ILMAISET JUOKSUOHJEET JA SYKEMITTARIT KAIVOON!

Äimistelen nykyistä juoksukulttuuria! Massajuoksut näkyy olevan muodissa, mutta juoksijoiden tulokset Paavo Nurmen ajassa. Erilaisia juoksukouluja näkyy olevan korkein maksuin ja massajuoksutkin minusta bisnestä. Juoksuharjoittelu on maailman yksinkertaisin laji ja sen harjoittelemisesta  tehty sykerajoineen liian monimutkaista. Annan ihan” ilmaiseksi” juoksuohjeet, joilla juoksija pääsee optimaalisiin tuloksiin lahjoihinsa nähden.

Faktaa, että on pohja mistä uskottavasti puhua:

Ensimmäisen maratonini juoksin syksyllä 1980 tasan 3:een tuntiin, oikeastaan täysin harjoittelematta. Harjoittelunomaista juoksuaskeltakaan en ottanut vuosien 1970- 1978 välillä. Vuonna 1981 lokakuussa 29 vuotiaana juoksin maratonin 2.52 iltarasti-harjoittelulla. Tupakoinut olin siihen saakka säännöllisesti askin päivässä kymmenen vuotta. Ennätykseni 2.28 juoksin Korsossa tasan kymmenen vuoden päästä. Kymmeneen vuoteen sisältyi harjoittelua n. 100 km viikossa. Harjoittelu yksinkertaista : aamulla tunti ( 15 km ) tasaista vauhtia. Pitkiä lenkkejä ei juuri koskaan ja yhtään intervallia en ole eläissäni ottanut, tosin kilpailin kesäsällä monta kertaa viikossa iltarasteineen. Tupakanpolton lopetin ja aloin nuuskata! 1981 -maratonin voitti Vaalan Jari Koistinen ajalla 2.40. Hänen; nykyään tamperelaisen ennätys 2.22. Tuo noin puolen tunnin parantaminen ensimaratonista ennätykseen näyttää jonkinlaiselta rajalta. Jos olisin oikeaoppisesti harjoitellut, niin minun lahjani ei olisi riittänyt 2.23 parempaan aikaan!

Näillä ohjeilla päästään siihen mihin on lahjat:

Nämäkin on minulle liian monimutkaiset ohjeet, mutta nämä harjoitukset tarvitsee viikossa peruskuntokaudella muutaman vuoden juoksua harrastanut 22-30 vuotias mies, joka tähtää maratonilla 2.25-2.30:n aikaan ja kympillä 30-31:een minuuttiin. Ei ole vielä täyspäiväinen juoksija, vaan harjoittelee työn tai opiskelun ohessa. Mottona: näillä harjoituksilla pääsee edellä mainittuihin tuloksiin, jos on päästäkseen ja sitten voi muuttaa systeemejä huippuharjoittelun omaisempaan ja nostaa kilometri-määriä !

1. Peruslenkki niin hiljaa kuin ilkeää, 2 – 2,5 tuntia – 25 – 30 km

2. Lepo, totaalinen

3. Vauhtikestävyys 10 km 85 %.n teholla

4. 15 km – tunti 4 min./km

5. 15 km: sisältäen 3 – 5  kpl  1000m:n vetoja; viimeinen kovaa

6. 20 km 4.30 – 5 min km-vauhdilla tasaisesti

7. 15 – 20 km löysällä vauhtileikittelyllä, lopussa muutama 6 -10 kpl 50 -100 metrin vetoja nopeuden ylläpitämiseksi talvellakin

Yhteenvetona:

Näistä kertyy noin 100 km viikossa. Ratajuoksuihin tähtäävän täytyy tehdä kesällä tarvittava määrä radalla harjoituksia intervalleineen tuntuman säilyttämiseksi ja maratoonarin täytyy harjoitella asfaltilla riittävästi. Näillä harjoituksilla pääset itsellesi optimituloksiin ilman voimisteluja, ilman saliharjoitteluja, ilman venyttelyjä, ilman ruokavalioita ja sykemittarinkin voit heittää kaivoon; kokemusta on! Näillä ”vippaskonsteilla” toki voit jonkun minuutin myöhemmin ehkä nipistää.——-Käytä juostavia alustoja, maasto tekee hitaaksi. Suunnistajat on erikseen. Kilpaile keväällä ja kesällä alimatkoilla aktiivisesti. Kiinitä tekniikkaan, tarpeeksi matalaan askellukseen huomiota.

Aivan aloittelija voi tarvita näitä juoksukouluja ja sykemittareita, sekä massajuoksuja jos kynnys muuten kisoihin lähtemiseen on korkea. Jos nämä massajuoksut parantaisivat tuloksia, niin meillä olisi pilvin pimein huippujuoksijoita! 3,5 – 4,5 tunnin maratonaari ei tarvitse kummoisia ohjeita. Yksi pitkä 20 km lenkki viikossa ja lisäksi 3 -4 päivänä 10 km. 50 – 60 km viikossa riittää.

Juoksijaksi tullaan juoksemalla, hiihtäjäksi hiihtämällä, uimariksi uimalla ja suunnistajaksi päivittäin karttojen kanssa harjoittelemalla, jos haluat jonkinlaisiin tuloksiin. Korvaavia harjoitteitta voi toki käyttää vammojen aikana ja harrastelu on erikseen!

 

 

 

Mainokset

SUOPOTKUPALLON MM-KISAT JA SUAREZ !

Hyrynsalmella 2500 asukkaan kunnassa järjestetään Vuorisuolla Pölhönvaarassa 15:n kerran Suopotkupallon MM-kisat. Joukkueiden määrä on vakiintunut 300:n kieppeille. Yhtäaikaa suolla saa pelissä olla 5 + 1 pelaajaa, mutta joukkueessa on yleensä n. 10 pelaajaa ”huoltajineen, joten urheilijoiden määrä on n.3000. Kun lasketaan katsojat ja muut turistit, niin Hyrynsalmen asukasmäärä monin kertaistuu 18 -19.7. järjestettävinä ksoina! Uruguaykin saa pakata kassinsa kohti Hyryä pudottuaan jalkapallon MM-kisojen jatkosta. Tosin ilman tähtipelaaja Suarezia, joka sai pitkän pelikiellon puremisesta. Hänellä olisi varmaan ollut Hyrynsalmen ”yössä” käyttöä  ainakin naisjoukkueiden keskuudessa; vaikka suurimmat näytöt on miesten imeskelystä! No se on jopa suositeltavaakin näin tasa-arvoisen avioliittolain valmistelun aikana. Suopotkupallon pelaajien ei kannata jälkipeleissä juosta liikaa pyykkinaruun, että kotona ei tulisi ”pelikieltoa”…..

Asiaakin:

Äimistelin, että Hyrynsalmella kauppiaat myyvät kolmen päivän aikana  varovaisestikin laskettuna n. 2000 kpl  24:n tölkin olutlaatikkoa. Torstainahan osa joukkueista jo tulee kisakuntaan valmistautumaan. Kuvitellaan, että 3000 pelaajasta puolet on kohtuukäyttäjiä  ja ostavat vain yhden laatikon, osa ei käytä ollenkaan. Lisäksi laatikkolukuun tulee vieä turistien ja katsojien juomat; niin tuo luku on lähellä oikeaa. Laskuun ei sisälly matkalla ostetut omat eväät, siiderit ja lonkerot sekä ravintoloiden myynti. Pelkästään tuo olutlaatikkojen myynti tuo kauppoihin rahaa 2000 x 25 euroa = 50 000 euroa !!  Laskin, että noin kerran minuutissa kassakone kilahtaa kauppojen aukiloaikana kolmessa vuorokaudessa pelkästään olutlaatikkojen myynnistä. Rahaa tulee kuntaan satojatuhansia euroja. Aikoinaan Hyrynsalmi oli pitkään ”kuivakunta” oluen vapauttamisenkin jälkeen. Nyt ei taitaisi kisat ilman tätä oluen myyntiä onnistua…tai päinvastoin….Kannattaa Hyrynsalmen kauppiaiden varautua; ”eioon” myynti ei kannata ja on imago-kysymyskin! Kassatkaan ei saa olla pullonkaulana rahastattaessa.Tosiaan Suomessa alkaa jalkapallon MM-kisat, kun ne Brasiliassa loppuu…..

 

LIIAN HALVALLA MYYNTIÄ JA KARTELLEJA!

Markkinaoikeus määrännyt Valiolle 70 miljoonan euron seuraamusmaksun maitojen liian halvalla myynnistä! Äimistelen, koska asiahan pitäisi olla päin vastoin, vapaata kilpailua suositaan ilman kartelleja. Pointtina on ollut liian halpojen hintojen takia muiden kilpailijoiden häviäminen markkinoilta ja sitten taas hintojen nosto. Kartelleja on tullut esille bensan- ja puunmyynnissä sekä asfaltointialalla. Tämän maitokiistan takia Valio sitten nosti hintoja kolmanneksen ja sitten kilpailuvirasto taas huomautti, että 10 % olisi riittänyt. Mikään ei ole hyvä! Jos tuo 70miljoonan sakko toteutuu, niin eihän se voi olla vaikuttamatta maitopurkin hintaan.  Kohta varmaan tulee valituksia näistä jo paljonkin huomioita saaneista Onnibusseista…..

Omia kokemuksia

Urheiluvälinealalla työskennelleenä törmäsin ruohonjuuritasollakin vähän samanlaisiin asioihin. Erilaiset ”hiljaiset”  sopimukset syntyivät eri liikkeisiin liikkeen imagon ja henkilökohtaisen osaamisen vuoksi. Pohjatyötä tehtiin urheiluseuroille tuotteista jo ennen kauden alkua esittelyjen muodossa.  Esimerkki: Kotimaista Exelin suksisauvaa myytiin tavaratalossa hiihtäjille paljon, niistä oli sovittu seurahinnat ja jonkinlainen katekkin jäi. Pohjatyötä tehtiin seurailtojen ja esittelyjen muodossa. Naapuri urheiluvälinekauppiaalla oli ilmeisesti jäänyt sauvoja myymättä, koska ilmoitti Exelin-sauvat tukkuhinnalla kesken kauden. Siitäkös hiihtäjät nostivat metelin ja ihmettelivät minun korkeita hintoja, vaikka ne olisi pitänyt olla hiihtäjien seurahintoja. Tämä kauppias myi paljon taas kotimaisia untuvatakkeja; oli esittelyjä ja hinnat sovittuja tukkuliikkeen kanssa. En sotkeutunut niihin, suutari pysyköön lestissään. Kumminkin Tradeka tarjosi 70 kpl erän jostain hankittuja melkein samanlaisia untuvatakkeja meille ainakin puolet tukkuhinnasta. Vähän vanhempi malli ja kauluksessa pieni ero. Ostin kaikki ja laitoin ilmoituksen  kuvineen -50% ”kostoksi”. Siitä meinasi syttyä melkoinen sota ja ei siitä sen enempää.

Pientä taistelua oli välillä erimerkkien edustusten ja hintojen vuoksi eri liikeiden kesken. Menin kerran tältä kilpailijalta keväällä suksisiteitten itseltä loputtua ostamaan Salomonin siteitä. Ei myynyt, mutta sain ne naapuri tavaratalosta.  Kuluttajaneuvoja sanoi; että ei ole pakko myydä, koska kauppias saa valita asiakkaansa ja mitä kenellekkin myy. Itselleni sain rauhoitettua tämän sauvamerkin. Rikoin itsekkin ”sopimuksia”. Tilasin viereen venäläisiä halpoja Exelin sauvajäljennöksiä. Siitä taas Exel nosti metelin ja jouduin ”hävittämään” nämä halvat sauvat.——– Asiakkaan kannalta tuntuu oikealta, että kaikki saa myydä kaikkea ja hintakilpailu vapaata. Moraalisesti kauppiaan kannalta, että jos johonkin panostanut, niin saisi myydä rauhassa ja saada tuotteilleen jonkinlaisen katteen. Kauden lopussa alennusmyynnit on erikseen! Nyt naurattaa nämä jutut ja asiat on varmasti mielessään sovittu.

*************

Keskokin näkyy lopettavan Musta Pörssi kaupat ja siitä irtautuneet kauppiasvetoiset Musta Pörssi Partneri myymälät ollaan ajamassa alas. Syynä suurien Giganttien ja Experttien alan valtaaminen ja verkkokauppa. Samoin ollaan sulkemassa Anttila- ja Kodin 1 tavarataloja. Helpoin tapa karsia kuluja aluksi on tämä saneeraaminen, mutta sitten lopussa tulee piste siihenkin. Lopussa kuihtuu kaikki jos liiaksi valikoimia aletaan karsimaan. Niin kävi Tradekallekin ja Eka-marketeille.

HUIJATAANKO MEITÄ: SAMA TUOTE = ERI MERKKI!

Lähikaupan kassalla mieshenkilö pyysi edelläni punaista Marlboroa. Myyjä kysyi: pehmyt vai kova rasia? Pehmyttä ei ollut ja asiakas ei ostanut! Äimistelin myyjältä, että mitä tuo tarkoitti, sama tuotehan se on. Myyjä sanoi joidenkin asiakkaiden olevan niin uskollisia perinteilleen että ostavat vain pehmeässä pakkauksessa, vaikka sama jaska on eri paketissa. Kovapakkaus tuntuisi olevan käytännöllisempikin rypistymisen vuoksi! Tässä tapauksessa siis asiakas tietoisesti tai tietämättömyyttään ostaa samaa tuotetta vain  pehmeässä pakkauksessa retro-henkisyyden vuoksi. Vähän huono tuo tupakka esimerkki , mutta siitä sain tämän äimistelyn aiheen. Toinen juttu onkin kun mennään samanlaisiin tuotteisiin, mutta eri merkillä.

***********

Aikoinani ostin tavaratalosta Adidas-tuulipuvun urheiluosastolta, jossa olin töissä. Viikon päästä huomasin rättiosastolla täsmälleen saman puvun eri merkillä 40% halvemmalla. Vähän kismitti. Samoihin asioihin olen törmännyt käytännössä muulloinkin. Myydesäni Yamaha-perämoottoreita tiesin Marinerin olevan täysin sama tuote eri maahantuojineen. Kysyinkin sitä Keskolta ja myönsivät asian olevan näin. Peltosen sininen Virossa valmistettu suksimalli oli päällisin puolin sama kuin Visun kilpamalli ja taisi olla sisältäkin. Voidetarvikkeita korkkeja, harjoja ja siklejä olen nähnyt samoja, niihin on vain painettu Vauhti, Start, Rex…. Halvemmat pakettisukset oli lähes samoja kaikki Viron tehtailla tehtynä eri merkeille. Toisena päivinä vaihdettiin tuotelinjalla eri maalit! Ain ei vain kelvannut samat halvemmat Peltoset, vaan piti olla vähän kalliimmat Fisherit!

**********

Bio Luvil ja Omo pitäisi olla sama tuote pesuaineissa. Radioissa samoin Philips ja Fenno. Autoissa mennään jo vähän suurempiin tuotteisiin : Audi Q3 – Skoda Yeti – Wolkswaken Tigua. Kosmeettisia eroja saattaa olla takavaloissa. Samoin autoissa ennen Fiat ja Neckar. Perämoottoreissa lähellä toisiaan Evinrude ja Johnson. Tapolan mustamakkara ja vastaava Pirkka-tuote samaa tavaraa! Esimerkkejä löytyisi vaikka kuinka paljon.

**********

Näissä Keskon Pirkka-merkeissä ja S-ryhmän Rainboweissa on varmasti paljon vastaavia tuotteita eri pakkauksissa ja erihinnoin. Samoille Rainbow-tuotteille voi olla myös eri valmistajia saatavuuden vuoksi. Kokemuksesta voin kumminkin sanoa, että Olvin valmistama sininen Pirkka-olut on eri tuote kuin olvin kultapurkki. Tuntuisi helpommalta tässä tapuksessa purkittaa sama olut vain eri purkkeihin. Tosin Pirkka-oluttakin on vielä Hollannissa valmistettuna 0.5:n pkkauksessa.

***********

Mistä talläinen; eri merkki -sama tuote johtuu. Jos samalla valmistajalla kaksi tuotetta, niin aina ne valtaa  enemmän markkinaosuutta yhden sijasta. Kumminkin samoilla merkeillä voi olla eri maahantuojat maissaan . Sama suuri valmistaja alentaa kustannuksia, esim nämä samat halpasukset eri firmoille. Tätä Viron tehdasta ei tosin taida enää olla ja sukset tehdään jossain muualla. Kauppaketjujen merkkituotteet  laajeni, kun yksi aloitti, niin muut seurasivat perässä. Tuntuu kumminkin oudolta jos testeissä samoille tuotteelle saadaan eri tuloksia ja hinnat voivat poiketa paljonkin toisistaan. Ihmiset on kumminkin brandi-uskollisia ja aina sama edullisempi tuote ei kelpaa! Joskus kyllä vähän pitää äimistellä….

 

 

 

 

 

KIRJA-ARVOSTELU: SEPPO JOKINEN, MUSTAT SYDÄMET

Seppo Jokinen: Mustat sydämet   – kustannus CRIME TIME

 

Kirja kertoo tamperelaisen rikoskomisario Sakari Koskisen ja kolmen muun poliisin maratonmatkasta Australian Sydneyhyn, jossa joutuvat tahtomattaan selvittelemään rikoksia kadonneesta suomalaistytöstä ja miehen kuolemasta. Tapahtumat sukkuloivat myös Tampereelle, jossa Ulla Lundelin tekee tutkimuksia Koskisen piikkiin.*****Kirjassa nivoutuu yhteen hyvin pääjuoni, Australian kuvaus paikkoineen, tapoineen ja ihmisineen. Tarkka kuvaus ympäristöstä on tyypillistä Jokista; maratonin ajankohta suhteutettuna kirjan muihin tapahtumiin täsmää todellisuuden kanssa. Paikat, nimet teistä ja ravintoloista varmasti olemassa. Faktojen ja fiktioiden sekoitus tekee kirjasta uskottavan ( tykkään sellaisesta ). Kolmantena sivujuonteena kirjailija käsittelee taitavasti henkilöiden arkisia iloja ja suruja, sekä tietenkin maratonin tuskat ja jälkirasitukset.

——–

Välillä tuntui kirjan alkuosan suhteen, että pitäisi edetä vauhdikkaammin Australiassa asuvien ihmisten tutustumis keskusteluissa. Tietty hidas eteneminen on kuitenkin tärkeä ”pohjan” luominen kirjan loppuosalle. Samoin Australiassa autolla ajelu ja Tampereella poliisipäällikkö Einin ja Ullan ruokakeskustelut tuntuivat venyvän vähän pitkiksi. Ne on kumminkin kirjan mauste. Tärkein kirjanosa on kuitenkin aina loppuratkaisu dekkareissa. Siinä on onnistuttu; jännittävä sekä yllättävä ja vielä loppusilaus ” mustien sydänten” mysteeriin.

——–

En anna mestarille ohjeita, vaan toivomuksia! Australia on piristävä poikkeus Koskisen ja kreikkalaisen kolmion jälkeen. Tampereen juonet minulle kuitenkin mieluisempia höystettynä pistolla jollekkin muulle paikkakunnalle. Kävihän Koskinen kerran Hyrynsalmella ja nyt näkyy Vilppula kiinnostavan. Minua kiinnostaa myös Koskisen entisen sihteerin elämäntilanne. Tähän asti paras ( vain minun mielipide ) Koskisista on Hukan enkelit. Ei ihan siihen päästy. Toisaalta tämä Hukan enkelit on mielestäni parhaita dekkareita Suomessa kautta aikojen. Kumpi lie helpompaa: Seppo Jokisen kirjoittaa sitä parempi kirja, vai suomalaisjuoksijoiden rikkoa Janne Holmenin Suomen maratonennätys 2.10.04. Toivotaan molempia!

———

Entisenä maratoonarina ( 2.28 ) luulen, että kirjailija on juossut ainakin Pirkan-hölkän. Niin taitavasti osaa kuvata maratonin tuskan, tunteet ja nämä jälkivaivat. Kenguruista ei paljon mainittu; kirjailija ei syyllistynyt itsestään selvyyksiin. ********Mielenkiintoisia ja jännittäviä lukuhetkiä kesään!

Tampereella 17.6.2014 , Erkki Kovalainen; maallikon kirja-arvostelu

 

 

KUISKAAJIA JA SUKUPUOLENVAIHDOKSIA !

Perjantaina televisiouutisissa tuli suoraa lähetystä Kokoomuksen puoluekokouksesta. Toimittaja unohti puoluejohtajaehdokkaiden nimet. Jostain kuiskaaja koetti muistuttaa Vapaavuoren nimeä. Ei onnistunut sekään ja alkoi puhua takeltaen mies- ja naisehdokkaista ilman nimiä.  Sattuuhan sitä suorassa lähetyksessä. Uutisten sääennustajan piti kerran sanoa : pilvipeite rakoilee! Sana ”pilvi” muuttui sanaksi jota tässä ei kehtaa sanoa. Löytyy You Tubesta ; pi….peite rakoilee. Jukolan  viestin lähetyksessä ei enää kuiskailtu Pekka Oksalan ja Juha Jokisen tapaan. Jussi Eskola ja Janne Salmi kuiskailivat kumminkin hetken menneitä muistellen.

————

Viestit meni kuten aikaisemmin kirjoittelin, koottujen puoliammattilaisjoukkueiden menestymiseen. Ennen äimisteltiin teltoilla alueen vanhoja suunnistus- ja peruskarttoja salamyhkäisesti tutkiskellen. Nyt on touhu avonaisempaa. Televisiossa näytetään kartat ja tilanteet suorina. Teltoilla on ilmeisesti kartat esillä läppärin kautta livenä. Sama se! Samat joukkueet olisivat keulassa vaikka kartat jaettaisiin osuuksineen ja reitteineen joukkueille viittä tuntia ennen tai viestit suunnistettaisiin Yyterin-hiekalla 7 x 10 km putkiosuuksilla.*****Poimintoja: Turun Suunnistajien ulkomaalaisvahvistus joukkue 89:s. Ensimmäinen minun mielestäni perinteiseltä  ” omankylän joukkueelta” vaikuttava Ounasvaaran Hiihtoseura 127:s. Ensimmäinen kaveriporukka oli ”Graniittirakennus Kallio” vahvistettuna hiihtäjä Maija Hakalalla? sijalla 184.*****Suurin kummajainen näyttää kumminkin olleen sukupuoltaan viestin ajaksi  ”vaihtanut” Tampereen Kilpa-Siskot: Täysin naisjoukkueella miesten viestissä sijoitus 332, jättäen taakseen yli 1000 joukkuetta! Viimeisten joukossa 1344:nä maalin tullut ”Jouluksi Kotiin”-joukkue ehti hyvin ainakin Juhannukseksi kotiin ajalla 21.37. Voittajajoukkue Kalevan Rasti  tuli maaliin ratamestarin ihanneajassa 7.59!!

—–

Jos Reijo Jylhä ja Jarmo Punkkinen hyviä kommentaattoreita, niin tämä Janne Salmi myös huippua lajin tuntemuksella ja muistamisella. Joskin huippusuunnistajan 30 sekunnin ”karmea virhe” saattaa tuntua harrastajalta liioiteltulta…..

JUKOLAN VIESTISTÄ ÄIMISTELYÄ

Jukolan viestiä joskus suunnistaneeni tulee mieleen pari tapausta, jotka pani silloin todella äimistelemään:

Liperin Pärnävaara 1982:

Aloitusosuudelta tullessani viimeisille rasteille, kuulin kenttäkuulutuksesta Rajamäen Rykmentin joukkueen sekä Järvenpään Palon Raimo Hirsimäen  olevan tulossa keulassa vaihtoon. Edellinen oli pitkä noin  yli kilometrin väli. Leimatessani huomasin edellisen rastin pihtileimauksen puuttuvan kortista, vaikka olin sillä käynyt. Äimistelin hetken ja päätin palata hakemaan puuttuvaa leimausta. Lamppujonoa tuli vastaan kuin autoja moottoritiellä. En meinannut löytää sitäkään jo käymääni rastia. Rastilla kysyin rastimieheltä, että olisiko minut hylätty leiman puuttuessa. ( rastimiehet kirjasivat ainakin osan käyneistä numeroista ylös ). Rastimies ei osannut sanoa siihen mitään. Vaihtoon tulin 455:nä 35 minuuttia keulasta. Joukkueemme taisi olla lopputuloksissa 250:n kieppeillä. Se jäi vain mieleen, että ykkösjoukkueemme voitti sekunnilla seuramme kakkosjoukkueen.

Lahden Hollola 1987:

Ankkuriosuuden puolen välin jälkeen kohtasin rastilla maajoukkuesuunnistaja Risto Nuuroksen, muita ei näkynyt. Tunsin hänet, mutta hän ei minua! Seuraavalle rastille mentäessä oli juomapaikka välissä ja  ajattelin seuraavankin olevan sama, niin kuin olikikin. Sitten ”uskallin” jo kysyä seuraavan rastin koodia ja taas sama! Mentiin! Minä tietenkin luotin tunnettuun suunnistajaan. Äimistelin jo välillä kun rastia ei alkanut löytyä ja matkaa menty tovin. Tulimme pellolle, jota ei ollut edes kartassa, tai saman pellon pisto kaukana saattoi olla kartalla. Rasti oli todella lähellä kartan reunaa ja pieniä suppia täynnnä. Äimistelimme tovin ja takaisin metsään tullessa näkyi järjestäjien viitoitusta. Nuuros arveli sen olevan jotain kartan rajoja. Lopussa saimme jostain kiinni ja rastille. Aikaa kului varmaan 5-10 minuuttia? Loppumatkan tulimme eri reittejä Nuuroksen tullessa 3 minuuttia ennen minua maaliin. Nuuroksen Suomusjärven Sisu oli 139:äs ja minun Kajaanin Suunnistajat sijalla 154 . Joukkueita ilmoittautunut 1052. Sijoitus olisi voinut ilman tuota ulosajoa olla kummallakin lähempänä sataa. Saatoin minäkin olla osasyyllinen siihen äimistelyyn ja olisihan minulla ollut vara mennä sinne minne haluan! Seuran puheenjohtaja oli tallentanut videolle tämän minun selittelyn maaliin tulon  jälkeen. Ymmärsin sitä myöhemmin katsoessa, miksi urheilijoita ei pitäisi haastatella heti pieleen menneen suorituksen jälkeen ja toisekseen nyt koko juttu tuntuu todella vähän tärkeältä.

Hyvinkää, Kytäjä 1981:

Kilpailualue muuttui sateen vuoksi liejumereksi. Kumisaappaat loppuivat myymälöistä Muovipusseista teimme varakengät, nekin taisi loppua! Eräs suunnistajakaveri muisteli jälkeenpäin minun sanoneen; täällä olisi sitä ”lälliä”  lapsille.