin miehissä, Mona-Liisa Malvalehto eniten erikoistunut sprintteihin.

Naisten viestissä on parhaat mahdollisuudet tähän yhteen veikkaamaani mitaliin. Sotshin olympialaisissa naiset saavuttivat hopeaa joukkueella; Anne Kyllönen, Krista nyk. Pärmäkoski ,Kerttu Niskanen ja Aino-Kaisa Saarinen. Ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräistä valmentaja Reijo Jylhä toivoi Jämin SM-hiihtoihin ja sitä kautta ainakin naisten viestijoukkueseen. Varmasti parhaassa kunnossaan Mäkäräisellä olisi ollut paikka naisten viestiin vapaalle osuudelle Faluniin. Yksi kivi putosi Reijo Jylhän sydämeltä jo muutenkin vaikeiden valintojen vuoksi, kun Kaisa jäi pois MM-kisoista. Joku hiihtoliiton valmennusryhmäläisistä olisi jouduttu pudottamaan viestijoukkueesta Kaisan vuoksi. Anne Kyllösen korvannee Sotshin joukkueesta nyt hyvään kuntoon päässyt Roponen ja naisten joukue on Falunissa – Riita-Liisa Roponen ja Pärmäkoski vapailla osuuksilla ja perinteisellä Kerttu Niskanen ja Aino-kaisa Saarinen. Hopeaa tulee nytkin todennäköisesti, tai ainakin pronssia.

Miesten viestissä Sotshissa joukkueemme sijoittui kuudenneksi. Joukueessa hiihtivät Sami Jauhojärvi, Iivo Niskanen,  Lari Lehtonen ja Matti Heikkinen. Tuskin joukkue Falunissa on aivan sama ja Lehtosen korvannee Ville Nousiainen. Sijoitus voi parhaillaan olla neljäs sija ja huonoimmillaan kahdeksannen sijan paikkeilla.

Parisprinteissä voi tapahtua mitä tahansa kaatumisineen, törmäyksineen ja joukkuevalintoineen. Falunissa hiihdetään Sotshin perinteisen sijaan joukkuekisa vapaalla ja se pudottaa nyt Suomen mahdollisuuksia. Parisprintissä hiihdetään kuusi noin kolmen minuutin osuutta ja kukin hiihtäjä hiihtää osuutensa kolme kertaa. Pähkäilyä tuottaa joukkueiden valinnassa myös se, että sprinttiviesti hiihdetään nyt MM-kisoissa heti voimia vievän yhdistelmähiihdon – Skiathlonin jälkeisenä päivänä. Ketkä hiihtää yhdistelmähiihtoa ja laitetaanko levänneet hiihtäjät joukkuesprinttiin? Laittaako Jylhä kultamitalistit Jauhojärven ja Niskasen vanhasta muistista joukkueeseen, vai onko siellä vaihtoehtoina Toni Ketelä tai Martti Jylhä! Naisten parisprintissä Sotshissa, joukkue Kerttu Niskanen ja Aino-Kaisa saivat hopeaa ja nyt ainakin Aino-Kaisa vaihtuu toiseen hiihtäjään. Mona-Liisa Malvalehto on maailman nopeimpia hiihtajia, mutta parisprinttikin on kestävyyslaji ! Mitaleja ei näytä parisprinteissä  nyt Suomelle tulevan, mutta yllätyksellisiähän nämä ovat olleet. Sijoitukset ennustan suomalaisille 4 – 6 ja ehkä vaikeitakin joukkueiden valinnat Jylhälle.

Kaisa Mäkäräinen ja Riitta-Liisa Roponen? olisivat tuonneet sen toisen mitalin Suomelle ilman Kaisan poisjääntiä. Kaisa olisi vielä saanut hiihtää levänneenä ja tottunut ampumahiihdossa hiukan huilaamaan välillä!

Pitkät matkat 30 km ja 50 km hiihdetään viimeisinä päivinä perinteisellä, mutta yhteislähtönä ja siinä voi käydä miten vain, kun kilpailuja on jo takana useammalla hiihtäjällä runsaasti. Väliaikalähtönä siinä olisi ollut mitalin mahdollisuus suomalaisille, mutta yhteislädössä huonommat asemat.

Valinnat on siis vielä hiihtäjien osalta tekemättä tätä kirjoittaessa, mutta tuskin yllätyksiä valintoihin maajoukkueen ulkopuolelta tulee, niin suuri ero on maajoukkuehiihtäjien ja kansallisten hiihtäjien välillä. Miehissä mainitsinkin Ketelän ja Hakolan maajoukkueen ulkopuolelta ja naisissa Laura Monosella voisi olla mahdollisuuksia kisapaikkaan.

Suomalaiset mäkimiehet ja yhdistetyn hiihtäjät ei tuo yhtään mitalia näistä kisoista. Kymmenen sijan paremmalle puolen sijoitus olisi jo hyvä. Jos Janne Ahonen on saanut Hannu Lepistön silmän alla hypyn kuntoon, niin hän on paras suomalainen mieshyppääjistä. Julia Kykkäsellä naisten mäessä mahdollisuudet kymmenen sijan paremmalle puolen.

Norjalaiset eivät epäonnistu Sotshin tapaisiin voiteluvirheisiin pohjoismaisilla lumilla ja Petter Northugin ja Marit Björgenin johdolla kahmivat suurimman osan mitaleista. Ruotsin Charlotte Kalla voittaa myös useamman mitalin ja hallitsee nykyisin molemmat tyylit vapaan sijaan. Justyna Kowalczyk on nyt arvoitus. Justynan mahdollisuudet lienee perinteisen sprintissä ja 30 kim perinteisen yhteislähdössä kisojen toiseksi viimeisenä päivänä.  Aina joku yllätys on arvokisoihin löytynyt Norjan, Ruotsin ja Venäjän hiihtäjien lisäksi ja se on vain tervetullutta asiaa. Saa nähdä, moniko hiihtää perinteisen sprintissä kohutulla tasatyönnöllä!

Kirjoituksella ei ole tarkoitus antaa huonoa kuvaa hiihtäjistämme, sillä kilpailu on kovaa ja ”muutkin” kuin suomalaiset ovat Falunin MM-hiihdot asettaneet kauden päätähtäimekseen.Sijoituksia kymmenen sijan seutuville tulee varmasti suomalaisille ja ne ovat jo hyviä sijoituksia – ei pidä tuijottaa liikaa pelkästään mitalien määrään!

Jämin SM-kisojen jälkeen ollaan ehkä vähän viisaampia hiihtäjien kunnosta ja valinnoista! Maailamancupia hiihdetään kuitenkin vielä ennen Falunia Östersundissa 14. – 15. helmikuuta perinteisen sprinteillä ja 10 ja 15 km vapaalla hiihdolla.

 

Mainokset

Pitopohjasukset – hiihdon surma vai pelastus !

Äimistelen pitopohjasuksista, onko ne kuin auton kitkarenkaat – toimivat joka kelillä. Muutamassa vuodessa pitopohjasukset on uudestaan herätelty henkiin 80-luvun Karhun multigraden ja Kuusiston neverwaxsin ajoilta. Hiihtäjät on tosin itse myös karhentaneet keskikohdan perinteisistä suksistaan ja hiihtäneet niillä jopa kilpaakin. Toimiiko nämä pitovoitelemattomat tehdasvalmisteiset sukset sitten joka kelillä voiteluvapaina, kuten markkinoiden alussa niitä suuresti mainostettiin.

Kilpailijat ovat käyttäneet maailamancupeissakin menestyksellisesti voitelemattomia suksia, mutta ne on erikoisvalmisteisia kisa-malleja, joita tuskin kaupasta saakaan. Ennen tätä pitopohjasuksi-buumia perinteisen hiihtäjien voitelun helppoutta kehuttiin näillä pito-teippeillä ja nyt sitten ei tarvitsisi enää ”mitään” tehdä perinteiselle sukselle; sen kun vaan sukset jalkaan ja menoksi!

Hiihdon harrastus perinteisellä tyylillä lisääntyi juuri näiden ”helppojen” pito-teippien mainostamisen vuoksi kymmenen vuotta sitten. Niitäkin kehuttiin aluksi jokakelin voiteeksi ja sitä ne ei suinkaan ollut. Alussa keräsivät ladulta havunneulaset ja oravan hännät suksen pohjiin. Sukset ei ollut sopivia teipin käytölle ( liian löysiä) ja teippejä ei osattu laittaa sopivalle pituudelle.  Teipitkin on kehittyneet niistä ajoista ja lisäksi tullut erilaisia pikapitoja sumuttimineen ja tuubeineen voitelun helpottamiseksi.

Nykyisissä pitopohjasuksissa on neljää eri toimintatapaa. Nanogrip-systeemi,  jossa suksen pito perustuu pohjan kokomatkalla olevalle kemialliselle pidolle. Suksen pohjassa hiukkasia ja pito perustuu ;  vähän kuin suksi tervattiin ennen kokomatkalta. Nanossa suksen pohja varastoi vettä huokosiin, mikä optimoi vesipisaroiden paksuuden luistossa ja potkussa pidon ja luiston mahdollistamiseksi.

Zero-pito taas perustuu suksen keskellä olevalle erilaiselle mekaanisille materiaalelle, kuten Karhun multigradessa aikoinaan oli. Suksissa käytetään keskellä jotain kumimaista materiaalia, jota saa ja joutuukin itse elvyttämään ja parantamaan karhennuksella jossain vaiheessa suksia käytettäessä.

Atomic käyttää muista poikkeavaa Skintec pitokarvaa, jota on kahta eri karheutta ja ne voi vaihtaa suksen pohjassa kelin mukaan. Yoko käyttää tosin nykyään nanon sijasta pitosuksissa nimeä Optigrip,  joka on nanosta kehitetty kemiallisen ja mekaanisen pidon välimuoto. Lisäksi on vielä joissain suksissa ( metsä-, retki- ja lasten sukset ) ns. kuviollista suomupohjaa, joka  työstetty suksen keskelle.

Suomessa myytävät pitopohjasukset jakaantuvat toiminnaltaan seuraavasti:

Peltonen -nano, Salomon – Microgrip ( eri nano kuin Peltosella, Yokolla ja Karhulla ja nanoalue osittainen ), Yoko – Optigrip (nano), Fischer – zero, Madshus – zero,  Rossignol – R-Grip ( zeroa vastaava ), Atomic – Skintec ( karva ), Karhu – Beargrip ( vastaava nähdäkseni kuin Optigrip ), Järvinen – Optigrip

Eri valmistajilla vaihtelee pitopohjasuksien tasot aina kilpasuksesta edullisiin pakettisuksiin. Hintahaitari lienee 200 – 500 euron välillä. Peltonen käyttää lisäksi kalliimmissa suksissaan  myös Zero-pohjaa nanon sijasta.

Alkuaikojen ylimainostamisesta on toki siirrytty kuluttajalle rehellisempään informaatioon. Sukset ei tosiaan toimi normaalilla pakkaslumella niin hyvin kuin oikein valitut ja hyvin voidellut perinteiset sukset. Hankala verrata eri merkkisten suksien paremmuutta keskenään. Joku hakee hyvää luistoa ja toinen pitoa. Erilaisia keliolosuhteita on paljon – vähän hiihdetty sohjolumi, liippakeli, jäinen latu, irtolunta jäisellä ladulla, pehmeät ja kovat alustat, vitilumi jne.

Kalliimmat jo lähes kilpamallin oikein valitut Zero-sukset toimivat erittäin hyvin suppeammalla nollan kelialueella ja taas nanoilla on laajempi kelialue, mutta toimivuus tuolla nollan alueella ei ehkä zerojen luokkaa. Varmimmalta pidolta tuntuu nämä Skintecin karvat Atomicissa. Ihanne kelialue näille kaikille pitopohjasuksille on mielestäni  -2 – + 5 astetta ja nämä nanot toimivat kohtalaisesti pakkasemmallakin.  Ilman ja lumen lämpötilan asteitten lisäksi suksien toimivuudeen vaikuttaa lisäksi ladun kunto ja olosuhteet.

Pitopohjasuksien valinnassa hiihtäjälle tärkeätä on oikea suksien jäykkyys hiihtäjän painoon ja tekniikkaan nähden ainakin Zero ja Skintec pohjissa, kun taas nanoissa ei niin tärkeää olisi jäykkyyden valinta, kuin näissä mekaanisissa pidoissa. Vaikutusta mielestäni suksien toimivuudeen oikealla jäykkyyden valinnalla on myös nanoissa ja optigripeissä.

Voitelemattomia ei nämä pitopohjasuksetkaan ole. Zeroja täytyy karhentaa välillä ja käyttää jäänestonesteitä, sekä liukupinnat voi myös voidella. Lisäksi zeroja voi voidella myös pitoalueelta, mutta joutuu taas puhdistamaan niitä hiihtolenkkien välillä. Karvojen silittämistä on Atomicitkin tarvinneet ja nanoja joutuu välillä ainakin puhdistamaan liasta.  (nanoja ei saa varsinaisesti voidella ). Merkille pantavaa on, että näille pitopohjasuksille on syntynyt aivan uusi erikois-hoitosarja jäänestoinen, puhdistus ja huoltoaineineen. Jopa fluoripitoisia on näitä hoitoaineita!  Jos pitopohjasuksia joutuu liian paljon huoltamaan ja jopa voitelemaankin, nehän on silloin ”voideltavat sukset ”.

Paljon perinteistä hiihtäville pitopohjasukset ei varmasti ole sopivat ainoat sukset, vaan he tarvitsevat parhaan hiihtonautinnon saamiseksi pakkas-lumikelille hyvät voideltavat sukset. Vähemmän harrastaville, jotka ei luule osaavansa ja eivätkä viitsi voidella ja asuvat eteläisessä ongelmakelien alueella, niin niille ne sopivat ykkössuksikin. Mitä hankalampi keli voitelun kannalta, niin sitä paremmat on pitopohjasukset huonolle voitelijalle ja harrastajalle suhteessa voideltaviin suksiin.

Normaali keleillä pärjää voideltavilla suksilla perinteistä hiihtävä muutamalla purkilla, jos ei äärikeleillä hiihdä, niin Roden multigrade 0-2, Rex 1-4, Swix ekstra ja Vauhdin porkkana esimerkkeinä riittää mainiosti. Pikaluistoa voi laittaa suihkeena tai tuubista sienen läpi fluorilla ja ilman! Liisterikeleillä liisterisuksi pelaa mainiosti, monelle on vaan sen käyttö uskalluksen puutetta ja tuskaista sotkemisen pelon ja puhdistuksen vuoksi. Liistereissäkin riittää universalit ja multigradet kuntoilijalle mainiosti.

Pitopohjasukset puolustaa siis paikkaansa kun ei odota siltä liikoja ja ei halua kuluttaa aikaa voitelemisen. Korvaa ne ei kuitenkaan oikein valittua perinteistä voideltavaa suksea hyvilla lumi-pakkaskeleillä. Oikean jäykkyisen, itselleen sopivan pitopohjasuksen löytyminen voi olla kuitenkin monelle  kultakimpale ja hiihtoharrastus sen vuoksi jatkuu. Tuuriakin saatta tarvita hyvän pitopohjasuksen löytymiselle ja kannattaa mennä kallimpiin malleihin, jos se vain on mahdollista. Huonosti valittu pitopohjasuksi voi kuitenkin olla hyvään tottuneelle  tai aloittelijalle hiihdon surma. Mielestäni pitopohjasuksien valinnassa tarvitaan enemmän ammattitaitoista myyjää kuin voideltavissa suksissa,  vaikka asian luulisi olevan toisin päin.

Suksia myydessä ei pidä myydä nanoja, zeroja ja grippejä, niistä tulee kallis kilohinta, vaan onnistuneita hiihtoelämyksiä!

Viikonloppuna näin kun mummeli osti pitopohjasukset eräästä liikkeestä. Asiakas kysyi vielä maksamisen jälkeen ovella, että toimiiko nämä varmasti? Myyjä huikkasi vahvistukseksi suksien toimivan erittäin hyvin….

 

 

 

Marit Björgen hiihtäisi Jämin SM-hiihdoissa miehissä kymmenen joukkoon

Muutamia turhia urheilukysymyksiä äimistelin itselleni. Mietin miten norjalaiset huippuhiihtäjänaiset  Marit Björgen tai Therese Jogaug pärjäisivät suomalaisia mieshiihtäjiä vastaan henkilökohtaisessa kilpailussa.  Miten Petter Northug ja Martin Johnsrud Sundby hiihtäisivät suomalaisia seurajoukkueita vastaan yksinään viesteissä ja parisprintissä? Samoin äimistelin Jörgenin mahdollisuuksista yksin naisjoukkueita vastaan SM-kisoissa!

1. Monesko Marit Björgen olisi tulevissa Jämin SM-hiihdoissa miesten sarjassa?

– Vastaus – mahdollisuudet kympin  ( 10 ) sakkiin miesten 15 km vapaalla. Tourilla päätöskisassa,  raskaalla 9 km matkalla Björgenin aika oli 33.27 ja hänen ei tarvinnut hiihtää täysillä. Minuuttia lujemmin olisi ainakin pystynyt hiihtämään, koska Therese Johaugin yksityisaika oli 32.16. Miehissä Syndby hiihti 29.24 ja ero Jogaugiin oli kolme minuuttia. Todellisuudessa tuo neljän minuutin ero Björgenin ja parhaiden mieshiihtäjien välillä olisi voinut olla siis vain kolme minuuttia Tourilla.

Suomalaiset maajoukkue-miehet voivat hävitä Syndbylle minuutista puoleentoista 15 km kilpailussa.  Taas kansallisen tasomme hiihtäjät häviävät maajoukkueemme ydinryhmälle tuon pari minuuttia. Eroa näin  suomalaisten maajoukkueen mieshiihtäjien ja Björgenin välillä voisi teoriassa  olla  vain 2 minuuttia. SM-hiihdoissa taas voi jo kymmenes mies hävitä voittajalle tuon kaksi minuuttia. Joten Björgenillä tai Jogaugilla on mahdollisuudet hiihtää kymmenennen sijan seutuville miesten sarjassa  SM-kisoissa!

Tutkittua tietoa luin jostakin, että ero miehillä ja naisilla olisi ”muodikkaalla” tasatyönnöllä 20 % ja vuorohiihdossa vähemmän 14 %. Reittien tasot ja matkat myös vaikuttaa eroon. Erot johtunee pääasiassa siitä, että miesten voimantuotto ylävartalossa suurempi naisia. Björgenillähän noita lihaksia riittää, vaikka naiset eivät vielä käytäkään yleisesti pelkkää tasatyöntöä juurikaan perinteisen kisoissa! Vapaan tyylillä nämä erot voimantuottoissa on miesten ja naisten kesken pienemmät kuin perinteisellä.

Therese Jogaug ajallaan 32.16 voitti Tourilla ainakin pari mieshiihtäjää ja minuutin sisällä hänen aikaansa oli jo paljon maailmancupin mieshiihtäjiä, jotka oletan kovemman luokan tekijöiksi kuin kansallisen tason suomalaishiihtäjät.

Italian Manuela Di Centa parhaassa kunnossaan aikoinaan jossain maailmancupin tai vastaavassa hiihti muistaakseni samoja aikoja 15 km vapaalla miesten kanssa, kun molemmilla sekä miehillä ja naisilla oli samat matkat. Kaisa Variksella oli Kajaanin SM-hiihdoissa 2001 yhteislähdön 30 km :llä parempi loppuaika, kuin miehillä 50 km yhteislähdön väliaika kolmenkympin kohdalla. Tosin keli saattoi huonontua miesten kilpailuun.

Jämin SM-hiihdoissa 2013 Matti Heikkinen voitti 15 km vapaan ajalla 39.06 ja kymmenes Arttu Hänninen hävisi Heikkiselle jo melkein kolme minuuttia aikaan 41.46. Kilpailun 50. Ville Kinnunen hävisi puolestaan Heikkiselle jo neljä minuuttia.

Kaisa Mäkäräisellä katsoisin olevan myös mahdollisuudet  40:n sijoille miesten hiihdossa.  Mäkäräinen voitti Jämillä 2013 naisten vapaan ajalla 28.40, viiden kilometrin keski-ajaksi tulee siis 14.20. Ville Kinnunen hiihti tällä 50. sijallaan samaa vauhtia Kaisan kanssa ja Jari Kuhnon 88.sija ajalla 45.00 antoi vitosen keskivauhdiksi jo Kaisaa huonomman ajan – 15 minuuttia tasan viidelle kilometrille. Kaisa on vielä nyt oletettavasti paremmassa kunnossa kuin tuolloin 2013.

Sitä en osaa sanoa mihin suuntaan 5 km keskiaika miesten ja naisten osalta vaikuttaa vertailussa kierrosten määrän suhteen – huomioitava lähtöpaikan ja maalin ero! Voi vaikuttaa miehille tai naisille huonontavasti ja parantavasti, tai ei vaikuta mitenkään. Lisäksi tietenkin naisilla ylimääräinen 5 km vaikuttaa keskiaikaan huonontavasti, mutta ei hyväkuntoisella kuitenkaan mielestäni kovin merkittävästi.

Juoksussa viime vuoden tilastossa Sandra Erikssonin aika 9.24 – 3000 metrin esteissä oikeuttaa Suomen tilastossa miehissä kahdeksanteen sijaan. Miesten tilaston kahdeksannen Mikko Virran aika on 9.28. Naisten maratonin Suomen kärkinaisen Anna-Mari Hyyryläisen aika viime vuodelta on 2.39 ja maratontilaston miesten kahdennenkymmenen ( 20 ) Jaakko Keron aika 2.39.  Lähellä kahtakymmentä sijaa on siis tuo Hyyryläinen miestenkin tilastossa. Tietenkään ei voi verrata hiitoa ja juoksua, mutta osoittaa että naisetkin voivat olla hyviä miestenkin tilastoissa.

Ainoan kerran olen hävinnyt naiselle juoksukisassa Seinäjoen SM-maratonilla 1982 . Aikani oli tuolloin 2.38,54  ja Tuija Toivonen voitti naisten Suomen mestaruuden  ajalla 2.37  ja minun sijoitukseni 47.  Naisten taso ei ole paljon laskennut niistä ajoista, mutta miesten sitäkin enemmän. Nyt saa mitalin jo SM-maratonilla miehissä 2.40 ajoilla ja silloin oltiin viidenkymmenen sijan seutuvilla! Toivonen olisi  ollut tuolloin miesten kisassa ajallaan jotain puolen välin ( alta 40.)sijalla.

2. Miten Björgen pärjäisi suomalaisia vastaan yksinään viestissä ja parisprintissä ?

– Vastaus!  Björgen voittaisi todennäköisesti yksin hiihtämällä Suomen-mestaruuden naisten viestissä 3 x 5 km ja parisprintissä. Naisissa taso on joukkueissa enemmän hajallaan kuin miehissä ja kärkijoukkueissakin on niin paljon huonompia kansallisen tason hiihtäjiä maajoukkuehiihtäjien sijaan Björgenin tasoon nähden, että voitot hänellä voisi olla vieläpä ylivoimaisia!

Mainittakoon, että Tourin viimeisessä kilpailussa Johaug voitti Aino-Kaisa Saarista kolme ja Anne Kyllöstä neljä minuuttia yksityisajassa siinä kilpailussa. Yhden olettamuksen voisi vielä siis heittää – Norjan naisten maajoukkue taistelisi ainakin viidennestä sijasta miesten SM-viestissä. Näille  ”teameille” Vuokatille, Kouvolalle, Vantaalle ja Jämsänkoskelle ei ehkä pärjäisi…

3. Miten Petter Northug menestyisi yksinään suomalaisia vastaan SM-viesteissä ja parisprintissä ?

Vastaus.  Miehissä on tasaisemmat ja kootut kovemmat tallijoukkueet kuin naisissa. Äsken jo luettelin noita miesten joukkueita. SM-viestissä voisi Northugin sijoitus olla kahdeksannen sijan seutuvilla. Kymmenes joukkue saattaa hävitä voittajalle viisi minuuttia viestissä, mutta matka on liian pitkä yksin hiihdettävissä Northugillekin ( 40 km ). Northug hiihtäis kaksi ensimmäistä osuutta tasatyönnöllä ja vaihtaisi sitten luisteluun… Samoin miesten parisprintissä seurajoukkueemme saavat useita koviakin joukkueita kasaan ja kun lepotauko tulee aina välissä siinä hiihtäjälle, niin Nortilla lienee yksinään mahdollisuudet kymmenenteen sijaan.

Nämä esimerkit ja äimistelyt eivät missään mielessä ole ala-arvoistamista suomalaishiihtäjiä  ( miehiä )kohtaan. Björgen ja Johaug kulkevat omia latujaan tuloksissa ja kunnossaan muihin naisiin nähden, mutta kirjoitimpahan, koska väittelyä asioista on tullut…

Entisten ja nykyisten hiihtäjiemme kunnon vertailua – Esko Lähtevänojasta Sami Jauhojärveen

Kilpahiihdossa mennään  nykyään 15 km  kohta samaa vauhtia kuin 10 km muutama vuosikymmen sitten! Onko vauhti parantunut niin paljon hiihtäjiemme kunnon nousun vuoksi, vai onko välineitten, tyylien, fluori-voiteiden ja latujen kehittyminen suurin syy hiihto-nopeuden kehittymiseen. Vai ovatko nykyhiihtäjämme  peräti huonompi kuntoisia kuin Juha Mieto ja Esko Lähtevänoja 70-luvulla. Nykyään on vielä valmennuksessa tieteelliset seurannat apuna erilaisine tietokoneohjelmineen, sykemittareineen ja juoksumattoineen. Terveyteen kiinnitetään myös paljon nykyisin huomiota, mutta siitä huolimatta puolet Suomen hiihtäjistä jo tullut pois Tour de Skiiltä kesken kilpailun. Vai onko ennen ollut paremmat täkkeet ( doping ) nykyisten sallittujen lisäravinteiden sijaan!

Juoksu-urheilussa kunnon vertailu on faktaa, kun melkein samanlaisissa olosuhteissa otetaan  radalla aika. Tosin ennen oli huonommat radat ja tossut ja tieteellistä harjoittelua ei ollut juoksussakaan aikaisemmin. Tässä pohjana vertailua juoksu-urheilun alavireisestä ”kehityksestä ” Suomessa. Juoksija-lehdessä julkaistu 2011 Matti Halmeahon kirjoitus  hurjasta juoksukeväästä 1973.   Siitä kirjoituksesta ohessa tilastotietoa:

Kaksi toukokuun kymppiä juostu samana päivänä 20.5 1973. Toisessa voittaja Pekka Päivärinta ajalla 28.40 ja viidennentoista ( 15. ) Tapio Mikkolan aika 30.15. Samana päivänä Jyväskylässä juostu kymppi – 1. Esko Lipsonen 28.36 ja 17. sijalla Pentti Ryynänen 30.35. Helsingissä viikko siitä juostu kymppi  – 1. Lasse Viren 28.17 ja 21. sijalle hölkännyt Hannu Juvani ajalla 30.35. Poissa näistä juoksuista vielä olleet ulkomailla harjoittelemassa mm. Seppo Matela, Aarno Ristimäki, Matti Vuorenmaa, Pekka Tiihonen, Håkan Spik. Paavo Leiviskä…..Huh!

Vuoden 2014 koko Suomen kympin tilastossa toisena Koririn jälkeen Tuomas Jokinen 29.36. Tilastossa 10. Teemu Toivainen 31.21 ja 20.tilastosija Ilari Ahokkaalla 31.59. Näin on taso heikentynyt juoksussa, mutta miten on todellisuudessa hiihtäjiemme ja suunnistajien kunto muuttunut niiltä ajoilta. Vaikeampi tilastoida ja tutkia, mutta seuraavassa omia päätelmiäni.

Entisistä hiihtäjistä, joilla on hyviä juoksutuloksia tulee mieleen ainakin Esko Lähtevänoja – 10 000m aikaan 29.40 Lähtevänoja juoksi tuon tuloksen hiihtouransa aikana muistaakseni Oulussa ns. Liiton kympillä. Harri Kirvesniemellä on on 5000 merillä ennätys Mikkelissä juostuna 13.54 ja Jari Isometsältäkin löytyy vitosen tilastoaika 14.55. Arto Koivisto juossut samoin 5000 m hyvän ajan 14.55. Ampumahihtäjä Hannu Postin 10 00 metrin ennätys on niinkin kova kuin 29.49, vuodelta 1953. Yhdistetyn Jouko Karjalainen juoksi joskus Lahdessa syksyn hölkissä tasapäisesti suomalaisia kärkijuoksijoita vastaan. Juha Mietonkin väitetään olleen parhaillaan 4000 metrin kunnossa Cooperin-testissä. Matti heikkinen juoksi toissa kesänä Kyyjärvellä Betset hölkän 10 km maantiejuoksussa voittoon reittiennätyksellä helteessä aikaan 33.12.

Nykyisistä huippuhiihtäjistämme on Sami Jauhojärvi juossut tänä syksynä Cooperin-ennätyksensä  3890 meriä, joka vastannee vitosella loppupelissä aikaa 15.30 – 15.40. Norjalainen Petter Northug juoksi syksyllä 5000 metriä aikaan 15.20. Krista Pärmäkoski on juossut Cooperissa 3440 metriä. Entinen huippujuoksija Annemari Sandell-Hyvärinen on taas hiihtänyt kohtalaisesti SM-hiihdoissa, vaikka ei varmasti ole lähelläkään parasta  entistä kuntoaan. Vielä muistui mieleen norjalaisista  Ole Ellefsäter, joka kilpaili yhtäaikaa hiihdossa ja juoksussa. 3000m esteiden ennätys on hänellä 8.43.

Vertailu on siis vähän vaikeaa. Esko Lähtevänoja pitäisi saada yhtä aikaa samoilla välineillä ja samoille baanoille Sami Jauhojärven kanssa parhaassa kunnossaan. Tai samoin laittaa juoksumatolle piuhoihin kytkettynä yhtäaikaa entinen Jari Isometsä ja nykyinen Iivo Niskanen, niin jonkunlaisen kuvan saa heidän keskinäisestä kunnon vertailusta. Juoksutulokset ei kaikkea kerro kaikkea, toiset hihtäjät on luonnostaan lahjaakkaampia juoksijoita, toiset harjoittelee enemmän juoksuvoittoisesti ja nykyiset tyylit, tasatyöntö ja luistelu ehkä vähentävät juoksuominaisuuksia. Kuitenkin Lähtevänojan kympin aika 29.40 ja Kirvesniemen vitosen tulos 13.54 todistaa hiihtoharjoittelun lomassa, että ei he ainakaan huonokuntoisia voineet olla.

Motto: Oma näkemykseni on, että pelkkää hapenottoa ja fyysista kuntoa verrattaessa nykyisten ja entisten suomalaisten hiihtäjien kesken, niin  maajoukkueen ydinryhmä lienee nykyisin lähes samaa tasoa 70 ja 80-luvun maajoukkue- hiihtäjiemme kanssa.  Häviävät kuitenkin verrattaessa esim. Kirvesniemeen, Mika Myllylään, Jari Isometsään, Juha Mietoon ja Esko Lähtevänojaan  noin 5 % pelkän fyysisen kunnon vertailussa.  Kansallisessa jälkiryhmässä, jossa olkoon vedenjakaja vaikka Tero Similä ja hänestä alaspäin tulee taas sama ilmiö kuin juoksussa. Siellä tulee raju pudotus. Veikkaan, että 70 ja 80-luvun SM-hiihtojen kolmaskymmenes ( 30.) olisi nykyään sen aikaisella kunnollaan jo kymmenen sakissa. Toisin päin kääntäen – Tero Similä olisi 70-80 luvulla ollut vasta 30. SM-hiihdoissa…

Juoksutulokset siis jäävät suurimmiksi vertailupohjiksi entisten ja nykyisten hiitäjien kuntovertailussa. Maksimaaliset hapenottotestit ja niiden lukemat myös kertovat paljon, mutta nekin on ollut ennen alkeellisimpia  nykyisiin testeihin verrattuna ja onko niitä  yleensä tehtykään. Sauvarinteessä sykkeitä ranteesta mitattu ja niistä tehty johtopäätöksiä.

Suurin maksimaalinen hapenotto on mitattu hiihtäjistä norjalaisella Björn Daehliellä – 96 ml/kg/ min.  Lähes samoja lukemia on kerrottu Mika Myllylän ja Juha Miedon puhallelleen . Nykyisten  suomalaisten hiihtäjien tarkoista tuloksista ei ole minulla tietoa. Jonkinlainen nyrkkisääntö on, että 40 minuutin juoksutulos vastaa hapenoton arvoksi 60 tai 3000 metrin matka 12 minuutin cooperissa vaatii 55 millin hapenoton. Totta kuitenkin, että maksimaalisen hapenoton arvo ei ratkaise kaikkea, vaikka tärkeä onkin. Muita kuntoon ja tuloksiin vaikuttavia tekijöitä on lihaskestävyys, tekniikka, taloudellisuus ja voima, tosin nekin vaikuttavat osaltaan hapenottokykyyn.

Suunnistuksessa on samantapainen ilmiö juoksun kanssa. Entisaikojen kovakuntoiset suunnistajat ovat mielestäni kovakuntoisimpia kauttaaltaan kuin nykyiset.  Vanhoista nimistä kovina juoksijoina tulee mieleen – Hannu Mäkirinta, Markku Salminen, Simo Nurminen, Jarmo Reiman ja Reijo Mattinen.  Reijo Mattinen jätti  aikoinaan Kalajoella SM-maastoissa ( kuudes) maajoukkuesuunnistaja Keijo Parkkista 3,5 minuuttia 15 km:llä. Samoin 1990 suunistaja Jarmo Reiman sijoittui Tampereella SM-maantiejuoksun 20 km:llä  8:neksi ajalla 1.03,30. Nykyisistä maajoukkuessuunistajista  Jani Lakasen ja Petteri muukkosen  ajat puolimaratonilla lienee 1.10 seutuvilla, eli meikäläisen vauhtia.

Nykyisistä tietenkin on Mårten Boström oma lukunsa ja Petteri Muukkosellakin on kohtalainen vitosen ennätys  vitosella 15.12 ja hän on ollut mitaleilla SM-maastoissakin . Sekin taas toisaalta todistaa juoksutason putoamisen, koska Petteri olisi ollut 70-luvulla parhaassa kunnossaankin SM-maastoissa sijoilla jotain vasta 30 – 40.

Tanskalainen Carsten Jörgensen oli suunnistajista ehdotonta huippua juoksuvauhdiltaan. Hän paineli kympin aikaan 27,54 ja voitti maastojuoksussa Euroopan mestaruuden. Hänenkin vauhtinsa ”tasoittui” metsäsuunnistuksessa huonompi vauhtisiin suunnistajiin nähden.

Sellaisenkin seikan panin merkille, että suomalaisista suunnistajista alle 2.30:n maratonilla on juossut vain kolme suunnistajaa, Markku Salminen, Hannu Mäkirinta ja Mårten Boström. Pekka Päivärinta suunnisteli juoksu-uran jälkeen ja häntä ei lasketa. Itse iltarasti suunnistajana juoksin myös maratonin alle 2.30:n, mutta en laske itseäni myöskään suunnistjaksi. Kavereistani juoksija-suunnistaja Jorma Kuronen on juossut myös maratonin alle 2.30 ja hän on siinä rajoilla, lasketaanko hänet varsinaisesti juoksijaksi vai suunnistajaksi

Norjalaisista ja keski-Eurooppalaisisa suunnistajista monet juoksee radalla vitosen 14 – 15 minuutin tuntumaan. Häviääkö suomalaiset nykyään vauhdissa! Sprintti-suunnistuksen ja suunnistuksen leviämisestä Euroopan kovemmille alustoille vaatimus hyvästä juoksukunnosta kasvaa vain tulevaisuudessa enemmän suunnistajilla.

Kirjoituksestani jää paljon pois yksittäisiä näkökulmia ja poimintoja eri urheilijoiden tuloksista. Kansallisen tason hiihtäjillä oli myös kovia juoksutuloksia ja niitä kaikkia ei tässä pysty kirjoittamaan, koska tarinasta tulisi liian pitkä luettavaksi.  Miesvoittoista kirjoitukseni on, mutta sama suunta pätee naisurheilijoidenkin kohdalla.Tarinan perusjuoni tullenee kuitenkin ymmärretyksi nykyisten ja entisten maajoukkurheiljoiden kunnon vertailusta!

 

 

@ Näkökulma – Suomi on täysin holhousyhteiskunta !

Tuurin kyläkauppias Vesa keskinen polttanut päreensä aluehallintoviraston ( avi ) päätöksille puotinsa aukioloajoista ja aikoo tästä lähtien pitää kaupan auki silloin kun itse haluaa. Keskinen hakenut lupaa loppiaisen aukioloon ja tätä ennen se on myönnetty vain liikkeille, joissa ”mahdollisesti ” asioinut tai asioi venäläisturisteja. Ihmekseen kauppias saanut kyläkauppaansa loppiaisen aukiololuvan, nyt kun venäläisturistien matkailu vähentynyt ja lupa on hankalasti myönnetty lyhyellä varoitusajalla.

Luvasta ilmoitettu Keskiselle 29.12 ja vain muutama päivä olisi jäänyt aikaa järjestellä työvuorot ja ilmoittelut lehteen. Työvuorolistathan pitää olla tehtynä kahta viikkoa ennen työntekijöille annettavana ilmoituksena  töiden ajankohdasta. Kauppa pysyy näin ollen kiinni loppiaisen ajan. Erikseen anottuja lupia kaupoille on myönnetty alueelle, jossa venäläisturistien on totuttu asioineen loppiaisen aikoihin, kuten Lappeenrannan seudulle. Toiset liikkeet saavat kuitenkin olla aina auki. En tiedä millä erikoisluvalla Lempäälässä  Keskisen kaupan tapainen Kuljun Kartano on auki joka päivä. Lisäksi Keskinen on tuohtunut siitä, että vaikka kesän suunnuntain aukioloja on annettu muutama lisää, niin ne on evätty niiltä päiviltä, kun hän järjestää suuren suosion saaneen kaikille ilmaisen Miljoona Tivolin.

Keskisenä näyttäisin uhallakin pilkun viilajille, mistä on yrittäjä tehty. Sen verran on Vesa iso työnantaja, veronmaksaja ja paikkakunnan mainostaja, että  aluehallintoviraston paperin pyörittäjät joutuu antamaan periksi.

Itse olen ollut kaupan palveluksessa yli kolmekymmentä vuotta, ja siitä huolimatta olen aina ollut sitä mieltä, että – jokainen pieni ja suuri liike saisi päättää aukiolonsa joka päivä ja jokaisena vuorokauden tuntina niin kuin itse parhaiden katsoo ja pelimerkit kestää! Jouluaatto voisi ainoastaan olla poikkeus ja silloin voisi kaikki olla tasapuolisesti kiinni! Yrittäjät löytäisivät kukin itselleen sovivan rytmin ja aukiolot voisivat jopa lyhentyä ja järkiintyä. Nämä kaupojen neliökiintiöt on aivan huuhaata ja miksi ABC:t on yötä päivää auki. Samoin toisessa ääripäässä, pienemi neliöisillä Siwoilla ja Saleilla on pidennetyt aukiolot keskisuuriin liikkeisiin nähden.  Lait ja luvat ei ole tasapuolisia kaikille.

****

Alkoholilaki kieltää vuoden alusta mietojen alkoholijuomien mainostamisen julkisilla paikoilla. Olutrekoista ja jakeluautoista pitää poistaa olutmainokset. Enää ei punaisia Koffin rattaita ajele ja ajattele psotiivisesti Olvin kultapurkkeja ei näy autojen kylessä. Laitilan Wirvoitusjuomatehdas joutuu riisumaan 8-tien varrella olevasta jättiolutölkistään olueen viittavat mainokset. Tölkki toimii tehtaan vesivarastona ja pois sitä ei pureta. Kukko ei kuitenkaan enää kieku nähtävyytenä holhotuille turisteille…

Hartwallin yhteen rekkaan on teipattu protestiksi teksti – ” ennen tässä oli kaunis kuva pullosta”. Joku autoilija on tässäkin tapauksessa aikonut uhmata lakia ja ei poista olut-mainoksia autostaa. Tässsäkin laissa tullut tiukka aikataulu vastaan ja siirtymäaikaa ei ole kyselyistä huolimatta annettu. Keskiolut tuli aikoinaan suurella vapauden kohinalla janoiselle kansalle ja nyt sitä ollaan tiukentamassa. Muutama kunta sinnitteli aikoinaan omilla kielloillaan muutaman vuoden, kuten Hyrynsalmi Kainuussa. Mutta mitä olisi Suopotkupallon MM-kisat ilman oluen myyntiä.

Tämäkin uusi alkoholilaki  laki on ristiriitainen, urheilukilpailuissa saa myydä kuitenkin olutta ja minusta tuntuu, että kielloilla on vain väärä hyöty – käy kuin kielletyissä hedelmissä! Samoin oluen myynti vapaaksi, niinä aikoina kun kauppa on auki. Turha kai on aamulla kiristää mökille menevän perheen pinnaa, kun haluavat saunakaljansa ostaa ja joutuvat odottamaan puolituntia, että kunnes olutta saa ostaa, vaikka liike jo auki on!

*****

Viestintävirasto taas kielsi Yleisradiolain vastaisesti Loton esittämisen Ylen kanavalla, vaikka se oli ollut ”vakiintunut maan tapa” koko loton historian ajan. Samoin perustein raviohjelma  Ravisuora lauantaisin siirtyi vuoden alusta MTV3:lle. Syynä samoin, että sponsoroituja raviohjelmia ei saa näyttää Ylellä. Ainakin ensimäinen MTV:n Ravikunkku oli mielestäni täysin fiasko verrattuna Ylen Ravisuoraan, vaikka samoja juontajia oli osa mukana. Turhaa lätinää ja paljon mainosaikaa, ilmeisesti yhdellä kameralla kuvattiin. Lähtöjä ei juuri näytetty ja varsinaisille raveille ei paljon aikaa ollut nähtävillä. Tässäkin olisi päättäjillä lainmuutoksien aika, ei kai kaikki kiveen ole kirjoitettu!

****

Vantaalla taas kaupunki on kieltänyt talkoolaisilta Myyrmäen kaupunginosaan pienen luistinradan tekemisen lapsille vapaaehtoistyönä. Puistoleikkipaikan tontilla oli ollut kolmenavuonna ilman ”lupaa” pieni lämpäräre jäähdytettyä luistinrataa. Lupaa olivat talkolaiset kysyneet, mutta sitä ei ollut myönnetty, vedoten liukastumisriskillä. Ilmeisesti joku vastuukysymys on kyseessä. Liukastumisriskisiä luistinalueita kaupunki kuitenkin itse tekee kymmeniä.

Seuraavaksi on suunnitteilla rikollisilta tupakoitsijoilta parvekesauhuttelu lain voimalla, vaikka tupakkaa vielä myydään. Ihmettelen toisaalta, että kaupoissa siiderit, lonkerot ja oluet saa olla näyttävästi esillä, mutta tupakkaa pitää ostaa kuin pahinkin rikollinen salaa lukon takaa. Nikotiinipurukumeja ja laastareita saa  kuitenkin myydä  ja sähkötupakat tupruaa muodikkaasti vesipiippujen kera. Urheilijoiden suosiman nuuskan myynti on kuitenkin kielletty Suomessa, mutta nuuskaralli Ruotsiin ja salamyynti kukoistaa. Kohta tulee taloyhtiöille laki äänekkään ja häritsevän  rakastelun kieltämisestä kerrostaloissa määrättyinä kellon aikoina….

Suomi on täysin holhousyhteiskunta pöljine lakineen. Kansanedustajien olisi tultava järkiinsä, ei kai mikään laki ole kiveen kirjoitettu…

 

 

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe 1.1.2015

Kirjoitin kehutun presidentin uudenvuodenpuheen itselleni lyhennettyyn ja ymmärtämääni muotoon, ottamatta poliittista kantaa puheen sisältöön.

Kansalaiset, hyvät ja arvoisat suomalaiset

Vuosi on jättänyt meille hyviä ja huonoja muistoja. Kysymysmerkkejä ovat turvallisuus, talous ja ympäristö.

Ukraina ja Venäjä osoittavat, ettei Eurooppa ole rauhan tyyssija.

Ukraina tuonut meidät takaisin sodan todellisuuteen Euroopassa.

Suomi tuomitsee Venäjän toiminnan Ukrainan tilanteessa yhdessä EU:n kanssa ja myös itsenäisesti.

Ukrainan kriisin myötä tullut uusi lännen ja Venäjän vastakkainasettelu, joka heijastuu Suomen lähialueille.

Venäjä Suomen naapurina tietää, että Suomi on osaa länttä.

Suomen linja on aktiivista vakauspolitiikkaa laajemman vastakkaisasettelun lieventämiseksi.

EU-jäsenyys on Suomelle tärkeä turvallisuusratkaisu, vaikka se ei ole puolustusratkaisu.

Puolustusyhteistyötä pitää kehittää Ruotsin kanssa ja halutessamme voimme hakea Nato-kumppanuutta.

****

Olemme vakaa yhteisö, yhteinen hyvä on luonnonvaramme.

Huonoa talouttamme on peitelty luottamalla tulevaan kasvuun tai ottamalla velkaa. Asenne ratkaisee tulevaisuuden.

Päättäjät tietää mitä tehdä, mutta eivät uskalla tehdä päätöksiä peläten omaa paikkaansa.

Puolueet, joiden ei uskoisi, uskalsivat esittää vaikeina aikoina kansalaisten perusturvaankin kohdistuvia leikkauksia ( Liisan lista – Liisa Jaakonsaari, sd ).

Pitää tehdä esityksiä, mistä me haluamme luopua. Puheiden sijasta politikoilla on tekojen aika.

Suomi on torjumassa ilmastonmuutosta ja sen myötä kehittää myös taloudellista toimeliaisuutta.

****

Sauli Niinistö ymmärtänyt 101 vuotiaan Hannes Hynösen ajatuksia elämästä – ettei sitä olla toistaan kummempia, muistella mukavat, mutta tietäen ikävät.

****

Toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta ja Jumalan siunausta!

 

Ajankohtaista asiaa – kannattaako juoksijan ja kävelijän hankkia nastalenkkarit !

Liukkaat kelit haittaavat lenkkeilijöitä vaihtelevien sääolosuhteitten vuoksi pitkin talvea. Vastaantulijoitten huulilla on usein toteamus – ompa liukasta! Juoksijat joutuvat jännittämään liukkailla keleillä askellusta ja siitä johtuva lihasten kipeytyminen seurauksena. Vaarana on myös kaatuminen ja sen seurauksena voi tulla jopa luiden murtumia sekä venähdyksiä. Harjoitteluun voi tulla taukoa pitkäksi aikaa. Sauvakävelijöillä, koiranulkoiluttajilla ja kauppareissujaan kävelevillä mummoilla on samat ongelmat kuin aktiiviurheilijoilla ja kuntoilijoilla. Monilla keskustelupalstoilla juoksun harrastajat kyselevät nastalenkkareista, niiden eduista ja haitoista. Nykyään on eri valmistajilta erikseen liukkaille keleille tarkoitettuja jo valmiiksi nastoitettuja lenkkitossuja. Muutamat malllit on nastoitetun maastojuoksutossun ja normaalin lenkkitossun välimuotoja. Tunnetuimpia merkkejä on Salomon, Sarva ja Asics ja Icebug.

Ennen piti pärjätä juostessa ilman nastareita ja talvetkin oli normaalimpia, joten liukkaita kelejä oli vähemmän kuin nykyään. Karhun ”vohvelipohja” oli 80-luvun taitteessa vertaansa vailla pitävyydessään ja sitä tulee vieläkin ikävä. Nykyään juoksutossuihin tullut pohjamateriaaleiksi ”kiinassa valmistetut” keinokumit ja muovisekoitukset. Ne kovettuu pakkasella ja lenkkareista tulee näin tosi liukkaita. Vanha kunnon läskipohja-kumi on pitävin, mutta kustannussyistä  tossuissa käytetään näitä halpoja materiaaleja ja tossuja ei ole todellakaan suunniteltu Suomen olosuhteisiin. Pohjamateriaali vaikuttaa enemmän tossun pitävyyteen kuin ylimainostetut pohjakuviot. Lisäksi nämä tossuissa käytettävät geelit ja kaasuvaimentimet jäykistyvät pakkasella ja muuttavat juoksukengän pakkasella koviksi kuin tiiliskivi. Jäisen liukkaissa olosuhteissa mikään juoksutossu ilman nastoitusta ei pidä kunnolla, mutta eroja pohjien pidossa on ilman nastojakin – johtuen lähinnä pohjamateriaaleista.

Alkuun joskus 90-luvulla alettin käyttää apuna liukkauteen lähinnä suunnistusnastareita ja jotku hurjat juoksivat lenkkinsä jopa juoksupiikkareilla. Hätäapuna alkoi tulla markkinoille myös kenkiin käytettäviä irrallisia liukuesteitä, jotka ei ollut varsinaisesti tarkoitettu juoksuun.  Yleensä nämä irroitettavat liukuesteet on hankalia tosijuoksijoille, mutta toimii kauppareissuilla mummoille.  Juoksijat alkoivat itse nastoittaa tossujaan ja muutama alkoi tehdä nastoitusta tilauksesta myös muille. Itse käytin tosiaan alussa suunnistusnastareita ja myöhemmin kaveri nastoitti juoksutossut minulle. En uskonut aluksi hänen neuvojaan, vaan kehoitin häntä laittamaan tossujen pohjiin ohjeitteni mukaan pieniä polkupyörän-  tai auton renkaitten nastoja tieheästi pohjaan.  Hän sanoi –  ei tule toimimaan ja ei toiminutkaan. Kaveri vaihtoi uudestaan suuremmat piikit ja ne harvemmin lenkkareitten pohjiin ja sen jälkeen toimivat loistavasti. Tutkiskelin äsken vanhempia,  erään merkin aikoinaan mainostamia pienipiikkisiä nastalenkkareitani ja en tosiaan lähtisi niillä enää liukkaalla kelillä lenkille.

Nastoitetut juoksutossut on kehittyneet niistä ajoista juoksijoitten antaman palautteen pohjalta. Suuremmilla  valmistajilla, kuten Asicsella markkinat on kuitenkin tällaisille pienet, joten tuotekehittelyä ei luultavasti ole viety vielä huippuunsa. Liukkaita on erilaisia; peililiukkaita, lumipöpperöitä, osittain lumisia liukkaita, jäätikköisiä teitä jne,  joten samanlainen nastoitus ja pohjakuviointi ei toimi välttämättä joka alustalla hyvin. Tyhjentävää vastausta oikelle nastatossulle ei siis ole – jäinen alusta vaatii terävämät piikit ja taas lumisempi pinta erilaiset nastat ja tiheämmän nastoituksen. Liian voimakkaat ja terävät piikit vie juoksutuntumaa ja nastareista voi tulla päkiästä taipumattomat, joka haittaa juoksua. Täydellisyyttä haluavalla pitäisi olla erilaisia nastareita, niin kuin on erilaisia suksia eri keleille ja alustoille.

Näistä  moittimistani irroitettavista luistoesteistä parhaimmat oli  erään valmistajan tekemät liukuesteet, jossa oli nastojen sijasta jonkinlainen rautalanka- kierreverkko kumien varassa.  Ne toimivat täydellisesti pöpperöisellä alustalla, mutta nämä kumipidikkeet ja verkot rikkoontuivat aivan jäisellä alustalla.

Tehdasvalmisteisissa nastareissa ei oteta huomioon juoksijan henkilökohtaisia ominaisuuksia –  painoa ja askellusta. Oikein tarkkaan mentäessä,  nämä seikat pitäisi ottaa huomioon nastojen terävyyttä (kokoa) ja määrää määriteltäessä nastareiden pohjiin. Aina kuitenkin vähänkin liukkailla kannattaa nastareita käyttää, mutta liikaakaan ei pidä niihin luottaa. Normaalit pakkaskelit kannattaa juosta kuitenkin aina nastoittamattomilla tossuilla.

Markkinoita olisi vielä sellaisille nastarille, jossa olisi oikea luonnonkumipohja, hyvä pohjakuviointi ja nastoitus oikeaoppisesti tehty ja vieläpä kotimaassa valmistettu ja suunniteltu. Suomessa sitä voisi joku alkaa kehittelemään, mutta onko markkinat sittenkin liian pienet tällaiselle valmistukselle ja tuotekehittelylle? Kannattaavaakin yritystoiminta pitäisi olla…

Miksi tätä kirjoittelin. Myin lenkkitossuja ja suksia ammatikseni yli kolmekymmentä vuotta ja juoksuharrastuksena yli kolmekymmentä maratonia ja paras alle 2.30. Nykyään ulkoilutan vain koiraa, mutta huomasin aamulla, että juoksuun tarkoitetut nastarit ei toimi kävellessä, vaan voimaa pitäisi olla enemmän..ennen ne juostessa toimi…