Hyvä uutisvirta

Talvivaaralle suositellaan velkasaneerausohjelman aloittamista

Lehden saamien epävirallisten tietojen ja omien veikkausten mukaan tänään Espoon käräjäoikeudessa ehdotetaan kaivosyhtiö Talvivaaralle velkasaneerausohjelman aloittamista. Monet puhui jo Talvivaaran  hakiessa velkasaneeraukseen, että hyvä kun Talvivaara ” on päässyt” saneeraukseen. Tämäkin on vielä tavallaan ehdotus ja jos velkojat hyväksyvät selvittäjän ehdotuksen, niin sitten vasta varsinainen työ saneerauksen osalta alkaa ja se voi kestää kymmenenkin vuotta.

Talvivaaran velkoja leikkattanee 80 % ja valtio tulee Solidiumin tai jonkinlaisten osakejärjestelyjen kautta rahoittamaan Talvivaaraa 50 – 100 miljoonalla eurolla, jotta se pääsisi rahoituksen kannalta saneeraus-menettelyyn. Tällä hetkellä ei näytä muuta tahoa löytyvän valtion ohella rahoittajaksi tai omistajaksi. Valtion tuen ehdoksi asetettanee vielä jonkinlainen ehto, että velkojat (pitää olla  määrätty osus velkojista) hyväksyy leikkausten summan.

Selvittäjän puoltamaa saneerausmenettelyn aloittamista puolustellaan yhteiskunnallisilla ja ympäristöllisillä näkökohdalla ja tulevaisuudella, että yritys saadaan pitkällä tähtäimellä kannattavaksi ja maan alla on rahaksi muutettavaa raaka-ainetta.

 

Koiran Kusennan MM-kisat sittenkin järjestetään 2015 Suomessa

Koiran Kusemiset ry.n pääsihteeri kertoi lehdelle hyviä uutisia. Ukrainan ja Venäjän kriisienkin vuoksi jäässä olleet rahoitusneuvottelut ulkomaalaistahojen osalta ovat käynnistyneet uudelleen. Kilpailujen talousjohtaja on viestittänyt pääsihteerille että rahoitus on kunnossa sieltä käsin. Pääsihteeri kertoi lehdelle, että pyritään kotimaista tukea hakemaan lisäksi. Tarkoitus olisi puoleksi jakaa tuet kotimaisen ja venäläisten kanssa, jotta ei tulisi kommentteja suomettumisesta tai venäläistymisestä, kuten Fennovoiman ja Rosatomin kanssa. Samoin sopimukset tehdään lakimiesvoimin, jotta ei tulisi jääviysongelmia kytkykaupan puitteissa ja sitä myötä valituksia oikeuskanslerille. Kisojen paikkakunnasta on kova vääntö Pieksämäen ja Tampereen kesken. Hervantalaisen ministerin Pia Viitasen (sd) urheiluasioiden siirtymisestä Calr Haglundille vaikeuttaa vähän kisojen järjestämistä Tampereella.

Mainokset

Näkökulma – Ostaisitko Talvivaaran edes yhdellä eurolla?

Ensi tiistaina kuullaan Talvivaaran tilanteesta ja ollaan paljon viisaampia, osavuosikatsaus julkaistaan ja  mahdollinen velkasaneeraukseen hyväksyminen. Jos varsinaiseen velkasaneeraus- menettelyyn ei päästä, niin silloin vaihtoehtona on konkurssi. Talvivaaran puolustajia ja vastustajia on ollut varsinkin somen ja median keskustelupalstoilla. Äimistelijällä tullut mieleen, että kuka maksaisi tämänhetkisestä kaivoksesta (yhtiöstä) vastuineen ja velkoineen edes 1 ( yhtä) euroa? Tuskin sitä maksaisi yksikään osakkeenomistaja, poliitikko, itse Peräkään, valtio ja puhumattakaan Paula Lehtomäestä ja sotkamolaisesta papista Antti Lankisesta. Tuskin Sonkajärven suunnaltakaan halukkaita olisi, eikä Talvivaarasta maksaisi  yhtä euroa äimistelijäkään. . Mahdollisen konkurssin jälkeen tilanne olisi toinen, tavallaan puhtaammalta pöydältä aloitettaessa. Laskettelukeskuksetkin alkavat kannattaa uudella yrittäjällä kolmannen konkurssin jälkeen! Tilanne ei olisi helppo ostajan kannalta silloinkaan, vaikka kuinka halvalla saisi. Saneerausmenettelyn hyväksymisen jälkeen sitä ei ilmeisesti pystyisi myymäänkään aivan noin vain.

Velkasaneerauksessa on taiteiltava velkojen anteeksiannon suuruudessa. Pitäisi leikata tarpeeksi paljon, jotta Talvivaara selviytyisi ja taas jättää vähän velkojillekin saamisia, että ne voisivat jatkaa yhteistyötä yhtiön kanssa. Jos leikkaukset alkavat olla 90 %:n luokkaa, niin se on jo paljon velkojien kannalta, ja hyvä Talvivaaran kannalta. Tuo luku on jo niin suuri, että eipä  paljon eroa konkurssista.  Osakkeiden arvo on käynyt alimmillaan tyhjän kaljatölkin-pantin arvossa ja sitäkin saneeraus leikannee! Tässä katsotaan monia asioita. Joku muu yritys on tässä tilanteessa olisi jo aikoja mennyt konkurssiin. Talvivaara on saanut jatkoaikoja ja lievityksiä asioihinsa. Puolustavina asioina saneeraukselle painaa; verotulot työntekijöiden, alihankintojen ja tuotannon kautta. Verohyöty pitäisi  laskelmien mukaan nykyiselläänkin olla suurempi valtiolle, mitä siihen  on tähän asti sijoitettu. Kuka hoitaa ja vastaa ympäristöasioista konkurssin jälkeen, ja miten käy työntekijöitten perheille? Yhteiskunnalliset asiat painavat paljon saneerauksen puoltamiselle.

Kuka laittaa pesämunan saneerauksen mahdollistamiselle?  Rahoituksen tarve on suuri. Ilmeisesti joku on laittanut ”uuden”pesämunan, jotta saneerauksen ehdot täyttyvät, tai vielä viime hetkillä neuvotellaan. Onko se sijoittaja Nyrstar, joku muu ulkomaalainen yhtiö, valtio… tietoja ei ole tihkunnut. Osakkaiden lisäsijoitus ja jonkinlainen osakeantikin tuntuu epätodennäköiseltä.  Nyrstarin piti olla mukana rahoituksessa, mutta on viime tietojen mukaan perunnut asian. Sekin menettää saneerauksen yhteydessä jo ennakkoon maksetusta tuotannosta saataviaan. Mahdollisen konkurssin jälkeistä tilannetta ei uskalla edes ennustaa. Sellainenkin mahdollisuuskin on juridisesti olemassa, että konkurssi raukeaa varojen puitteissa. Tämä ei liene mahdollista Talvivaaran kohdalla, koska niitä ”varoja” on maan alla, mutta kuka ne kaivaa sieltä?

Lisäksi ”erillisenä” asiana Talvivaaran tilannetta ei ainakaan helpota nämä mahdolliset ympäristön turmelemisen rikossyytteet. Syytettyinähän ovat juridisesti yhtiön johtohenkilöt. Käytännössähän Talvivaara maksaa nämä mahdolliset vaatimukset, joiden summa on 850 000 euroa. Siitä taitaa tulla valituksineen ja istuntoineen niin pitkä savotta, että Anneli Auerin murhamysteeri on sen rinnalla puuhastelua. Kuka vastaa mistäkin, jos vielä konkurssi tulee. Sakotkin leikataan, jos saneerausmenettely hyväksytään! Konkurssin jälkeisiä sakkoja tuskin kukaan maksaa. Sakot voidaan käsitellä ennen ja jälkeen konkurssia oleviin velkoihin ja niistä on asiantuntijatkin antaneet erilaisia lausuntoja.

Ely-keskus jatkaa puhdistamon hankkimista Talvivaaralle,joka ei ole teettämisuhkapäätöksistä huolimatta niitä pannut toimeksi. Talvivaara on hankkinut puhdistusvälineistön, mutta ei ole laittamassa asioita kuntoon, odottanee  ehkä tulevia päätöksiä? Poliitikotkin olleet vaiteliaita. Kainuulaiset kansanedustajat ovat vedonneet, että uutta purkuputkea ei Nuasjärveen lasketa.  Yleensä vastaukset poliitikoilla ovat olleet: kaivos kannattavaksi ja päästöt kuriin. Viimeisenä taisi kansanedustaja Päivi Lipponen(sd) vaatia Talvivaaran tilanteesta selvitystä eduskuntaan ja on syyttänyt Pääministeri Stubbia  vastuun pakoilemisesta.  Stubb ei ota kantaa ”yksittäisen” yrityksen tilanteeseen.

Äimistelijä on miettinyt seuraavia asioita: Ovatko nämä ympäristön pilaamisen vastustajat ylimitoittaneet Talvivaaran ympäristöasiat, onko asiat alunperin tehty kiireellä huonosti, vai jätetty ”tahallaan” leväperäiseksi, jotta keinuvaa keinua ei voi äkkiä pysäyttää ( yritys joutuu yhteiskunnallisten asioiden pakosta jatkamaan toimintaa tilanteista riippumatta) Ja kuka tietää todellisen tilanteen siitä, minkä verran niitä raaka-aineita maan alla todellisuudessa on. Mitä tapahtuu konkurssiin Talvivaaran joutuessa, mikä taho olisi uusi omistaja ja jatkaja. Tulisikko kaivoksen tilalle Suomen ensimmäinen formula-rata, ympäristövahinkojen tutkimuskeskus, matkailunähtävyys vai lentomäki, jollaista muistaakseni sotkamolainen Vesa-Pekka Sarparanta  Korholanmäelle Mondo Mineralsin (Talkin) kaivoksen hylättyihin avolouhoksiin suunnitteli….

Likakaivoasiat ovat saaneet puolueetkin herkistymään vaalien alla. Mummonmökkien jätevesilakia ovat perussuomalaiset olleet perumassa ja Keskustakin myöntää tehneen virheen asiassa ja pyytää asetuksille jatkoaikaa. Hyvitetäänköhän mitenkään Elyn kautta näitä jo mökeilleen melkein Talvivaaran suuruiset puhdistamot hankkineita mökkiläisiä….

Arvioni Talvivaaran osalta on , että velkoja leikataan suuresti –  80 -90 %, jostain on löytynyt (löytyy) rahoitusta, ja yritys jatkaa pitkän tähtäyksen suunnitelmalla saada se kannattavaksi. Tiistaina ollaan viisaampia!

 

Kansanedustajaehdokkaitten vauhti kiihtyy somessa vaalien lähestyessä

Poliitikantoimittaja on äimistellyt ehdokkaitten käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa kansanedustajien vaalien lähestyessä. Jopa mahdollisesti ennenaikaiset vaalit ovat lisänneet ehdokkaitten kirjoittelua facebookissa, twitterissä, blogeissa ja lehtien palstoillekin on mielipiteitä tullut. Puolueet ovat kiirehtineet ehdokasasettelujaan ja politikot aikaistaneet ehdokkuutensa julkituomista. Kajaanilainen perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Kettunen ilmoitti ”ennenaikojaan” ehdokkuudestaan. Sosiaalidemokraattien ministeri Lauri Ihalainen taas ilmoitti, että ainakaan näillä näkymin ei asetu ehdokkaaksi. Ihalaisen mieli saattaa vielä muuttua, sillä demarit tarvitsevat vaaleissa hänen ääniään, onhan Ihalainen nykyisen hallituksen ainoita ministereitä alkuperäisellä paikallaan.

Vauhti on siis kiihtynyt somessa jo näillä varmoilla ehdokkailla. Esillä pitää koettaa olla. Nykyisin näillä somen välineillä tuntemattomampienkin ehdokkaiden mainostaminen on helpompaa ja jopa edullista; ennen piti pärjätä tupailloilla, tukiryhmien pienillä ilmoituksilla, omilla pylväsmainoksilla, joskus lehtiin päässeillä mielipiteillä, kahveilla sekä torimakkaroilla . Nämä ovat vieläkin tärkeitä, Timo Soini kehoittikin väkeään menemään kasvotusten äänestäjien luokse twiittien sijaan.

Mikä on sitten tämän sosiaalisen median osuus ehdokkaiden  saamien äänien määrissä. Facebookissa julkiset jutut saavat paljonkin huomiota kaverien ja kaverin –  kaverin kautta, jos ne tulevat luetuiksi.. Samoin nämä twitterit ja omat blogit tavoittavat useitakin lukijoita. Suurimmalla osalla ainakin kansanedustajista taitaa olla jonkunlainen some-yhteys ihmisiin. Mitä tunnetumpi ehdokas on, niin sitä vähemmän hän tarvitsee tuekseen näitä makkaranpaisto-juttuja laavuilla. Äänestäjille tuntemattomammat yrittävät näillä tuoda itseään äänestäjille tutummaksi.

Jo kunnallisvaalien aikaan huomasin saman ilmiön ehdokkaitten lisääntyvästä kirjoittelusta. Päivän” askareitten” lomaan siroteltiin ripaus politikkaa, ja linkkejä tuotiin omille palstoille myös valtakunnallisesta mediasta, jos oma puolue oli  niissä hyvin esillä. Ilmiössä ei ole mitään pahaa, se on aivan luonnollista ja inhimillistä!  Äimistelin vain sitä, miten nopeasti tämä kirjoittelu loppui, kun kunnanvaltuustoon ei päästykään. Marjaretket ja halonhakkuut jostain kumman syystä vähenivät . Kaikki eivät edes kiitelleet äänestäjiä . Loppuiko tämä hyötyliikunta  näiltä ei-valituilta vaalien jälkeen kokonaan?Sama ilmiö tosin tuli esiin myös näillä vaalissa valituilla, joskin kiiteltiin ja luvattiin ”pitää yhteyttä”. Kuntavaaleissa näkyi vielä ”piilomainontana” nämä paikallislehtien uutisten kommentoinnit, ja jopa tämä Suomi-keskustelu paikkakunnan tasolla. Olin näkevinäni näissä ehdokkaitten itsensä, tai kavereitten antamamia lausuntoja nimettömänä puolesta ja vastaan. Varmaan joku kunnallispoliitikko sai näillä ”ilmaiseksi” ääniä, ja saattoi jopa päästä valtuustoon.

EU- vaaleissa oli sama ilmiö, mutta siinä mentiin jo korkeammalla tasolla. Siinä pelattiin jo omissa ja lehtien blogeissa, sekä julkisimmissa facebookeissa. Twitteri teki jo tuloaan mielipiteisiin  vaikuttajana  yhä suuremmassa roolissa. Jostain syystä  joillakin ei-valituilla kirjoittelut loppuivat kuin seinään, tai ilmoitettiin että nyt keskitytään omaan rauhaan ja perheeseen! Samoin EU-vaaleissakin väheni valituiksi tulleitten kirjoittelu, no sen ymmärtää kun työkiireet alkaa painaa päälle…..

Kirjoitukseni pointti on siinä, että ehdokkaitten pitäisi osata maltillisesti vähentää kirjoituksia, tai lisätä niitä samoin varovasti, olipa sitten kysymys luopumisesta, tai ehdokkaaksi pääsemiseksi. Tarkkaavainen lukija huomaa, että eihän se ”tuttavallisuus” somessa ihan aitoa ollutkaan! Eikä eväitä saa syödä heti alkutaipaleella. Aiheita kylläkin kirjoituksille riittää maailman muutuessa jatkuvasti ,ja jos ei, niin keksitään lisää..

Puoluelehdet ovat taas asia erikseen ja niiden uutisoinnin huomaa  muuttuneen aktiivisemmaksi ja värikkäämmäksi. Puoluejohtajat ovat myös kertoneet työnsä ohella harrastuksistaan. Liikunta näkyy olevan tärkeä monelle puoluejohtajalle.  Juha Sipilä on pyöräillyt halki maan, Alexander Stubb on jo käsite liikunnan suhteen. Timo Soini on ainakin ulkoillut koiran kanssa Espoon raitilla. Lunta on jo tullut osaan maata, kohta varmaan saamme lukea siitä, miten  Antti Rinne on nähty suksikaupoilla Raimo Piiraisen avustamana…

Odotettavissa siis on, että vauhdin kiihtyessä saamme lukea poliitikoilta blogeissaan ja facebookeissaan politiikan ohella ”tuttavallisesti” makkaran paistoista laavulla, lumenluonnista mökillä, koiran talutuksista, itseotetuista  maisema-valokuvista, hiihtoretkistä, moottoripyörien virittelystä, teatterissa käymisestä…..

Politiikan toimittaja seuraa tarkkaavaisesti ehdokkaitten käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa; ehdokkaitten vauhdin kiihtymistä ja ei-ehdokkaaksi joutuvien hiipumista, kumminkaan äimistelemättä havainnoistaan julkisesti….

 

@ VAKAVA PÄÄKIRJOITUS / 15.9.2014 : Venäjä, uhkako Suomelle?

Asiantuntijat ovat antaneet lausuntoja, että Venäjä ei ole uhka Suomelle, ellei Suomi, joko itse, tai EU:n kautta sitä tee. Onko sitten Venäjä (Putin) ottanut nokkiinsa näistä EU:n välityksellä Suomenkin tekemistä pakotteista ja vaikuttaako uhkan lisääntymiseksi vielä nuo ”sopivaan” aikaan kirjoitetut Nato-isäntämaan paperit. Nato-mörkö kummittelee vielä taustalla, kun näiden paperien sisällöstä Natoon menosta ollaan puolesta ja vastaan poliitikkojen keskuudessa!

Kyselyssä kansa vastaa, että venäjä-pelko kasvaa kovaa vauhtia! 43 % kyselyyn vastanneista pelkää Venäjää paljon tai erittäin paljon.  Venäjän mieltämisen uhkana kannatus kaksinkertaistunut puolessa vuodessa. Siihen on tietenkin vaikuttanut tämä Ukrainan kriisi, ja siitä poliitikkojen ja median ”rivien välistä” antamat lausunnot, joista rivikansalaiset ovat muodostaneet oman mielipiteensä. Mielipiteeseen tietenkin vaikuttanut kunkin isänmaallisuus ja poliittinen suuntaus.

Ukrainan kriisin tilanteesta ollaan montaa mieltä. Onko se Ukrainan sisällisotaa hallituksen ja kapinallisten välillä, vai onko Venäjä vain rauhanturvaajan roolissa, onko Ukrainassa yleensä venäläisiä sotilaita, vai vain vapaaehtoisten joukkoja! Tilanne on kumminkin levinnyt idän ja lännen taisteluksi EU-pakotteiden ja Venäjän vastapakotteiden vuoksi. Obama myös tukemassa näitä pakotteita.

Onko Venäjä sitten uhka Suomelle?

Asiantuntijat ovat sanoneet, että Suomella ei ole sellaista historiaa Venääjään nähden kuin Baltian mailla ( Viro, Latvia, Liettua ) ja Ukrainalla. Siksi Suomen ei tarvitse olla huolissaan Venäjästä.  Suomi on sinnitellyt historiansa itsenäisenä veli-Venäjän kainalossa. Onhan Suomellakin oma historiansa ”Venäjän vallan ajasta”. Suomi oli autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikunnassa 1809 – 1917. Asema oli kuitenkin itsehallinnollinen eri vaiheittain. Suomi julistautui itsenäisekisi ja lopulliset vat”lupapaperit” siihen saatiin Leniniltä ja Stalinilta joulukuun 31. 1917. Nyt entinen avustaja on paljastanut Putinin suunnitelleen sotia 11 vuotta saadakseen vain aiheen iskeä. Lentokoneet ovat tehneet harhalentoja Suomen ilmatilassa.

” Ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia”

Maalailiko aikoinaan uhkakuvia tällä tunnetuksi tulleella lauseellaan politikko, kirjailija ja kansallinen herättäjä Adolf Ivar Arwidson? Tuo lause ainakin on jäänyt mieleen kouluajoilta. Jotkut voisi vielä lisätä siihen tähän päivään sopivasti : EU:laisia emme haluaisi olla!

Venäjä on hyvä maa, kun antaa meidän olla rauhassa, vaikka pystyisi meidät ottamaan jos haluaisi..

Tuollaisen sanonnan kuulin aikoinani kyläläiseltä SKDL:n tupaillassa. Kylän savut  olivat 98 %:sti äskooteeälläläisiä, sekatyömiehiä ja pienviljelijöitä. Loput 2 % kymmenen kantturan omistajista maalaisliittolaisia ja yhtä välillä epäiltiin pientalonpojaksi. Pitääkö meitä Venäjä vain ikkunanaan lännelle, näyttäen hyvyyttään? Armeijassa ei mainuttu Venäjää viholliseksi. Joltain joskus lipsahti vihollisen tulevan idästä. Nälkiintynyt sissi-joukkue pystyisi tuhoamaan vihollisen kolonnan iskemällä oikeaan kohtaan. Tarvittaisiinko nyt jo Natoa apuun tai nostettaisiinko valkoinen lippu lumipenkan takaa…

Venäjä ei ole tällä hetkellä uhka Suomelle. Suomen poliitikkojenkaan ei toisaalta kannattaisi lisätä ruutia näillä  kommenteillaan, ja median ei pitäisi ottaa liikaa kantaa asioihin. Naapuri kuulee ja ymmärtää kaiken. Toisaalta kaikki ei näytä olevan omissa käsissä, kun tuo EU hämmentää ja Nato-paperitkin kummittelevat taustalla. Puhutaan Venäjästä, Suomesta ja EU:sta, Uhkakuviin vaikuttaa tietenkin se, ketkä henkilöt kulloinkin ovat näiden johdossa!

Vanha-Erkkikään ei kohta edes äimistelemälläkään ymmärrä missä mennään….

Sotkamon Jymy ja pesäpallon surkea alennustila!

Sotkamossa syntyneenä, ja siellä paljon pesäpallo-otteluja seuranneena Sotkamon Jymyn 17:sta ja neljäs peräkkäinen mestaruus ei minulle paljon tunteita herättänyt. Samat mies- ja naisjoukkueet taistelevat mestaruudesta ja mitaleista vuodesta toiseen. Miehillä  viimeinenkin loppuottelusarja päätyi  3- 0 voittoon ja vielä selvin juoksueroin. Naisten peleissä on ollut vähän enemmän vaihtelua ja tasaisempaa kärkitaisteluissa, mutta sielläkin saattavat alkusarjassa voitot päättyä juoksuin 20 – 0. Tuo 2 -0 ilmoitettu tulos hämää vielä tasoeroja. Äimistelen pesäpallon aneemista tilaa, joka ei yleisöä , eikä lehdistöäkään enää kiinnosta! Tosin näissä loppuotteluissa yleisöä on  ollut vielä kohtalaisesti.  Radiosta kuuntelin pihatöiden lomassa osittain Jymyn ja Vimpelin Vedon ottelua, mutta lopputulos alkoi selvitä ennen aikojaan jo toisella jaksolla.

Sotkamon Jymy:

Mestaruudet, 17, tulikin tuossa jo mainittua, ja muita mitaleja on tullut runsaasti. Ensimmäisen mestaruuden Jymy voitti 1963. Heti seuraavana vuonna  tuli putoaminen suomensarjaan ja vasta 1983 ykkösen kautta mestaruussarjaan.  1987 taas kausi ykkösessä ja sitten pysyvästi pääsarjaan ja lopulta mestaruus 1990 loppuotteluissa Imatraa vastaan. Ensimmäisen pelin kävin Sotkamossa katsomassa 1964 keväällä, jolloin Jymy pelasi Ulvilaa vastaan ja hävisi muistaakseni 4 – 6. Silloin Jymy pelasi yleisseurana aina vuoteen 1988, jolloin seura muuttui erikoisseuraksi Jymy-Pesis ry ja vuodesta 2001 alkaen ooyynä Super-Jymy Oy.  Aina kuitenkin perinteisesti tämä Jymy on ollut nimenä

Jymy on tullut toimeen aina suurimmalta osalta omilla pelaajillaan.  Sen sijaan Sotkamon mylly on jauhanut paljon pelaajia muihin seuroihin. Jarkko Tuikka pelaa Ykköspesistä jääkiekkokaupungissa Tampereella ja sotkamolaislähtöisiä pelaajia on ollut, ja on Superissa pelaajina ja pelinjohtajina . Tämän hetkisessä Jymyn joukkueessa pelaa viisi muualla syntynyttä: Niilo Piiponniemi – Haapajärvi,  Rautiaiset Immo ja Kosti, Katri Helenan ja Seppo Rädyn pitäjästä Tohmajärveltä , Markus Tuikka – Kajaani, ja  kaikkien aikojen paras pesäpalloilija Toni Kohonen Kiteeltä.

Onnittelut mestaruudesta! Eihän se tietenkään ole Jymyn vika, jos muut ovat huonompia .  Pesäpallon yleisen tilan vuoksi soisi vaihtelua ja enemmän jännitettävää. Pesäpallo on pienempien paikkakuntien laji, ja Helsingin seudulle toivoisi muitakin kuin Hyvinkään pelejä.  Kaisaniemi yritti villillä kortilla, mutta kannettu vesi ei kaivossa pysynyt ! Kaisaniemen kausi kesti kaksi vuotta ja sai parin millin velat. Sotkamon kasvatti Markus Meriläinenkin käväisi siellä. Lisäksi Tiikerit sotkeutui vielä tähän sopupelikuvioon.

Ainakin Iltalehti ja Iltasanomat kirjoitti paljon enemmän jääkiekosta, kuin Jymyn mestaruudesta, vaikka jääkiekossa pelataan alkupelejä. Jokerit se vasta näyttääkin kiinnostavan lehdistöä!! Urheiluselostaja Mikko Hannulan ura alkoi näistä Jymyn selostuksista Radio-Kajauksessa aina Ylelle saakka. On ollut huhuja Toni Kohosen pois lähdöstä, mutta ne on kumottu. Siltä osin sarja saattaisi tasoittuakin, vaikka ei sota yhtämiestä kaipaa..

Joka tapauksessa Jymy tuo Sotkamoon matkailua, kuuluvuutta, Itä-Länsi pelejä ym. ryvettyneen Talvivaaran sijaan.

Pesäpallon surkea alennustila, tää korutont´ on kertomaa…

Laskelmieni mukaan 35  joukkuetta on luopunut 90-luvulta miesten-ja naisten Super- ja Ykköspesiksestä, kuka mistäkin syystä. Nämä ykköset pitäisi ehdottomasti lopettaa ja siirtyä entiseen malliin suomisarjoihin. Ykkösissä on suuret kulut ja pienet tulot ja lisäksi pitkät ottelumatkat. Naisten superiakin pitäisi jotenkin helpottaa. Tämä Vuokatin Veto  on viimeisin tapaus. Selitellään talousrikosepäilyjä, mutta se ei varmaan ratkaisevin syy asiaan ollut. Tässä lista ”lopettaneista” joukkueista:

Miesten Superpesis: Kaisaniemi,Siilinjärvi, Imatra, Seinäjoki, Oulu ja Nurmo = 6 seuraa

Naisten Superpesis: Kajaanin Hymy, Vimpeli, Hämeenlinna, Pattijoki, Peräseinäjoki, Oulu, Siilinjärvi, Ylihärmä, Seinäjoki, Turku ja Vuokatin Veto  = 11 seuraa

Miesten Ykköspesis: Helsinki, Hakunila, Loimaa, Kauhajoki, Vaasa, Seinäjoki ja Sotkamo 2  = 7 seuraa

Naisten Ykköspesis: Lammi, Oulu, Kitee, Lohi, NeNu, Pispala, Peto-Jussit, Jyväskylän Valo, Kouvola, Joensuu ja Siilinjärvi  =  11 seuraa

Siinä on faktatietoa pesäpallon alennustilasta.  Ainakin nämä joukkueet ovat luopuneet sarjasta, tehneet konkurssin, tai yhtyneet toiseen seuraan. Joku voi listalta puuttuakin.

Alennustilan lääkkeitä  Sääntömuutokset, palataan entiseen systeemiin, jaksot pois, kolmesta kopista palo, jokerit pois, ykkössarjat pois, loppusarja erimuotoon, alkusarjan pisteet huomioidaan jotenkin ja televisoon enemmän pelejä! Loppuottelut ehkä tarvitaan, sekä pudotuspelit, mutta joukkueet ovat liian epätasaisia jo pudotuspeleille. Suunnitelmissa on  seurojen lisääminen Superpesikseen, mikä on jo  täyttä hulluutta… toisaalta ihan sama, yhtä huonoja on Ykköspesiksen parhaat joukkueet kuin puolet Superpesiksen joukkueista!

Vielä sopupeleistä:

Vuonna 1998 sitten tapahtui se pesäpallon mustahetki.  Sopupelien epäilyt tulivat ilmi. Pelaajia, johtohenkilöitä ja toimitsijoita epäiltiin ottelutulosten ennakkoonjärjestelyistä, ja sitä kautta Veikkauksen vedonlyönnissä rikoksessa hankittuun taloudelliseen hyötyyn. Tuomioita saivat tunnetut pesäpalloilijat pelaajina ja pelinjohtajien roolissa: Petri Kaijansinkko, Seppo Uusi-Oukari, Komulaiset Siilinjärveltä, Pasi Vanhatalo, Juvan pallosta peräti kolme; Hannu Manninen, Juha Wiberg ja Jouni Heinikangas. Juvan pesäpallo taisi hyytyä siihen. Legendaarinen Seinäjoen Mauri Pyhälahtikin taisi olla epäiltyjen listalla.

Tuomioita sai kolmisenkymmentä ja kuulusteltavia oli sadoittain. Mikä sitten oli todellisuus? Minkä verran tutun kaimat ja muut pelasivat, ja mahdollisesti voittivat? Onko kaikkia edes kuulusteltu? Sitä ei voi tietää, mutta tutkijoilla on  varmasti ollut omat keinonsa, varsinkin, jos pankikorteilla on maksettu ja suhteet pelaajin tarkistettu. Epätavallisen suuret johonkin peliin sijoitetut rahat jo kertovat paljon.  Juttua tutkittiin pitkään ja asianajajat jauhoivat rahaa .  Se, olisiko Veikkauksen ollut vain paras tapa lopettaa  Sopupelikuvio puhututtaa vieläkin kadunmiehiä toreilla, eikä ainakaan paranna pesäpallon alennustilaa.

Pesäpallo ei ole ainoa laji, jossa sopupelejä on harrastettu. Jalkapallossakin näitä esimerkkejä löytyy.

Joskus on äimistelty näistä palloilun- ja kiekon loppuotteluista, niin että tahallisella häviöllä pelataan kaikki mahdolliset pelit pääsylipputulojen takia. Tällaista ainakaan Jymyn- ja Vedon pelissä ei ollut, koska mestaruus ratkaistiin suoraan kolmella voitolla, hyvä niin.

Olisin mennyt sunnuntaina Vimpeliin saarikentälle katsomaan Jymyn ja Vedon peliä. Kaverilla on lähellä Kyyjärvellä kesäpaikka. Olisi käyty ottamassa oluet paikallisessa Sopupeli-pubissa, mutta ei tarvinnut…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eikä pesäpallo ainut laji ole, missä otteluja on sovittu. Jalkapallossakin tullut näitä paljon ilmi. Onko niissäkin vain jäävuoren huippu tullut julkisuuteen?

Olisin mennyt sunnuntaina Kyyjärvelle kaverin luokse ja käynyt katsomassa Jymyn ja Vimpelin pelin saarikentällä. Asia jo sovittiinkin, mutta ei tarvinnut… Oluet olisi juotu Vimpelin ”Sopupeli-bubissa..siellä tietääkseni sellainen on…

 

§ Näkökulma : Anneli Auer, Jari Aarnio ja Tero Similä

Äimistelyn aiheita tällä viikolla:  Anneli Auerin oikeudenkäynti epäiltynä miehensä murhasta, Helsingin  entisen huumepoliisin päällikön Jari Aarnion rahakätköt, ja hiihtäjä Tero Similän anomukset doping-kilpailukiellon lyhentämisestä.

1 § Anneli Auer

Anneli Auerin osuutta miehensä Jukka S. Lahden surmaan puidaan tällä viikolla Porin käräjäoikeudessa hovioikeuden puitteissa. Surma tapahtui joulukuussa 2006 Ulvilassa, Välillä tuomittu Auer vapautettiin ja juttu  vietiin alkutekijöihinsä käräjäoikeuden päätöksellä, ja silloin Auer tuomittiin elinkautiseen. Nyt hän on vangittuna  myös muista rikoksista.

Nykyisessä  oikeudenkäynnissä ei näytä tulleen kovin paljon uutta esille. Puolustus ja syyttäjä koettavat koota murusista ja olettamuksista omaa näkökulmaansa asiaan. Asiantuntijat on kertoneet teorioissaan, että puukoniskuja ollut niin paljon, että tekijän on täytynyt olla nainen. On verrattu tutkimustuloksiin tehtyjä lavastuksia lasin rikkomisesta ja murhapaikalta poistumisesta.  Nauhoitusten aitoudesta on keskusteltu, ja tuotu lapset vielä todistamaan. Samoin koiran epävarmasta käyttäytymisestä jälkien löytämisessä on arvuuteltu, josko joku vieras on lähtenyt talosta? On ihmetelty Auerin tyyneyttä heti rikoksen jälkeen. Teorioita on ollut paljon syyttäjällä ja samoin  Auerin asianajaja Juha Manner on kaivannut pienetkin olettamukset esiin.

Näkökulma: Auerin tyyneydestä heti rikospaikalla voisi tehdä toisenkin loogisen päätelmän. Jos joku suunnittelee rikoksen noin hyvin nauhoituksineen, niin varmaan hän ottaa huomioon myös taidon näytellä aitoa surua. Toisaalta on myös vedottu sen hetkiseen shokkiin. Entinen tutkinnanjohtaja komisario Juha Joutsenlahti väittää, että Auer ei ole syyllinen. Ihmeelliseltä tuntuu tämä poliisin ja Auerin ystävävyys! Joutsenlahti hyllytettiin virka-aseman väärinkäytöksestä tunnistamisen yhteydessä. Entäs jos syyllinen olisi ollutkin oikea. Väärin sammutetusta tulipalosta tuskin puhuttaisiin, vaan hän olisi saanut sulkia hattuunsa! Joutsenlahti väittää jääneen kesken useita tutkintalinjoja ja muitakin epäiltyjä on ollut. Esimerkkinä selvittämättä jääneet  Lahden puhelinsoitot Porvoon poliisille ennen murhaa.

Näkökulma: Voiko nainen yksin tehdä nauhoituksineen noin lavastetun murhan! Miten voi elää pokkana näin kauan tämän asian kanssa? Onko ollut mahdollisesti avustaja, jota näkökulmaa ei ole paljon esille tuotu. Toisaalta; ulkopuolisen surmaajan osuuskaan ei näytä vakuuttavalta.

Jos Aueria ei tuomita, niin mitkä korvaukset hän saa? Äimistelyä riitäisi, koska hän samaan aikaan istuu elinkautista murhasta ja hovioikeuden tuomitsemaa 7,5 vuoden lainvoimaista tuomiota seksuaalirikoksista. Miten korvaukset määriteltäisiin? Jos Auer olisi tunnustanut aikaisemmin pikaistuksessa tehdyn tapon, tai  jonkunlaisen hätävarjelun puolustamisen, niin nyt hän olisi jo vapaa ja näitä muita seksuaalirikoksia tuskin olisi edes tullut ilmi. Tietenkään ei pidä tunnustaa, jos ei ole sitä tehnyt. Jotain vikaa kumminkin tutkimuksissa ja oikeusjärjestelmässä on, kovin kalliiksi ja pitkään on juttu venynyt.  Näkökulma: Pahinta olisi tulla syyttömänä tuomittavaksi….

2 §  Jari Aarnio

Helsingin poliisijohtoon kuuluva huumepäällikö on pidätetty samoista rikoksista, joita itse ollut tutkimassa. Rahakätköjä on löytynyt  kymmenien tuhansien eurojen edestä hänen talonsa rakennustyömaalta ja sisältäkin.  Hänellä on väitetty olleen puoli miljoonaa käteistä rahaa hallussaan ja niitä on käytetty autokauppoihin, talon rakennukseen ja rahan lainaamiseen!  Suurempienkaan rahasummien omistaminen ei liene rikos, mutta oikeus vääntänee tästä todistuksen, jos Aarnio ei pysty selittämään rahojen alkuperää.

Näkökulma: Ihmetellä pitää, miten hän on pystynyt lähtemään työhönsä, jos asiat ovat näin. Luulisi yöunien ainakin menevän. Sokaistuuko valta ja ahneus. Puolustus kiistää tässäkin tapauksessa kaiken. Entinen tuomari sanoi ennen, että pitäisi jotain tunnustaa, niin helpommalla pääsisi.  Piilottaisiko tutkinnoista perillä oleva poliisi rahojaan tontillensa, onko siinä viritetty ansa!  Tuntuu siltä, että Aarnion yksikössä muiden on myös täytynyt tietää Aarnion bisneksistä.  Nykyään on  tullut ilmi poliisien tekemiä rikoksia. Valkeakosken rikoskomisariolla meni sekaisin omat ja urheiluseuran rahat. Ei ihme, sillä samannäköisiähän nuo eurot ovat.  Ennen puhuttiin maaseutupitäjien nimismiesten tutkimattajättämisestä kylän ukkojen pontikankeitoista ja salakaadettujen hirvien lihojen yhdessä syömisestä. Paatero on kysellyt vapaaehtoisten kyläpoliisien perään…

3 § Tero Similä

Tässä ei puhuta rikoksesta, vaan enemmän säälittävästä rikkeestä. Similä ilmoitti aikaisemmin lopettavansa kilpailu-uransa doping-paljastuksen jälkeen. Nyt hakee doping-pannan lyhentämistä parilla kuukaudella 27. huhtikuulta maaliskuun 9. päivään.  Vetoomuksena Similällä testauspäivä. Huhtikuussa tullut Similälle tieto dopingin-tuloksen vahvistamisesta. Ymmärrykseni mukaan Similä itse ei ollut tietoinen tuloksesta vielä ennen huhtikuuta ja  hiihtoliitto ”antoi”  hiihtää  hänen Vaajakosken SM-hiihdoissa. Similällä silloin itsellään luultavasti ollut aavistus mahdollisesta kärystä tai hän on luullut pelanneensa varman päälle ”leirillään” pohjoisessa. Hiihtoliitolla on kuitenkin ollut asia tiedossa SM-hiihtojen aikaan. Silloin  testitulokset ovat olleet  tutkittavana ulkomailla.  Epo-hormonin käytön julkaisi Hiihtoliitto vasta 20.5.

Näkökulma: Jotain mystistä tässä on. Hilihtoliitto on ollut hyvin hiljaa Similälältä vaatimistaan korvauksista, vaikka summien piti olla suuria! Oliko Similän dooppaamisesta tietoinen muukin arvovaltainen taho? Pystyikö Similä yksin hankkimaan ”täkettä” ja itse piikittämään sitä?  Jotenkin vaikuttaa siltä , että Similä on nyt ”niskanpäällä” hakiessaan kilpailukieltonsa lyhentämistä.

Mitä sitten tuolla doping-pannan lyhentämisellä on vaikutusta? Siinä on välissä  puolitoista kuukautta kilpailukautta, joka muuten jäisi väliin.  Hän on niin kauan harrastanut kilpaurheilua ja lopettaminen jo elimistön kannaltakin on vaikeaa. Pelkkä kuntoilu ei riitä, vaan pitää olla tavoite, ja se tulisi tämän kilpailukiellon lyhentämisen muodossa helpommaksi. Mikä on sitten menestymismahdollisuus jo veteraanisarjalaiselle? Se on hänen itsensä arvioitavissa…

Vielä: Äimistelijä ei voinut vastustaa kiusausta keskiviikkona Porissa käydessään.  Auerin talo näytti mutkaisen reitin takana Ulvilassa asutulta. Naapuri teki remonttia ja vain musta pikku-Peugeot ajoi raitilla lisäkseni.  Porin oikeustalon luona tilanne näytti normaalilta, vaikka Auerin istunto oli käynnissä. Tuskinpa tätä äimistelijää olisi sisälle päästettykään…

 

@PÄÄKIRJOITUS / 5.9.2014 Eduskunnan tietovuotaja ei jätä jälkiä

Puolustusministeriön Nato-muistion tietovuodosta tehty tutkintapyyntö. Iltalehti julkaisi maanantaina puolustusmininisteriön 57 kohtaa käsittelevän Nato-muistion, jonka yhtenä kohtana on tämä isäntämaasopimus. Muistio oli tehtynä ulkoasian- ja puolustusvaliokunnille. Itsekkin luin tämän otsikon Iltalehdestä ja jo silloin ihmettelin asiaa, mieleen tuli jonkinlainen tietovuoto.

Eduskunnan lehdistölle antamista lausunnoista ei saa viitteitä, kuka on muistion toimittanut Iltalehdelle. Lienekkö edes aavistelua asiasta! Valiokuntien kansanedustajista joku sen on tietenkin pystynyt tekemään, mutta tuntuu epätodennäköiseltä. Samoin puolustusministeriöstä on sen voinut joku toimittaa. Mahdollista saattaa olla vielä jonkun ulkopuolisen urkinnan kautta saama tieto ja sen kautta lehdistölle vuotaminen.

Motiivina voisi olla raha tai Nato-vastaisuus. Tuntuu kuitenkin, että tietovuotaja ei jätä jälkiä. Jos hänellä ja lehdellä on vähääkään järkeä, niin bittejä ei jää leijumaan sähköposteihin, pankkitileille, puhelukeskusteluihin ja fasebookista ja twittereistä puhumattkaan. ”Kaupat” on tehty metsätiellä tai syrjäisellä levikkeellä! Tutkijoilla on tietenkin omat keinonsa. Lehdistönhän ei tarvitse ilmoittaa lähdettään. Jos vuotaja on joku korkearvoisempi ja luulee, että voi joutua kiinni, niin voi vähän jännittää.

Puoluelehdet ainakin netissä olleet asian uutisoinnista kovin vaitonaisia.  Neutraali lyhyt uutinen asiasta ja joiltain lehdiltä hävisi  juttu etusivulta nopeasti. Suomenmaa tainnut kirjoittaa enemmän. Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ja eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma pitäneet tietovuoto -asiaa vakavana.Tietysti uutisen varjoon jäämisen syynä lehdillä on Nato-kokous ja Ukrainan tilanne!

Tunnetuimpia näitä ”tietämättömistä” lähteistä olevia uutisia on STT:n doping-uutinen v. 1998. Se levisi lopussa Jari Räsäsen ja Pekka Vähäsöyringin saamista korvauksista heidän itsensä tuomitsimiseen  ja suomalaisten huippuhiihtäjien tuomitsimiseen väärästä valasta . STT ei ole paljastanut tietosuojalain nojalla  tiedonantajaansa vieläkään. Päätoimittaja Kari Väisänen erosi STT:n palveluksesta.

Kuuluisimpia urkintatapauksia on tämä poliisien tekemä urkinta hiihtäjä Mika Myllylän kuolinsyystä. Useita poliiseja tuomittiin urkinnasta. Myllylähän kuoli  2011  erään näistä doping-oikeudenkäynnin aikoihin. Urkintaa tapahtuu yritysten kesken, virastoissa ja sairaaloissa. Urkkijan ”jälki” näkyy kumminkin tiedostoissa ja näissä kiinni jääminen on jopa helpompaa kuin kirjekansio-mappien aikaan.

Saa nähdä joutuuko eduskunnan tietovuotaja kiinni. Ministeriöhän ei itse tutki asiaa, vaan se on polisien tetävä.  Eduskunnan tiedottamisesta on nyt puhuttu, että se voisi olla avoimempaa, että tällaista ei tulisi, toisaalta asiat voi jäädä tämän johdosta myös entistä pienempiin piireihin. Luulisi , että henkirikoksissa ja valtion turvallisuutta koskevissa tietovuoto-uutisissa lehtien pitäisi ilmoitta a lähteensä. Tässä ei nyt ole niin vakavasta asiasta kysymys.