Elämä helppo, ostaminen vaikea!

Itsekkin myyntityössä yli kolmekymmentä vuotta olleena äimistelen ostamisen vaikeutta ostajan kannalta.

Minulla oli muutaman vuoden ikäinen hipaisunäppäimistöllä älypuhelimeksikin kutsuttu kännykkä. Hermostuin siihen lähinnä sen vuoksi, kun en osoitekirjan nimilistasta meinannut saada valittua nimeä, jonka kautta  soittaa asianomaiselle henkilölle. Hipaisemalla listaa, alkoi nimet pyöriä niin vinhasti, että en millään saanut sormea oikealle kohdalle. Kun yritti uudestaan niin nimet taas pyöri ja pyöri. Puhelut meni minne sattui, kun vahingossa hipaisin ”Soita” -kohtaa. Sama oli vähäisten tekstiviestienkin kohdalla. Varmaan onnistuisi sisätilassa, mutta kun koira pakkasessa repi toisessa kädessä, niin vaikeaa se oli.

Päätin ostaa mahdollisimman yksinkertaisen peruspuhelimen. Luin kolmen liikkeen mainoslehtisen ja löysin niistä mieleisen muutaman kymmenen euroa maksavan puhelimen. Ei muuta, kuin lampsin kauppaan loppiaista ennen lehti varmuuden vuoksi mukana. Lupasin kotijoukoille selviytyväni vartissa. Tiesin mitä ostan. Haen vaan ja maksan.

Ostostapahtuma

Myymälä oli isonpuoleinen. En tosin ollut käynyt puhelinkaupoissa kymmeneen vuoteen. Älypuhelimeni oli käytettynä tutulta ostettu. ALE- kylttejä oli joka puolella. Niillä taitaa olla aina ALE,  niinkuin huonekaluliikkeissä. Harhailtuani löysin asianomaisen puhelinhyllyn, jossa mallit oli esillä. Seisoskeltua aikani hoksasin ottaa vuoronumeron. Vieressä myyjä esitteli hienoja puhelimia eurovaaliehdokkaan tapaan pukeutuneelle herrasmiehelle. Puheista, en paljon ymmärtänyt. Puhelivat sovellutuksista ja palveluista alan sanastoin. Koirankarvainen tuulipuku päälläni ja virttynyt lippalakki päässäni hyristelin tyytyväisenä.  Onneksi minulle ostaminen ei ole näin vaikeata. Välillä hipaisin vahingossa kaliimpaa mallipuhelinta ja valot alkoi vilkkua ja sireeni soida. Siihen oli ilmeisesti asennettu joku varoitussingaali rahapussiani vastaavaksi. Myyjä kävi sammuttamassa sen. Äimisteltyäni vartin, ping pong ääni ilmoitti minun numerolla myyjän olevan minulle vapaa. Olin mietiskellyt peitetarinaa, miksi ostaisin näin edullisen puhelimen: kummilahjasta kakkospuhelimeeni. En kuitenkaan saanut sanoja suustani ja ”todistukappale” oma puhelimeni oli jäänyt kotiin. Myyjä alkoi tietenkin esitellä kalliimpia malleja ja en ilennyt kohteliaisuudesta kieltäytyä.

Homma levisi käsistä. Mentiin jo yli viidesadan euron malleihin ja olin ollut kaupassa jo kohta tunnin. Puhalsin pelin poikki ja päättäväisesti sanoin ostavani tämän. Into vähän lopahti myyjälläkin, mutta kysyi kumminkin minkä värisen haluan. Katsottuaan raportilta sanoi keltaista, mustaa ja valkoista olevan jäljellä. Otin vaihteluksi keltaisen. Myyjä vakuutteli, että just keltaisen minäkin olisin ”teinä” valinnut. Tyytyväisyys yhteiseen makuun teki minut hyvälle mielelle.

Luulin jo, että homma on selvä. Sitten myyjä alkoi kysellä puhelinmaksuista ja liittymistä: ethän vain maksa liikaa. Kuuntelin taas aikani tarinaa edullisesta liittymästä. Kieltäydyin lopuksi liittymän vaihdosta. Tähän meni taas viisitoista minuuttia ja luulin, että homma on selvä. En liittymää vaihtanut ja taas vähän myyjän into laantui. Kirjoitti paperille jonkun koodin ja sillä sain mennä maksamaan kassalle. Jonotin kymmenen minuuttia ja ajattelin, että on palattu johonkin aikaan jossakin maassa. Sain kuitenkin maksettua ja käsiojossa hamusin känykkää. Sain kuitenkin uuden liuskan, jolla saisin puhelimen varastomyymälän kassalta. Siellä ei näkynyt ketään. Oli toki joku esimiehen näköinen vähän sivummassa ja hän keskusteli edustajan näköisen henkilön kanssa. Tunnistan nämä edustajat vuosien kokemuksella. Lopulta tiskin taakse ilmesty ilmestyi henkilö ja sain puhelimen.

Kohta kaksi tuntia meni matkoineen tähän minun varttitunnissa suunnittelemaani ostostapahtumaan. Puhelin on kuitenkin minulle hyvä ja riittävä. Kotona sen verran äimistelin, että olisiko myyjä sanonut värin sopiivuudesta saman kohteliaisuuden, vaikka olisin valinnut valkoisen värin. Onko se vain samanlaista kohteliaisuutta kun poliitikoillakin näyttää olevan vaalien edellä ja kyselevät tuttavallisesti: mitäpä Erkille kuuluu?

Jatkoäimistely

Kuten kirjoitin, puhelin on ollut hyvä. Ainut ongelma on ollut, että laturin pää on littanan mallinen ja mökillä olevat varalaturit eivät ole sopineet tähän uuteen phelimeen. Tietenkään en ole muistanut ottaa mukaan tätä uuden puhelimen laturia ja virta on meinannut loppua.

Menin ostamaan varalaturia toisesta liikkeestä ja melkein samat tarinat käytiin uuden ajanmukaisemman puhelimen ja -liittymän hankkimisesta kuin edellisessä osiossa. Tietoni jopa rekisteröitiin johonkin liikkeen tietokantaan. Myyjä kiitteli, toivotti hyvät viikonloput ja sanoi ”palaatan”. Odottelen mainoskirjettä. En tuomitse näitä lisämyyntejä, mutta mihin sitten tyrkyttämisen ja lisäpalvelun raja vedetään. Hyvä, että palvelivat ylipäänsä tällaista koirankarvaista tuulipukuostajaa. Palvelua on sekin kuitenkin, että ostaminen on joskus helppoa ja nopeaa, kun ostaja tietää mitä haluaa.

On minulla toisenlaisiakin kokemuksia. Menin ostamaan Kajaanin Wetteriltä lohkolämmittimen johtoa Estonian- onnettomuuden päivänä. Vajaan tunnin päästä lähdin uudenkarhean Renaultin omistajana, vaikka auton ostosta ei ollut liikkeeseen mentäessä tietoakaan. Tuolla kertaa myyjän vakuuttelut toimivat varmaan vähän liiankin hyvin. Tosin auto oli hyvä, joten mikäs siinä.

Ja myönnetään, että olen kyllä syyllistynyt tähän lisämyyntiin  itsekin myyjän urallani. Voidepurkkia ostamaan tullut asiakas on lähtenyt liikkeestä hyvä suksipaketti mukanaan.

Mainokset

Itellan irtisanomiset ja oma posteljoonin ura

Äimistelen taas pakkaspäivänä vähemmän tärkeistä asioista. Toinen on kyllä tärkeäkin Itellan työntekijöiden ja kansalaisten postin palveluiden saatavuuden kannalta. Toinen vähemmän tärkeä on tämä oma sivutoiminen lehdenjakajan ura.

1. Itellan irtisanomiset

Itella ilmoittaa aloittavansa yt-neuvottelut, jonka seurauksena 1200 työpaikkaa lopetetaan ja tämän johdosta irtisanotaan 800 postinjakajaa. Ennen muinoin posti, VR, tielaitokset (TVH),  jopa lentoliikenne, linja-autot (Pohjolan Liikenne) miellettiin yhteiskuntaa palveleviksi toiminnoiksi. Sairaita hoidettiin sairaaloissa ja lääkäriasemilla. Armeijaan mentiin varuskuntiin. Ennen jotku puhuivat jopa suojatyöpaikoista. Sitten alkoi tämä yhtiöttämisbuumi. Nykyään alkaa tämä terveydenhoitokin olla Sote Oy:tä ja armeijakin olla tulosvastuullista Intti Oy:tä.

En tarkoita, että suojatyöpaikoilla mennään johonkin Venäjän malliin, jossa lossivahti juo päivittäistä vodka-annostaan työpaikallaan lossivahtina ja tätä lossia ei ole ollut vuosiin. No ei sielläkään enää varmaan sellaista ole.

Itella vetoaa kirjeiden ja laskujen kuljetusten vähenemiseen nettiaikana. Samoin lehtien tilauskannan pienenemiseen. Jotain prosenttilukuja imoittavat. Asiassa on varmaan perääkin. Tuntuu vain että ei kai ne vähennykset tule samoilta kujilta ja samoista kerrostaloista. Silloin se olisi jättää loogisesti nämä alueet pois ja vähentää työntekijöitä. Kumminkin tuntuu, että lehtien ja laskujen väheneminen menee tasaisesti joka suunnasta ja kujan päässä on viimeisessäkin talossa käytävä. Eli jakakan on samat reitit kulettava, joku kirje jostakin laatikosta vähemmän, kumminkin melkein samalla työajalla.

Toinen juttu on, että näille työttömäksi joutuville on maksettava päivärahaa toisesta momentista. Tämä loppupelissä valtion säästö ei ole kovin suuri. Mikä on sitten näiden irtisanottujen jatko. Monet tehneet tätä työtä pitkään ja onko heillä muuta ammattia. Itellan olisi pitänyt tehdä tämä työvoiman vähentäminen pikkuhiljaa. Järjestää valtion kautta jatkon turvaamista näille työntekijöille.

Poliitikotkin näyttävät olevan hiljaa tämän ”postisolidiumin” asiassa. Ei kai tätä Itellaa ole vielä myyty Ruotsiin, vaikka värit viittavat siihen. Muissa firmojen vähennyksissä ja lopetuksissa poliitikotkin ovat esittäneet viisaita kannanottoja, yleensä jälkijunassa omien äänestäjien mieltymysten mukaan. Nyt näyttää vasemmistokin olevan hiljaa. Millonkahan se aika tulee jolloin sinioranssiset robotit jakavat joko kauko-ohjauksella tai itsenäisesti jäljellä olevan postin.  Sitä paitsi eikö tämä nettikauppa lisää pakettien kuljetusta, vai noudetaanko nekin näistä ”postisiwoista”.

2. Oma posteljoonin ura

Asuin Kajaanissa 1974 kesällä Puistolan kaupunginosassa. Vuokraisäntäni jakoi aamujakeluna Kainuun Sanomia, jota myös ”sontasiioniksi” kutsuttiin. Itse työskentelin Kajaanin Keskon varastolla tavaranvastaanottajana. Kävin lisäksi lauantaiaamuna ottamassa vastaan aamu viiden aikaan Kantolan kuljettaman ”hakkilan kuorman”. Siitä sain maanantain vapaaksi. Kuorman vastaanottamisessa meni tunnin verran, ja palatessani vuokraisäntäni oli hakemassa lisälehtinippua ja kahvitauolla. Lähdin aina omasta halustakin mukaan jakamaan lehtiä, sillä mikäs siinä oli vähän autellessa samoilla silmillä.

Homma alkoi kuitenkin levitä. Kohta piti sunnuntaisinkin lähteä jelppimään. Se oli hankalaa, kun siihen aikaan Vanha Välskäri ja Seurahuone menivät aikaisin puolikahden aikaan kiinni.  Juhlinnan jälkeen tunti-puolitoista nukkumista, ja eikun lehden jakoon. Lopussa olin lehdenjakajan apulainen maanantaisinkin, kun minulla olisi ollut se ainoa vapaapäivä. Tätä jatkui muutama kuukausi.

Sainhan minä siitä verotonta pimeätä palkkaakin. Sain lehden, vuokraisäntä tarjosi kahvet ja joskus vuokraisännän äidin lihakeitotkin. Vuokraisäntä ei sitten ollut niin tarkka 150 mk:n kuukausivuokran suorittamisesta päivälleen. Piti ne kumminkin maksaa. Kaljan vuokraisäntä aina tarjosi Hurskilla (Huurinaisen baari) ja Puistobaarissa.

Jakajalle jäi joku 5-10 ylimääräistä lehteä varalta. Eräälle hän jakoi ylimääräisen lehden, vaikka tilausta ei olutkaan.  Se kuittasi homman aina Hurskilla olutpullollisella. Maastolle lehti jaettiin ylimääräisenä Kainuun Sanomien palveluna. Suunnuntaisin yleensä oltiin myöhässä, ja jotku valittivat. Minut vuokraisäntä laittoi niihin taloihin ja käski sanoa, että lain mukaan lehden ei tarvitse tulla kuin puoleenpäivään mennessä ja sunnuntaisin ei ollenkaan. Maasto (nykyinen Lohtaja) kuului postin piiriin.

Pitihän sitä lopulta hankkia ihan oikea postiautokin. ”Mustalais-Otolta” ostettiin vanha Opel Kadett, joka maksoi jotain 500 mk. Minäkin sijoitin siihen kirjoituskoneeni osaosakkuutena. Kuukauden päästä auto olisi pitänyt katsastaa. Ei haitannut. Sunnuntaisin ei pystytty ajamaan ja vuokraisäntä valitteli auton ”käyttöastetta”. Bensakin loppui pari kertaa Maastolle, kun meillä oli epäselvyyttä siitä, kuka auton tankkaa.

Sitten aloin seurustella ja mulla oli seuraa sunnuntaiaamuisin. Vuokraisäntä kolkutteli ovea pitkään monena viikkona. Ihmetteli, miksi en lähtenyt. Keksin jotain ympäripyöreetä, ja lopussa se luovutti. Ooppelikin ruostui pihalle. Vuokraisäntä järjesti myöhemmin ensiasunnon toisesta talostaan, kun menin naimisiin. Jelpittiin myöhemmin puolin ja toisinkin. Kainuun Sanomien netti lävähtää napin painalluksella nyt tänne Tampereelle, vaikka postejoonien työpaikkoja puolustankin.

P:S  Tähän tavaran kuljetukseen vielä. On sitä kuljetettu turhaakin ”postia”. Kajaanin Keskolle tuli Vantaalta pari rekkakuormaa grillihiiliä. Ne oli valmistettu Kajaanin Auralan tehtaalla. Kävivät mutkan Tikkurilassa. Käyhän nykyäänkin Sandelssit ja Koffitkin retken Virossa. Sandels käy mutkan Virossa ihan Iisalmesta saakka ja saattaa päätyä taas kuluttajalle Iisalmeen. Tämä on sitä ”logistiikkaa”.

Oluiden hintojen sekamelska

WP_20140122_13_47_44_ProÄimistelen taas turhaakin turhempia asioita. Asia tuli minulle ajankohtaiseksi, kun olin ostamassa eräästä marketista uudenvuoden kaljoja. Otin jo ostoskärryihini 18 tölkin pakkauksen XXX- merkkistä olutta. Katsoin hintalappua ja hinta oli jotain 19.80. Vieressä oli pino samaa olutta 24 tölkin pakkauksessa 22.00 euroa. Vaihdoin tietysti isompaan. Tässä tapauksessahan kahdella eurolla sai 6 tölkkiä lisäksi. Tätä samaa XXX-olutta olen tavannut samassa marketissa seuraavissa myyntiyksiköissä: irto 0.33 litran tölkki, 0.5 litran tölkki, 1 litran tölkki, 6 x 0.33 tölkki, 8x 0.33 tölkki, 12 x 0.33 tölkki, 18 x 0.33 tölkki, 24 x 0.33 tölkki, 4 x 0.5 tölkki, 1 pullo, 12 x pullo. Tätä 0.5 tölkkiä saattaa vielä olla muissakin pakkauskoossa.

Merkille pantavaa on, että tällä samalla oluella hintahaitari heittää myyntitavasta riippuen litralta  vähän yli kahdesta eurosta noin viiteen euroon. Sen vielä jotenkin ymmärtää pakkauskoosta, materiaalista, tölkin koosta, tarjouksesta, pantista, kylmäkaapissa olemisessa ym. johtuen. Samoin ymmärtää eri liikkeiden ja kioskien keskinäiset hintaerot. Suurimmillaan samanmerkkisen oluen 24 x 0.33 laatikon hintaero on ollut huoltoaseman ja marketin välillä ainakin 15 euroa. Asia mitä tässä äimistelen ( ihmettelen ) on kuitenkin: samassa marketissa samaan aikaan, samasta xxx-oluesta 0.33 tölkissä ainakin neljää eri hintaa.

Näin on!

XXX-olut 6 x 0.33 tölkki = 9.80 = 1.63 tölki

XXX-olut 8 x 0.33 tölkki = 11.90 = 1.48 tölkki

XXX-olut 12 x 0.33 tölkki = 15.50 = 1.30 tölkki

XXX-olut 18 x 0.33 tölkki = 19.80 = 1.10 tölkki

XXX-olut 24 x 0.33 tölkki = 22.00 = 0.92 tölkki

Nämä on vain esimerkkejä, jotka ei ihan tarkkoja ole, mutta oman muistikuvani mukaan suunnilleen näin on. Sen tiedän, että nykyisen lain mukaan yksittäinen purkki on myytävä samalla hinnalla kuin suurimman pakkauksen alin tarjoushinta jaettuna pakkauksen tölkkien lukumäärällä. Yleensä 24 kpl. Sen tiedän että jokaisessa näissä edellemainituissa pakkauskoossa on oma viivakoodinsa. Jos ostat jonkin edellämainittuja pakkauksia, niin jokaisella pakkauskoolla tulee samalle tölkille eri hinta. Saa paljousalennusta, mutta toisaalta suosii kulutuksen lisäämistä. Kaikkihan tulee yleensä juotua ja tämä ”säästäminen” pätee vain silloin jos juo viikossa aina suunnilleen saman verran. Toisaalta jos vieraita on tulossa saunaan, niin tottakai säästää suurimmissa myyntierissä. Sitä en tiedä, että jos irroitat näistä pakkauksista kustakin yksittäisiä tölkkiä, niin minkä hinnan kassa perii. Todennäköisesti näillä tölkeillä ei eri pakkauksien koosta riippumattta ole eri viivakoodia. Eli, jos purat kahdeksan kappaleen pakkauksesta kolme tölkkiä, niin saat sen samalla hintaa kuin 24 kpl pakkauksesta.

Onneksi on lain mukaan litrahinnat kaikista näkyvillä oltava. Muuten niistä ei ottaisi selvää Erkkikään. Eikä näillä hinnoilla niin suurta väliä joka muutaman tölkkinsä saunaan ostaa, mutta jotenkin vaan Äimistelen omalta osaltani tätä pakkauksien runsasta kirjoa ja suuria litrahinnan vaihteluja. Jotenkin tuntuu, että näillä vaan sotketaan kuluttajien päätä ja ”vahingossa” ostajat erehdytetään ostamaan kallista kaljaa.

P.S. Vielä jäi sanomatta, että ei ole suositeltavaa irroittaa tölkkejä pakkauksista, mutta se on kuitenkin lain mukaan mahdollista ja sitä tehdään.

P.P.S Kuvan yksilöitä ei vahingoitettu tätä artikkelia kirjoitettaessa 😉

Kaksi punaista Norttia

Äimistelen taas kahta ajankohtaista asiaa. Teemana tupakointi suhteessa tähän Cannabis-villitykseen ja tulevat olympiakisat ja siinä ihmettelyn aiheena jopa kiistelty norjalaishiihtäjä Petter Northug. Yhteisenä nimittäjänä on näissä tämä: punainen nortti. Punainen nortti on vain vertauskuva tupakkaan, niin kuin aikanaan oli hetekka-sänky, mono-hiihtokenkä. Peter Northugista uskallan taas käyttää lempinimeä ”punainen nortti”, koska televisio- ja radiotoimittajatkin ovat sitä hehkuttaneet.

1. Tupakka ( North State, tupakka )                                                                                                           

Kotikylälläni ukkojen keskuudessa Nortti oli 60-luvulla yleisin tupakkamerkki ja aika monet polttivatkin. Oli myös vihreää filtteritöntä Norttia, joka aikamiesten tupakka. Kemi oli tuolloin poliittisesti niin punainen kaupunki, että vihreän Nortin polttaminen oli siellä kielletty. Punainen Nortti miellettiin myös työmiesten tupakaksi. Se vieläkin ainoa savuke, joka on pakattu askiin filtteripuoli alaspäin. Känsäkourat ja rasvakourat saavat näin työnlomassa puhtaan filtterin suuhunsa. Kajaanissa on tästä työaikana tupakoinnista noussut melkoinen kohu, kun kajaanilainen valtuutettu on tästä asiasta nostanut kissan pöydälle. Ainakin Kainarin netti lehdessä on saanut tupakoinnin puoltajat ja vastustajat kommentoimaan. Asiahan on omalta osaaltaan hyväkin, jos asia on tosissaan ongelma kaupungin- ja sote-työntekijöiden keskuudessa, eikä valtuutettu ole asiaa tehnyt vain oman huomion kohottamiseksi. Ja onhan täsä terveydellisetkin asiat esillä. Ymmärtämykseni mukaan asiassa on esitelty työajan pidentämistä tai palkan alenemista tupakoitsijoilta. Se on toinen juttu tekeköö muut työntekijät 100 prosentista tehokasta työaikaa ilman tupakkataukoja. Kumminkin, jos lasketaan kahvi- ja ruokatauot ja tupakoitsija käy näiden lomassa tupakalla, niin ei siinä varmaan monta ylimääräistä taukoa tule. Tämä nyt ei ole se varsinainen Äimistelyni aihe, vaikka sivuaa sitäkin. Tupakointia on tosiaan vaikeutettu savuttomilla tiloilla ja kaupan kassoilta pitää pyytää numero ja sitä painamalla saa savukemerkkinsä. Tätä nostalgistakin punaista Norttia ei enää ole läheskään kaikkien kauppojen valikoimissa. On tullut L.M:t, Bonukset, Smartit. Colttikin on jo harvinaisuus ja Marlborokaan ei ole enää in. Sen sijaan kun tupakointia vaikeutetetaan, niin on nyt valtautunut tämä Cannabis- keskustelu. Jopa itse Obamakin on sanonut kantansa, että ei se alkoholia vaarallisempaa ole. Suomessakin on aikojen saatossa jotku poliitikot puhuneet näiden mietojen huumeiden puolesta. Tämä vaan jotenkin minusta tuntuu aika erikoiselta. Ensin kiellettiin meillä urheilijoidenkin suosiman nuuskan myynti. Sitten vaikeutettu tupakan saatavuutta ja polttoa ja nyt sitten ruvetaan puhumaan Cannabiksen laillistamista. Ennen sota-aikana ja sen jälkeen kasvatettiin kessua ja nyt tämä puutarhanhoito on taas herätetty henkiin, tosin uusin kasvein. Punaista Norttiakin on miedonnettu sitten 70-luvun niin, että se taitaa olla jo Hiihtoliitonkin hyväksymä. Siitäpä mennäänkin tähän toisee Norttiin.

2. Petter Northug ( norjalaishiihtäjä )

Tämän Northugin valitsin toiseksi aiheeksi, Koska hän näkyy olevan vähän kaksijakoinen persoona penkkiurheilijoissa. Häntä vihataan tai ihannoidaan. Hänellä on ollut ongelmia oman maan liittonsakin kanssa ja syytetään liiasta peesailusta ja ylimielisyydestäkin. Samaa mieltä olen vähän itsekkin, mutta tarkemmin ajateltua, mitä olisi arvokisat ilman Norttia. Kun Eskola tai Lehtinen mainitseekin: Lähtövuorossa PETTER NORTHUG!!! Niin se saa jo nousemaan kylmät väreet iholle. Nortilla taitaa olla vaikeuksia arvokisamitalien laskemisessa yhtä paljon kuin Sami Jauhojärvellä SM-mitaleissa. Pelkään vaan, että tämä Nortti juottaa  suomalaisillekkin karvasta kalkkia Sotshissa. Jotenkin nämä Vantaan hiihdot eivät vakuuttaneet, jos vertailuna on tämä suksensa palkintokorokkeella kadottanut Similä. Toivottovasti Similä on maailman kärkivauhdissa tai sitten jos ei: niin Heikkisen ja Jauhojärven olisi pitänyt voittaa Similää 15 km:llä pari minuutti Vantaalla. Jos aikovat olla kärkisijoilla Venäjällä. Olen tietenkin isänmaallinen ja toivon suomalaisten voittoa, mutta Nortti on kiinnostava persoona. Tupakka nortti taitaa hävitä markkinoilta ennenkuin tämä hiihtäjä Nortti.

Kisoja odotellessa!

Missä Tero Similän sukset?

Äimistelen tätä suksi asiaa katseltuani Keuruun Suomi-Cupin ja Vantaan SM-hiihtojen palkintojen jakoja. Kun muut hiihtäjät näyttelivät Fissereitään, Rossareitaan ja Salomoneitaan palkintopallilla, niin maajoukkuehiihtäjä Tero Similä esiintyi palkintojenjaossa ilman suksia. Tosin Vantaalla hän hypisteli kädessään pelkkiä voidetehtaan suksenpitimiä. Tätä vaan äimistelen, kun ainakin ennen maajoukkuetason hiihtäjällä piti olla hiihtoliiton kautta välinesopimus.  Jostain poolistakin puhuttiin. Jos tällainen sopimus on voimassa, niin tietenkin minun mielestä hiihtäjän velvollisuus on näytellä näitä suksia.

Ainakin Lahdelman Asko Peltosen tallipäällikkönä oli maaliviivalla sukset pystyssä ennenkuin varsinainen kilpahiihtäjä. Nämä tuli vain mieleen, kun ensimmäisissä suksisopimuksissa olin jollakin lailla osallisena kahdeksankymmentäluvun puolivälissä, kun Tomba-Sport toi maahan Skilomia (Madshus). Muistaakseni eräs hiihtäjä voitti Kontiomäessä nuorten MM-tarkkailun Skilomeilla ja MM-kisoihin pääsyvaatimuksena oli joko suksimerkin vaihto tai Tom Bäckmanin olisi pitänyt maksaa hiihtoliitolle poolimaksu. En muista miten tämä asia eteni. ( Katsastus siirrettiin Vuokatista Kontiomäkeen, kun Vuokatista ei siihen aikaan löytynyt tarpeeksi vaativaa latua ). Kainuun Hiihtoseurallakin oli Matti Heikkisen johdolla jonkinlainen suksisopimus Rossignolin kautta. Olin siinä mukana työpaikkani kautta.  Sitten Matti vaihtoi Fischeriin ja nykyisin hiihtää Salomonilla. Sekin erikoisuus suksenmyyntiurallani on, että yhdeksänkymmentälluvun alussa Madshusia myytiin Suomessa vain kahdessa paikassa: Juutilaisen Anssin autotallista Imatralla ja Kajaanin Eka-marketissa.

Tämä ihmettely nyt vähän levisi alkuperäisestä Tero Similän suksista. Ilmeisesti hän itse kustantaa suksensa ja hiihtää useammalla merkillä. Siinä on tietysti etunsakin, koska eri suksimerkillä löytyy eritavalla suksia eriolosuhteisiin. Tietenkin näillä tallihiihtäjillä on aina huippuparit, joka olosuhteisiin. Kumminkin ihmetelen taas miksi maajoukkuehiihtäjänä Similän on mahdollista näin tehdä. Voisko joku lukija kommentoida ja valistaa tätä asiaa, kun en ole enää viiten vuoteen juuri suksien kanssa tekemisissä ollut?