MIKÄ PUOLUE YKSINYRITTÄJIEN ASIALLA!

Vasemmistoliitto ja Vihreät on esittäneet yrittäjiksi siirtymisen helpottamista ALV:n ylärjan nostolla ja muillakin byrokratian helpotuksilla. Ammattinharjottaja/yrittäjienhän ei tarvitse maksaa alvia alle 8500 euron tuloista ja helpotusta on 22 500 euroon saakka. Näillä nämä puolueet tarkoittanee lähinnä näitä partureita, suutareita, hierojia…Samaan kastiin lukisin myös asianajajat, hammaslääkärit, rakennuksen siivessä toimivat autokorjaamot, konsultointi-toimistot jne, joissa yrittäjä toimii yksin. Asia muuttuu toiseksi, kun puhutaan hammaslääkäriasemista, lakiasiantoiimistoista, suuremmista parturi-kampaamo yrityksistä, jotka on jo Oy-pohjaisia  ja usempi yrittäjä tai palkattua henkilökuntaa.

Katsoisin ammatinharjoittaja/yrittäjiksi nämä yksin pienemmissä tiloissaan ammattiaan yrityspohjaisesti harrastavat. Sitä suuremmat jo muuta ja mikä sitten lienee pienyrityksen ja suuren raja. Finnair on maailmalla pieni yritys ja jonkun kyläläisen mielestä kolme työntekijää pitävä kyläkorjaamo jo mahtavan suuri!

Kysymykseni on, kuka puolue aidosti ja oikeesti pitää näiden yksinyrittäjien puolta. Kokoomus katsonee nämä työläisiksi ja vasemmistopuolueet ”porvariyrittäjiksi”. Puolustavaa sananhelinää tulee välillä demareittenkin ja keskustalaisten toimesta vaalien lähestyttäessä. Olen kysynyt tätä ”vasemmistolaisilta” ammatinharjoittajilta ja äimistelyksi menee. Kokoomuslaiset parturit alkavat puhua ”säistä”. Ilmeisesti ääniä ei tule tarpeeksi keneltäkään tälle unohdetulle kansalle.

Totta, että yrittäjäksi alkavaa alan tuntevaa ammattilaista pitäisi helpottaa verojen ja byrokraattisen paperisodan helpottamiseksi. Jos näitä syntyy näin liikaa, niin tappaako se muita? Kukaan ei perusta yritystä pelkästään näiden helpotuksien varaan, vaan pitää olla jatkuvuutta. Markkinat tuskin lisääntyy, vaan se on joltain toiselta pois ja tuleeko näille ongelmia. Toista kotiparturia tuskin kannattaa peräkylälle perustaa, jos siellä jo yksi niukasti toimeentuleva on, vaikka kuinka suuret helpotukset olisi. Toinen juttu on nämä tukien varaan perustetut yritykset, joihin on satsattu liikaa rahaa niin pienemmille kuin suuremmillekkin. Rahat pois ja lopussa firma kiinni ja mahdollisesti uutta perustamaan.

Itsekkin meinasin perustaa jonkinlaisen suksenhuolto ja käytettyjen urheiluvälineiden kioskin. Katsoin kovin sesonkiluontoiseksi ympärivuotista toimeentuloa silmälläpitäen ja ei olisi ollut kannatusta. Sekin ihme muistakseni Sotkamossa oli, että K-kauppias oli kunnanvaltuustossa SKDL:n puolueessa. Keskolla leikillään ehdottelivat punaista koota logoon.

Mottoni on, että kukaan puolue ei ole näiden ammatinharjoittaja/pienyrittäjien puolta minkään asian vuoksi  ( lomat, perustaminen, verot jne.) Oman onnensa seppiä. Maatalousyrittäjät on jo toinen juttu…..

Mainokset

JUOKSUTOSSUN ERILAISET VALINTAPERUSTEET !

Juosuharrastus on lisääntynyt Suomessa, vaikkakin tulostaso tipahtanut kilpa-urheilussa. Aloittelijaa ja jo aktiivista harrastajaa äimistelyttää tossumainokset, lehtien testit ja ohjeet minkalaisen oikean juoksutossun pitää olla! Puhutaan yli- ja alipronaatiosta, energia-palkkeista, geeleistä, nesteistä, supinaatiosta, hengittävästä päällisestä ja tietenkin keveydestä. Pää menee vähemmästäkin pyörälle. Itse n. 35 maratonia juosseena ( ennätys 2.28 ja juoksujalkineita yli kolmekymmentä vuotta myyneenä on tossun valinnasta jotakin kokemusta. Uskallan paljastaa erilaista näkökulmaa asiassa, kun en enää ole kenellekkään tavallaan tilivelvollinen. Joskus piti myydä mitä mitä hyllyssä oli, vaikka aina ei ihan sopivia ollutkaan. Ei asiassa tietenkään mitään pahaa, jos virhettä ei syntynyt, vaikka asiakas osti turhaankin liian kalliit tossut……

Näitä pronaatioita ja erilaisia vahvistuksia sekä vaimennuksia myydään liikaa! Pronaatio yksinkertaisuudessaan ilman hienoja termejä tarkoittaa: kenkä kuluu sisäsyrjältä, eli astutaan niin sanotusti linttaan sisään päin ja supinaatio – erittäin harvinainen – kun kenkä kuluu ulkosyrjältä.  Maahantuojat kauppasivat näitä muodikkaita kalliimpia kenkiä kauppiaille, ja sitten pääteltiin juoksijan ”tarvitsevan” näitä. Oli hienoja mittareita ja väkisinkin saatiin niillä näyttämään asiakkaan pronaatio-tarvis. Suurin osa juoksijoista ei tarvitse mitään pronaatiota ja sen toteaa lahjomattomasti jo vanhojen kenkinen tarkastelu ja asiantunteva myyjä havaitsee sen jo juoksijan nilkoista. Yhden kerran hiljaisena päivänä ja heikkona hetkenä tietäen asian, myin asiakkaalle pronaatio-tossut, vaikka olisi tarvinnut toisin päin. Takasihan ne tuli kahden päivän päästä. Siis ei mitään turhia tukia niille, jotka ei niitä tarvitse!

Toinen asia on tuo liika vaimennus. Eva-pohjasta siirryttiin kantavaimennuksiin kaasuineen, ilmoineen ja geeleineen. Sekään ei riittänyt, vaan piti olla päkiässäkin vaimennus. Normaali painoinen ja jotenkin oikeaoppisesti juokseva tarvitsee ainoastaan kohtuullisen kantavaimennuksen ja päkiävoittoisesti juokseva ei sitäkään, ei ainakaan vahvasti. Samoin noita kiertojäykkyys palkkeja niissä ei tarvitse. Tossuihin tulee noiden liikavaimennusten ja palkkien myötä liikaa painoa ja ne muuttuu kömpelöksi, ei tuntumaa juoksualustaan. Tossun pitää olla myöskin taipuisa. Toinen ääripää on nykyään nuo sukkamaiset tossut, kuin ehkäisyvälineen jalkaansa vetäisi. Siinä on menty ehkä liiallisuutenkin karsimisessa, mutta jos se jollakin toimii, niin mikä ettei….Siis ei mitään turhia vaimennuksia. Raskastekoinen ja aloitteleva juoksija kumminkin voi asfaltilla niitä tarvita ja jos juoksun aloittaminen näiden hienouksien vuoksi on helpomaa ja tulee aloitettua harrastus, niin hyvähän se vain on!  Kilpatossuissa ei juri vaimennuksia tarvita. Etsin sellaisia kaikilta maahantuojilta kymmenen vuotta ja kun sellaiset lopulta löyty, niin olin jo lopettanut……

Nuo geelit, kaasut ja muut höysteet jäätyvät talvella pakkasella ja tossuista tulee vaimentamattomia kuin tiiliskivi!

Oikea lesti, siis istuvuus on tärkeä seikka. Jos se ei ole sopiva, niin kauniit väritkään ja tekniset hienoudet ei paranna asiaa mitenkään. Nykyään uudemman mallisilla nauhoituksilla saadaan kenkä istuvammaksi jalkaan. Tossujen hengittävyys on jo hyvä  kesäkäytössä. Talvikäyttöön onkin tarjolla vettähylkiviä ja vahvempi päällisiä tossuja ja puollan niitä.

On tullut tossuja eri käyttötarkoituksen mukaan: maastoon, kävelyyn, asfaltille ja jopa maastoon sauvakävelyllekkin. Puollan niitä, koska maastossa tarvitaan parempaa alustatuntumaa ja tossun notkeutta. Kosteuden hylkivyyttäkin metsässä tarvitaan. Hyvä juoksutossu ilman liiallista kannan vaimennusta toimii kävellessä.

Talvikäyttöön myydään valmiiksi nastoitettuja kenkiä.  Ne oli alussa aivan susia! Asintunteva kotinastoittaja onnistui ainakin minulle parhaiten. Nastojen pitää olla oikean kokoisia, oikeissa kohti, oikea määrä juoksijan askellukseen ja painoon nähden. Hyviä oli ne sprilaamaiset jousimaiset, kenkään irrallisena laitettavat liukuesteet. Eivät kestäneet kumminkaan.

Suunnistuskengissä on ollut samanlaisia ongelmia kuin juoksutossuissa. Tuntuu, että ne 70-luvun Nokian kumitossut oli parhaita. Ei muuttunut painaviksi, oli keveitä ja alustatuntumakin hyvä. Helppo juosta maastossa, ei niistä kumminkaan nyt sen enmpää.

Tossumerkkeihin en ota kantaa. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja lestienkin perusteella löytyy ne sopivimmat. Kaikista merkeistä löytyy hyviä. Toisista asfaltille ja toisista maastoon parempia. Turha kumminkaan ylimääräisistä hienouksista maksaa lähelle kahtasataa euroa, kun vähän yli satasenkin saa hyvät. Onnistuneita tossun ostoja kaikille!