Vapaa-ajattelijan kirkonmenoista seurakuntavaaleihin

Tälä hetkellä näyttää kirkosta eroaminen olevan muotia, tasa-arvoisesta avioliittolaista keskustellaan, aborttilakikin ja pakkouskonnon opetuskin vilahdelleet otsikoissa, seurakunta käynyt seksi-messuilla ja kristillisten ministeri Päivi Räsänen perunnut puheitaan hallituksesta lähdöstä tasarvoisen avioliittolain tiimoilta ja seurakuntavaalien ennakkoäänestys menossa. Seurakunnissa papitkin ovat vielä eri mieltä nais- ja miespappeudesta.

Uskontoja on paljon maapallolla. Kristinusko suurin 2,1 miljardin kannattajillaan ja sitten seuraavat islamilaiset, buddhalaisuudet, hindut, juutalaiset.. Kristinusko  jalkautuu ortodokseihin, katolilaisiin, evankelisluterilaisiin. Sitten on vielä näiden alla herätysliikkeitä ja lahkoja: lestadiolaisia, heränneitä (körttiläisiä), helluntalaisia, vapaakirkkolaisia, jehovalaisia ja mormoneja. Toiset uskoo lehmiin ja kristinuskossa raamattua tulkitaan niin monella tavalla, että siitä ei ota selvää vanha-erkkikään! Lisäksi on vielä nämä vapaa-ajattelijat, jotka ei usko mihinkään, puhutaan ateismista.

Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi sanotaan. Kristilliset pitää lehmiin uskovia hinduja vähintään outona ja hindut tuskin ovat Jumalasta kuulleet puhuttavankaan. Nämä muut” ei raamattua” lukevat uskonnot ovat kuitenkin enemmistö kristillisiin nähden. Mihinkä  joutuu mitkin kuoleman jälkeen, vai mihinkään! Syntiä tekemättömät jehovalaiset syövät uudessa elämässään viinitarhoissa rypäleitä ja siellä ei vääryyttä ja sairauksia ole. Jos olisi vain yksi uskonto maapallolla niin vakavammin voisi uskoa johonkin!

Paavikin myöntänyt historiallisesti; evoluutio ja alkuräjähdys ovat totta, toisaalta Paavin mielestä evoluutio ja alkuräjähdys ei ole ristiriidassa Jumalan kanssa – itse asiassa vaatii sitä! Resuscitation –lehdessä julkaistu tutkimus kuolemanrajalla käyneistä ja ruumiistairtautumisista ei tuo esiin uusia todisteita kuolemanjälkeisestä elämästä.

Äimistelijä on eronnut kirkosta, mutta tullut takaisin kirkonkirjoihin. Nykyään kuulun Tampereen johonkin eteläiseen seurakuntaan, entinen Hervannan surakunta. Nimi muuttui  joksikin seurakuntien fuusiossa ja sitä uutta nimeä en muista. Kolmenkymmenen vuoden aikana olen käynyt kahdesti kirkossa; rippiä katselemassa ja häitä kuuntelemassa.  Seurakuntavaaleissa  en varmasti äänestä, vaikka vihreitten kansanedustaja Jani Toivola toivoo kaikkia ”tapakristiityjäkin” menemään uurnille marraskuun 9. isänpäivänä! Toivola eronnut kirkosta TV2:n homoillan jälkeen, mutta liittynyt takaisin tyttärensä kastetilaisuuden vuoksi.

Toivottavasti kirkosta eroaminen ei kovin lisäänny, muuten kirkko kaatuu ”veronmaksajien” piikkiin

Seurakuntavaaleista:  Äimistelyttää nuo uudet ”puolueet” seurakuntien vaalilistoilla. Entisten perinteisten puolueryhmien sijasta siellä on – uskon puutetta,tunne vastuusi, partiotyön ystävä, kuuntelevaa kirkkoa ja muuta suuntaa. On siellä vielä perinteisiäkin puolueita ja noidenkin tunnistamattomien ryhmien puoluekannan löytää, kun tarkemmin katsoo ehdokkaiden puoluetaustaa. Kirkko on politikkaa ja politiikka osa kirkkoa.

Äimistelijä ei ota kantaa kuolemanjälkeisiin elämään, uudestisyntymiseen ja syntymättömään, puhumattakaan helvetistä, hinduista ja lehmistä sekä islamilaisista ja vapaa-ajattelijoista, koska en ole varma niistä mistään. Ainut mistä mielestäni olen varma, että muuallakin maailamankaikeudessa on elämää meidän pienen maapallopläntin sijaan! Uskomukseni on vahvasti vielä sitä mieltä, että ufot on meidät tänne tuonut muualta, ellei toisin todisteta.

Vielä: uskontojen palkkalistoiltakin löytyy monenlaista vipeltäjää papeissa kuin muissakin; on hyväksikäyttöä, ”tasa-arvoa”, juopottelua, haureutta ja muuta mukavaa, kiroilusta puhumattakaan. En tuomitse, niitä on muissakin ammateissa, mutta poliiseihin ja pappeihin olen tähän asti  aina luottanut!

Mainokset

Vuoden 2014 Urheilija – Kaisa Mäkäräinen, Mika Forss, vai Toni Kohonen?

Alkaa olla vuodesta se aika käsillä kun alkaa äimistely  vuoden 2014 parhaasta urheilijasta. Viime vuonna tittelin voitti Tero Pitkämäki, toisena sprinttisuunnistuksen  maailmanmestari Mårten Boström ja kolmantena uimari Matti Matsson. Viime syksynä kävin kuumaakiin keskustelua näistä valinnoista, mutta ne meni lopussa kuin aavisteltiinkin. Urheilutoimittajathan valitsevat  äänestyksen perusteella vuoden urheilijan Suomen Urheilugaalassa tammikuussa 2015. Tätä kautta on vielä pari kuukautta jäljellä, mutta ihmeitä ei pysty enää tapahtumaan, joten vuoden 2014 urheilijan voisi jo valita.

Ennen  minulla oli suurimpana valintaperusteena urheilijan lajin kansainvälinen arvostus ja lajin levinneisyys maailmalla. Jos näin mentäisiin, niin joku jalkapalloiija voitaisiin valita aina, vaikka suurta menestymistä valitulla ei  olisi. Nyt yritän ottaa eri näkökulmat huomioon, eli 1. suomalaisten arvostamista lajeista suhteutettuna kansaivälisen arvostuksen näkökulmaan, 2. yksittäiset saavutukset parempia kuin viestit ja parisprintit, 3. yksilöurheilu arvostetumpaa kuin joukkuelajeissa saavutetut tulokset. 

Kauden aikana kokonaisuudessaan saavutetut tulokset ratkaisevat enemmän kuin yksittäiset saavutukset,  moottori- ja kaurahevosvoimien vaikutukset suhteutettuna kuljettajiin, sijoitukset maailman ranking-listoilla…jne…

Seuraavista urheilijoista vuoden 2014-urheilija löytyy, nimet satunnaisessa järjestyksessä: Mika Kallio, Jari-Matti Latvala, Valtteri Bottas, Antti Ruuskanen, Iivo Niskanen, Sami Jauhojärvi, Aino- Kaisa Saarinen, Kerttu Niskanen, Tero Pitkämäki, Antti Ruuskanen, Mika Forss, Leo-Pekka Tähti, Mikko Ilonen, Emmi Rukajärvi, Kaisa Mäkäräinen, Toni Kohonen, Tuukka Rask, Petra Piironen, Petteri Koponen, Mikko Ilonen, Jarkko Nieminen, Olli Kunnari, Urpo Sivula.

Mielestäni vuoden 2014-urheilija- lista paremmuusjärjestyksessään  ( TOP-10 ) on tämä:

1. Kaisa Mäkäräinen, ampumahiihto

2. Valtteri Bottas, formula

3. Mikko Ilonen, golf

4. Antti Ruuskanen, yleisurheilu – keihäs

5. Iivo Niskanen , hiihto

6. Jari-Matti Latvala, ralliautoilu

7. Toni Kohonen, peäpalloilu

8. Mika Forss, raviohjastaja

9. Kerttu Niskanen, hiihto

10. Tuukka Rask, jääkiekkoilu

Perusteluja:

Järjestystä on tosiaan katsottu monesta näkökulmasta ,joista alussa jo kirjoitin. Mäkäräisen koko kauden saavutukset painavat ja lajin arvostus kansainvälisesti. Miinuksena nuo Sotshin epäonnistumiset. Valtteri Bottas taitaa olla Suomen tunnetuin urheilija ulkomailla . Antti Ruuskasella hyvä kausi ja valittaneen äänestyksessä vuoden urheilijaksi, mutta katson keihään pieneksi lajiksi yleisurheilun sisällä, ja oli kysymys vain EM-kisoista, joissa kultaa tuli. Mikko Ilosen saavutukset nousee arvostukseen jo ansioilla mitattuna ja arvokkaita voittoja erittäin arvostetussa lajissa. Toni Kohonen, kaikkien aikojen paras pesäpalloilija ansaitsee sijoituksen pitkällä urallaan ja monilla Suomen mestaruuksillaan. Raviohjastajan  Mika Forssin kahdeksas sija ei ole mikään vitsi, hän kilpailee vuodessa melkein joka päivä ja saattaa ajaa monta lähtöä illassa. Ajaa kymmeniä tuhansia kilometrejä autolla päivittäin ja tienannut miljoonia ajamilleen hevosille. Hänhän on ns, lainakuski, eli ajaa muiden hevosia.

Hiihdossa kokonaissaavutukset vievät Kerttu Niskasen ohi Aino-Kaisa Saarisen, samoin Iivo Niskasen menestyminen kauden aikanana ohi Sami Jauhojärven. Petteri Koponen ja Olli Kunnari eivät valitettavasti mahdu listalle, vaikka lentopalloilijat ja koripalloilijat osallistuivat kohtalaisella menestyksellä  lajiensa MM-kisoihin. Lumilautailijoilla ei ole vielä paljon harrastajia ja se pudottaa heidät menestymisestä huolimatta TOP-10 listalta. Jalkapalloilijat eivät ole ihmeitä esittäneet maajoukkueessa, eikä seurakentilläkään. Maailman paras jääkiekkomaalivahti Tuukka Rask on itseoikeutettu kymmenen seuraan.

Yhtä monta mieltä varmaan kuin miestä/naistakin , mutta tuo on äimistelijän oikea lista.  Kirjoitukseni alussa mainitsemien nimien ulkopuolelta ei ketään tule urheilutoimittajien valitsemalle kymmenen listalle!  Vuoden urheiluteko on ehkä lentopalloilijoiden yhdeksäs sija MM-kisoissa!

Suksikaupan talouskiemurat

Viime talven huono lumitilanne ei ainakaan murtomaasuksikaupan paineita parantanut niin valmistajilla, maahantuojilla kuin vähittäiskauppiaillakaan. Viimeisin tieto on, että tamperelainen K.Hjorth luopuu Madshus-suksimerkin maahantuonnista keväällä 2015. Hiihtosuunnistaja Anssi Juutilainen  toi maahan Madshusia 90-luvulla ja Hjorth sen jälkeen toiminut perinteikkään norjalaisen suksimerkin maahantuojana. Madshusin sukset ovat suomessa olleet pääasiassa kalliimpaa kilpasuksimallistoa, joiden hinta on 500-700 euron välillä. Vähittäiskaupassa olleena tiedän, että myyntikate vähittäiskaupoilla prosentteina kilpasuksista on hyvin pieni ja maahantuojillakaan se ei taida suuri olla. Suksia myydään Suomessa normaali – lumitalvena 200 – 250 000 paria, josta tuon kalliimman pään osuus lienee 10 – 20 prosenttia. Rahallinen arvo Suomessa koko suksikaupassa on arvioitu 40 miljoonaksi euroksi. Suomessa myytävien kilpasuksien potin jakavat pääasiassa Fischer, Rossignol ja Madshus, kotimaiset merkit keskittyvät edullisimpiin hintaluokkiin.

Viimeisetkin Karhu-yhtiöitten alasajo on alkanut Karhu Technology ja Karhu Sportin osalta. Niiden vaikeudet alkoivat kun suksenvalmistaja Kitee Ski ajautui konkurssiin 2012 menettäen Karhu-tuotemerkin hollolalaiselle Stertex Oy:lle. Alunperin oli suunnitelmissa,  että Karhun tehdas kiteellä alkaa valmistamaan Startex Oy:lle suksia kotimaisesti, mutta se kariutui kun kiteeläinen uusi  yhtiö KSF Sport halusi alkaa valmistamaan suksia Yoko-merkillä. Harri Kirvesniemi toimii tämän KSF:n toimitusjohtajana. Startex Oy taas valmistuttaa sukset Karhu-merkillä ulkomailla ja markkinoi niitä Suomessa. Järvinen Oy taas alkaa teettämään perinteisellä Järvisen nimellä metsä- ja pitopohjasuksia Karhun tehtailla. Vähän kiemuroisilta  nämä suksien valmistus- ja markkinointikuviot näyttää, kun Heinolassa valmistettavan Peltosen suksimerkin omistaa Rapala VMC:n kuuluva Normark Oy ja sukset markkinoidaan ja varastoidaan Korpilahdella. Suksenvalmistaja Peltonen Ski  on taas osakkaana Normarkissa.

Ranskalaisen Rossignol suksimerkin maahantuonti vaihtui muutama vuosi sitten kuopiolaiselta Elorannalta  Mustasaaressa toimivalle Duell Bike-Centerille. Rossignolin valmistus siirtyi Ranskasta pääosin Espanjaan. Salomon suksen valmistus taas siirtyi muutama vuosi sitten Fischeriltä Atomicille ja One Way suksi valmistettaneen myös Atomicin tehtailla Itävallassa. One Way ja Fischer taistelivat joku aika sitten vielä oikeudessa, että saako One Way maalata suksensa Fischerin keltaiseksi. One Way voitti  tämän kiistan . One Wayn tunnetuin hiihtäjä on Sami Jauhojärvi.

Äimistelyttää vähän nuo monimutkaisiltakin vaikuttavat suksikiemurat. Toivottavasti Madshusille löytyy uusi maahantuoja ja ennen kaikkea lunta tulisi riittävästi, tai muuten suksikiemurat vaikeutuvat kaikkien suksen myynnissä eri portaissa mukana olevien osalta!

Jääkiekkovalmentajien tuuliset työpaikat

Äimistelen työsuhdeasioista ja turvista. Keskusteluissa näinä päivinä näkyy olevan Palvelualojen ammattiliiton (PAM) varajohtajan Kaarlo Julkusen lausumat, että työntekijöille pitäisi saada yhtä pitkät ja samalla ”lyhyet” irtisanomisedut kuin johtajille. Samoin esillä on jalkapalloseura AC-Kajaanin ensi kauden valmentajakuviot ja jääkiekkoseura Tapparan valmentajan Jussi Tapolan tämänhetkinen tuulinen paikka huonon menestymisen vuoksi!

Jääkiekkovalmentajan työsuhteet kyllä näyttävät yhtä tuulisilta kuin mastoasentajien ja kattojen korjaajien työt. Viime vuoden mestari Tappara on kyntänyt monta ottelua tappioilla liigassa ja kymmenen kierroksen jälkeen viimeisinä  on Ilveksen ja Sportin kanssa. Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen väittää Aamulehdessä, että Tapolan asemasta ”ei ole edes” puhuttu. Vastaavia lausuntoja on ennenkin kuultu eri seuroista ja kas kummaa päävalmentaja on parin päivän päästä eroitettu. Jussi Tapola sai vähän jatkoaikaa eilisen CHL-pelin voitosta Trineciä vastaan, mutta tärkeämpää olisi Pelicansin kaataminen seuraavassa liiga-pelissä.

Tapparan mestaruuteen viime kaudella valmentanut Jukka Rautakorpi oli menossa KHL:ään, mutta talousvaikeuksien vuoksi seura LEV Praha luopui sarjasta ja Rautakorpi on työttömänä. Kirjoitin toukokuussa täällä äimistelyssä, että miksi hyvät valmentajat lähtevät ulkomaille tarkoittaen Rautakorpea. Palaako hän takaisin Tapparan puikkoihin vielä tällä kaudella…

Joka vuosi mutama valmentaja saa potkut Liigassa ja Mestiksessä. Viime kauden merkittävimmät oli JokereidenTomi Lämsän ja HIFKIN Raimo Summasen lopputilit kesken kauden. Niitäkin pitkään vetkuteltiin ”täydellisellä luottamuksella” ja sitten vaan valmentajat pihalle, ilmoitellaan vielä yleensä, että sopimukset purettu ”yhteisymmärryksessä”. Muutama vuosi sitten Kajaanin Hokkia valmentanut ja nyt KooKoossa vaikuttava Petri Mattila erotettiin aikoinaan Tapparasta jo ennen kauden alkua, ilman että hän olisi saanut olla yhdessäkään liiga-ottelussa valmentajana!

KHL:n ja Suomen joukkueiden väliä ovat seilanneet ainakin Petri Matikainen, Hannu Jortikka ja Raimo Summanen, kuka mitenkin lyhyillä työrupeamilla. Kai Suikkanen valmensi Kajaanin Hokin mestiksen mestaruudeen ja sitten hän on seikkaillut Tepsissä, Jaroslavassa , Pelicansissa ja taas on TPS:ssä… Tällä hetkellä ”työttöminä” nimekkäimmistä valmentajista on ainakin Jukka Korpi, aurinkokuningas Juhani Tamminen ja tämä Raimo Summanen.

Jalkapallossa näyttää työsuhteet olevan vakaampia ja ulkomailla  joskus hyvinkin pitkiä; Manchester Unitediä Alex Ferguson valmensi liki kolmekymmentä vuotta!  Jääpallon MM-kisoissa Somalian valmentajat vaihtui muistaakseni kesken turnauksen.

Kohtuullisen lyhyitä nämä valmentatyöt aina seurassaan on, en tiedä minkalaiset paperit tehdään työsopimuksiin. Vaihtelee varmasti ja toiset saa hyvätkin erorahat, jos ilman syytä erotetaan. Ilmeisesti papereissa on jonkunlainen ehto menestymiseen ja irtisanomisajan palkka. Venäjällä lähtö on vikkelämpää kuin suomalaisissa yrityksissä. Töitä kuitenkin näyttää useimmille valmentajille melkein aina löytyvän jostain ja se hyvä asia. Palkkiot on varmaan KHL:n kymmenistä tuhansista euroista kuussa aina Mestiksen pariin kolmeen tonniin kuussa. Alpo Suhonen taitaa olla ainut suomalaisvalmentaja NHL:ssä ja sitä ihmettelen, koska  suomalaispelaajia on siellä vaikuttanut hyvinkin paljon.

Ketkä on sitten hyviä ja parhaita valmentajia? Ne jotka saavat sen hetkisen joukkueen materiaalista parhaan tehon irti. Toiset osaa valmentaa ja ei osaa ihmisuhdeasioita ja tulee pelaajien kanssa toimeen, mutta valmentamisessa puutteita. Odotellaan uusia irtisanomisia ilman YT:tä valmentajien työpaikkoihin. Vaasan Sportin Tomek Valtosella ja Ilveksen Tuomas Tuokkolalla ei tule helpot ajat, mutta paraneeko nuo joukkueet valmentajien vaihdoilla. Tapparalla saattas parantua, koska materiaalia pitäisi olla..

Pelaajien vaihdokset ja irtisanomiset on jo toinen juttu. Pitäisikö tuon PAMIN Kaarlo Julkusen  alkaa laittamaan pelaajien asiat valmentajien tasolle…paraneisikko nuo vai huononeisi…

 

 

Talvivaara menee toenperään konkurssiin?

Kaivosyhtiö Talvivaarasta on jätetty velkasaanerausta puoltava ehdotus Espoon käräjäoikeudelle, kuten jo ennakoin aikaisemmissa kirjoituksissa. Yhtiön saaneenausta puoltavat ehdotukset ja julki tulleet asiat ovat kuitenkin hämmentäviä.  Selvitysmies Pekka Jaatinen puoltaa velkasaneerauksen hyväksymistä, vaikka rahoitusta huonon kassatilanteen vuoksi  ei tullut valtiolta, eikä muultakaan taholta. Rahantarve olisi arvion mukaan 100 – 200 miljoonaa. Alunperin velkasaneerauksen ehtona oli tämä kassavajeen paikkaaminen, nyt tässä kuitenkin lipsuttiin. Elinkeinoministeri  Jan Vapaavuoren (kok) mukaan valtio on valmis lähtemään mukaan, jos uskottava kumppani saadaan seuraksi. Muussa tapauksessa menetellään kuin telakkateollisuudessa, valtio ei lähde yksin mukaan riskialtista yritystä tukemaan. Valtion omistajaohjauksesta vastaava uusi ministeri Sirpa Paatero  (sd) pyörittelee – ”Katsotaan”. Kainuulaisilta kansanedustajilta en ole nähnyt kommentteja, mitäpä he tuohon voisi sanoakaan.

Talvivaaran jatkon kannalta on ehdotelmana, että tuotanto-osa ”myydään” uudelle yhtiölle – NewCo ,jonka omistaisi Talvivaara! Puhutaan kuitenkin uusista omistajista ja ketä ne sitten on? Uusi yhtiö aloittaisi käytännössä puhtaalta pöydältä velkojen poistuessa. Rahaa kai senkin olisi jostain saatava, ei kai se keskinäisillä kaupoilla itsestään tule!  Rahoitusta hankittaisiin luultavasti osakeanneilla ja velkakirjoilla ja mahdollisilla uusilla sijoittajilla.  Pörssiyhtiö jatkaisi sellaisenaan ja sen velkoja leikattaisiin 97 prosenttia.

Kikkailuilta tuntuu äimistelijälle nuo järjestelyt ja jonkunlaisilta hätähuuto-ehdotelmilta, kun muuta ei keksitty. Velkojen melkein kokonaan leikkaaminen on jo sinänsä kuin konkurssi. Joulukuun alkuun on annettu lisäaikaa rahoituksen saamiselle ja konkurssi edessä jos tätä rahoitusta ei löydy. Tässä tavallaan taas jatketaan aikaa velkasaneeraukseen pääsemiseksi, kun ehdot ei nyt täyty. Äimistelyttää tuo, että Nyrstarin velat ei kuulu saneerausvelkoihin!! Nyrstarillahan on saamisia Talvivaaralta sille etumaksuina maksetuista sinkkitoimituksista. Kalastellaanko tällä vielä Nyrstaria kumppaniksi?

Talvivaaran ajautuessa konkurssiin, niin realisoitava arvo myytävistä romppeista olisi arvion mukaan alle miljoonan, kun kulut laskettu pois päältä. Yhtiön alasajo maksaisi taas yli 500 mijoonaa euroa. Konkurssin jälkeinen kaivoksen ostaja taas joutuisi siihen sijoittamaan arvioiden mukaan jopa lähemmäs 200 miljoonaa. Aikaisemmin jo kirjoitin, että tämnhetkistä Talvivaaraa velkoineen ja vastuineen ei kukaan ostaisi edes yhdellä eurollakaan. Pekka Perähän  maksoi oikeuksista Outokummulle vain kaksi euroa.

Mikä sitten on hyvä ratkaisu? Mikään ei oikein näytä hyvältä. Äimistelijäkin kohta kääntänyt takkinsa uskoakseen Talvivaaran jatkavan ainakaan ilman konkurssia ja kuka siihen sittenkään satsaisi satoja miljoonia, vaikka puhtaalta pöydältä saisi aloittaa. Tämän nykyisen ehdotuksen pelastaa ainoastaan politikot, jos se ”vaalikiimassaan” antaa rahoitusta Solidiumin kautta! Muualta ei taida löytyä apua, jos ei tämä Nyrstar näe siinä vielä jotain voitettavaa.  Nyrstar voi myös odottaa konkurssia  ja ostaa sen sitten halvalla. Veronmaksajien piikkiin Talvivaara menee jo leikkausten vuoksi menetettyjen verotulojen kautta.

Tuskin mitään muuta yritystä olisi vetkuteltu näin kauan tämän saneeraukseen kanssa ilman konkurssia. Talvivaarassa pitkittämistä puoltaa työttömyys, yhtiön alasajon kalleus ja sen meneminen veronmaksajien piikkiin ja maan alla olevat malmivarat , joiden nostamisen ja jalostamisen selvitysmies uskoo  tulevan kannattavaksi kahdeksan vuoden aikana. Tappio on pienentynyt osavuosikatsauksen mukaan huomattavasti, mutta tällakin menolla se olisi vuoden lopussa noin 30 miljoonaa. Kassavarat parantuneet, mutta tänä vuonna saneeraussuunnittelun alla ei ole yhtiön tarvinnut maksaa velkojaan. Osakkeeen arvo on irtokarkin luokkaa, tyhjän oluttöllkipantin arvo olisi jo kova sana Talvivaaran osakkeen arvoksi.