Itsekkin myyntityössä yli kolmekymmentä vuotta olleena äimistelen ostamisen vaikeutta ostajan kannalta.
Minulla oli muutaman vuoden ikäinen hipaisunäppäimistöllä älypuhelimeksikin kutsuttu kännykkä. Hermostuin siihen lähinnä sen vuoksi, kun en osoitekirjan nimilistasta meinannut saada valittua nimeä, jonka kautta soittaa asianomaiselle henkilölle. Hipaisemalla listaa, alkoi nimet pyöriä niin vinhasti, että en millään saanut sormea oikealle kohdalle. Kun yritti uudestaan niin nimet taas pyöri ja pyöri. Puhelut meni minne sattui, kun vahingossa hipaisin ”Soita” -kohtaa. Sama oli vähäisten tekstiviestienkin kohdalla. Varmaan onnistuisi sisätilassa, mutta kun koira pakkasessa repi toisessa kädessä, niin vaikeaa se oli.
Päätin ostaa mahdollisimman yksinkertaisen peruspuhelimen. Luin kolmen liikkeen mainoslehtisen ja löysin niistä mieleisen muutaman kymmenen euroa maksavan puhelimen. Ei muuta, kuin lampsin kauppaan loppiaista ennen lehti varmuuden vuoksi mukana. Lupasin kotijoukoille selviytyväni vartissa. Tiesin mitä ostan. Haen vaan ja maksan.
Ostostapahtuma
Myymälä oli isonpuoleinen. En tosin ollut käynyt puhelinkaupoissa kymmeneen vuoteen. Älypuhelimeni oli käytettynä tutulta ostettu. ALE- kylttejä oli joka puolella. Niillä taitaa olla aina ALE, niinkuin huonekaluliikkeissä. Harhailtuani löysin asianomaisen puhelinhyllyn, jossa mallit oli esillä. Seisoskeltua aikani hoksasin ottaa vuoronumeron. Vieressä myyjä esitteli hienoja puhelimia eurovaaliehdokkaan tapaan pukeutuneelle herrasmiehelle. Puheista, en paljon ymmärtänyt. Puhelivat sovellutuksista ja palveluista alan sanastoin. Koirankarvainen tuulipuku päälläni ja virttynyt lippalakki päässäni hyristelin tyytyväisenä. Onneksi minulle ostaminen ei ole näin vaikeata. Välillä hipaisin vahingossa kaliimpaa mallipuhelinta ja valot alkoi vilkkua ja sireeni soida. Siihen oli ilmeisesti asennettu joku varoitussingaali rahapussiani vastaavaksi. Myyjä kävi sammuttamassa sen. Äimisteltyäni vartin, ping pong ääni ilmoitti minun numerolla myyjän olevan minulle vapaa. Olin mietiskellyt peitetarinaa, miksi ostaisin näin edullisen puhelimen: kummilahjasta kakkospuhelimeeni. En kuitenkaan saanut sanoja suustani ja ”todistukappale” oma puhelimeni oli jäänyt kotiin. Myyjä alkoi tietenkin esitellä kalliimpia malleja ja en ilennyt kohteliaisuudesta kieltäytyä.
Homma levisi käsistä. Mentiin jo yli viidesadan euron malleihin ja olin ollut kaupassa jo kohta tunnin. Puhalsin pelin poikki ja päättäväisesti sanoin ostavani tämän. Into vähän lopahti myyjälläkin, mutta kysyi kumminkin minkä värisen haluan. Katsottuaan raportilta sanoi keltaista, mustaa ja valkoista olevan jäljellä. Otin vaihteluksi keltaisen. Myyjä vakuutteli, että just keltaisen minäkin olisin ”teinä” valinnut. Tyytyväisyys yhteiseen makuun teki minut hyvälle mielelle.
Luulin jo, että homma on selvä. Sitten myyjä alkoi kysellä puhelinmaksuista ja liittymistä: ethän vain maksa liikaa. Kuuntelin taas aikani tarinaa edullisesta liittymästä. Kieltäydyin lopuksi liittymän vaihdosta. Tähän meni taas viisitoista minuuttia ja luulin, että homma on selvä. En liittymää vaihtanut ja taas vähän myyjän into laantui. Kirjoitti paperille jonkun koodin ja sillä sain mennä maksamaan kassalle. Jonotin kymmenen minuuttia ja ajattelin, että on palattu johonkin aikaan jossakin maassa. Sain kuitenkin maksettua ja käsiojossa hamusin känykkää. Sain kuitenkin uuden liuskan, jolla saisin puhelimen varastomyymälän kassalta. Siellä ei näkynyt ketään. Oli toki joku esimiehen näköinen vähän sivummassa ja hän keskusteli edustajan näköisen henkilön kanssa. Tunnistan nämä edustajat vuosien kokemuksella. Lopulta tiskin taakse ilmesty ilmestyi henkilö ja sain puhelimen.
Kohta kaksi tuntia meni matkoineen tähän minun varttitunnissa suunnittelemaani ostostapahtumaan. Puhelin on kuitenkin minulle hyvä ja riittävä. Kotona sen verran äimistelin, että olisiko myyjä sanonut värin sopiivuudesta saman kohteliaisuuden, vaikka olisin valinnut valkoisen värin. Onko se vain samanlaista kohteliaisuutta kun poliitikoillakin näyttää olevan vaalien edellä ja kyselevät tuttavallisesti: mitäpä Erkille kuuluu?
Jatkoäimistely
Kuten kirjoitin, puhelin on ollut hyvä. Ainut ongelma on ollut, että laturin pää on littanan mallinen ja mökillä olevat varalaturit eivät ole sopineet tähän uuteen phelimeen. Tietenkään en ole muistanut ottaa mukaan tätä uuden puhelimen laturia ja virta on meinannut loppua.
Menin ostamaan varalaturia toisesta liikkeestä ja melkein samat tarinat käytiin uuden ajanmukaisemman puhelimen ja -liittymän hankkimisesta kuin edellisessä osiossa. Tietoni jopa rekisteröitiin johonkin liikkeen tietokantaan. Myyjä kiitteli, toivotti hyvät viikonloput ja sanoi ”palaatan”. Odottelen mainoskirjettä. En tuomitse näitä lisämyyntejä, mutta mihin sitten tyrkyttämisen ja lisäpalvelun raja vedetään. Hyvä, että palvelivat ylipäänsä tällaista koirankarvaista tuulipukuostajaa. Palvelua on sekin kuitenkin, että ostaminen on joskus helppoa ja nopeaa, kun ostaja tietää mitä haluaa.
On minulla toisenlaisiakin kokemuksia. Menin ostamaan Kajaanin Wetteriltä lohkolämmittimen johtoa Estonian- onnettomuuden päivänä. Vajaan tunnin päästä lähdin uudenkarhean Renaultin omistajana, vaikka auton ostosta ei ollut liikkeeseen mentäessä tietoakaan. Tuolla kertaa myyjän vakuuttelut toimivat varmaan vähän liiankin hyvin. Tosin auto oli hyvä, joten mikäs siinä.
Ja myönnetään, että olen kyllä syyllistynyt tähän lisämyyntiin itsekin myyjän urallani. Voidepurkkia ostamaan tullut asiakas on lähtenyt liikkeestä hyvä suksipaketti mukanaan.
